Listataan asioita jotka olivat ennenvanhaan normaalia toimintaa, nykyään nuoret naureskelevat näille

Miehet pyysivät naisia treffeille ilman, että naisten kanssa piti käydä sähköistä viestintää ensin kaksi kuukautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tunnista aloittajan juttuja ollenkaan. Tekniikka on kehittynyt huimasti. Väritelkkareita oli vain harvoilla. Busseissa ja ratikoissa oli rahastajat. Maitoa myytiin muovipusseissa. Lasten vaipat laitettiin muovisuojaan. Naiset eivät saaneet mennä ilman miesseuralaista ravintolaan. Miehillä piti olla solmio, jos halusi mennä ravintolaan. Monilla työpaikoilla naisilla piti olla hame päällä. Miehiä ei päästetty synnytykseen. Miehet avasivat naisille ovia ja tarjosivat bussissa istumapaikan.

Toi on jotain 60-lukua muttei enää 70-lukua.

Kyllä ovat 70-lukua.

Suurin osa ei.

Olen muuten itsekin ollut naisena ravintoloissa vuosina 1978 ja 1979 ilman miesseuraa. Tämä Helsingissä.

Olen ollut vuonna 1977 työpaikalla housuissa (esim. farkkuhaalareissa, jotka olivat muotia silloin). Samoin äitini ja tätini käyttivät housuasuja työpaikoillaan.

Väritelkkari oli meillä kuten puolella suomalaisista jo 70-luvulla.

Rahastajia bussissa ja ratikassa ei ollut kuin silloin kun olin ihan lapsi, hyvin hämärästi muistan, ehkä siis 60-luvun alussa, Helsingissä näin siis.

Muovipussimaitoa oli 70-luvun alussa vielä jossain, mutta meillä oli kotona 70-luvulla purkkimaitoa.

Solmio ravintolassa saattoi olla totta hienoimmissa paikoissa, mutta ei 70-luvulla todellakaan istuttu kraka kaulassa lähiöpubeissa. Muistelen että mun setä ei joskus olisi päässyt parempaan ruokaravintolaan siistit farkut jalassa, sekin sääntö ollut siis joskus 70-luvulla.

Kätilöopistolla on ainakin 70-luvulla isät osallistuneet synnytyksiin ja aiheesta keskusteltiin paljon julkisesti.

Nämä siis faktoja, jotka tiedän omista kokemuksista ja jotka voi osin tarkistaa netistäkin.

Sunnuntaisin piipahdettiin iltapäivällä sukulaisilla ilman että ilmoitettiin etukäteen mitään. 

Kahvin kanssa saatettiin tarjota pieniä mutta hienoja voileipiä. 

Oli siirtomaatavarakauppa josta käytiin ostamassa kahvi, sokeri, hedelmät jne... nyt on vaan isot marketit...

Oli maitokauppa ja myyjä otti voita isolla puulastalla ja pani voipaperiin... sitten hän paketoi lämpimän ranskanleivän tai ruisleivän (pyöreä ja reikä keskellä) samanlaiseen valkoiseen paperiarkkiin joita oli pinkka myyntipöydällä... sitten hän laski lyijykynällä kaikkien ostettujen tuotteiden hinnat allekkain yhteen ja otti maksun ja kilautti rahat kassakoneeseen.

Äiti kävi joka päivä kampaajalla jossa tukka laitettiin nätisti eli avattiin auki. Papiljotit oli kyllä itse laittanut tukkaan ja moni nukkui paplarit päässä.

Länsiväylä oli pieni tie. Bussi kulki Espoosta Helsinkiin mutta ei maksettu kännyllä vaan oli ostettu pikku lehtiöllinen lippuja koko kuukaudeksi ja yksi matka tarkoitti, että kuljettajalle annettiin yksi lippu tuosta vihkosesta.

Ostettiin kaupasta ihania leivoksia, jotka pakattiin valkoiseen pikkuiseen laatikkoon ja narua ympärille.

Maito haettiin kaupasta omalla maitokannulla. Meillä oli 3:n litran kannu.

Kaupassa oli vastakirja ja lasku maksettiin kerran kuussa. Lapset saattoivat käydä kaupassa ilman rahaa.  

Kaukopuhelut piti tilata ja varsinkin ulkomaanpuhelut.

Oli neiti aika josta sai tietää ajan ja oli herätyssysteemi joka tilattiin puhelinpalvelusta ja puhelin sitten aamulla herätti sovittuun aikaan.

Vaatteita ommeltiin itse ja oli Burda-lehti jossa oli kaavat kaiken mallisille ihmisille. 

Wienerleike ei ollut possun lihaa ja arvatkaa mitä muuta siinä oli päällä kuin anjovista rullattuna ja keskellä rullaa... 

Onhan näitä vaikka kuinka hirveesti... Maailma on todella muuttunut, mutta tämä nykyelämä ei enää maistu elämiseltä - tämä entinen oli paljon mukavampaa.

Stockmannin hississä oli hissineiti joka kysyi mihin kerrokseen...

Stockmannilta sai ihania lankoja, jotka olivat tasokkaita ja luonnonväreillä värjättyjä.

Stockmannilla oli nukketohtori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pestiin kynnenaluset kynsiharjalla.

Aivan!  Miksiköhän ihmiset eivät enää käytä noita? Mulla oli sellainen ankannäköinen kynsiharja lapsena.

Tietysti käytetään! Jokaisella perheenjäsenellä on omansa. Ihan ehdoton esim. pihatöiden jälkeen. Eikö muut muka käytä?

Vierailija kirjoitti:

Sunnuntaisin piipahdettiin iltapäivällä sukulaisilla ilman että ilmoitettiin etukäteen mitään. 

Kahvin kanssa saatettiin tarjota pieniä mutta hienoja voileipiä. 

Oli siirtomaatavarakauppa josta käytiin ostamassa kahvi, sokeri, hedelmät jne... nyt on vaan isot marketit...

Oli maitokauppa ja myyjä otti voita isolla puulastalla ja pani voipaperiin... sitten hän paketoi lämpimän ranskanleivän tai ruisleivän (pyöreä ja reikä keskellä) samanlaiseen valkoiseen paperiarkkiin joita oli pinkka myyntipöydällä... sitten hän laski lyijykynällä kaikkien ostettujen tuotteiden hinnat allekkain yhteen ja otti maksun ja kilautti rahat kassakoneeseen.

Äiti kävi joka päivä kampaajalla jossa tukka laitettiin nätisti eli avattiin auki. Papiljotit oli kyllä itse laittanut tukkaan ja moni nukkui paplarit päässä.

Länsiväylä oli pieni tie. Bussi kulki Espoosta Helsinkiin mutta ei maksettu kännyllä vaan oli ostettu pikku lehtiöllinen lippuja koko kuukaudeksi ja yksi matka tarkoitti, että kuljettajalle annettiin yksi lippu tuosta vihkosesta.

Ostettiin kaupasta ihania leivoksia, jotka pakattiin valkoiseen pikkuiseen laatikkoon ja narua ympärille.

Maito haettiin kaupasta omalla maitokannulla. Meillä oli 3:n litran kannu.

Kaupassa oli vastakirja ja lasku maksettiin kerran kuussa. Lapset saattoivat käydä kaupassa ilman rahaa.  

Kaukopuhelut piti tilata ja varsinkin ulkomaanpuhelut.

Oli neiti aika josta sai tietää ajan ja oli herätyssysteemi joka tilattiin puhelinpalvelusta ja puhelin sitten aamulla herätti sovittuun aikaan.

Vaatteita ommeltiin itse ja oli Burda-lehti jossa oli kaavat kaiken mallisille ihmisille. 

Wienerleike ei ollut possun lihaa ja arvatkaa mitä muuta siinä oli päällä kuin anjovista rullattuna ja keskellä rullaa... 

Onhan näitä vaikka kuinka hirveesti... Maailma on todella muuttunut, mutta tämä nykyelämä ei enää maistu elämiseltä - tämä entinen oli paljon mukavampaa.

Wienerleikehän on naudanlihaa ja porsaanleike porsaanlihaa. Päällä anjovista, sitruunaviipale ja kapriksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ehkä tämän voisi vielä sanoa, että joka päivä tuli molemmilta tv-kanavilta päivän pääuutiset klo 20.30.

Höpö höpö ei tullut kun tv1

70-luvulla oli 1 2 ja maikkari

1970- ja 80-luvuilla oli vain TV1 ja TV2. Maikkarilla ei ollut omaa kanavaa, vaan sen ohjelmat tulivat Yleisradion tv-ohjelmien välissä, samoilla kanavilla. Vuorotellen jommalla kummalla.

Maikkarilla oli omat ohjelmansa, mainokset, ja se oli oma yhtiönsä, jolla oli oma nimi, joten se oli oma kanavansa. Se mistä sitä lähetettiin on eri asia. Pitää muistaa, että tuohon aikaan miltään kanavalta ei tullut ohjelmaa 24/7. Mainos-tv vuokrasi lähetysaikaa Ylen kanavilta, sekä tv1- ja tv-2 kanavilta.

Joten kyllä me pidettiin sitä eri kanavana.

Kanava oli se lähetystaajuus, joka oli television kanavavalitsimeen viritetty. Eli olet täysin väärässä siinä, mitä kanavista selität!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun joku oli (70-luvulla) käynyt ulkomailla, niin häntä tentattiin tosi tarkasti siitä, millaista siellä oli ollut.

Eräs rikkaanpuoleinen tuttumme oli kuvannut kaitafilmikamerallaan Playa del Inglesin reissuaan. Oli se eksoottista katsoa sitä! Näki millaista on ulkomailla!

Kesti vielä aikaa, ennen kuin itse pääsin etelänmatkalle. Se oli 80-luvun puolivälissä, omilla kesätyörahoilla ostettu matka.

Oletko nyt ihan varma, että tuo oli 70-luvulla? Silloinhan massaturismi jo alkoi. Meidän koulussa oli tuollainen kuvaamasi tapahtuma ihan 50-luvun lopulla; yksi luokkakaveri oli päässyt Kanarialle, ja koko koulu ihmetteli hänen rusketustaan keskellä talvea.

Kyllä tuo on ihan 70-luvun juttua Suomessa.   Seiväsmatkasekoilut nyt alkoivat kyllä, mutta se ei todellakaan tarkoittanut, että massat olisivat matkustaneet.   Ne seivästmatkat olivat toki muodoltaan massojen kohellusta, mutta se ei todellakaan tarkoittanut, että olisi matkusteltu määrällisesti runsaasti.   

Perspektiivi on kovin heikko, jos katselee asioita vain Helsingistä, jossa kansainvälinen lentokenttä.  Muut suomalaiset joutuvat maksamaan matkoistaan enemmän, niin rahassa kuin ajassa ja vaivassa.

70-luvun lopussa se, että oli matkustanut lentokoneella, oli vielä jotakin.

Mitähän tuohon nyt sanoisi?

Ei 70-luvulla matkustaminen etelään ollut enää super-erikoinen juttu ja asuimme sentään useamman sata kilometria Helsingistä.

Lennättihän jo Keihäsmatkat toiminta-aikanaan noin miljoona suomalaista etelän lämpoon 60-luvun puolesta välistä alkaen.

Mutta se oli kyllä juttu, kun serkku kävi Kaliforniassa -78. Sain serkulta tuliasiksi mikkihiirikorvahatun ja hän tarjosi vielä burritoja tuomistaan kastikkeista ja maissiletuista valmistettuina, nam!

Tai kun itse pääsi Lontooseen -79 isoisän kanssa.

Kaikki oli uutta ja ihmeellistä, Lontoon hajusta lähtien.

Muistiin on tarttunut Tower, Big Ben, Tower bridge, todella vihainen puhuja Speakers Cornerissa, leijan lennättäminen Hyde Parkissa, hotellin brittiläinen aamiainen, hotellin iloiset italialaiset tarjoilijat, Cleopatra's Needle, Trafalgar Square, British Museum ja vahdinvaihto Buckinghamin palatsilla. 

Erityisen hyvää oli olevinaan fish & chips suoraan The Times lehdestä vanhan miehen ruokakärrystä sekä jokin itämainen, mahdollisesti pakistanilainen (myöhemmän arvioni mukaan) ruoka.

Lentokentän tax-free oli jotenkin taianomaisen tuntuinen, hienoja, kimaltavia asioita. Sain hillittömän kokoisen Tobleronen itselleni ja toisen serkulle. Vaari osti jonkun ruskeaa nestettä sisältävän pullon.

Serkulle vein Tobleronen lisäksi koottavan pahvisen Towerin linnan (tosi hieno!).

Kuriositeettina mainittakoon, että vaari ei puhunut englantia. Vain suomea, ruotsia, saksaa, venäjää ja viroa. 

No nyt tuli silkkaa off-topicia, mutta taidan olla tulossa vanhaksi...

Kyllä etelänmatkailu oli suhteellisen harvinaista vielä 80-luvulla, Keski-Euroopan viikonloppupyrähdyksistä puhumattakaan. Toki matkailtiin mutta isollakin matkanjärjestäjällä oli lento tai kaksi viikossa Kanarialle siinä missä ennen koronaa suurimmat lensi suunnilleen päivittäin.

Esim. minulla oli yläasteella 80-luvun puolivälissä luokkakaveri, sekä veljensä samassa koulussa, jotka kävi perheen kanssa joululoman aikaan jossain päin Kanarian saaria. Poikien tarinat omasta juopottelustaan varmasti lisäsi kiinnostusta mutta kyllä se taisi olla ensimmäisen kouluviikon puheenaihe luokassa. Hiihtolomalla tuskin kukaan kävi etelässä eikä kesälläkään kuin Ruotsin laivalla tai Lapissa automatkalla jolloin poikettiin myös Norjassa tai Ruotsissa. Tai sitten eivät vain puhuneet vaikken muista että olisi mitään kateutta ollut harvoja kaukomatkailijoita kohtaan.

Tai sitten omaan ikäluokkaan vain sattui sellaisia perheitä joilla oli vielä asuntolainat (muistakaa sen ajan korot!) niskassa tai muuten ei haluttu "törsätä" vaan ennemmin rahat käytettiin mökkiin tms.

Suomalaiset ovat tehneet vähän alle 3 miljoonaa valmismatkaa 70-luvulla, noin 6 500 000 valmismatkaa 80-luvulla ja  noin 8,5 miljoonaa 90-luvulla.

Sovitaan sitten, että oli matkailu oli hyvin harvinaista ennen muinoin.

Vierailija kirjoitti:

Jos teinipojat(alle 19v.) eivät viitsineet/halunneet opiskella, he menivät töihin, ja jatkoivat työuraansa koko aikuisiän. 

Onko nykypäivänä kukaan 20-kymppinen poika ollut ikinä päivääkään töissä. 

Mun kaksikymmentävuotias on ihan vakituisessa työsuhteessa ja tienaa paremmin kuin minä.

Vierailija kirjoitti:

Jos teinipojat(alle 19v.) eivät viitsineet/halunneet opiskella, he menivät töihin, ja jatkoivat työuraansa koko aikuisiän. 

Onko nykypäivänä kukaan 20-kymppinen poika ollut ikinä päivääkään töissä. 

Jos poikasi on kaksikymmentäkymppinen, niin sulla on sitten ikää jo ainakin 216 vuotta?!?

Laskut käytiin maksamassa pankissa. 🥰

Ennen ruvettiin harrastamaan seksiä, kun oli molemmilla sellaiset fiiilikset. Nyt pitää täyttää jokin suostumuslomake (?). :D

Peruskäytöstavoille naureskellaan, nuoret ei osaa eikä halua sanoa esim kiitos,ole hyvä,saanko lainata,,monet varastaa tavaroita jopa käsistä,haistatellaan aikuisille ja jotkut ovat jopa väkivaltaisia.

Vierailija kirjoitti:

Mentiin töihin ja elöttettiin itsensä eikä loisittu toisten siivella vuodesta toiseen.

Näitä ”toisten siivellä eläjiä” on kaikissa yhteiskunnissa ja on ollut aina. Jos turt eivät tule valtiolta, ne voivat tulla esim kirkolta tai perheeltä

Kunnioitettiin vanhempia ja kokeneempia. Nyt kuulee vaan itseriittoista pälätystä, kun ei ole mitään vastuuta mistään vaan kaikki ongelmat käännetään vanhempien niskoille. Toisaalta oma vika, ollaan päästetty liian helpolle nuoret kurissa. Olisi heilläkin helpompaa, kun tietäisi rajansa.

Vierailija kirjoitti:

Ennen ruvettiin harrastamaan seksiä, kun oli molemmilla sellaiset fiiilikset. Nyt pitää täyttää jokin suostumuslomake (?). :D

70-luvulla oli helppoa, jos molempia panetti, niin pantiin. Joskus oli kortsuja, aina ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Ennen ruvettiin harrastamaan seksiä, kun oli molemmilla sellaiset fiiilikset. Nyt pitää täyttää jokin suostumuslomake (?). :D

Ennen oli tyypillistä harrastaa seksiä, jos pojalla oli sellaiset fiilikset. Onneksi nykyään puhutaan suostumuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tunnista aloittajan juttuja ollenkaan. Tekniikka on kehittynyt huimasti. Väritelkkareita oli vain harvoilla. Busseissa ja ratikoissa oli rahastajat. Maitoa myytiin muovipusseissa. Lasten vaipat laitettiin muovisuojaan. Naiset eivät saaneet mennä ilman miesseuralaista ravintolaan. Miehillä piti olla solmio, jos halusi mennä ravintolaan. Monilla työpaikoilla naisilla piti olla hame päällä. Miehiä ei päästetty synnytykseen. Miehet avasivat naisille ovia ja tarjosivat bussissa istumapaikan.

Toi on jotain 60-lukua muttei enää 70-lukua.

Kyllä ovat 70-lukua.

Suurin osa ei.

Olen muuten itsekin ollut naisena ravintoloissa vuosina 1978 ja 1979 ilman miesseuraa. Tämä Helsingissä.

Olen ollut vuonna 1977 työpaikalla housuissa (esim. farkkuhaalareissa, jotka olivat muotia silloin). Samoin äitini ja tätini käyttivät housuasuja työpaikoillaan.

Väritelkkari oli meillä kuten puolella suomalaisista jo 70-luvulla.

Rahastajia bussissa ja ratikassa ei ollut kuin silloin kun olin ihan lapsi, hyvin hämärästi muistan, ehkä siis 60-luvun alussa, Helsingissä näin siis.

Muovipussimaitoa oli 70-luvun alussa vielä jossain, mutta meillä oli kotona 70-luvulla purkkimaitoa.

Solmio ravintolassa saattoi olla totta hienoimmissa paikoissa, mutta ei 70-luvulla todellakaan istuttu kraka kaulassa lähiöpubeissa. Muistelen että mun setä ei joskus olisi päässyt parempaan ruokaravintolaan siistit farkut jalassa, sekin sääntö ollut siis joskus 70-luvulla.

Kätilöopistolla on ainakin 70-luvulla isät osallistuneet synnytyksiin ja aiheesta keskusteltiin paljon julkisesti.

Nämä siis faktoja, jotka tiedän omista kokemuksista ja jotka voi osin tarkistaa netistäkin.

Helsinki ja muu Suomi ovat aina eläneet eri vuosikymmentä.

Tai oikeastaan, maalla on oltu vielä aika "50-luvulla" vielä 60-luvun lopullakin. Tänä olisi hyvä muistaa, kun tulee helsinkiläisenä kertomaan, "miten Suomessa on eletty".

Ennenvanhaan kesälomasijaisille ilmoitettiin, että juhannus on sitten töitä koska vakituisille on juhannus vapaa. Nykyään sijaiset ilmoittavat ensimmäiseksi, että haluavat juhannuksen ja Ruisrockin viikonloput vapaaksi. Sen lisäksi on kaverin häät ja viikon lomareissu perheen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Asuin opiskeluaikana kämppäkaverini kanssa kaksiossa, jossa meillä oli lankapuhelin. Eräs opiskelijatoverimme alkoi soitella meille aamuöisin kännissä.

Sanoin kaverilleni, että otetaan ihmeessä puhelin pois seinästä (pistorasiasta) yöksi, niin sitten ei kukaan soittele.

Kämppäkaverini väitti kivenkovaan, että ei puhelinta saa ottaa pois seinästä. Hänen mielestään sen piti aina olla käytössä kun sen oli hankkinut ja oli varmaankin laitonta ottaa se pois.

Piti rautalangasta vääntää, että jokaisella on oikeus ottaa tai olla ottamatta vastaan puheluita, ja puhelimen saa laittaa yöksi vaikka kaappiin jos niin halusi. No uskoi hän sitten minua.

Olin tosi ihmeissäni, mistä tuollainen käsitys puhelimesta oli kaverilleni tullut.

Isän veljellä oli tapana soitella viikonloppuisin myöhään illalla/yöllä humalassa sukulaisilleen ja tuttavilleen. Kun tämä toistui aika usein, niin isäni tuli siihen tulokseen, että jaaha otetaan puhelimen pistoke yöksi pois seinästä. On kyllä ärsyttävää kuunnella humalaisen juttuja, varsinkin yöllä ja etenkin jos olet itse selvin päin.