Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?

Yhteiset lomamatkat perheen kanssa kun olin lapsi, silloin tuntui että on niin kaukana tavallisesta arjesta ja sai olla vaan lomalla ja tehdä kivoja asioita. Tosin kun olin yläasteella lähdettiin Thaimaahan jouluksi 2004 ja se myös muutti meidän perheen koko elämän pysyvästi. Ollaan kyllä matkustettu sen jälkeenkin, mutta ei Thaimaahan.

Minulla ja äidilläni ei oikein koskaan ollut hirveän läheiset välit. Kyllä tajusin sen jo lapsena, mutta joskus äitikin hieman löysäsi kiristävää pipoaan ja silloin käytiin syömässä jäätelöannokset. Muistan, että halusin aina Melban, eli vaniljajäätelöä, purkkipersikoita, jotain kastiketta, kermavaahtoa, keksiä. Ne oli ihan mukavia hetkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitimme oli cittarin kahvilaravintolassa töissä ja joskus harvoin saivat ottaa mukaan ylijääneitä ranskalaisia. Foliossa olivat vähän nuupahtaneet, mutta aina kohokohta meille lapsille. Tapahtui 70-luvulla.

Ehkä siksi vähän vaikea ymmärtää näitä "meillä ei ole mitään" = ei ole uusinta Iphonea ja viimeisintä muotitoppista.

 

Lisäksi haukkuminen boomeriksi ja että kaikki me vanhempi sukupolvi ollaan saatu muka kaiken kultalautaselta, todella absurdia ja loukkaavaa. 

Eikö tuo ole sitten loukkaavaa nuorempia sukupolvia kohtaan että heidän köyhyyttään olkiukkoillaan pelkäksi iphonen ja muotitopin puutteeksi? Kyllä nykyäänkin on perheitä joilla ei oikeasti ole yhtään mitään.

Luulisi että huonoista oloista jalo

On varmasti myös nykyään perheitä, joilla ei ole "mitään". Mutta kiistatonta on, että ennen tyydyttiin myös vähempään ja oltiin silti onnellisia. Meillä oli 80-luvulla keskiluokkainen perhe eikä mitään puuttunut - mutta ei tosiaan ravattu hoplopeissa, huvipuistossa, kylpylöissä, matkoilla tms. vaan ne olivat harvinaista herkkua.

Samoin, kuin ulkona syöminen, uudet vaatteet jne. Ne tuntuvat paljon merkityksellisemmiltä silloin ja niistä osasi iloita enemmän. Nykyään ei oikein olla mihinkään tyytyväisiä, eikä kyse ole olkiukosta. Todella köyhiä on nyt ja on ollut aina, mutta suurimmalla osalla kuitenkin on nykyään "enemmän" kuin ennen - ainakin jos tavaroiden, vaatteiden tai maksullisten elämysten määrällä mitataan.

Vähän ihme tekstiä. Mihin edes perustat tuon kommentin, että nykyään ei oltaisi mihinkään tyytyväisiä? Tuohan kertoo lähinnä sinun omasta maailmastasi.

Kyllä nykyäänkin ihmiset osaa arvostaa esimerkiksi uusia vaatteita, ja ainakin tuntuu, että meidän lähipiirissä käydään harvemmin esimerkiksi huvipuistoissa, kylpylöissä tai yleensä matkoilla kuin omassa lapsuudessani 90-luvulla ja vuosituhannen alussa.

Saada juhannuksena limpsapullo

Sunnuntailounas kotona, äiti teki huolella kaikki ruokalajit. Myös mummolan leivonnaiset oli ihania, mummo antoi myös vaate- ym. käyttörahaa.

Lasillinen limsaa kerran viikossa lauantaina saunan jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Lelut. Jokaisen saamani lelun muistan mistä se ostettiin tai keneltä sen sain. Niillä leikittiin varovasti ja niistä jokaisella oli arvokas paikka lipaston päällä. 

Nykyisin lapsilla on niin paljon leluja, että lattia lainehtii niitä, ja niitä tallotaan. Millään ei ole omaa paikkaa vaan kaikki tungetaan jonnekin sängynaluslaatikkoon sekaisin.

Tämähän riippuu ihan perheestä.

Tuntuu, että omassa lapsuudessani leluja ostettiin nimenomaan useammin ja enemmän kuin meillä nykyään. Lapsena saatettiin saada esimerkiksi pehmolelu kun käytiin kaupungilla tai jossain kotimaan matkalla, tai legopaketin ihan muuten vaan. Joulusta ja synttäreistä nyt puhumattakaan.

Nykyisin lähipiirissä olevat lapset saa leluja lähinnä joululahjaksi ja joskus synttäreillä, mutta silloinkin maltilliset määrät. Useimmat hommaa lahjaksi mieluusti jotain hyödyllisempää. Nykyään myös leluja kierrätetään enemmän ja hankitaan uutena ostamisen sijaan esimerkiksi kirpparilta.

Se että pääsi mummolaan ja serkkujen luokse maalle. Yhteiset ulkomaanmatkat perheen kanssa.

Pikkusisarukswn syntymä kun olin 9v, ja toisen kun olin 10v. Moni kaveri valitti omista pikkusisaruksistaan, mutta minusta oli ihanaa olla isosisko, kun ennestään oli vain samanikäisiä sisaruksia, veli on vuoden vanhempi, sisko samanikäinen tupla ja pikkuveli pari vuotta nuorempi.

Kun muutettiin 70 luvun alussa kerrostaloon. Se oli luxusta todellakin. Vesi tuli hanasta ja oli sisävessa. Ja pääsi kylpyammeessa vaahtokylpyyn!

Isä selvänä, eikä ajanut meitä pakkaseen. Se oli luksusta 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lelut. Jokaisen saamani lelun muistan mistä se ostettiin tai keneltä sen sain. Niillä leikittiin varovasti ja niistä jokaisella oli arvokas paikka lipaston päällä. 

Nykyisin lapsilla on niin paljon leluja, että lattia lainehtii niitä, ja niitä tallotaan. Millään ei ole omaa paikkaa vaan kaikki tungetaan jonnekin sängynaluslaatikkoon sekaisin.

Tämähän riippuu ihan perheestä.

Tuntuu, että omassa lapsuudessani leluja ostettiin nimenomaan useammin ja enemmän kuin meillä nykyään. Lapsena saatettiin saada esimerkiksi pehmolelu kun käytiin kaupungilla tai jossain kotimaan matkalla, tai legopaketin ihan muuten vaan. Joulusta ja synttäreistä nyt puhumattakaan.

Nykyisin lähipiirissä olevat lapset saa leluja lähinnä joululahjaksi ja joskus synttäreillä, mutta silloinkin maltilliset määrät. Useimmat hommaa lahjaksi mieluusti jotain hyödyllisempää.

Sinä olet ehkä pari vuosikymmentä nuorempi kuin tuo jolle vastaat. 60-luvulla ei niitä leluja ollut paljoja. Meillä ei vielä 70 luvullakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lelut. Jokaisen saamani lelun muistan mistä se ostettiin tai keneltä sen sain. Niillä leikittiin varovasti ja niistä jokaisella oli arvokas paikka lipaston päällä. 

Nykyisin lapsilla on niin paljon leluja, että lattia lainehtii niitä, ja niitä tallotaan. Millään ei ole omaa paikkaa vaan kaikki tungetaan jonnekin sängynaluslaatikkoon sekaisin.

Tämähän riippuu ihan perheestä.

Tuntuu, että omassa lapsuudessani leluja ostettiin nimenomaan useammin ja enemmän kuin meillä nykyään. Lapsena saatettiin saada esimerkiksi pehmolelu kun käytiin kaupungilla tai jossain kotimaan matkalla, tai legopaketin ihan muuten vaan. Joulusta ja synttäreistä nyt puhumattakaan.

Nykyisin lähipiirissä olevat lapset saa leluja lähinnä joululahjaksi ja joskus synttäreillä, mutta silloinkin maltilliset määrät. Useimmat

Sinä olet ehkä pari vuosikymmentä nuorempi kuin tuo jolle vastaat. 60-luvulla ei niitä leluja ollut paljoja. Meillä ei vielä 70 luvullakaan.

Joo ja 1910-luvulla ei ollut mitään muuta kuin käpylehmiä mitkä piti tehdä itse.

Se, kun sukulaiset etelästä tulivat käymään. Minusta se oli mahtavaa. Tai muutkin vieraat.

Meillä oli kaksio 5 hengelle eikä suihkua edes. Silti vieraatkin viihtyivät. Sisävessa oli ja lauantaisin sauna. Karkkipäivä ja kirja.

Markos, robottiajan sankari- sarjiksia nippu ja aikaa lojua ja lukea, aaaaah! 

Moni muukin mutta laitetaan nyt tämä. 

Kuka muuten muistaa sarjiksen? 

Ysärillä ei ollut varaa muilla kuin työssäkäyvillä. Nykyään on toista.

Oli luksusta saada lasillinen cokista laimentamatta! Silloin oli litran pulloja ja perheeseen ostettiin vain pullollinen kerran-pari vuodessa. Jotta juoma riitti kaikille, laimennettiin cokista esim. niin, että vettä oli 1/3.

Vierailija kirjoitti:

Ysärillä ei ollut varaa muilla kuin työssäkäyvillä. Nykyään on toista.

Varaa mihin?

Ensimmäistä kertaa maistoin grillipurilaista 12 vuotiaana. Olen pienestä kylästä ja meillä ei ollut mitään palveluja, lähikauppakin lopetti minun ollessa 8 vuotias. Jos halusi kylille niin sinne oli 30 km matkaa. Vanhemmat tekivät isoja ruoka ostoksia kerralla eikä koskaan saatu karkki, limpsaa tms ns herkkuja. Kuitenkin ollessani 12 vuotiaana kun äiti ja isä lähti häämatkalle ( olivat säästäneet ja eivät olleet tehneet häämatkaa sitten naimisiinmenon ja siitäkin oli aikaa) tuli täti vahtimaan meitä tyttöjä sen viikon aikana, täti ei ollut mikään ruoanlaitto mestari ja ehdotti kerran että mennään hänen autolla grillille:3  mentiin sit keskustaan syömään ja ai että kun muistan miten ihan se itsetehty pihvi plus muut mausteet suli suussa:3 limppariakin osti muistan et ois ollut smurffilimua. Se oli sen yhden kerran ja seuraavan kerran muistan että kävin aikuisena seuraavan kerran grilillä/pikruokapaikassa 18 vuotiaana kun olin muuttanut omilleni. Tämä oli 2000 luvun alkupuolta. 

Ruoka,vaatteet. Vanhempien tärkeimmät prioriteetit elämässä: alkoholi, tupakka,bilettåminen. Viimeisenä lapset,ruokaa sai jos sai, monesti aamuisin nälissään kouluun ja siellä hotkittiin ruoka,perjantaina itkettiin kun tiesi että viikonloppuisin ei luultavasti taaskaan saa mitään,ehkä näkkåriä ja kaurahiutaleita,yhden käden sormilla pystyn vieläkin laskemaan kuinka "monta kertaa" saatiin ehkä myös oikeaa ruokaa viikonloppuisin varsinkin, kerran vanhemmat yllätti ja toivat perhepizzan josta jokainen kolmesta lapsesta sai peräti yhden palat, sekin oli luksusta että vanhemmat eivät raahanneet pe-la iltaisin porukkaa meille jatkoille huutamaan.  Itse pitänyt pitää huolta vanhempina sekä itsestä että sisaruksista kuin myös krapulaa potevista vanhemmista. Äiti yritti vähän aikaa työskennellä osa aikaisesti siivoojana muttei siitä mitään tullut kun jäi kiinni naukkailemisesta. 

Kyjykset