Voiko lapsuudessa ja nuoruudessa olleet autistiset piirteet kadota 25 ikävuoteen mennessä
Kommentit (6)
No, päälle päin näkyvät piirteet voivat lievittyä.
Sosiaalista kanssakäymistä oppii, katsekontaktia voi oppia sietämään.
Tiedän kolmekymppisen nuoren miehen, jota oli lapsena lääkäri epäillyt lievästi autistiseksi.
Aikuisena on osoittautunut vaan sellaiseksi "hajamielinen professori" -tyypiksi (ihan samanlaiseksi kuin isänsäkin). Ihan normaalisti pärjää, tutkijana työskentelee.
Ujous vai?
En tiedä. Inhottaa medikalisointi ja diagnoosit.
En tiedä, voiko kokonaan kadota, mutta niiden kanssa voi oppia elämään, kun tuntee itsensä ja tietää miten piirteiden kanssa pärjätä. Sosiaaliset taidot ovat myös sananmukaisesti taitoja, eli niitä voi oppia.
Voivat, varsinkin asperger-tapauksissa. Tuo onkin vttumaisinta, että vaikka olisit lapsuudessa ollut melko syvästikin autistinen niin et saa aikuisiällä enää diagnoosia, kun ne piirteet ovat hioutuneet pois alta kolmikymppisenä. Esim. mulla kaikki erityiset mielenkiinnon kohteet ja rutiinit hävisivät vähän päälle 20-vuotiaana, mutta sosiaaliset vaikeudet ja kömpelö kävelytyyli eivät. Sainkin estyneen persoonallisuuden diagnoosin.
Hullua on myös se, että mua on tutkittu ekan kerran jo lapsena enkä edes silloinkaan saanut diagnoosia, vaikka muistutin kannerilaista noukkujaa ja oli pahoja motorisia vaikeuksia. Olisi kannattanut syntyä pojaksi.
Olisin yllättynt, jos olisivat kadonneet uon ikäisenä. - Niin ja 25 vuotiasta pidetään nykyään vielä melko nuorena.