Lue keskustelun säännöt.
Onko jonkun välit menneet lopullisesti rahan tai perinnön takia jonkun läheisen kanssa? Pelkään, että olen kohta tässä tilanteessa.
29.03.2021 |
Olen ollut koko aikuisikäni todella läheinen kälyni kanssa. Meistä on tullut parhaat kaverit. Miehemme ovat veljeksiä ja vietämme todella paljon vapaa-aikaa yhdessä.
Appiukko kuoli viime syksynä, anoppi on kuollut jo aiemmin. Meidän pitäisi päästä yhteisymmärrykseen miesten lapsuudenkodista, jonka kumpikin haluaisi, mutta vain yksinään. Kukaan ei halua omistaa sitä yhdessä, eikä myydä ulkopuoliselle.
Ei päästä asiassa eteenpäin mitenkään. Nyt jo kuukausikaupalla itketty ja yritetty löytää sopua. Asia ei etene ollenkaan. Tätä menoa lapsuudenkoti jää niille sijoilleen mätänemään.
Onko jollain mennyt tällaisesta tilanteesta välit kokonaan vai onko saatu korjattua? Tuntuu siltä, että vaikka tilanne päätyisi mihin tahansa ratkaisuun, se olisi huono. Hyviä vaihtoehtoja ei ole.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Fiksumpi luovuttaa
Näinhän se olisi. Minä olisin valmis luovuttamaan, mutta mies ei. En ole koko 15-vuotisen avioliiton aikana nähnyt miehen itkevät, mutta nyt se on itkenyt jo monta kertaa. Siitä tuntuu siltä, että lapsuus pyyhitään pois. On aina kuvitellut, että siitä tulisi yhteinen tai oma kesänviettopaikka, vapaa-ajan asunto ja ties mitä. Jos se menee toiselle veljekselle, sinne ei ole enää asiaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihtoehdot siis ovat ne, että välit menevät ja talo mätänee niille sijoilleen tai joku antaa periksi asiassa? Miksi juuri teidän on saatava se talo. Miksi heidän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fiksumpi luovuttaa
Näinhän se olisi. Minä olisin valmis luovuttamaan, mutta mies ei. En ole koko 15-vuotisen avioliiton aikana nähnyt miehen itkevät, mutta nyt se on itkenyt jo monta kertaa. Siitä tuntuu siltä, että lapsuus pyyhitään pois. On aina kuvitellut, että siitä tulisi yhteinen tai oma kesänviettopaikka, vapaa-ajan asunto ja ties mitä. Jos se menee toiselle veljekselle, sinne ei ole enää asiaa.
ap
No eipä teillä kaksiset välit ole sitten olleetkaan jos ei toisen omistamaan paikkaan ole asiaa?
Miksi ette voi pitää sitä yhteisomistuksessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaihtoehdot siis ovat ne, että välit menevät ja talo mätänee niille sijoilleen tai joku antaa periksi asiassa? Miksi juuri teidän on saatava se talo. Miksi heidän?
En oikeasti keksi mitään, miten tästä pääsee eteenpäin. Kumpikaan veljeksistä ei luovuta. Kumpikin haluaa talon. Minä olisin jo valmis luovuttamaan - voitaisiin hyvin ostaa joku toinen vapaa-ajan asunto jostain muualta. Käly on oman miehensä kanssa sydänjuuria myöten loukkaantuneita, kun me ei peräännytä. He haluavat sen talon kumpikin - meillä vain mies.
Pelkään siis, että välit menevät tämän takia kokonaan, eikä kumpikaan sitten saa sitä taloa. Ja kun se ei ole kummankaan, kumpikaan ei sitä huolla. Mätänee sinne pellon reunaan.
Ei varmasti olla ainuita tämän ongelman edessä ja kaipasin kokemuksia samasta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette voi pitää sitä yhteisomistuksessa?
Kunnostamissuunnitelmissa ollaan niin kaukana toisistamme kuin yö ja päivä. Oma mies haluaa pitää talon perinteisenä rintamamiestyyppisenä vanhanajan vapaa-ajan asuntona, lanko taas kaataa seiniä, uudistaa talo 2020-luvulle niin, että talo on täysin moderni.
Ja sitten muutenkin yhteisomistajuudessa tulee vastaan kaikki perinteiset 'kuka on juhannuksena, kuka jouluna' siellä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaista on pimeys kun se on oikein suurta.
Vierailija kirjoitti:
Arpokaa.
Tähän voisin suostua ja tämä on ollut esillä. Mutta se ei estä välien tulehtumista.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko tontin lohkoa, että molemmille mahtuisi mökki? Jos ei, niin voitteko tasata asiaa muulla omaisuudella? Siis että toinen saa sen mökin ja toinen kaiken muun perinnön, vaikka muu perintö olisi arvokkaampi, kuin mökki.
Onpas kurja tilanne. Miksei yhteisomistus käy, aikooko veljen perhe muuttaa taloon vakituisesti asumaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtoehdot siis ovat ne, että välit menevät ja talo mätänee niille sijoilleen tai joku antaa periksi asiassa? Miksi juuri teidän on saatava se talo. Miksi heidän?
En oikeasti keksi mitään, miten tästä pääsee eteenpäin. Kumpikaan veljeksistä ei luovuta. Kumpikin haluaa talon. Minä olisin jo valmis luovuttamaan - voitaisiin hyvin ostaa joku toinen vapaa-ajan asunto jostain muualta. Käly on oman miehensä kanssa sydänjuuria myöten loukkaantuneita, kun me ei peräännytä. He haluavat sen talon kumpikin - meillä vain mies.
Pelkään siis, että välit menevät tämän takia kokonaan, eikä kumpikaan sitten saa sitä taloa. Ja kun se ei ole kummankaan, kumpikaan ei sitä huolla. Mätänee sinne pellon reunaan.
Ei varmasti olla ainuita tämän ongelman edessä ja kaipasin kokemuksia samasta.
ap
Itse olin tyytyväinen kun veli halusi lapsuudenkotimme ja osti minut ulos. Ei tuollaisista vanhoista taloista ole kuin harmia. Aina joku paikka odottaa korjausta, varsinkin jos on ollut vakituisessa asuinkäytössä eli on viemäröinnit ja muut systeemit.
Minä ymmärrän sekä miestäsi että hänen veljeään. Lapsuuden koti on meille joillekin todella tärkeä, ja jotain ihan muuta kuin seinät ja katto. Kun siis monesti kuulee, että sehän on vain talo, koti on siellä missä sydän on jne. No kun se sydän on meillä joillain siellä kotikotona, ja olemme jo nuoresta haaveilleet ostavamme sen joskus itsellemme.
Minulla on seitsemän muuta perijää itseni lisäksi. Saa nähdä miten käy kun kotitalo jää perinnöksi. Sisarukseni eivät ole puhuneet että haluaisivat takaisin kotiin muuttaa asumaan, mutta eihän sitä tiedä. Siksi yritänkin ostaa sen talon vanhemmiltani ettei tarvitse taistella. Täytyy vain jokunen vuosi vielä odotella, että vanhemmat ovat kypsiä muuttamaan pois omakotitalosta lähemmäs keskustaa ja pienempään asuntoon.
En usko että sinä ap voit tehdä asialle mitään. Samoin kälysi saisi perääntyä, ja antaa veljesten sopia asia. Jos eivät saa sovittua niin eihän siinä muut voi oikein mitään tehdä.
Ainut mitä voit tehdä on tukea miestäsi tässä tilanteessa, eikä vähätellä ja toistaa, että sulle se ja sama kuka sen talon saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos miehesi suostuisi luopumaan talosta, mutta saisi sieltä kaiken haluamansa irtaimiston? Jos hän haluaa pitää kiinni vanhasta, niin siinähän olisi ainakin jotain.
Äidilläni sisaruksineen oli sama tilanne, yhteisomistusta ei haluttu ja isovanhempien merenrantahuvilalle oli useampi halukas ottaja. Sisarusten kesken järjestettiin huutokauppa jossa eniten maksava sai huvilan ja maksoi sitten muut ulos.
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän sekä miestäsi että hänen veljeään. Lapsuuden koti on meille joillekin todella tärkeä, ja jotain ihan muuta kuin seinät ja katto. Kun siis monesti kuulee, että sehän on vain talo, koti on siellä missä sydän on jne. No kun se sydän on meillä joillain siellä kotikotona, ja olemme jo nuoresta haaveilleet ostavamme sen joskus itsellemme.
Minulla on seitsemän muuta perijää itseni lisäksi. Saa nähdä miten käy kun kotitalo jää perinnöksi. Sisarukseni eivät ole puhuneet että haluaisivat takaisin kotiin muuttaa asumaan, mutta eihän sitä tiedä. Siksi yritänkin ostaa sen talon vanhemmiltani ettei tarvitse taistella. Täytyy vain jokunen vuosi vielä odotella, että vanhemmat ovat kypsiä muuttamaan pois omakotitalosta lähemmäs keskustaa ja pienempään asuntoon.
En usko että sinä ap voit tehdä asialle mitään. Samoin kälysi saisi perääntyä, ja antaa veljesten sopia asia. Jos eivät saa sovittua niin eihän siinä muut voi oikein mitään tehdä.
Ainut mitä voit tehdä on tukea miestäsi tässä tilanteessa, eikä vähätellä ja toistaa, että sulle se ja sama kuka sen talon saa.
* Meitä on seitsemän perijää itseni lisäksi
Vierailija kirjoitti:
Voiko tontin lohkoa, että molemmille mahtuisi mökki? Jos ei, niin voitteko tasata asiaa muulla omaisuudella? Siis että toinen saa sen mökin ja toinen kaiken muun perinnön, vaikka muu perintö olisi arvokkaampi, kuin mökki.
Ei, tontti on puolen hehtaarin tontilla taajamassa. Ja appiukolta ei jäänyt mitään muuta omaisuuta kuin tuo talo tavaroineen. Vanhan ukon kulahtaneilla päiväpeitoilla tai reikäisillä kalsareilla ei kerätä talon arvoa vastaavaa summaa millään kasaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtoehdot siis ovat ne, että välit menevät ja talo mätänee niille sijoilleen tai joku antaa periksi asiassa? Miksi juuri teidän on saatava se talo. Miksi heidän?
En oikeasti keksi mitään, miten tästä pääsee eteenpäin. Kumpikaan veljeksistä ei luovuta. Kumpikin haluaa talon. Minä olisin jo valmis luovuttamaan - voitaisiin hyvin ostaa joku toinen vapaa-ajan asunto jostain muualta. Käly on oman miehensä kanssa sydänjuuria myöten loukkaantuneita, kun me ei peräännytä. He haluavat sen talon kumpikin - meillä vain mies.
Pelkään siis, että välit menevät tämän takia kokonaan, eikä kumpikaan sitten saa sitä taloa. Ja kun se ei ole kummankaan, kumpikaan ei sitä huolla. Mätänee sinne pellon reunaan.
Ei varmasti olla ainuita tämän ongelman edessä ja kaipasin kokemuksia samasta.
ap
Minä ymmärrän, kuinka tärkeä lapsuudenkoti voi olla (omasta kokemuksesta). Ei sitä mikään muu vapaa-ajan asunto ikinä korvaa, ja jos alat vaatia miestäsi luopumaan siitä, se voi vaikuttaa myös teidän väleihinne. Koska se vaikuttaa olevan kummallekin veljeksistä yhtä tärkeä, en oikein näe muuta järkevää ratkaisua kuin yhteisomistus, talon käyttö vapaa-ajan asuntona ja tasapuolisesti jaettu vastuu ja oikeudet.
Eihän tuossa muuta ratkaisua ole kuin veljesten pitää huutokauppa keskenään. Kumpi on valmis arvottamaan talon korkeammalle (ja siis maksamaan toiselle erotusta jos muu omaisuus ei ole yhtä arvokasta)
saa talon tarjoamaansa hintaan. Toisen on tyytyminen saamaansa suolaiseen hintaan.
Fiksumpi luovuttaa