Ystävyyden lopettaminen on petos

Ystävyys on tosiaan vapaaehtoista ja vastavuoroista. Se vaatii riittävästi yhdistäviä tekijöitä riittävän pitkän aikaa tai jää pinnalliseksi ja helposti hiipuvaksi. Välttämättä ystävyys ei ole siinä suhteessa symmetristä että kumpikin osapuoli haluaa ja tarvitsee yhtä paljon sitä ystävyyssuhdetta. Joskus myös vain toinen näkee vaivaa ja pitää yllä ystävyyttä. Kun se toinen lopettaa yhteydenotot ja tapaamisten järjästämisen voi se ystävyys hiipua ja toinen tuntee itsensä ghostatuksi.  

Pelkurimaista etten sanonut mitään tuosta kuokkimisesta, kyllä kyllä. En tietenkään voinut ruveta omissa häissäni ruveta rähisemään ja ajamaan häntä pois, mutta jälkeenpäin olisi ehdottomasti pitänyt tehdä hänelle selväksi mitä tuosta ajattelen. Oli virhe etten tehnyt sitä. Olisi pitänyt sanoa hänelle että kuokkavieraaksi ja juhlapuhujaksi  änkeäminen oli sopimatonta ja loukkaavaa.

 

Tämä tapahtui siis 30 vuotta sitten. Nyt olisi vähän myöhäistä ottaa asiaa enää esille.

Sikäli tämä kuvio vain on niin käsittämätön että tuo ihminen yhä vieläkin tunkee seuraani. Siis lähes 40 vuotta sen jälkeen kun rupesin ottamaan etäisyyttä! Hänellä on aviomies jonka luulisi nyt olevan se läheisin ihmissuhde. Hän soittelee minulle ainakin kerran kuussa ja kutsuu kylään ja ehdottaa yhteistä tekemistä. Olen suostunut tapaamaan viimeksi seitsemän vuotta sitten mutta hän ei luovuta! Minusta tuollainen riippuvuus on sairasta.

Ärsyynnyin kun hän joskus vuosi sitten selitti puhelimessa että olen ollut hänen elämänsä tärkein ihminen. En jaksaisi kuunnella tuota lässytystä. Vastasin että eikö tuo ole aika loukkaavaa miestäsi kohtaan jonka kanssa olet ollut naimisissa yli 20 vuotta, asetatko ihan tosissasi lapsuudessa koetun  ystävyyden aviomiehesi edelle? Miehesi on ollut rinnallasi kaikki nämä vuodet ja tukenut sinua kun olet ollut sairaseläkkeelle, eikä se merkitse mitään? Hän vastasi että se on eri asia, avioliitto on solmittu vasta aikuisena ja sillä on enemmän merkitystä mitä on koettu lapsena. Outo tapa ajatella. Millä ihmeen perusteella?

Lisäksi hän selittää ettei ole onnistunut enää aikuisiällä saamaan uusia ystäviä. Olisikohan tuohon joku syy? 

En ole hänelle mitään velkaa. Enkä tee mitään väärää kun en pidä yhteyksiä. Ellei hänellä olisi noita mt-ongelmia, sanoisin että älä soittele, en halua olla tekemisissä, jätä minut jo rauhaan.