Lue keskustelun säännöt.
Jos vanhempasi olisivat saaneet tehdä kaikki valintasi, miltä elämäsi nyt näyttäisi? ?
28.03.2021 |
Itse olisin opettaja (kiva, turvallinen ja helposti käsitettävä ammatti naisihmiselle, jolla on koulutusta muttei erityisiä lahjoja). Minulla olisi auto ja omistusasunto (molemmat must). Asuisin lähellä heitä että pääsen nopeasti käymään. Minulla olisi myös aviomies, sellainen jolla on myös turvallinen ja helposti ymmärrettävä ammatti kuten insinööri tai lakimies. Mies katsoo jääkiekkoa ja voi jutella siitä isälleni. Lapsenlapsia tulossa, jollei jo ole. Päivälliseksi on aina perunaa ja jauhelihakastiketta.
Kommentit (61)
Olisin laiha mannekiini tai valokuva malli, joka olisi ruskettunut. Olisin alkanut seurustelemaan 13 vuotiaana ja asuisin kotipaikkakunnalla. Minulla olisi joku keskiasteen koulutus ja voisin myös toimia vaikka sihteerinä. (em. äitini toiveita). Kotini olisi pieni ja siisti, ei eläimiä. Ei välttämättä lapsia. Jos en saisi töitä, voisin olla autokuski (isäni pakotti aikoinaan ajamaan kuorma-autokortin, jotta on ammatti).
Oikeasti olen koulutukseltani Tekniikan tohtori ja työskentelen toimitusjohtajana. Muutin heti lukion jälkeen pois kotipaikkakunnalta, enkä ole palannut. Mieheni tapasin 23-vuotiaana, ja olemme olleet yhdessä 27 vuotta. Asun omakotitalossa mieheni, kolmen lapsen ja kissan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vanhempani olisivat saaneet valita, olisin mennyt parikymppisenä (neitseenä tietenkin!) naimisiin. Mies olisi ehkä insinööri (jota sitten piilovittuillen herroiteltaisiin kovin) tai maatilan isäntä. Lapsia vähintään 2. Minun koulutukseni ja työni olisi yksi ja sama, koska nainenhan elää perheelle ja lapsille ja suvulle ylipäätään. Minun harrastuksiani saisi olla saippuasarjojen katsominen, kodin laitto ja tupperware-kutsut.
Käyttäisin kaiken vapaa-aikana järjestämällä koko suvulle tarkoitettuja kutsuja. Sitten kun lapset muuttavat pois kotoa, voisin lopettaa kutsujen järjestämisen ja siirtyä arvostelemaan nuorempien naisten järjestämiä kutsuja. Tietenkin kauhistelisin myös nuorempien naisten elämänvalintoja selän takana muiden naisten kanssa.
Huhhuh! Oikeasti en halunnut mennä naimisiin enkä tehdä lapsia, en juuri enää näe sukua kun ei minulla oikein ole mitään yhteistä, ja tosiaan aina saisi sitten noita tupperware-kutsuja ja minä en halua laittaa rahaani muovikippoihin. En tunne serkkujeni lapsia, enkä välitä yhtään. Heitä ei varmasti kiinnosta joku vanha tumppura joka ei nuorten jutuista tiedä mitään. Käytän aikani elokuviin, herkkujen syömiseen, pelaamiseen, lukemiseen (eli täysin turhiin asioihin jotka pitäisi unohtaa kokonaan siivoamisen ja parsimisen tieltä).
Olisin parturi-kampaaja, naimisissa ensimmäisen poikaystävän kanssa. Heh heh. Nyt pelkkä sinkku, jolla korkea äo ja paksut hiukset.
Olisin luultavasti lähihoitaja tai sairaanhoitaja. Ehkäpä eläinlääkäriopiskelija, joku hoitoala kuitenkin. Vanhempani ja yksi siskoista ovat hoitoalalla ja jaksavat kyllä suositella :D joko olisin ollut lukiossa ysin oppilas tai sitten jättänyt sen kesken ja käynyt ammattikoulun (kävin kaksoistutkinnon vähän keskinkertaisella arvosanoilla). Katsoisin paljon telkkaria, söisin monipuolisesti (olen nirso), en hankkisi lemmikkiä (ei ole vielä, mutta aion hankkia. Kuulemma niistä on liikaa murhetta ja vaivaa), matkustaisin paljon (ei tietenkään nyt korona-aikaan). Matkustamista itsekin rakastan, mutta välillä huvittaa miten suosittelevat lähtemään maailmalle kun olen vielä nuori :) Kavereitten vanhemmat kun ovat yrittäneet pitää lapsistaan kynsin ja hampain kiinni. Kannustavia ovat, eivätkä koskaan ole laatineet mitään toivelistaa jonka mukaan tulisi elää. Itse saadaan tehdä virheemme ja valintamme ja aina ovat olleet tukena vaikka välillä sisarusten kanssa mokataankin :) Harmittaa kun ei muuten olla niin läheisiä, mutta ainakaan eivät ole koskaan yrittäneet rajoittaa meitä elämästä
N22
Olisin lääkäri ja oikeistolainen.
Muuten varmasti hyvin samanlainen elämä kuin nytkin: Helsingin läntisessä kantakaupungissa, akateeminen hyvin tienaava mies, kaksi lahjakasta ja kaunista lasta hyvässä koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuisin vanhempieni naapurissa mieluiten, samassa kaupungissa kuitenkin, kuten tällä hetkellä asunkin. Pyörittäisin varmaan pientä kalustefirmaa tai sitten olisin lakimies. Olisin tarmokkaan etsinnän tuloksena löytänyt miehekseni reippaan maalaispojan, joka lähtisi metsätöihin isän kanssa ja tykkäisi kalastaa. Lapsenlapsia olisi myös. Olisin nykyistä velkaantuneempi otettuani isot sijoituslainat. Pukeutuisin naisellisesti mutta harrastaisin hiihtoa, kalastusta, metsänraivausta ja mökkeilyä.
Olisin vanhoillislestadiolainen lääkäri ja naimisissa oleva perheenäiti.
Asuisin isossa ok-talossa, pihalla olisi uusi maasturi ja pienempi ”kauppakassi”, keittiön katossa Lokki-valaisin jne. Perus lestasetit.
Minusta tuli boheemia elämää viettävä uskonnoton agnostikko ja yksinhuoltaja, jolle keskiluokkainen elämä on kauhistus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Olisin isompi, äitini ei voi sietää hoikkuuttani (BMI 19-20).
2. Lapsuuden harrastuksia olisin jatkanut yhtä intensiivisesti ja olisin yhtä aikaa tanssija, konserttipianisti ja kuvataiteilija, mutta minulla olisi ehdottomasti myös hyvin työllistävä päivätyö - sairaanhoitajana, päivävuorossa. Ei mitään sen vakavampaa, jotta jaksan harrastaa.
3. Olisin seurustellut pitkän kaavan mukaan joko sen törpön sähköinsinöörin tai jonkun muun akateemisesti ansioituneen kosiskelijan kanssa ja mennyt paljon myöhemmin naimisiin.
4. Lapsia en olisi saanut tehdä ennen 25-30 v ikää vaan ainoastaan asuntovelkaisena autollisena ja juuri sen törpön, epäluotettavan sähköinsinöörin kanssa mieluiten. Kaksi lasta koska lapsettomat naiset ovat päästään sekaisin, ainokaiset ovat itsekkäitä ja kolme tai useampi tekee elämästä 100% kaaosta.
5. Olisin asunut tavallisessa talossa, mutta kalliilla alueella ja nauttinut vuodenaikojen vaihtelusta 4-5 vuotta lasten kanssa hoitovapailla (2-3 v ikäero, tietysti, on oikein)
6. Elämäni tärkein päämäärä olisi haalia mökkiä, venettä, maata ym., jotka jättäisin sitten jälkeeni akateemisesti kouluttautuneille, hyvin kasvatetuille lapsilleni ja neljälle lapsenlapselleni. Mies jättäisi jälkeensä tietysti enemmän, hän saattaisi olla peräti yksityisyrittäjä uransa huipulla. Elämänsä huipulla. Vain varallisuudella on merkitystä tavallisen ihmisen elinaikana.
7. Eläkkeellä matkustaisin maailman ympäri kunnes kuolema minut korjaa.
Vierailija kirjoitti:
Olisin laiha mannekiini tai valokuva malli, joka olisi ruskettunut. Olisin alkanut seurustelemaan 13 vuotiaana ja asuisin kotipaikkakunnalla. Minulla olisi joku keskiasteen koulutus ja voisin myös toimia vaikka sihteerinä. (em. äitini toiveita). Kotini olisi pieni ja siisti, ei eläimiä. Ei välttämättä lapsia. Jos en saisi töitä, voisin olla autokuski (isäni pakotti aikoinaan ajamaan kuorma-autokortin, jotta on ammatti).
Oikeasti olen koulutukseltani Tekniikan tohtori ja työskentelen toimitusjohtajana. Muutin heti lukion jälkeen pois kotipaikkakunnalta, enkä ole palannut. Mieheni tapasin 23-vuotiaana, ja olemme olleet yhdessä 27 vuotta. Asun omakotitalossa mieheni, kolmen lapsen ja kissan kanssa.
Aika hauska kontrasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotiorjana, siivoojana ja ruoanlaittajana, samalla isä haukkuisi kaikki mahdollisimmat asiat mitkä mussa pielessä. Äiti myöntäilisi vaan.
Vierailija kirjoitti:
Olisin vanhoillislestadiolainen lääkäri ja naimisissa oleva perheenäiti.
Asuisin isossa ok-talossa, pihalla olisi uusi maasturi ja pienempi ”kauppakassi”, keittiön katossa Lokki-valaisin jne. Perus lestasetit.Minusta tuli boheemia elämää viettävä uskonnoton agnostikko ja yksinhuoltaja, jolle keskiluokkainen elämä on kauhistus.
Onnittelut, että pelastuit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuisin vanhassa okt-talossa. Oma auto olisi jokin pieni auto. Tyytyisin siihen mitä on. En tavoittelisi. Minulla olisi velkaa, ei säästöjä.
Säästämistä ei kotoa opetettu lainkaan.
Muistan kun nuorena totesin, että "mieluiten olen ilman autoa kuin ajan vanhalla autolla" isäni totesi kireästi naureskellen "voi kuule, sinulla ei sellaisia rahoja tule olemaan". Olin alle 4 vuotta töissä ja ostin sekä uuden auton, että uuden asunnon.
Myöhemmin kärsivällisyys riitti unelmien tontin odottamiseen ja talon hankintaan ja tulotkin riittivät auton vaihtoon.
Kirjaimellisesti olen juossut työn ja rahankin perässä siitä lähtien kun valmistuin. Vanhemmilleni olisi varmasti ollut ok, että olisin ollut työttömänä kotona miehen rahoilla. Vanhempani ovat enemmän sellaisia, että on tärkeämpää pitää koti siistinä, siivota kerrann viikossa, pestä ikkunat, kuurata pesuhuone ja matot säännöllisesti kuin se, että molemmat puolisot tekisivät töitä kodin ulkopuolella.
Itse arvostan mieheni kanssa sitä, että on yksi stressi vähemmän, kun molemmat tienaavat rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhempani olisivat saaneet valita, olisin mennyt parikymppisenä (neitseenä tietenkin!) naimisiin. Mies olisi ehkä insinööri (jota sitten piilovittuillen herroiteltaisiin kovin) tai maatilan isäntä. Lapsia vähintään 2. Minun koulutukseni ja työni olisi yksi ja sama, koska nainenhan elää perheelle ja lapsille ja suvulle ylipäätään. Minun harrastuksiani saisi olla saippuasarjojen katsominen, kodin laitto ja tupperware-kutsut.
Käyttäisin kaiken vapaa-aikana järjestämällä koko suvulle tarkoitettuja kutsuja. Sitten kun lapset muuttavat pois kotoa, voisin lopettaa kutsujen järjestämisen ja siirtyä arvostelemaan nuorempien naisten järjestämiä kutsuja. Tietenkin kauhistelisin myös nuorempien naisten elämänvalintoja selän takana muiden naisten kanssa.
Huhhuh! Oikeasti en halunnut mennä naimisiin enkä tehdä lapsia, en juuri enää näe sukua kun ei minulla oikein ole mitään yhteistä, ja tosiaan aina saisi sitten noita tupperware-kutsuja ja minä en halua laittaa rahaani muovikippoihin. En tunne serkkujeni lapsia, enkä välitä yhtään. Heitä ei varmasti kiinnosta joku vanha tumppura joka ei nuorten jutuista tiedä mitään. Käytän aikani elokuviin, herkkujen syömiseen, pelaamiseen, lukemiseen (eli täysin turhiin asioihin jotka pitäisi unohtaa kokonaan siivoamisen ja parsimisen tieltä).
Unohdin lisätä, että olisin ylipainoinen, sillä vanhempieni mielestä terveet elämäntavat ovat aivan turhia. Liikunnaksi riittää haravoiminen ja siivous, läskisoori, perunat ja pulla ovat terveellistä ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin mielisairaalassa ja ei parisuhdetta, eikä seksiä.
Minulla olisi perinteinen äijämäinen mies, joka on aina töissä ja ei juuri tapaa perhettään ja huolehtisin, että hänelle on aina ruoka pöydässä (erityisesti keitettyjä perunoita). Minulla olisi lehmiä, ehkä koira, navettakissa ja kolme lasta. Olisin ihan pikkuisen paremmin pärjäävä elämässä kuin äitini. En lihava, ettei tarvitse hävetä, mutta en missään nimessä erityisen nätti ja hoikkakaan. Syyllistyisin jatkuvasti kaikesta ja omistaisin elämäni lehmien hoitamisen lisäksi suvun vanhempien jäsenten paapomiselle. Laittaisin aina kaikki muut etusijalle.
Oikeasti en välitä eläimistä työnä enkä harrastuksena. Olen ihan kätevä talousihminen, mutta työkseni teen muuta (enemmän koulutusta vaativaa). Minulla on lapsia ja kiva mies, jonka kanssa elämme tasapainoista perhe-elämää (sisältää toisinaan keitettyä perunaa). Olen minimoinut yhteydenpidon kuluttaviin ihmisiin ja kaikkeen syyllistämiseen. Meillä on enemmän rahaa kuin vanhempien mielestä saisi olla ja käytämme ne luonnollisesti vääriin asioihin. Pärjään sosiaalisesti hyvin. Olen lihava. Saan kaiken aina liian helpolla ja olen hemmoteltu ja itsekäs ihminen (sitaatti äidiltä). Todellisuudessa olen nähnyt ihan vaivaakin asioiden eteen, mutta pitää paikkansa, että huolehdin ensisijassa omasta ja perheeni hyvinvoinnista.
Toisen vanhemman toiveesta olisin Pohjois-Suomessa luonnon keskellä asuva venäjän tulkki ja/tai äidinkielenopettaja. Minulla olisi omakotitalo, mies, koiria ja pari lasta. Toisen vanhemman toiveesta asuisin varmaankin pääkaupunkiseudulla ja työskentelisin jollain tavoin vaihtoehtohoitojen parissa. Olisin myös kirjoittanut useita menestyskirjoja ja saisin kutsuja Linnan juhliin.
Oikeasti olen Keski-Suomessa asuva elokuva- ja tv-alan ammattilainen. Avoimessa suhteessa, ei lapsia, lemmikkejä eikä vaikkapa omistusasuntoa, mutta sitäkin enemmän ystäviä ja kiinnostuksenkohteita. Olen onnellinen. :)
Vierailija kirjoitti:
Olisin parturi-kampaaja, naimisissa ensimmäisen poikaystävän kanssa. Heh heh. Nyt pelkkä sinkku, jolla korkea äo ja paksut hiukset.
millä tavalla korkea äo ja paksut hiukset liittyy toisiinsa, moni joka kehuu että korkea äo on todellisuudessa yksinkertainen ja tyhmä.
En olisi lähtenyt opiskelemaan toiselle puolelle Suomea ja jäänyt sinne. Myöskään kukaan miehistäni ei olisi kelvannut sellaisena kuin he ovat. Olisin asunut lähellä vanhempiani ja pitänyt seuraa heille aina kun vanhenevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin parturi-kampaaja, naimisissa ensimmäisen poikaystävän kanssa. Heh heh. Nyt pelkkä sinkku, jolla korkea äo ja paksut hiukset.
millä tavalla korkea äo ja paksut hiukset liittyy toisiinsa, moni joka kehuu että korkea äo on todellisuudessa yksinkertainen ja tyhmä.
Tässä vastakkainasettelussa on ainakin selvää, kummalla on korkeampi äo.
Olisin ehkä nainut jonkun järjellisen miehen. Valitsin kuitenkin itse elämäntaitelijan ja olen saanut itse tehdä töitä niska limassa. Nyt viisikymppisenä viimeinkin uskon että miehen puuhailuista ei oikeasti tule yhtään mitään ja olemme eroamassa.