Jos vanhempasi olisivat saaneet tehdä kaikki valintasi, miltä elämäsi nyt näyttäisi? ?

Asuisin kotipaikkakunnalla, aviomies olisi menestyvää tilaa pyörittävä perunanviljelijä, meillä olisi noin 5 lasta, olisin korkeasti koulutettu ja pyörittäisin kotoa käsin jotain mediaseksikästä firmaa. Lähistöllä asuvat vanhemmat+muut sukulaiset olisivat meille se paras, läheisin ja lähes ainoa henkireikä.

Eikä olla edes mitään lahkolaisia.

Minulla olisi kaksi lasta yhden sijaan, hyi olkoon! Se olisi pilannut elämäni.

Olisin jonkinlainen käsityöläinen ja olisin viettänyt vaatimatonta elämää maalla äitini naapurissa pientä, mutta kaunista kotiani sisustellen. Kuuntelisin äitäni päivittäin kun hän haukkuu isääni ja piilokehuu itseään. Olisin hoikka, kaikessa kohtuullinen ja lapseni olisivat siistejä ja kuuliaisia. Mieheni olisi fiksu duunari. Nöyriä ja näkymättömiä oltais. Tosiasiassa olen kunnianhimoinen KTM ja pörssiyrityksen keskijohdossa. Perso luksukselle, samoin mieheni. Lapset ovat rohkeita.

Kertokaa myös todellinen tilanne!

ei ap

Lisää näitä, tämä on hyvä aloitus.

Hyi kauhistus jos olisivat saaneet valita minulle niin ammatin kuin puolison. Vanhemmilleni pinta ja kulissit ovat aina olleet tärkeitä enkä minä oikein sovi heidän elämäntyyliinsä. Olisin joku preppy-rouva hienon mutta turhan ammatin kanssa koska olisin tietysti nainut rahaa ja kasvattaisin lapsia kotona. Valitsin toisin.

Olisin matematiikan proffa yliopistolla, ajaisin Saabilla ja olisin etsinyt miehen itselleni vasta valmistumisen jälkeen. Olen DI, valtiolla töissä, ajan Saabilla ja miehen löysin alle 20v.

Eipä vanhemmat ole koskaan yrittäneet ohjailla mihinkään suuntaan. Vapaa kasvatus jne. Luuseri minusta tuli.

Jos äitini olisi saanut päättää, olisin missi (tai yrittänyt sellaiseksi) ja julkkis tavalla tai toisella. Aikani kiersin erilaisissa tilaisuuksissa (tv-ohjelmat, kauneuskisat) ja sitten päätin että se loppuu. Inhosin sitä, en voi sietää huomiota. 

Nyt olen insinööri, naimisissa, lapset ja lemmikit, iso omakotitalo ja inhoan ihmisiä :)

Olisin opiskellut itseni maisteriksi ihan vain muodon vuoksi, sit ottanut opintojen jälkeen paljon tienaavan DI:n aviomieheksi, tehnyt 3 lasta ja hommattu omakotitalo ja itse olisin kotiäiti joka harrastaa kulttuuria.  Eli toisin sanoen eläisin samaa elämää kuin hän itse eli, hänen mielestä kaikkien pitäisi olla samanlaisia kuin hän.  Eikä missään nimessä saisi värjätä hiuksia, ottaa mitään lävistyksiä paitsi hillityt korvakorut eikä ikinä mitään tatuointeja. Pukeutumisen tulisi olla hillittyä, suosien väriä beige. Myös sisustuksessa suosittaisiin värejä ruskea ja beige. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin opettaja (kiva, turvallinen ja helposti käsitettävä ammatti naisihmiselle, jolla on koulutusta muttei erityisiä lahjoja). Minulla olisi auto ja omistusasunto (molemmat must). Asuisin lähellä heitä että pääsen nopeasti käymään. Minulla olisi myös aviomies, sellainen jolla on myös turvallinen ja helposti ymmärrettävä ammatti kuten insinööri tai lakimies. Mies katsoo jääkiekkoa ja voi jutella siitä isälleni. Lapsenlapsia tulossa, jollei jo ole. Päivälliseksi on aina perunaa ja jauhelihakastiketta.

Olen siis oikeasti yksin kerrostalovuokrayksiössä asuva ikisinkku ja akateeminen pätkätyöläinen, lapsista en ole kiinnostunut, syön sushia ja valmiskeittoja, kiinnostun enemmän naisista kuin miehistä ja tykkään boheemeista ja oudoista persoonista. Haaveilen muuttavani ulkomaille enkä koskaan ole halunnut olla opettaja.

Vierailija kirjoitti:

Jos äitini olisi saanut päättää, olisin missi (tai yrittänyt sellaiseksi) ja julkkis tavalla tai toisella. Aikani kiersin erilaisissa tilaisuuksissa (tv-ohjelmat, kauneuskisat) ja sitten päätin että se loppuu. Inhosin sitä, en voi sietää huomiota. 

Nyt olen insinööri, naimisissa, lapset ja lemmikit, iso omakotitalo ja inhoan ihmisiä :)

Onnittelut. Ihan sairasta, että jonkun äiti yrittää painostaa missiksi tai julkkikseksi! Todella pinnallista. Itseäni pyydettiin jo varhaisessa vaiheessa malliksi ulkomaille pariin otteeseen, toisistaan riippumattomat tapaukset, mutta äiti ei päästänyt. Olin kyllä malli Suomessa, koska pari mallitoimistoa otti yhteyttä yhtaikaa. Mutta siihen isompaan äitini ei minua päästänyt.

Jos äitini olisi saanut päättää minulla tuskin olisi ammattia, mutta olisin todella hyvä kodinhoitaja ja ruuanlaittaja. Sisustaisin kotia, leipoisin ja huolehtisin lapsistani, mieheni olisi töissä. Asuisin pienellä paikkakunnalla heidän lähellään. 

Oikeasti olen vaativassa asiantuntijatehtävässä, asun Hgissä, olen sinkku, en leivo enkä kokkaa, kotini on siivoton. 

En tiedä, sillä minusta ei olisi ollut korkeakouluttautumaan niin korkealle tasolle kuin vanhempani olisivat halunneet. Nyt olen nelikymppinen ja vieläkin tuputtavat, että minun pitäisi mennä koulunpenkillä, koska palkkani on niin pieni. No jos ei ole päätä ja ymmärrystä, niin ei ole. Turha sinne kouluun on mennä laholla päänupilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos äitini olisi saanut päättää, olisin missi (tai yrittänyt sellaiseksi) ja julkkis tavalla tai toisella. Aikani kiersin erilaisissa tilaisuuksissa (tv-ohjelmat, kauneuskisat) ja sitten päätin että se loppuu. Inhosin sitä, en voi sietää huomiota. 

Nyt olen insinööri, naimisissa, lapset ja lemmikit, iso omakotitalo ja inhoan ihmisiä :)

Onnittelut. Ihan sairasta, että jonkun äiti yrittää painostaa missiksi tai julkkikseksi! Todella pinnallista. Itseäni pyydettiin jo varhaisessa vaiheessa malliksi ulkomaille pariin otteeseen, toisistaan riippumattomat tapaukset, mutta äiti ei päästänyt. Olin kyllä malli Suomessa, koska pari mallitoimistoa otti yhteyttä yhtaikaa. Mutta siihen isompaan äitini ei minua päästänyt.

Niin ja lisään vielä, että menin siis ihan normaalisti yliopistoon ja valmistuin filmaisteriksi ja olen tehnyt normaalia työtä yli 20 vuotta, on myös perhe ja lapset. - edellinen

Olisin sairaanhoitaja ja naimisissa erään rikkaan ja ruman tyypin kanssa.

Nyt olen asiantuntijatyössä ja sinkkumamma. Tiedä sitten kumpi ois ollut parempi tie..

Vierailija kirjoitti:

Asuisin kotipaikkakunnalla, aviomies olisi menestyvää tilaa pyörittävä perunanviljelijä, meillä olisi noin 5 lasta, olisin korkeasti koulutettu ja pyörittäisin kotoa käsin jotain mediaseksikästä firmaa. Lähistöllä asuvat vanhemmat+muut sukulaiset olisivat meille se paras, läheisin ja lähes ainoa henkireikä.

Eikä olla edes mitään lahkolaisia.

Asun kaukana entisestä kotipaikkakunnastani, löytyy teolliselle alalle kouluttautuva aviomies ja yksi lapsi, itse työskentelen jo paikallisessa pikkufirmassa käsityöläisenä, introverttinä olen tyytyväinen kun sosiaaliset suhteet rajoittuu omaan perheeseen, työkavereihin ja omiin/appivanhempiin.

Mukava pieni elämä.

No tuota.... Olisin pysynyt paljon pidempään neitsyenä, eli nuoruuden poikakaverit olis pitänyt jättää väliin. Sitten olisin ehkä käynyt ne koulut, jotka tuli käytyä. Kun parikymppisenä tapasin nykyisen mieheni, olisi pitänyt mennä naimisiin samantien eikä vasta sitten, kun itseä huvitti. Olisi aina asuttu samalla paikkakunnalla sen sijaan, että muutettiin muualle. Työssäkäynti olisi varmaan ollut vähäisempää, koska meillä olisi ehkä useampi lapsi mahdollisesti.

Taloa ei olisi rakennettu, koska siihen sisältyi liikaa riskejä. Olisi ostettu ehkä joku valmis talo. Vähemmän seikkailuja ja riskejä, enemmän tylsyyttä ja tavallisuutta olis meidän elämä. Vähän kuin ikuinen korona-aika, kun mitään ei tapahdu.

Jos äitini olisi saanut päättää, minusta olisi pitänyt tulla sairaanhoitaja. Äiti jopa tilasi hakupaperitkin, mutta en suostunut niitä täyttämään. Minusta olisi tullut todella huono hoitsu, sillä minulla ei ole minkäänlaista hoivaamisviettiä, oli sitten kyse lapsista, sairaista, vanhuksista tai eläimistä. Ja kai se äiti myös kuvitteli, että minulla olisi mies ja muutama lapsikin. No ei ole. Pyrin ja pääsin yliopistoon, josta aikanaan valmistuin maisteriksi ja kieltenopettajaksi. Ei sekään ehkä kutsumusammatti ollut, mutta sillä elätin itseni eläkkeelle asti ja viihdyin työssäni ihan hyvin. Perhettä en koskaan ole hankkinut, vaan olen vanhapiika, kuten lapsuudessani naimattomia naisia kutsuttiin. Vierastan sanaa sinkku, koska jotkut sukulaisnaiset olivat joskus nuoruudessaan paremmissa 'svenska talande' perheissä piikomassa ja oppivat puhumaan "hienosti": jouluna syötiin sinkkua ja kahvipöydässä kehotettiin ottamaan seksiä.

Itse olisin varmaan kotona asuva, naimaton vanhempieni omaishoitaja. Tekisin jotain pienipalkkaista toimistotyötä.