Lue keskustelun säännöt.
Mies veti raivarit kun ei "saanut" lähteä pyörälenkille.
28.03.2021 |
Meillä on siis 6 kk vauva. Minä olen kotona ja hoidan vauvaa, mies tekee etänä töitä. Koko työpäivän minä luonnollisesti hoidan vauvan, mutta myös passaan miestä (ruoat jne.)
Mies on käynyt töidensä päälle pyöräilemässä nyt päivittäin. Tekee tunnin parin lenkkejä. Ilmoittaa siis vaan lähtevänsä ja painaa ulos. Tänään mä sanoin, että et mene, mä haluan lepoa ja käydä yksin lenkillä. Olen uupunut ja koen epäreiluksi tän järjestelmän, missä mulla ei oo vastaavaa vapautta vain ilmottaa lähteväni.
Mies pimahti täysin. 34-vuotias korkeakoulutettu mies kiukutteli ja maukui kui nälkäinen taapero tai teinipoika. Asetelma oli kuin miten minä kalkkismutsi en päästä häntä pitämään hauskaa, ei lainkaan missä kaksi aikuista jakaa yhteistä vastuuta. Sössötti miten hänen mielenterveytensä vaatii liikuntaa ja miksi mä en voi ottaa vaunuja mukaan. Ehdotin, että no mennään vuorotellen. Ei käy kun hänen oli päästävä _heti_.
En jaksa tätä. Ero mielessä joka päivä. En ymmärrä miten voi täysin eri mies kuoriutua ukosta joka oli itse se kovempi vauvakuumeilija.
Kommentit (699)
Tuossa ei ole enää edes lenkistä kyse. Veikaanpa, ettei tuo mies hoida vauvasta ja kodista puolia muulloinkaan, iltaisin, viikonloppuina ja lomilla. Hän on asettunut itsekeskeisen, vastuuttoman lapsen asemaan perheessä, vaikka pitäisi olla aikuinen ja lapsen isä.
Tuo joku kommentoida viittasi siihen, että miehellä voi olla salarakaskin. Sekin on mahdollista. Tuollaiset itsekkäät tyypit ovat juuri niitä, jotka pettävätkin. Miehellähän on nähtävästi kaikessa muussakin eri säännöt itselleen ja ap:lle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä sä olet kieltämään aikuista miestä? :D Olisit antanut mennä ja sen jälkeen sä olisit oman juttus parissa sen pari tuntia.
Miksi noin päin? Koska olet mahdollistanut tämän jo aiemmin, mies on oppinut tavoille. Et ole saanut suutasi auki, että säkin tarviit omaa aikaa. Hän oli jo menossa, kun matto vietiin jalkojen alta. Puhukaa ajoissa, eikä mitään tuommoista NYT et lähde.
Lapsellisintahan tässä on tuommoinen erolla uhkaaminen, näinkin vähäpätöisestä asiasta.
Eikö parisuhteissa nykyään enää keskustella oikeista asioista?
Voi hyvä luoja mitä miehen infalisointia ja misogyniaa. Miehet ovat lapsia joita kasvatetaan ja huonoista tavoista pitää syyttää väärin kasvattanutta naista. Eivät siis omaa aikuisen normaaleja kognitiivisiä kykyjä ja itsereflektiota, missä omaa käytöstä tarkastellaan ilman ulkoista kaitsijaa. Kaiken huippu on tuo miten eihän miehen psyykkeen voi uskoa kestävän joustamista tai kivan tekemisen siirtymistä kun kyse on yhteisestä lapsesta. Mieskuvasi on suorastaan groteskin primitiivinen ja kyvytön, ainoa toimija ja syyntakeinen pparisuhteessa on nainen. Miksi kukaan maailman ihminen haluaisi olla vastaavan olennon kanssa naimisissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
0/5
Juuri näin. Kuka tätä miespaskaa koko ajan suoltaa???
On meitä moneen junaan.
Ja vielä alapeukutatte... Uskotte siis edelleen kaiken????
Ei lainkaan ihme, että olet alakuloinen ja väsynyt. Olet käytännössä yksinhuoltaja, sillä erotuksella, että sinulla on lisäksi mies passattavana.
Jos keskustelu miehen kanssa ei onnistu, niin puhu esim neuvolassa. Saat asioihin perspektiiviä, neuvoja ja muutos on paljon helpompaa, kun mukana on perheen ulkopuolinen.
Tilanne ei voi jatkua eikä se parane itsestään. Äidin jaksaminen ja hyvinvointi on tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kysy mieheltä moneltako hänen työpäivänsä päättyy. Jos hän vastaa klo 17, hilaa vauva hänen työpöytänsä viereen klo 17 ja lähde lenkille. Toimi siis samoin, kun mies toimii. Olet pari tuntia poissa. Jos hän valittaa sinulle kotiin palattuasi, sano, että mielenterveytesi vaatii lenkkeilyä.
Oikeasti kumpikaan teistä ei ymmärrä täysin toista, koska ei elä toisen elämää. Meillä tilanne helpottui siinä kohtaa, kun olin ihan loppu ja mies ehdotti jäämistä hoitovapaalle. Minä jatkoin opintojani ja hän oli kahden alle 3-vuotiaan kanssa kotona 5kk. Täytyy sanoa, että roolit vaihtuivat täysin päittäin ja sen jälkeen olemme ymmärtäneet toisiamme ja kotityöt + lastenhoito on jaettu tasan.
Vierailija kirjoitti:
No ihan ensin: lopeta lounaan laittaminen miehelle. Tai ylipäätään ruuan, kai aikuinen mies itse osaa ateriansa valmistaa. Sinä olet kotona vauvan takia, et miehen.
Toiseksi opettele sanomaan miehen menoille hyvin rauhallisesti, että aha. Anna miehen mennä ja harrastaa, mutta älä mahdollista siitä mitään. Ei siis puhtaita vaatteita jne. Aikuinen mies osaa itse huolehtia tavaroistaan.
Vastaavasti miehen tultua kotiin ojenna vauva hänelle ja sano heippa. Sen enempiä kertomatta, mihin olet menossa. Puhelimeen et vastaa, isä pärjää kyllä vauvan kanssa. Palattuasi et kysele, miten meni tms., vaan menet suihkuun(jos kävit lenkillä) ja jos vauva huutaa, sano miehelle, että vaihda vaippa/anna ruokaa - mikä sillä lapsella nyt hätänä onkin.
Miehelle on itsestäänselvää mennä, myös sinä voit tehdä saman valinnan.
Juuri näin. Vastuun jakaminen, ehdoitta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap oothan jo omalla lenkillä? ❤️
Mitä etäduunia mehesi tekee sunnuntaina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies ei huolehdi omista työpäiväruokailuistaan? Ei tuollainen kuulu vaimolle.
Vaimo ei varmaan syö?
Uskoisin miehelle sopivan että Wolt tuo sapuskat, hänelle.
Mä oon onnellinen, että opin ajoissa sen, ettei miehistä todellakaan välttämättä ole tosipaikan tullen tasa-arvoiseen työnjakoon ja päätin tehdä lapset yksin. On muuten hitosti vähemmän raskasta hoitaa kaikki itsestäänselvästi yksin kuin neuvotella jatkuvasti siitä, että voisiko toinenkin osallistua ja surra sitä, ettei voi. Se tuntuu aivan uskomattoman pahalta, kun toinen vaan katsoo vieressä kun uuvut ja jatkaa itsekkäästi omaa elämäänsä. Tuntuu väkivallalta.
Voimia ap! Muista, että tämä tilanne ei ole sinun häpeäsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä se sika. Ansaitset parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies ei huolehdi omista työpäiväruokailuistaan? Ei tuollainen kuulu vaimolle.
Vaimo ei varmaan syö?
Uskoisin miehelle sopivan että Wolt tuo sapuskat, hänelle.
Sitten tuo. Pääasia on, että aikuinen ukko hoitaa ruokailunsa ihan itse ja lopettaa vaimonsa kuormittamisen tuossakin asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On vaikea neuvotella aikatauluista kun miehen työpäivät saattavat venyä, mutta ennen kaikkea haluaa lähteä kun mielihalu pälkähtää päähän. Ja hänhän lähtee kun siltä tuntuu. Mä luuseri ja palvelijatar jään sit nyhväämään kotiin.
Ja mulle on aivan sama uskooko joku tämän vai ei. Hyvältä tuntuu jos tää tilanne on niin absurdi, että mun surkea parisuhteeni on ainutlaatuisen kurja.
Oon miettinyt, ettei mun olotila ole normaali. Mietin pitäiskö puhua neuvolassa/lääkärille näistä synkistä ajatuksista. Tuntuu et kaikki on pilalla, elämä näyttää toivottomalta.
Meillä on 4kk vauva ja mies käy kyllä ihan muualla töissä, mutta kotiin tultua istuu lähinnä koneella pelaamassa. Olen pyytänyt omaa aikaa niin, että voisin itsekin olla koneella ja vaikka pelata sen tunnin (vs. mies pelaa vapaa-ajalla 4-6 h) jonka ajan mies olisi vauvan kanssa, mutta malttaa olla ehkä vartin pätkissä, ei aina sitäkään. Hyvä, että ylipäänsä on vauvan kanssa, mutta en ehdi tuossa ajassa edes vaihtaa vapaalle...
En siis halua vauvasta eroon, eikä minun tarvitse päästä talosta ulos vaan saada talon sisällä omaa aikaa. Ei, ei mahdollista. Joskus sitten vaan totean, että lähden ulos ja käyn 15-30min lenkillä kysymättä mieheltä. Sanon vain, että hoida vauvaa, käyn ulkona. Käy. Onnistuisi varmaan, vaikka häviäisin 1-2 tunniksi jonnekin niin kuin edellisellä asunnolla ollessa tein, että syötettyäni vauvan lähdin pariksi tunniksi kahville ja ostoksille ja tulin sitten takaisin taas ruoka-ajaksi, mutta asutaan nyt sen verran syrjässä ettei tuossa ajassa tosiaankaan ehdi keskustaan ja takaisin, eikä se ulkoilu ole sitä "omaa aikaa", jota tarvitsen, koska jos on pakko päästä ulos, voin aivan hyvin ottaa vauvan ulos mukaan.
Vaikka meillä onkin vähän eri tilanne, ymmärrän ap:n tarpeen hyvin. Meillä riidellään ihan samasta asiasta, että vaikka olenkin äitiyslomalla, miehenkin pitää hoitaa lasta ja mahdollistaa myös minulle vapaa-aikaa, eikä niin että hoidan ruoanlaiton ja kaikki kotityöt lapsen ohessa. Viimeksi aamulla riideltiin ja miehen mielestä minulla ei ole mitään muuta kuin vapaa-aikaa, että kotitöihin menee max 1h päivässä ja lopun aikaa olen vapaalla. Joo, niin vissiin. Lopun aikaa olen vauvan kanssa, niin kuin kuuluukin. Hyvällä tuurilla saan 2h omaa aikaa, jos vauva nukkuu vaunulenkin päätteeksi pari tuntia, mutta viime aikoina ei tosiaankaan ole nukkunut, joten ei sitä omaa aikaa sitten ole, kun vauva nukkuu lenkin jälkeen vartin...
Mikä on, kun miehet ei ymmärrä miten sitovaa on olla vauvan kanssa kotona ja että se ei ole vapaa-aikaa jos imettäessä katsoo televisiota tai on koko ajan vauva sylissä?
Ja kyllä, vauvan kanssa voi syödä ja siivota, mutta se on aina puolivillaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies ei huolehdi omista työpäiväruokailuistaan? Ei tuollainen kuulu vaimolle.
Vaimo ei varmaan syö?
Uskoisin miehelle sopivan että Wolt tuo sapuskat, hänelle.
Sitten tuo. Pääasia on, että aikuinen ukko hoitaa ruokailunsa ihan itse ja lopettaa vaimonsa kuormittamisen tuossakin asiassa.
Koska kahdelle ruoan laittaminen on urakka, yhdelle ei.
Suosittelisin miehelle ruokailua n. 1h pyörämatkan päässä keskellä päivää. Jatkaa sitten hommia iltaan.
Tämä on varmaan se sama mies joka raivostui vallan gamalast´ kun veit autonne öljynvaihtoon kysymättä?
Vähän jo jännittää, mistä tuo mies kilahtaa huomenna..
Miksi ap kirjoittaa noin negatiiviseen sävyyn siitä että "joutuu" laittamaan ruokaa työtä tekevälle miehelle? Pitäisikö sekä sekä tehdä työt että myös laittaa ruoka ja hoitaa kaikki muutkin asiat? Kyllä se on kuule ihan luonnollista että se joka ei käy töissä hoitaa noita kotiasioita.
Vierailija kirjoitti:
Ei lainkaan ihme, että olet alakuloinen ja väsynyt. Olet käytännössä yksinhuoltaja, sillä erotuksella, että sinulla on lisäksi mies passattavana.
Jos keskustelu miehen kanssa ei onnistu, niin puhu esim neuvolassa. Saat asioihin perspektiiviä, neuvoja ja muutos on paljon helpompaa, kun mukana on perheen ulkopuolinen.
Tilanne ei voi jatkua eikä se parane itsestään. Äidin jaksaminen ja hyvinvointi on tärkeää.
Miten tämä eroaa siitä, että mies olisikin toimistolla töissä, ja käyttäisi jopa parikin tuntia työmatkoihinsa?
Etätöissä ollaan ihan yhtälailla työnantajan palveluksessa, ei sohvalla makaavan äippylin apupoikana.
Kristillinen tasajako: molemmille 3 päivänä viikossa pari tuntia omaa aikaa iltaisin ja sitten joka toinen viikko neljänä päivänä, niin menee tasan. Ei taida suostua.
Mutta ihan tosi: kenenkään pikkulapsen vanhemman ei ole pakko pyöräillä joka päivä paria tuntia. Harrastuksethan täytyy sovittaa elämäntilanteen mukaan. Moni kokee jaon epäreiluksi, mutta ei suostu vaihtamaan rooleja. Ei pidä antaa heti periksi.