Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ystävyyden lopettaminen on petos
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän siihen aina syy ole.
En minä ainakaan tiedä miksi mut jätettiin. En tehnyt tai sanonut mitään pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tulee kovin usein hylätyksi niis ystävyyssuhteissaan, niin kannattaisi ehkä miettiä vähän itsekritiikkiä harjoittaen, miksi niin tapahtuu. Toki välillä ystävyydet vaan katoavat ilman, että kumpikaan osapuoli aluksi edes tajuaa asiaa.
Minulla on muutama ystävyys vaan hiipunut, joko elämäntilanteet ja arvot ovat alkaneet muuttua liian erilaisiksi; henkisesti hyvin raskaita ihmisiä olen myös tietoisesti halunnut pois elämästäni, koska heidän seuransa on yksinkertaisesti ollut hyvin uuvuttavaa, enkä ole jaksanut toimia omien stressaavien työpäivieni jälkeen enää kenenkään jokailtaisena pahanolon kaatopaikkana.
Jos se yhteydenpito on myös aina kiinni toisesta osapuolesta, niin haastavaa sekin on.
Minä katkaisin myös välit ihmiseen, joka jatkuvasti haukkui muita sydänystäviään. Tiesin, hänen tekevän samoin minulle ja kaikki salaisuuteni päättyvät samalla tavalla heille kuin heidän minulle.
Syy voi olla sekin, jos kokee jonkinlaista kilpailua ja kateutta. Tai jos itsellä menee huonosti, eikä halua näyttää sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän siihen aina syy ole.
En minä ainakaan tiedä miksi mut jätettiin. En tehnyt tai sanonut mitään pahaa.
Sinut jätettiin? Naimisissako olitte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla loppu siihen kun huomattovasti varattomammasta kodista ollut kehui olleensa Dubaissa shoppailumatkalla. Muutenkin oli jo alkanut kyllästyttää jankuttaminen lapsen Australian matkoista ja valkosista sohvista.
En antanut mitään selitystä. Lapsuudenkavereita oltiin. Ihan hyvin siis nytkin menee minulla, mutta koin jotenkin vastaiskuna tämän jatkuvan rahoillaan rehvastelun.
Myös se voi olla aika selkeä syy lopettaa ystävyys, jos ystävällä on tapana jatkuvasti piikitellä ja loukata. Joskus tällaiseen voi herätä vasta vuosien kuluttua esim. lapsuudenystävänsä kanssa. Tosin, loukkaa ja ei aina ollenkaan tiedosta omaa huonoa käytöstään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tulee kovin usein hylätyksi niis ystävyyssuhteissaan, niin kannattaisi ehkä miettiä vähän itsekritiikkiä harjoittaen, miksi niin tapahtuu. Toki välillä ystävyydet vaan katoavat ilman, että kumpikaan osapuoli aluksi edes tajuaa asiaa.
Minulla on muutama ystävyys vaan hiipunut, joko elämäntilanteet ja arvot ovat alkaneet muuttua liian erilaisiksi; henkisesti hyvin raskaita ihmisiä olen myös tietoisesti halunnut pois elämästäni, koska heidän seuransa on yksinkertaisesti ollut hyvin uuvuttavaa, enkä ole jaksanut toimia omien stressaavien työpäivieni jälkeen enää kenenkään jokailtaisena pahanolon kaatopaikkana.
Jos se yhteydenpito on myös aina kiinni toisesta osapuolesta, niin haastavaa sekin on.
Minä katkaisin myös välit ihmiseen, joka jatkuvasti haukkui muita sydänystäviään. Tiesin, hänen tekevän samoin minulle ja kaikki salaisuuteni päättyvät samalla tavalla heille kuin heidän minulle.
Itselläni on sama kokemus. Ystäväni haukkui todella ilkeästi melkein kaikkia ystäviään ja hänellä on vieläpä todella paljon läheisiä ystäviä (noin kymmenkunta plus etäisemmät kaverit lisäksi). Useimmissa hänen elämänsä ihmisissä oli aina jotain vikaa ja hän kertoi maalaillen nuiden yksityisasiat. Monesti mietin, että mitäköhän p:tä hän minustakin kertoo, kun yhteiset kaverimme olivat aina todella tylyjä ja etäisiä seurassani.
Minulla on ollut pari ystävää, joiden kanssa ei yksinkertaisesti ollut enää aikaa olla. Heidän kanssaan oli mukavaa, mutta välillä muut asiat pitää hoitaa ennen ja aikaa ei jää. Minulla ne muut asiat olivat kolme lasta, mies ja arjen pyöritys. Vaikka ystävyys hiipui uutamaksi vuodeksi heidän kanssaan, niin se loppunut, vaan pysyi hieman taka-alalla. Kukaan ei syytellyt toista mistään, vaan elämä jatkui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystävyys on vapaaehtoista, mutta on kuitenkin ihmissuhde. Ystäväni lopetti ystävyyden ghostaamalla, lopetti vastaamisen viesteihin ja puheluihin. Ystävyyttä takana 30 vuotta. Ystävyyttä ei tarvitse jatkaa jos se ei enää tuota iloa, mutta olisin mielestäni ansainnut jonkun selityksen miksi hän ei enää halua pitää yhteyttä. Mitään riitaa tms ei ollut.
No, jos olet mun ystävä, tosin meillä ystävyyttä takana yli 40 vuotta, niin en jaksanut vääntää rautalangasta missä meni pieleen.
Nyt voin kertoa, että meni pitkään jo pieleen siinä, että kelpasin kun muuta sinulla ei ollut ja kelpasin kun meni huonosti. Kaikessa oli lähtökohtana sinä ja sinun tarpeet ja asiat hoidettiin kuten halusit silloin kun halusit. Ei sitä kukaan ystävä jaksa pidemmän päälle.
Minä halusin tavata sinua, niin että tehtäisiin jotain yhdessä, sinä halusit tavata kun tarvitsit jotain. Tapaaminen ei sitten kiinnostanut jos en voinut tuossa tarpeessasi auttaa. Minä en selkeästi kiinnostanut. Halusin mm kanssasi erääseen tapahtumaan, nähtäisiin pitkästä aikaa ja olisit päässyt ilmaiseksi, et jaksanut innostua. Kuitenkin olisit vastaavaan tapahtumaan halunnut kauttani ilmaiset liput mennä jonkun toisen kanssa. Lopetin reagoimasta noihin pyyntöihin, tyhjän saan pyytämättäkin.
Jos halusit jutella, minun olisi pitänyt olla valmis. Jos et halunnut, lupasit soitella huomenna, ensi viikolla jne. ja saattoi mennä kuukausia ettei sinusta kuulunut mitään. Yksi syy miksi en katsonut, että minun tarvitsee selittää sinulle yhtään mitään kun päätin että tämä on nyt tässä. Miksi minun pitäisi selittää, kun et sitä itsekään koskaan tehnyt.
Olemme selkeästi kasvaneet eri suuntiin, eikä ystävyys tarkoita meille samaa asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän siihen aina syy ole.
En minä ainakaan tiedä miksi mut jätettiin. En tehnyt tai sanonut mitään pahaa.
Ehkä et vain näe omaa osuuttasi. Minunkin hyvä ystäväni näki aina vain itsensä eikä mitään vikaa omassa toiminnassaan. Minun olisi pitänyt olla valmis kuin partiopoika aina kun hän tarvitsi.
Jos esim. ilmoitin että nyt on huono hetki vain jutella (olin töissä), niin sitten ei kiinnostanut jutella ollenkaan. Ei, vaikka olin sanonut monta kertaa etten pysty töissä puhumaan henkilökohtaisia puheluita. Mulla olisi ollut rauha puhua kotona, mutta se ei kelvannut ja näitä tilanteita oli monta. Sitten ihmettelee kun en vastaa hänelle. Ihmettelee vaikka hänellä olisi ollut mahdollisuus soittaa iltaisin tai viikonloppuna monta kertaa ja selvittää asia (josta aiheellisesti loukkaannuin ja hän tiesi sen). Ei, soittaa vain kun olen töissä, eli juuri silloin kun en pysty puhumaan. Minusta käänsi "syyn" vain minulle, että olen se ikävä ihminen joka ei vastaa vaikka hän yrittää. Iltaisin hänestä ei koskaan kuulunut mitään.
Älykäs ihminen, mutta jos on noin vaikea noudattaa edes yhtä pientä pyyntöä minun toiveestani, niin olkoon ihan rauhassa. Ei taustaa sen enempää ja varmaan kuulostaa kummalta ja pieneltä asialta näin kerrottuna, mutta tähän liittyy paljon muutakin rajattomuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myös se voi olla aika selkeä syy lopettaa ystävyys, jos ystävällä on tapana jatkuvasti piikitellä ja loukata. Joskus tällaiseen voi herätä vasta vuosien kuluttua esim. lapsuudenystävänsä kanssa. Tosin, loukkaa ja ei aina ollenkaan tiedosta omaa huonoa käytöstään.
Tämä!
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä ihan suomalainen tapa, että jätetään ystävä mitään sanomatta? Tai vaihtoehtoisesti haukutaan pystyyn tai kirjoitetaan haukkumakirje tai -viesti?
Ystävyys on kuin moni muukin asia: helpompi aloittaa kuin lopettaa. Kaikissa läheisissä ihmissuhteissa nousee pintaan torjuttuja traumoja, oikeutettuja odotuksia ja turhautumista. Moni esittää jotain, välttelee aiheita jne. Helppoa on ystävyys jossa asioista saa puhua suoraan ja kumpikin kestää sen. Eli rehellisyys. Ehkä vasta tuo onkin sitten sitä todellista ystävyyttä, kaikki muut suhteet ovat paljon heppoisempaatekoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin ollaan tekemisissä vuosikausia, sitten seura ei kelpaakaan, ei viestejä, ei mitään.
Oli puhe yhteisestä tekemisestä tulevaisuudessa.
Nyt en tiedä mitä tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Ensin ollaan tekemisissä vuosikausia, sitten seura ei kelpaakaan, ei viestejä, ei mitään.
Oli puhe yhteisestä tekemisestä tulevaisuudessa.
Nyt en tiedä mitä tapahtuu.
Niin naiivi. Voi olla että hän on jo pitkään yrittänyt vähentää sinun näkemistä, mutta ei nähnyt enää muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa yhteyden pitäminen.
Se voi olla että olet liian sinisilmäinen, jos niinkutsuttu ystävyys yhtäkkiä vaan päättyy??
Pakko olla jotain sellaista mitä et näe.
Ehkä et. Mutta ystävyyteen ei riitä ettei tee tai sano mitään pahaa. Pitää olla yhteisiä asioita, kiinnostuksen kohteita, yhteisiä puheenaiheita, yhteisiä juttuja ja yhdessä viihtymistä. Syy hylkäämiseen voi olla niin yksinkertainen kuin että se toinen koki ettei teillä ollut mitään yhteistä. Ehkä hän ei oikein viihtynyt seurassasi vaan enemmänkin ikävystyi.
Alue: Aihe vapaa
Luonnehäiriöiselle narsistille ei todellakaan kannata selitellä yhtään mitään!! Mutta miksei muussa tapauksessa, jos itsestä tuntuu siltä.