Mikä on hyvän näyttelemisen ja huonon näyttelemisen ero kun näyttelijöistä on kyse?
Onko kotimaisessa draama- tai elokuvatuotannossa joitain klassisia esimerkkejä?
Kommentit (164)
Hyvä näyttelijä pystyy esittämään uskottavasti erilaisia elokuva-, tv- ja näyttämärooleja eikä hän jää yhden roolin vangiksi. B-luokan toimintaelokuvien sankarit kuten Steven Seagal ja Jean-Claude Van Damme vetävät sitä samaa roolia tilanteessa riippumatta ja he ovat yleensä täysin huumorintajuttomia.
Hyvä näytteleminen on luontevaa eikä edes näytä näyttelemiseltä. Huono näytteleminen on puolestaan epäaitoa, liioitellut reaktiot tai ei pysty tavoittamaan oikeaa tunnetilaa. Toki riippuu esityksen tyylilajista, esimerkiksi komedioissa on usein liioitellummat eleet kuin draamassa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä näyttelijä pystyy esittämään uskottavasti erilaisia elokuva-, tv- ja näyttämärooleja eikä hän jää yhden roolin vangiksi. B-luokan toimintaelokuvien sankarit kuten Steven Seagal ja Jean-Claude Van Damme vetävät sitä samaa roolia tilanteessa riippumatta ja he ovat yleensä täysin huumorintajuttomia.
Maallikko voi joskus huomata tämän siitä, että näyttelijä on omana itsenään ihan toisenlainen kuin hahmonsa.
Elokuvabisnes sinällään on huono paikka bongata tätä, koska siellä taitavakin päätyy tekemään samaa roolia uudelleen jos se tuo rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä näytteleminen on luontevaa eikä edes näytä näyttelemiseltä. Huono näytteleminen on puolestaan epäaitoa, liioitellut reaktiot tai ei pysty tavoittamaan oikeaa tunnetilaa. Toki riippuu esityksen tyylilajista, esimerkiksi komedioissa on usein liioitellummat eleet kuin draamassa.
Monet koomitkothan ovat oikeasti taitavampia kuin "vakavista rooleista" tunnetut tähdet. Ilmeisesti hyvää komediaa esittääkseen pitää ensin osata tehdä draamaa.
Hyvä näyttelijä on hyvä ihmistuntija ja -ymmärtäjä. Hän hahmottaa tunnetilat ja motiivit roolihenkilön tekojen ja sanojen taustalla, ja osaa tuoda ne esille niin, että katsoja ne ymmärtää. Ilmeet, eleet, puheen sävy, voimakkuus ja tempo, vartalon asennot. Löytää helposti tasapainon alleviivaavan ylinäyttelemisen ja mihinkään reagoimattoman apaattisuuden väliltä.
Anthony LaPaglia: Onnistuu niin komedia kuin vakavakin rooli.
Esimerkki "näyttelemisestä". Onhan Arnold toki kehittynyt tuosta jonkin verran.
Vierailija kirjoitti:
Esimerkki "näyttelemisestä". Onhan Arnold toki kehittynyt tuosta jonkin verran.
Arnold on kyllä malliesimerkki huonosta näyttelemisestä, leffassa kuin leffassa. Toisaalta huonollakin näyttelemisellä voi nousta kulttimaineeseen.
Mä oon ajatellut, että jos näytellään jotakin niin näyttelijä olisi vakuuttavampi, kun ei yritä näytellä toista vaan näyttelisi itseään eri tunnetiloissa.
En tiedä pitääkö tämä paikkaansa, mutta tällein olen tullut ajatelleeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkki "näyttelemisestä". Onhan Arnold toki kehittynyt tuosta jonkin verran.
Arnold on kyllä malliesimerkki huonosta näyttelemisestä, leffassa kuin leffassa. Toisaalta huonollakin näyttelemisellä voi nousta kulttimaineeseen.
Ekassa Terminatorissa näyttelee erinomaisesti. Uskokaa tai älkää.
Ketkä ovat kaikkien aikojen parhaimpia näyttelijöitä?
Jaa, mielestäni esim. salkkarit huonoa näyttelemistä. Ja vanhanajan näytteleminen (vanhat filmit) on teatraalista, en tiedä huonoa, mutta enemmän sellaista yliampuvaa.
Esim. Pihla Viitala Karpissa ei ole hyvä ja uskottava.
Vierailija kirjoitti:
Ketkä ovat kaikkien aikojen parhaimpia näyttelijöitä?
Joistakin pitkän uran tehneistä sivurooliakoista ja -ukoista ne varmaan löytyvät. Tuskin on roolia johon eivät pystyisi.
Vierailija kirjoitti:
Ketkä ovat kaikkien aikojen parhaimpia näyttelijöitä?
Jim Carrey viimeisen 30 vuoden ajalta
Arnoldin katseleminen ei ole koskaan tylsää. Siksi Arnold on hyvä näyttelijä.
Vierailija kirjoitti:
Jaa, mielestäni esim. salkkarit huonoa näyttelemistä. Ja vanhanajan näytteleminen (vanhat filmit) on teatraalista, en tiedä huonoa, mutta enemmän sellaista yliampuvaa.
Ei ihan niinkään. Pihlajasadussa näkyi ammattinäyttelijän ja taviksen välinen ero: Jukka oli aivan sama hahmo kuin 20 vuotta sitten mutta Siljaa ei voinut tuntea samaksi ollenkaan.
Näyttelijän tyylistä riippuen, toiset ovat vakuuttavampia ja uskottavampia fyysisissä rooleissa, mutta heti jos pitää saada sanatonta tunnetta, uskottavuus katoaa eikä tunne välity. Toiset taas saavat pelkkään tuijotteluun kaikki mahdolliset tunnetilat. Sitten on erilaisia yhdistelmiä näistä, ja mahdollisesti muista tyyleistä, joita en ole vielä ymmärtänyt. Toiset loistavat dialogissa ja monologeissa.
Hyvä näytteleminen on sitä, ettei vaivaannu kun katsoo jotain elokuvaa tai esitystä.
Menee huomaamattaan mukaan siihen tarinaan kun näytteleminen on niin luontevaa.
Kaurismäen elokuvissa on niin vaivaannuttavaa se vaikeneminen ja harvat vuorosanat ja puisevuus.
En voi käsittää jos joku elää ja puhuu niinkuin noissa kuvataan.
Kaikki kunnia niin ohjaajalle kuin katsojalle jos joku niitä nautinnokseen katsoo.
Kuuluu sarjassa subjektiiviset asiat.