Miltä naisen pitäisi näyttää, jotta saisi seurustelukumppanin ja ystäviä?

Normaalilta. Siis täysjärkiseltä. Muuten sillä ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä. Seurustelukumppania lienee vähän vaikea löytää nyt korona-aikana. Ystäviä, siis sellaisia oikeita joille voi kertoa mitä vaan, minulla on vain pari, mutta tuttavia pilvin pimein. Siitä vaan juttelemaan tuntemattomille joiden kanssa on edes jotain yhteistä. Ei ystävyyskään tyhjästä ala.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, olet täällä kertonyt lukuisia kertoja mielenmaisemastasi joka on ihan kipeä. Silti elät siinä harhassa että ulkonäkö on syy miksi et saa ystäviä ja kumppania. Tuo on oikeasti ihan absurdia seurattavaa. Miten ihminen joka on kuitenkin viesteistä päätellen normaaliälyinen, voi elää tällaisessa harhassa eikä millään usko kun lähemmäs 100% vastaajista kertoo että ihan muut jutut ratkaisee. Tuota tarkoitetaan sillä kun puhutaan siitä miten persoonallisuushäiriöisen ihmisen mielessä on jäykkiä rakenteita. Tunnen yhden ihmisen joka painaa ainakin 150 kg ja oli ainakin satakiloinen tavatessaan miehensä. Hänellä on liuta muitakin pahoja ulkonäköongelmia. Mies on ja ystäviä joka sormelle.

En ole kovin lukuisia kertoja kertonut, mutta kummasti ei vain puolisoa meinaa löytyä, vaikka olisin ihan avoinna treffiehdotuksille ja olen monta vuotta odotellut, että jotain tapahtuisi. Ei vain kukaan mies ota yhteyttä tai tee aloitteita. Eikä kukaan nainenkaan ehdota tutustumista kaverina.

Jotkut vanhat kaverit joskus laittoivat viestiä, mutta aloin jännittää liikaa heidän tapaamistaan, joten oli pakko jotenkin vedota kiireisiin. Mutta kyllä mä mieluusti kohtaisin ihmisiä, mutta ihmiset eivät vain pidä minusta ja uskoisin, että ulkoinen olemus on se pahin syy, sillä joskus harvoin laittautuneena saan parempaa kohtelua esim. joissain kaupoissa ym., joten samalla logiikalla oletan, että paremman näköisille vain tullaan juttelemaan enemmän ja mukavalla tavalla.

T. Ap

Vaikutat hyvin itseesi käpertyvältä persoonallisuudelta ja se on varmasti keskeinen syy siihen miksei miestä ja ystäviä maagisesti ilmesty elämääsi. Sanot ”olevasi avoinna treffikutsuille”, mutta kuinka kukaan edes tietäisi siitä, jollet itse anna mitään signaalia siitä, että edes saattaisit olla kiinnostunut. Harvempi fiksu mies ihan kylmiltään lähtee treffeille pyytämään, varsinkaan työpaikalla, jollei edes kuvittelisi saaneensa mitään positiivisia merkkejä sinusta: hymyä, katsetta tai positiivisia reaktioita keskusteluissa. Joskus on minullekin tullut treffipyyntö kadulla ihan tuntemattomalta (siistin oloiselta komealta nuorelta mieheltä), mutta nämä ovat melko harvinaisia. Kyllä se aurinkoinen persoona, avoimuutta viestivä kehonkieli ja hyvä huumorintaju ovat tärkeimmät niin miesten kuin varsinkin ystävien etsinnässä.

Tuo, että kuvittelet ystävien saannin riippuvan ulkonäöstä, kertoo että olet pahasti hukassa asiasta. Aivan taatusti minkälainen suohirviö tahansa löytää ystäviä, jos ei haise, ei käyttäydy huonosti ja aloittaa itsekin keskusteluita. Kaikkien kanssa ei välttämättä yhteyttä löydy, mutta edes yksi ihminen kymmenestä varmasti jutustelisi kanssasi mielellään, mikäli et aktiivisesti ole huonoa seuraa. Kaveriporukoissa on monesti muutama äänekkäämpi kaveri ja joku hiljainenkin pystyy hyvin lyöttäytymään porukkaan kun välillä avaa suunsa ja on edes perusystävällinen (ja tietysti hakeutuu porukan luo fyysisesti).

Mikäli vetäydyt omaan ylhäiseen yksinäisyyteesi ja odotat muiden tulevan sinua hakemaan joukkoonsa, annat juurikin sitä viestiä, että viihdyt paremmin yksiksesi. Kysy itse kiinnostavan oloisilta ihmisiltä ”voiko liittyä seuraan?” vaikka kahvitunnilla ja siitä se lähtee.