Miten toimia vastasyntyneen kanssa
Kuinka paljon lapsen kanssa pitää olla läsnä? Vauva hieman yli viikon ikäinen. Mietin kun imettäessä hoidan koulujuttuja tietokoneella, joten en katsele lasta koko ajan. Päiväunet ottaa myös samassa tilassa, mutta ilman ihokontaktia. Pelkään, että tässä on tuleva kiintymyssuhdehäiriöinen
Kommentit (23)
Vastaatko lapsen tarpeisiin? Annat ruokaa, pidät puhtaana, hymyilet, lohdutat,olet kuitenkin ihokontaktissa, juttelet?
Sinun ei tarvitse katsoa lasta herkeämättä, eikä olla ihokontaktissa 247. Kukaan muukaan ei pysty siihen.
Lapsen kanssa pitää olla läsnä niin paljon kuin hän tarvitsee. Nukkuessa hän ei tarvitse koko ajan ihokontaktia. Imettäessä hän ei tarvitse koko ajan katsekontaktia.
Vauva ei niistä vielä noin pienenä juuri välitä. Muista kuitenkin hymyillä ja puhella lempeästi vauvallesi kun hän alkaa ottaa katsekontaktia.
Äidin lempeästä, hyväksyvästä katseesta alkaa vuorovaikutuksen opettelu.
Kyllä se huutaa, jos kaipaa enemmän kontaktia.
Vierailija kirjoitti:
Vastaatko lapsen tarpeisiin? Annat ruokaa, pidät puhtaana, hymyilet, lohdutat,olet kuitenkin ihokontaktissa, juttelet?
Sinun ei tarvitse katsoa lasta herkeämättä, eikä olla ihokontaktissa 247. Kukaan muukaan ei pysty siihen.Lapsen kanssa pitää olla läsnä niin paljon kuin hän tarvitsee. Nukkuessa hän ei tarvitse koko ajan ihokontaktia. Imettäessä hän ei tarvitse koko ajan katsekontaktia.
Kiitos tosi paljon 3 ja 4 kommenteille. Uusi äiti olen ja nyt aloin tästä taas stessaamaan. Mies osaa ottaa asiassa rennommin. Mulla ensimmäisenä päivänä kotona oli sama huoli. Näitä näköjään nousee välillä pintaan
Jotenkin ihana, itse tein samanlaisen avauksen tänne vajaat 20 vuotta sitten 😊
Hyvä siitä tulee, usko mua ❤
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se huutaa, jos kaipaa enemmän kontaktia.
Kiitoskiitoskiitos <3
Ei sinun tarvitse koko ajan vauvaa tuijottaa tai olla iholla. Ihokontakti on toki hyvä, mutta ei pakollinen. Kunhan vastaat hänen tarpeisiinsa ja hoidat hellyydellä, se riittää. Vastasyntynyt nyt kuitenkin lähinnä syö ja nukkuu, ei se edes näe vielä kunnolla. Isompana sitten tarvitsee tietysti enemmän huomiota, mutta ei minkään ikäisen kanssa tarvitse olla 100% läsnä ja katsekontaktissa koko ajan.
Ei välttämättä ole provo. Hyvin moni tuore äiti miettii paljon kaikenlaista, vastasynnyttänyt on hormonimyrskyn kourissa, eikä ole vielä fyysisestikään toipunut. Ei kaikki ole provoilua, jos itellä ei ole sellaista ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaatko lapsen tarpeisiin? Annat ruokaa, pidät puhtaana, hymyilet, lohdutat,olet kuitenkin ihokontaktissa, juttelet?
Sinun ei tarvitse katsoa lasta herkeämättä, eikä olla ihokontaktissa 247. Kukaan muukaan ei pysty siihen.Lapsen kanssa pitää olla läsnä niin paljon kuin hän tarvitsee. Nukkuessa hän ei tarvitse koko ajan ihokontaktia. Imettäessä hän ei tarvitse koko ajan katsekontaktia.
Kiitos tosi paljon 3 ja 4 kommenteille. Uusi äiti olen ja nyt aloin tästä taas stessaamaan. Mies osaa ottaa asiassa rennommin. Mulla ensimmäisenä päivänä kotona oli sama huoli. Näitä näköjään nousee välillä pintaan
No anteeksi nyt tuhannesti, mutta yritä käyttää järkeäsi siitä huolimatta että olet itsesi tuollaiseen kuseen saattanut.
Mitä luulet miten ihmisen olisi lajina käynyt, jos jälkeläinen kärsisi siitä ettei äiti tuijota sitä silmiin 24/7?
Menet hoitamaan kun se huutaa, kyllä se selviää ja osasta tulee normaaleja aikuisia.
Kiitos oikeesti tosi paljon. Nyt itken täällä kun oli niin kivoja kommentteja
Vierailija kirjoitti:
Kiitos oikeesti tosi paljon. Nyt itken täällä kun oli niin kivoja kommentteja
Ei saatana.
Kun hälytys laukeaa, vaihtoehtoiset syyt ovat: nälkä, jano, märkä vaippa, kuuma, vilu, kosketuksen puute, vaate kiristää, huono asento, hengitysongelma, äidin ääni ja kosketus puuttuu, korvasärky, röyhtäys tai pieru ei onnistu, koliikki, liian vähän virikkeitä, liikaa virikkeitä, omat kynnet raapivat naamaa, nänni ei mene suuhun, maito on pahaa, muuten vaan harmittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vauva ei niistä vielä noin pienenä juuri välitä. Muista kuitenkin hymyillä ja puhella lempeästi vauvallesi kun hän alkaa ottaa katsekontaktia.
Äidin lempeästä, hyväksyvästä katseesta alkaa vuorovaikutuksen opettelu.
Okei mua ei ole katsottu lempeästi koska masentuneet äidit ei niin katso..
Pieni vauva nukkuu suurimmaksi osaksi, hän ilmoittaa kyllä jos ei ole tyytyväinen oloonsa.
Yhtälailla kuin perheessä on isompia lapsia imettäessä antaa aikansa heille, vaikka kirjaa lukien, ei imetyksen tarvitse olla jatkuvaa vuorovaikutusta vauvan kanssa, ensisijaisesti hän haluua syödä.
Ei tämä ole provo, näin stressaavaa se äitiys voi nykyisin olla koska kaikki aiheeseen liittyvä materiaali jauhaa kiintymyssuhteesta ja luodaan kuva, että jos tämä homma menee pieleen, niin lapsen loppuelämä on tuhoon tuomittu.
Oma äitiyden alkutaival oli juuri tällainen. Olin aivan puhki kun yritin parhaani mukaan luoda täydellisen kiintymyssuhteen ollakseni hyvä äiti ja antaakseni lapselle ne oikeat eväät elämään. Olihan siinä hormonihuurujakin mukana. järkiini tulin siinä ekojen kuukausien aikana, rentouduin ja maalaisjärki muutti takaisin aivokoppaani.
Mutta siis ihan oikeasti se kuva mitä vastasyntyneen kasvattamisesta annetaan, juuri kaikki se kiintymyssuhteeseen-, vuorovaikutukseen ja tarpeisiin vastaamiselle annettu painoarvo on aivan liian suuri. Enkä mitenkään ihmettele, että jotkut tuoreet äidit ovat uupuneita. Sitä vain pohjimmiltaan haluaa parasta lapselleen ja tässä ohjeiden viidakossa voi olla vaikea löytää kultaista keskitietä.
Että älkää siis herranjumala nyt vähätelkö aloittajan asiaan, vaan antakaa kokeneempina neuvoja ja kertokaa omista kokemuksistanne, jotta aplle hahmottuisi mikä on riittävää. tuore äiti on aina uuden edessä, tsemppiä ap!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaatko lapsen tarpeisiin? Annat ruokaa, pidät puhtaana, hymyilet, lohdutat,olet kuitenkin ihokontaktissa, juttelet?
Sinun ei tarvitse katsoa lasta herkeämättä, eikä olla ihokontaktissa 247. Kukaan muukaan ei pysty siihen.Lapsen kanssa pitää olla läsnä niin paljon kuin hän tarvitsee. Nukkuessa hän ei tarvitse koko ajan ihokontaktia. Imettäessä hän ei tarvitse koko ajan katsekontaktia.
Kiitos tosi paljon 3 ja 4 kommenteille. Uusi äiti olen ja nyt aloin tästä taas stessaamaan. Mies osaa ottaa asiassa rennommin. Mulla ensimmäisenä päivänä kotona oli sama huoli. Näitä näköjään nousee välillä pintaan
4 tässä. Turha kantaa syyllisyyttä tai huonommuuden tunteita kun vasta opettelee äidiksi. Tulee vielä monta asiaa, mihin tarvitset kysyä neuvoa. Itselleni aikoinaan ilman tukiverkkoa lapsen kanssa eläneenä tuli joku asia vasta neuvolakäynnillä esille. Ja sekin vain jos "neuvolan täti" sattui sitä kysymään.
Ei ole tulossa.