Lue keskustelun säännöt.
Onko jonkun välit menneet lopullisesti rahan tai perinnön takia jonkun läheisen kanssa? Pelkään, että olen kohta tässä tilanteessa.
29.03.2021 |
Olen ollut koko aikuisikäni todella läheinen kälyni kanssa. Meistä on tullut parhaat kaverit. Miehemme ovat veljeksiä ja vietämme todella paljon vapaa-aikaa yhdessä.
Appiukko kuoli viime syksynä, anoppi on kuollut jo aiemmin. Meidän pitäisi päästä yhteisymmärrykseen miesten lapsuudenkodista, jonka kumpikin haluaisi, mutta vain yksinään. Kukaan ei halua omistaa sitä yhdessä, eikä myydä ulkopuoliselle.
Ei päästä asiassa eteenpäin mitenkään. Nyt jo kuukausikaupalla itketty ja yritetty löytää sopua. Asia ei etene ollenkaan. Tätä menoa lapsuudenkoti jää niille sijoilleen mätänemään.
Onko jollain mennyt tällaisesta tilanteesta välit kokonaan vai onko saatu korjattua? Tuntuu siltä, että vaikka tilanne päätyisi mihin tahansa ratkaisuun, se olisi huono. Hyviä vaihtoehtoja ei ole.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette voi pitää sitä yhteisomistuksessa?
Kunnostamissuunnitelmissa ollaan niin kaukana toisistamme kuin yö ja päivä. Oma mies haluaa pitää talon perinteisenä rintamamiestyyppisenä vanhanajan vapaa-ajan asuntona, lanko taas kaataa seiniä, uudistaa talo 2020-luvulle niin, että talo on täysin moderni.
Ja sitten muutenkin yhteisomistajuudessa tulee vastaan kaikki perinteiset 'kuka on juhannuksena, kuka jouluna' siellä.
ap
No kunnostamisessa on silloin tehtävä kompromisseja jos se on useamman omistuksessa. Tuolloin yleensä se menee niin, että yhdessä tehdään pakolliset kunnostustyöt ja kaikki ylimääräinen menee sen kukkarosta, ketä sen väkipakolla mökkiin haluaa (mitä sitten haluaakaan). Ja niitäkään ei ilman ilmoitusta saa tietenkään tehdä.
Jos juhlapyhiä ei voi yhdessä viettää niin silloin joka toinen joulu on teidän ja joka toinen heidän. Voitte vaikka jakaa vuoro viikot, parittomat tänä vuonna teidän ja ensi vuonna onkin sitten parilliset. That's it.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa reilu ratkaisu on se että KUMPIKAAN EI SAA sitä taloa. Se myydään ulkopuoliselle ja rahat jaetaan. Suosittelen tätä. Se purkaa pattitilanteen.
Heidän isänsä on edesmennyt ja jäljellä on vain ainoa veli.
Kannattaisi kiinnittää huomiota siihen, joka on vielä jäljellä.
Jos muuta perintöä ei ole, tilanne ratkeaa yksinkertaisesti rahalla. Eli molemmat tekevät toiselle tarjouksen puolikkaasta, enemmän tarjonnut ostaa toisen ulos. Jos kummallakaan ei ole rahaa lunastukseen, talo myydään ulkopuoliselle. Ehkäpä joku ulkopuolinen taho hoitamaan tarjousten järjestämisen käytännössä.
Luultavasti tässä on kyse nyt muusta kuin talosta. Veljeksillä on käsittelemättömiä ristiriitoja, joista he eivät osaa kommunikoida. Nyt ne ovat tulleet pintaan ja oirehtivat riitana talosta. Miehesi pitäisi käsitellä terapiassa sitä, mitä tuo talo ja riita siitä oikeastaan merkitsee hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Ainoa reilu ratkaisu on se että KUMPIKAAN EI SAA sitä taloa. Se myydään ulkopuoliselle ja rahat jaetaan. Suosittelen tätä. Se purkaa pattitilanteen.
Tästäkin ratkaisusta jää varmaan katkeruus ja huonot välit? Tosin välit varmaan on menneet joka tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arpokaa.
Tähän voisin suostua ja tämä on ollut esillä. Mutta se ei estä välien tulehtumista.
ap
Pesänjakaja. Myynti ulkopuoliselle. Pesä on jaettava jos pesän osakas sitä vaatii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arpokaa.
Tähän voisin suostua ja tämä on ollut esillä. Mutta se ei estä välien tulehtumista.
ap
Siis miehesi voisi suostua? Asiahan ei teille naisille kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos muuta perintöä ei ole, tilanne ratkeaa yksinkertaisesti rahalla. Eli molemmat tekevät toiselle tarjouksen puolikkaasta, enemmän tarjonnut ostaa toisen ulos. Jos kummallakaan ei ole rahaa lunastukseen, talo myydään ulkopuoliselle. Ehkäpä joku ulkopuolinen taho hoitamaan tarjousten järjestämisen käytännössä.
Luultavasti tässä on kyse nyt muusta kuin talosta. Veljeksillä on käsittelemättömiä ristiriitoja, joista he eivät osaa kommunikoida. Nyt ne ovat tulleet pintaan ja oirehtivat riitana talosta. Miehesi pitäisi käsitellä terapiassa sitä, mitä tuo talo ja riita siitä oikeastaan merkitsee hänelle.
Ehdottomasti puolueeton ulkopuolinen, sama joka huolehtii kaupanteon (ja kuolinpesän jaon?) loppuun asti. Kumpikin miehistä jättää sovittuun aikarajaan mennessä oman tarjouksensa ja korkeampi voittaa. Voi olla, että välit viilenevät joka tapauksessa, mutta ainakin saavat jaon hoidettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko tontin lohkoa, että molemmille mahtuisi mökki? Jos ei, niin voitteko tasata asiaa muulla omaisuudella? Siis että toinen saa sen mökin ja toinen kaiken muun perinnön, vaikka muu perintö olisi arvokkaampi, kuin mökki.
Ei, tontti on puolen hehtaarin tontilla taajamassa. Ja appiukolta ei jäänyt mitään muuta omaisuuta kuin tuo talo tavaroineen. Vanhan ukon kulahtaneilla päiväpeitoilla tai reikäisillä kalsareilla ei kerätä talon arvoa vastaavaa summaa millään kasaan.
ap
No ei kai ole tarkoituskaan. Tietenkin talon saava veljeksistä maksaa toiselle puolikasta taloa vastaavan rahasumman. Mutta kyse oli kai siitä että sinänsä arvottoman irtaimiston saava miehesi saisi jotain muistoja lapsuudestaan itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kurjaa ja kamalaa, jos välit tulehtuvat ja katkeavat. Itse voit huolehtia omasta puolestasi, ettet sano mitään toista loukkaavaa tai vähättelevää, kuuntelet, ja yrität asettua toisen asemaan.
Jos konfliktin toinen osapuoli ei ole samoilla linjoilla, et voi kuitenkaan estää välirikkoa. Ihmissuhde säilyy ja lujittuu konfliktissa vain jos molemmat haluavat panostaa sen säilymiseen. Jos toinen ei halua, ei ole muuta keinoa kuin hyväksyä se, ettei ihmissuhde ollut toiselle niin tärkeä kuin itselle.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arpokaa.
Tähän voisin suostua ja tämä on ollut esillä. Mutta se ei estä välien tulehtumista.
ap
Kuinka niin SINÄ voisit suostua? Eihän sinulla ole appiukkosi perintöön osaa eikä arpaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos miehen veli haluaa modernin mökin niin halvemmaksi tulee rakentaa se alusta alkaen. Jos miehesi haluaa perinteisen mummonmökin niin talo jäisi teille. Tosin teidän naisten ei pitäisi sotkeentua asiaan koska talo ei ole teidän.
Veljet sopivat keskenään. Miehen perintö ei kuulu miniöille pätkääkään. Anoppi kertoi, että kiistellystä esineestä pidettiin huutokauppa. Toimi kuulemma mainiosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fiksumpi luovuttaa
Näinhän se olisi. Minä olisin valmis luovuttamaan, mutta mies ei. En ole koko 15-vuotisen avioliiton aikana nähnyt miehen itkevät, mutta nyt se on itkenyt jo monta kertaa. Siitä tuntuu siltä, että lapsuus pyyhitään pois. On aina kuvitellut, että siitä tulisi yhteinen tai oma kesänviettopaikka, vapaa-ajan asunto ja ties mitä. Jos se menee toiselle veljekselle, sinne ei ole enää asiaa.
ap
Ensin sanot ettei yhteistä mökkiä haluta ja sitten sanot miehesi kuvitelleen sen olevan yhteinen.
Taas tuo sama ämmä keksinyt itse omasta päästään typerän provon.
Oikea tarinoiden keksijän kuningatar on täm ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtoehdot siis ovat ne, että välit menevät ja talo mätänee niille sijoilleen tai joku antaa periksi asiassa? Miksi juuri teidän on saatava se talo. Miksi heidän?
En oikeasti keksi mitään, miten tästä pääsee eteenpäin. Kumpikaan veljeksistä ei luovuta. Kumpikin haluaa talon. Minä olisin jo valmis luovuttamaan - voitaisiin hyvin ostaa joku toinen vapaa-ajan asunto jostain muualta. Käly on oman miehensä kanssa sydänjuuria myöten loukkaantuneita, kun me ei peräännytä. He haluavat sen talon kumpikin - meillä vain mies.
Pelkään siis, että välit menevät tämän takia kokonaan, eikä kumpikaan sitten saa sitä taloa. Ja kun se ei ole kummankaan, kumpikaan ei sitä huolla. Mätänee sinne pellon reunaan.
Ei varmasti olla ainuita tämän ongelman edessä ja kaipasin kokemuksia samasta.
ap
Minä ymmärrän, kuinka tärkeä lapsuudenkoti voi olla (omasta kokemuksesta). Ei sitä mikään muu vapaa-ajan asunto ikinä korvaa, ja jos alat vaatia miestäsi luopumaan siitä, se voi vaikuttaa myös teidän väleihinne. Koska se vaikuttaa olevan kummallekin veljeksistä yhtä tärkeä, en oikein näe muuta järkevää ratkaisua kuin yhteisomistus, talon käyttö vapaa-ajan asuntona ja tasapuolisesti jaettu vastuu ja oikeudet.
Täysin eri mieltä. Sopuisa yhteisomistus ei ole mahdollista tuossa tapauksessa, missä yhteisomistusta kumpikaan ei halua, suunnitelmat paikan suhteen ovat päinvastaiset ja välitkin ovat valmiiksi kriisiytyneet.
Enemmän tarjoava ostaa toisen ulos tai talo myyntiin ja rahat tasan. Nämä ovat ainoat vaihtoehdot.
Jos oikeudenmukaisesti tehdystä kaupasta huolimatta välit viilenevät, syy siihen ei ole talossa vaan syvemmällä. Välirikkoa ei siis voi siinä tapauksessa estää muutenkaan, jos veljeksillä ei ole halua tai kykyä korjata välejään.
Keksitty provo.
Miksi kukaan tappelisi puolen hehtaarin alalla olevasta kohta ränsistysästä talosta, jossa ei ole edes metsää, rantaa yms.
Molemilla jo omat asunnot on.
Täyttä kusetusta koko aloitus, aloittaja on päästään pahasti vialla.
Voin omasta kokemuksestani sanoa, ettei tilanne tule päättymään tuolla menolla hyvin. Ja vielä pahemmaksi se menee, jos te vaimot olette siinä mukana.
Isäni oli juristi ja yhden opin saimme jo lapsena, ettei ikinä osallistumista puolison suvun perintökuvioihin yhdelläkään sanalla. Joten jos olisitte kälysi kanssa viisaita antaisitte miestenne selvittää asia keskenään. Isäni neuvo on säästänyt minut monelta murheelta mieheni sukua ja perintöasioita koskien.
Kannattaa myös muistaa, ettette kälyn kanssa ole laittaneet tikkuakaan ristiin appiukon omaisuutta koskien ja kaikki mitä sieltä tulee on täysin ilmaista etua teille molemmille,
Jos jotakin haluat tehdä, niin ota yhteys perhe-ja perintöjuridiikkaan erikoistuneeseen kokeneeseen juristiin. Jurisit ovat arvokkaita, mutta myös tietävät miten teidän tilanteessa toimia. MIssään nimessä niin tulehtunutta tilannetta kuin teillä ei kannata omin päin ratkaista.
Vierailija kirjoitti:
Keksitty provo.
Miksi kukaan tappelisi puolen hehtaarin alalla olevasta kohta ränsistysästä talosta, jossa ei ole edes metsää, rantaa yms.
Molemilla jo omat asunnot on.
Täyttä kusetusta koko aloitus, aloittaja on päästään pahasti vialla.
Suomi on pullollaan vastaavia riitoja mädäntyneistä kesämökeistä alkaen. VAikka aloitus olisi kuinka provo, niin Oikeuslaitoksessa on vuosien jonot perintöriidoista johtuvaa käräjöintiä. Mitä pienemmästä omaisuudesta kyse sen enemmän meteliä, sillä usein lähiomaiset ovat myös yhtä rahattomassa tilanteessa kuin vainajakin oli.
Kuolinpesissä tapellaan niinkin älyttömistä jutuista kuin rikkinäisistä lakanoista, joissa on mummon väkertämä repaleinen pitsi. Pelkkää tunnetta, ei muuta.
Jos sukuun naitetut ovat myös rääkymässä mukana, niin perintöriidat saadaan kyllä mahtaviksi.
Tämä on vaikeaa. Ihan siksi, etten haluaisi pilata välejä kälyyni, joka on minulle tärkein aikuiskontakti mieheni lisäksi. Omaa siskoa minulla ei ole. Ja kun minulla ei ole tunnesiteitä taloon, niin on vaikea tukea omaa miestä pitämään puoliaan. Kälylleni talo on enemmän tuttu, alkoi seurustella lankoni kanssa jo lukioikäisenä ja on viettänyt siellä aikaa siis paljon enemmän. Ymmärrän, että on hänellekin tärkeämpi kuin mikä tahansa tönö.
ap