Tiedättekö ihmisiä, jotka puhuvat liian hiljaa?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen lapsesta asti pelännyt kovaa puhuvia ihmisiä. En vain pidä sellaisesta. Se on hyökkäävää. Itsekään en halua puhua kovaa.

Hipihissukoilla on jotain salattavaa. Rehellinen ihminen uskaltaa puhua kunnolla ja selkeästi ääneen.

Lähes kaikki naiset puhuvat liikaa. Onko mitään yhtä rasittavaa kun jonninjoutava femspleinaus? Luultavasti ei..

Hiljaa puhujat syyttävät toisia. Aivan kuin niillä toisilla olisi ns valikoiva kuulo. Jos kuulialla on ongelma kuulla kaikkien puhe niin silloin on kyllä vika kuuliassa. Mutta jos sen yhden ja saman ihmisen puhe kuulostaa hiljaiselta niin vika on puhujassa. Tuliko ymmärrettyä? Ja kyllä on tosi ärsyttävää kun pari kertaa on kysynyt MITÄ? ja ei vaan voi puhua kovenpaa. Joutuu arvailemaan ja vastata jotain yhdentekevää. Eikö nämä hiljaiset tunne itseään tyhmäksi? Minulla kun tulee heitä kohtaan myötä "tyhmyys"tunne tjmv

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exä puhui muutoin ihan normaaliäänellä. Mutta jos mentiin yhdessä johonkin julkiseen kulkuvälineeseen, alkoi puhua tosi hiljaa ja vielä niin, ettei liikuttanut huuliaan. Joutui kysymään useaan kertaan, mitä sanoit ja siitä huolimatta ei tullut yhtään sen selvempää vastausta. Ilmeisesti joku lapsuuden käsittelemätön trauma mutta äärimmäisen ärsyttävä sellainen. Varsinkaan kun palaute ei mennyt millään laille jakeluun.

Jos joku haluaa julkisella paikalla puhua hiljaa, siihen on syynsä. Henkilö ei varmaankaan halua asiaa kaikkien kuultavaksi. Jos kuulija siinä tilanteessa alkaa kailottaa että MITÄÄÄÄ?, niin siinä tulee sellainen myötähäpeän tunne kuulijan puolesta. Jos kuulija ei kuule, niin sitten kannattaa kysyä asiasta kun on tultu pois ko. liikennevälineestä. Liikennevälinekailotus on ihan hirveää.

Ei ollut kysymys mistään kailottamisesta vaan siitä, että 30 sentin etäisyydeltä ei kertakaikkiaan kuullut, mitä kyseinen ihminen puhui. Muuten kyllä puhui normaalisti eli omassa kuulossani ei ollut vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Puhuuko joku liian hiljaa, vai onko sittenkin kyse omasta kuulon alenemasta. Tällainen kehittyy pikkuhiljaa ja huomaamatta, varsinkin, jos ympäristössä on jatkuvaa melua, jollaiseksi mm.kovaääninen puhe ja musiikki lasketaan. Audiogrammi voisi olla hyvä tehdä, jos puhe ei kuulu. Vika voi olla (ja yllättävän usein on)omissa korvissa.

Kyllä tässä ketjussa nyt puhutaan niistä, jotka puhuvat liian hiljaa. Jos kaikkien muiden äänen kuulee normaalisti ja sitten tulee yksi, josta ei koskaan kuule mitään ja joka ei selvästikään osaa käyttää ääntään sitä voimistaen, niin kyse on siitä, että se henkilö puhuu liian hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle sanottiin lapsena ja nuorena liian hiljaa puhumisesta. Opettajat erityisesti piti minun nöyryyttämisestä hiljaisuuteni takia ja minua pyydettiin toistamaan yhä uudelleen vaikka hyvin kuuli. Sitten oltiin pöyristyneitä ja silmät lautasen kokoisina kun päätin käyttää ääntäni ja se muuten kuuluu ja kauas. Ja kun jokainen on kerran saanut tämän koittaa, niin ei ole ikinä pyytäneet enää minua nostamaan ääntäni toista kertaa.

Muistan ammattikorkeakouluajalta yhden tapahtuman, jossa opinnäytetyön tilaajan (joku yritys) edustaja sanoi opiskelijalle "opettele puhumaan ääneen" tjsp., kun jännittynyt opiskelija oli pitämässä opinnäytetyöseminaariaan luokalliselle porukkaa. Oli niin törkeä kommentti, että jos olisin itse ollut yhtään rohkeampi, niin olisin heittänyt koko äijän pihalle. Arvaatte varmaan, ettei opiskelija tuon kommentin jälkeen "rohkaistunut" puhumaan yhtään kovempaa, päin vastoin sekosi vaan täysin sanoissaan. Vieläkin kihoaa kiukku poskille, kun mietin tuota.

Henkilö sanoi täysin oikein.

En saa ääntä aina kuuluviin tiettyjen tapahtumien takia kun olin pieni.

Teille, jotka mielestänne puhutte kovaa, mutta kukaan ei ymmärrä teitä... luultavasti mumisette hieman, tai teillä on matala ääni. Itselläni on naiseksi aika matala ääni ja olen paha mumisija, sillä olen hieman ujo.

Matala ääni naisella on seksikäs 

Ulkomailla sain kerran ihanan kommentin äänestäni, jotenkin niin, että vaimea ääneni on niin kaunis. Olin ihan ällistynyt, sillä Suomessa äänenkäyttöäni aina haukutaan ja siihen olen tottunut.

Mulla oli hiljaa puhuva työkaveri, 45-vuotias mies kyseessä. Oli vielä kovin kiintynyt mun seuraan, halusi yhdessä lounaalle ja tuli kotimatkalla julkisessa viereen istumaan. En koskaan kuullut juuri mitään, mitä hän sanoi. Kysyin aina uudestaan, mitä sanoi ja mumina jatkui, yleensä vieläkin hiljempaa jos edes mahdollista. Lounaat vältin tekosyillä, mutta yhteisillä kotimatkoilla oli haastavanpaa. Todella tuskallista, en halunnut olla tylykään, koska oletettavasti oli ihan mukava ihminen. Vaikea sanoa kyllä varmaksi, kun en mitään kuullut. Sattoi olla vaikka mikä himoöyhöttäjä. Hän sitten vaihtoi työtä onneksi.

Up.

Vierailija kirjoitti:

Ulkomailla sain kerran ihanan kommentin äänestäni, jotenkin niin, että vaimea ääneni on niin kaunis. Olin ihan ällistynyt, sillä Suomessa äänenkäyttöäni aina haukutaan ja siihen olen tottunut.

Missä maassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkomailla sain kerran ihanan kommentin äänestäni, jotenkin niin, että vaimea ääneni on niin kaunis. Olin ihan ällistynyt, sillä Suomessa äänenkäyttöäni aina haukutaan ja siihen olen tottunut.

Missä maassa?

Kehuja oli amerikkalainen, vaikka maa ei ollut. Amerikkalaiset tietty kehuvat kyllä muutenkin kaikenlaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle sanottiin lapsena ja nuorena liian hiljaa puhumisesta. Opettajat erityisesti piti minun nöyryyttämisestä hiljaisuuteni takia ja minua pyydettiin toistamaan yhä uudelleen vaikka hyvin kuuli. Sitten oltiin pöyristyneitä ja silmät lautasen kokoisina kun päätin käyttää ääntäni ja se muuten kuuluu ja kauas. Ja kun jokainen on kerran saanut tämän koittaa, niin ei ole ikinä pyytäneet enää minua nostamaan ääntäni toista kertaa.

Minä en ole koskaan alistunut huutamaan. Jos muut eivät voi olla hiljaa ja kuunnella, mitä minulla on sanottavaa, olkoot kuulematta.

Semmoinen vallankäyttäjä siellä.

Luulen, että monet näistä, jotka eivät omasta mielestä puhu mitenkään liian hiljaa, vaikka ihmiset heille niin väittävät ongelma on se, että oman äänen/kuiskauksen kuulee jokainen itse vaikka ei juurikaan aukoisi suuta tai käyttäisi ääntä, ja jotenkin heillä hämärtyy se, että eivät toiset pysty kuulemaan vaikka he itse itsensä kuulevat.

Up

Minä puhun liian hiljaa. Minulla on varmaan joku hahmotushäiriö, koska itse en tajua puhuvani hiljaa. Joudun usein toistamaan sanomani. Tai sitten puhun epäselvästi, nopeasti tai nielaisen sanoja, en tiedä. Työelämässä tosi hankalaa. Toinen vastaava on elekieli, kun kuvittelen hymyileväni, minulta kysytään, miksi olen niin tylyn näköinen..siis what? En vain osaa, onneksi saan aika itsenäisesti työskennellä nykyisessä työpaikassani. Ja ystävät ovat jo tottuneet erikoisuuteeni.

Olin kerran lääkärissä ja en meinannut saada lääkärin puheesta mitään tolkkua, kun puhui niin hiljaa. Onneksi ei ollut mistään vakavasta vaivasta kyse.

Joo, esim. Erica Åberg stooreissaan