Tyydyin ”ihan ok” mieheen, nyt kaduttaa

Hop

Joo me osataan täällä just sanoa sulle mitä sun pitää tehä kannattaa kuunnella meidän neuvoja

Eli haluat puolisosi muuttuvan, mutta et ole edes kertonut hänelle, että hänessä on vikaa.

Suhteen eteen pitää tehdä töitä. Muistella niitä ihania alkuaikoja, mihin toisessa ihastui, mitä kaikkea kivaa tehtiin. Sitten keksitte vastaavia ihania juttuja nykyiseen elämäntilanteeseen. Yrittäkää järjestää seksihetkiäkin useammin, on se kuitenkin varsin kivaa hommaa.

Älä ainakaan hanki lisää lapsia sen kanssa. Eroat sitten, kun tuntuu siltä. Mikä kiire?

Ihan normaalia. Sä olet vasta matkalla kohti sen ymmärtämistä, että rakkaus ei ole tunne. Rakkaus on valinta.

Jätä se sika

Sitten kun löydät sen uuden miehen, niin pian toteat taas samaa. Ruoho ei ollutkaan vihreämpää aidan toisella puolella.

Se onni ei tule uuden miehen kautta, vaan itseesi keskittymällä.

Kun on tällaisia ajatuksia, niin vaihtamalla se ei parane. Omia teitä menemällä voi parantua.

Jää tuohon ja välillä sit jotain kivoja salasuhteita...

Mitähän se susta ajattelee? Samoin luultavasti.

Niin makaa kuin petaa. Ota nyt lusikka käteen ja rakenna teidän kaikkien elämästä iloinen paikka, jossa viihtyy vaikka välillä tuliskin lunta tupaan.

Jos olet itse yhtään kasvanut, ja tiedät paremmin nyt aikuisena, kuka olet ja mitä haluat, niin aika varmaan toisella ja kolmannella kierroksella tulisi paremmin sinulle sopiva mies.

Hän ei kuitenkaan välttämättä pidä lapsestasi, ei välttämättä halua asua kanssanne, eikä välttämättä halua kanssasi lisää lapsia.

Missään tapauksessa ydinperheeseen ei ole enää paluuta myöskään.

Valitettavasti se nuorena tekemäsi huono päätös seuraa sinua näin isossa asiassa loppuun asti. Jos teillä ei olisi lasta, ilman muuta kannattaisi lähteä

Nyt joudut punnitsemaan, kuinka huono mies on, kuinka paha olo sinulla on.

Jos on vain tylsää ja teillä ei ole yhteisiä mielenkiinnon kohteita, pystyt elämään avioliitossakin aika itsenäistä ja oman näköistä elämää.

Jos sinulla on kovin paha olla, riitelette paljon, mahdollisesti myös mies käyttää alkoholia ja on sinulle ilkeä, niin suosittelen jo lapsen takia eroamaan. Mutta ei siksi että haaveilet jostain muusta miehestä, tilanne menee vain pahemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia. Sä olet vasta matkalla kohti sen ymmärtämistä, että rakkaus ei ole tunne. Rakkaus on valinta.

Selvästikään et ole ollut huonon miehen kanssa.

Ryyppää ittes katuojaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet itse yhtään kasvanut, ja tiedät paremmin nyt aikuisena, kuka olet ja mitä haluat, niin aika varmaan toisella ja kolmannella kierroksella tulisi paremmin sinulle sopiva mies.

Hän ei kuitenkaan välttämättä pidä lapsestasi, ei välttämättä halua asua kanssanne, eikä välttämättä halua kanssasi lisää lapsia.

Missään tapauksessa ydinperheeseen ei ole enää paluuta myöskään.

Valitettavasti se nuorena tekemäsi huono päätös seuraa sinua näin isossa asiassa loppuun asti. Jos teillä ei olisi lasta, ilman muuta kannattaisi lähteä

Nyt joudut punnitsemaan, kuinka huono mies on, kuinka paha olo sinulla on.

Jos on vain tylsää ja teillä ei ole yhteisiä mielenkiinnon kohteita, pystyt elämään avioliitossakin aika itsenäistä ja oman näköistä elämää.

Jos sinulla on kovin paha olla, riitelette paljon, mahdollisesti myös mies käyttää alkoholia ja on sinulle ilkeä, niin suosittelen jo lapsen takia eroamaan. Mutta ei siksi että haaveilet jostain muusta miehestä, tilanne menee vain pahemmaksi.

Eihän ap ensimmäiselläkään kierroksella valinnut miestä: hän otti sen joka kelpuutti hänet. Jos ei vientiä ole nuorena ja nättinä, tämä tuskin paranee vanhempana yh:na joten ei kannata luottaa siihen, että löytyisi "parempi"..

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia. Sä olet vasta matkalla kohti sen ymmärtämistä, että rakkaus ei ole tunne. Rakkaus on valinta.

Vain jos on alun perin aidosti rakastanut.

Jos taas on alun perin vain valinnut ryhtyä suhteeseen ilman oikeasti rakastamista, tulos on huono ja käy juuri niin kuin ap;lla. On harhaa, että elämän voi päättää vain suorittaa, ja että se sitten olisi sama kuin aito asia.

Eron huomaa sitten, kun ensin on turhaan yrittänyt päättää rakastaa, ja vasta myöhemmin löytänyt aidon rakkauden. Rakkautta on olemassa, ja sitä haluaakin vaalia.

Tinasta ei tule kultaa vain sillä, että päätät niin.

Täältä vertaistukea. Minä tein saman samassa iässä kuin sinä, meillä vaan lapsia on kolme ja takana suhdetta jo pidempään. Tässä välissä ihastuin toiseen ja hän minuun, joten tiedän että on olemassa ihmisiä joiden kanssa olisi todellinen yhteys (eikä vaan "ihan ok", mitä mieheni kanssa on ollut alusta saakka). En kuitenkaan lähtenyt perhettä rikkomaan eikä hänkään, ja mieheni kanssa puhuin asiat selviksi.

Mieheni on ihana ja hieno mies, ja todellisuus on se, että jonkun "todellinen yhteys" -tyypin kanssa voisi olla muulla tavalla kamalaa, yhteiselo ei sujuisi, lapsihaaveet ei kohtaisi, toinen ei osaisi tukea tai kunnioittaa tai joisi tai mitä vaan... Ei mikään suhde ole täydellinen.

Provohan tuo aloitus on.

Kun on pari kertaa ollut sellaisen miehen kanssa, jota alusta asti haluaa ja johon on hullaantunut, tyytyminen keneenkään ei ole enää edes vaihtoehto. Yleensä ne tyytymissuhteet alkaa vain ällöttää ajan myötä.

Toivon myös ettei tulevaisuudessa kanssani ole kukaan, joka ajattelee, että olen vain ihan ok.

Sama tilanne. Ja tietysti nyt ihastunut naimisissa olevaan. Hänet ottaisin heti jos saisin.

Jos ap miehet eivät ennenkään katelleet sinua, eikä sulla ollut miesystävää ennen tätä nykyistä.

Niin miten luulet saavasi jonkun muka paremman miehen yksinhuoltaja äitinä?

Oletko täys hoopo?  

Proivihinkin kannattaa panostaa edes sen verran, että niissä on ripaus tottakin.