Onko muita, jotka inhoavat poikiensa tyttöystäviä?
Tiedän ettei ole aikuismaista mutta miten tästä pääsee yli?
Kommentit (32)
Yhtä veljeni nuoruusvuosien heilaa äiti inhosi, ei tosin avoimesti sinä hänelle näyttänyt. Ei siinä, kaikki muutkin inhosivat. Erittäin raskas ihminen, tyly, määräilevä, jo hyvin lyhyen heilastelun jälkeen oli sitä mieltä, että mm. meidän mökkimme on hänen ja ystäväpiirinsä vapaassa käytössä. Kaikkihetimullenyt. Vaati kuun taivaalta, nirsoili ja pompotti äitiä ja muita perheenjäseniä. Jos hänen tahtoonsa ei taivuttu, seurauksena oli taaperolle ominainen itkupotkuraivari. Onneksi suhde oli varsin lyhyt ja veli ymmärsi itse, että ei ehkä kannata antaa tämän mennä pidemmälle. Nykyinen vaimo on aivan vastakohtainen ihminen, oikein mukava.
Oon sanonut pojalle että omaa tasoa ja sama koulutustaso.
En nyt ehkä ihan inhoa, koska poikani rakastaa häntä ja he ovat onnellisia, jo seitsämättä vuotta, mutta en pidä siitä että tämä avovaimo on suurimmaksi osaksi työtön, ja poikani maksaa elämisen, vaikka tämä johtuukin naisen sairaudesta, niin silti. Edellisestä vaimosta pidin, kunnes hänestä paljastui poikaani kiusaava hirviö. On kuitenkin lastenlasteni äiti hän, niin yritän tulla toimeen.
Nykyiseen poikani on ihan lääpällään, mutta hänen pienituloisuutensa vaivaaa minua.
No, onhan ne teinitytöt oikeasti hirveitä, manipuloivia draamakuningattaria. Pompottelevat teinipoikaa miten sattuu.
Mutta tilanne paranee kun nuorille tulee ikää. Poika vaihtaa kerta kerralta fiksumpaan ja parempaan tyttöön, kun oma järki lisääntyy ja hän huomaa, että hepin ei tarvitse antaa kaikesta määrätä. Ja kehittyyhän ne tytötkin.
Kyllä se siitä.
T. Kolmen pojan äiti
Se ajatus siitä että se imee sun poikaa ennen kuin nostaa timmin peränsä sen eteen ja katsoo kysyvästi?
Vierailija kirjoitti:
Oon sanonut pojalle että omaa tasoa ja sama koulutustaso.
Amisviiksi nai lähärin. Niinpä....
Jospa naiset käyttäisivät sitä selkääniskuveistään napanuoran katkaisuun.
Vierailija kirjoitti:
No, onhan ne teinitytöt oikeasti hirveitä, manipuloivia draamakuningattaria. Pompottelevat teinipoikaa miten sattuu.
Mutta tilanne paranee kun nuorille tulee ikää. Poika vaihtaa kerta kerralta fiksumpaan ja parempaan tyttöön, kun oma järki lisääntyy ja hän huomaa, että hepin ei tarvitse antaa kaikesta määrätä. Ja kehittyyhän ne tytötkin.
Kyllä se siitä.
T. Kolmen pojan äiti
Meillä kyllä tuo ilkimys oli yo:ssa opiskeleva aikuinen nainen.
Meillä poika sanoo äidilleen, että hänellä on minun seurassani parempi olla kuin ikinä.
Silti äiti vihaa ja halveksii minua. Ja poika kärsii äidin vihamielisestä suhtautumisesta.
Miksi pojan hyvinvointi ei merkitse äidille mitään?
Vierailija kirjoitti:
Meillä poika sanoo äidilleen, että hänellä on minun seurassani parempi olla kuin ikinä.
Silti äiti vihaa ja halveksii minua. Ja poika kärsii äidin vihamielisestä suhtautumisesta.
Miksi pojan hyvinvointi ei merkitse äidille mitään?
Joku vie hänen poikansa.
Hänen rakkaan poikansa.
Hänen.
Ja sitten syytätte miehiä kun ne ovat mitä ovat.
Eikä ilmiö ole uusi.... meillä iso-iso-äiti haukkui kuolemaansa asti naisen joka vei hänen poikansa.
Mä en inhoa mutta kauniisti sanoen poikani olisi voinut valita paremmin. MUTTA. Se on poikani elämää, ei minun. Kohtelen miniää hyvin, en puutu heidän elämäänsä, ostan miniälle joululahjan ja muistan syntymäpäivänä. Siis annan rahaa tai lahjakortin. Poikani ja hän tekevät omat valintansa elämässään ja sitä minun on kunnioitettava vaikka en siitä tykkäisi. En puhu pahaa enkä päsmäröi.
Poikani nykyistä tyttöystävää en inhoa, hän on oikein mukava ja kohtelee poikaani hyvin, samoin muita ihmisiä.
Edellinen tyttöystävä sen sijaan oli ilkeä, ylimielinen, kiukuttelevaa, pomottava hirviö. Myöhemmin tutustuin sattumalta äitiinsä, onneksi se tuttavuus jäi lyhyeksi, harvoin tapaa niin itseään täynnä olevaa ihmistä.
Minulle riittää lasteni puolisoissa, että kohtelevat lapsiani hyvin.