Lue keskustelun säännöt.
Jos vanhempasi olisivat saaneet tehdä kaikki valintasi, miltä elämäsi nyt näyttäisi? ?
28.03.2021 |
Itse olisin opettaja (kiva, turvallinen ja helposti käsitettävä ammatti naisihmiselle, jolla on koulutusta muttei erityisiä lahjoja). Minulla olisi auto ja omistusasunto (molemmat must). Asuisin lähellä heitä että pääsen nopeasti käymään. Minulla olisi myös aviomies, sellainen jolla on myös turvallinen ja helposti ymmärrettävä ammatti kuten insinööri tai lakimies. Mies katsoo jääkiekkoa ja voi jutella siitä isälleni. Lapsenlapsia tulossa, jollei jo ole. Päivälliseksi on aina perunaa ja jauhelihakastiketta.
Kommentit (61)
Olisin lähetyssaarnaaja ja sinkku jossain ambomaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin myös opettaja, tai sitten olisin jatkanut isäni yritystä (tosin olisin varmasti hullujenhuoneella jo, sillä isäni on hankala persoona). Mulla olisi joku ihan hirveä, mutta halpa ja käytännöllinen auto, jolla voisi kuljettaa kätevästi vaikka huonekaluostokset itse kotiin (vanhempani eivät ole vielä kuulleet kotiinkuljetuspalveluista). Olisin varmaan myös nainut jonkun mukavan naapurinpojan isän kotipitäjästä ja saanut vähän vähemmän lahjakkaita lapsia. Muutenkin olisin elellyt hyvin varovasti, tai mieluiten en lainkaan.
Kaikki on kuitenkin - onneksi - toisin.
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin varmaan kotona asuva, naimaton vanhempieni omaishoitaja. Tekisin jotain pienipalkkaista toimistotyötä.
En asu kotipaikkakunnallani, olen opettaja, on koulutettu mies ja kolme jo aikuistunutta lasta. Mies ei ollut äidilleni se suosikkivävy, koska uhmasin äitiäni alkaessani seurustella hänen kanssaan, hän on väärän näköinen, väärän niminen, väärän kokoinen ja väärässä ammatissa..
Olisin juristi jossain korkeassa virassa. Asuisin pääkaupunkiseudulla, omistusasunto tai talo arvoalueella, hieno auto, menestyvä mies, menestyvät lapset, joilla hienot harrastukset.
Todellisuudessa: muutin maalle, olen onnellisesti naimisissa maajussin ksnssa, käyn tilan ulkopuolella töissä, ei mitään uraa, mutta olen tosi tyytyväinen. Meillä on ihanat lapset, jotka saavat päättää, mitä tekevät elämällään.
Vierailija kirjoitti:
Olisin myös opettaja, tai sitten olisin jatkanut isäni yritystä (tosin olisin varmasti hullujenhuoneella jo, sillä isäni on hankala persoona). Mulla olisi joku ihan hirveä, mutta halpa ja käytännöllinen auto, jolla voisi kuljettaa kätevästi vaikka huonekaluostokset itse kotiin (vanhempani eivät ole vielä kuulleet kotiinkuljetuspalveluista). Olisin varmaan myös nainut jonkun mukavan naapurinpojan isän kotipitäjästä ja saanut vähän vähemmän lahjakkaita lapsia. Muutenkin olisin elellyt hyvin varovasti, tai mieluiten en lainkaan.
Kaikki on kuitenkin - onneksi - toisin.
Ai niin, ja lomilla kiertäisin sukulaisissa pitkin Suomea, enkä olisi ikinä matkustanut ulkomaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin vanhapoika tuomari tai lääkäri, joka eläisi vain työlle, statukselle ja rahalle. Arkiaamun ensimmäinen ajatus olisi työ ja mahdollisuus venyttää se ylityöksi. Iltojen rattona olisi seuraavan työpäivän miettiminen ja sen valmistelu. Kaikki lomat ja viikonloput menisi rahoja laskiessa ja kilpeä kiillottaessa.
Äitini oli se, joka olisi valinnut puolestani. Olisin lääkäri ja todennäköisesti tällä hetkellä burnoutissa, luonteeni ei sovi lääkäriksi ollenkaan.
Puolisoni olisi lakimies, todennäköisesti olisimme jo eronneet.
Hyvä, että valitsin itse 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutenkin olisin elellyt hyvin varovasti, tai mieluiten en lainkaan.
Naulankantaan.
Olisin lukiossa valinnut pitkän matematiikan ja sen jälkeen lukenut lääkäriksi tai juristiksi. Harrastaisin liikuntaa, olisin jämpti, itsevarma ja urakeskeinen. Minulla ei olisi lapsia (isän toivomus) enkä varmaan olisi mennyt naimisiinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäilen, että olisin jäänyt kotinurkkiin pyörimään. Jossain vaiheessa olisi patistettu työkkäriin tai äidin työpaikalle töitä kysymään.
T. Eräs, jolla on kiva, turvallinen ja helposti käsitettävä ammatti naisihmiselle, jolla on koulutusta mutta ei erityisiä lahjoja.
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli se, joka olisi valinnut puolestani. Olisin lääkäri ja todennäköisesti tällä hetkellä burnoutissa, luonteeni ei sovi lääkäriksi ollenkaan.
Puolisoni olisi lakimies, todennäköisesti olisimme jo eronneet.
Hyvä, että valitsin itse 😊
Päivitys vielä. Olen DI kuten myös puolisonikin. Äiti oli järkyttynyt valinnastani, eihän se ole tyttöjen hommaa ollenkaan 🤣 Isä kannusti ja sanoi että ihan hyvin sinä pärjäät.
Puoliso on pientilallisen poika ja äiti oli täysin vakuuttunut, että päädyn tilalle emännöimään. No en päätynyt, olemme edelleen onnellisesti yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisin lukiossa valinnut pitkän matematiikan ja sen jälkeen lukenut lääkäriksi tai juristiksi. Harrastaisin liikuntaa, olisin jämpti, itsevarma ja urakeskeinen. Minulla ei olisi lapsia (isän toivomus) enkä varmaan olisi mennyt naimisiinkaan.
Onpa harvinainen toivomus. Sanoiko hän, miksi?
Olisin mennyt yliopistoon opiskelemaan äidinkieltä. Sieltä olisi löytynyt joku suht älykäs ja keskinkertainen, kohtelias mies. Työskentelisin jossain esimerkiksi kirjallisuuden parissa ja olisin saanut kolme lasta joita äiti hoitelisi usein. Asuttaisiin maalla tai taajamassa okt:ssa ja meillä olisi kaksi kissaa lemmikkinä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soittaisin ensiviulua vähintään Helsingin Kaupunginorkesterissa. Asuisin Helsingissä, lähellä vanhempiani ja olisin saanut lapseni kaksikymppisenä.
Lopetin viulunsoiton pitkän kädenväännön jälkeen 16v., asun ulkomailla, sain lapseni yli kolmekymppisenä, olen toimistotöissä.
Voiko olla huonompi?
Olen yli 40 v pitkäaikaistyötön ilman koulutusta. Olen myös alkoholisti ja yksinäinen.
Kaikki tämä on mun vika. Lahjoja olisi ainakin keskitasolle.
Olen varmaan ap:n mielestä luuseri, mutta olen opettaja, mieheni on lääkäri, on auto ja talo. Äitini sanoi, että minusta tulisi hyvä opettaja. Miehestäni molemmat vanhempani pitävät. Joten mikään ei olisi muuttunut, vaikka äitini olisi päätökseni tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin lukiossa valinnut pitkän matematiikan ja sen jälkeen lukenut lääkäriksi tai juristiksi. Harrastaisin liikuntaa, olisin jämpti, itsevarma ja urakeskeinen. Minulla ei olisi lapsia (isän toivomus) enkä varmaan olisi mennyt naimisiinkaan.
Onpa harvinainen toivomus. Sanoiko hän, miksi?
Maailma on niin paha paikka, että tänne on turha tehdä lapsia kärsimään. Jostain syystä hän myös pelkäsi, etten selviydy synnytyksestä.
Asuisin lapsuudenkodissani äitiäni autellen, opinnot olisivat loppuneet peruskouluun enkä sen jälkeen olisi käynyt lähikauppaa kauempana. Pyörääkään en omistaisi sillä se on rumaa kun nainen ajaa pyörällä. Pukeutuisin puolipohjemittaisiin hameisiin ja kauluspaitoihin, hiukseni olisivat lähes siilit. Olisin myös ruma, ylipainoinen ja lähes puhumaton. Miehiin en edes vilkaisisi ja jos minulle joku mies puhuisi, lähtisin karkuun. Harrastaisin vessanpesua, neulomista ja varvasjumppaa. Ikkunoiden edessä olisi aina verhot, ettei kukaan näe sisään.
Todellisuudessa olen yliopiston käynyt, naimisissa ihanan miehen kanssa, kolme aikuista lasta, en voi sietää hameita ja jostain syystä välttelen äitiäni...
Olisin kuollut, eikä tämä valitettavasti ole vitsi, eikä provo. Parempi näin.
Olisin mennyt heti lukion jälkeen yliopistoon ja valmistunut työhön, jonka palkalla elän, vaikken rikastu. Olisin asunut lähellä vanhempia. Eläisin ja söisin terveellisesti, ettei sukutaudit puhkea. Puolisosta tai lapsista vanhemmat ei koskaan esittäneet toiveita.
Nyt teen keski-iässä koulutusta vastaamatonta työtä, kyllästyneenä ja katkerana. Suvun sairauksien lisäksi uhkana pari muuta tautia.