Mikä on hyvän näyttelemisen ja huonon näyttelemisen ero kun näyttelijöistä on kyse?

Hyvästä näyttelijästä voi joku tietämätön sanoa, ettei sen tarvitse näytellä, kunhan vain on oma itsensä.

Ei tarvitse kuin verrata suomalais- ja brittinäyttelijöitten eroa. Suomalaisnäyttelijän huumori on rääkymistä, huutamista, melskaamista, sekoilua ja omasta mielestään hän on noin valtavan hauska.

Brittihuumori on kaikessa tyylikkyydessään älykästä, oivaltavaa ja nauruhermoja äärimmäisen kutkuttavaa. Se ei ole tarkoitettu huumorintajuttomille.

Hyvä näytteliä esittää roolin, niin hyvin että katsojat uskovat sen roolihahmon oikea , huono näytteliä taas esittää itseään eikä pysty tuomaan roolihahmoon mitään kosketuspintaa. toisaalta myös huono ohjaus tai käsikirjoitus voi pilata hyvänkin näytteliän roolisuorituksen. siis ei yksi rooli tee kenestäkään hyvää tai huonoa, mutta voi pilata uran.

Keksikää lisää..

Huono näyttelijä on sellainen, joka vain latelee vuorosanoja. Ja/Tai hänen ilmeensä ja eleensä ilmaisevat jotain päinvastaista, mitä hänen olisi tarkoitus näytellä.

Esim. pitäisi vaikuttaa iloiselta ja innostuneelta, mutta näyttää ja kuulostaa silti flegmaattiselta ja näyttää tylsistyneeltä tai surulliselta.

Tai pitäisi näyttää viekkalta, mutta näyttää surulliselta.

Tai pitäisi olla vihainen, mutta näyttää surulliselta tai kyllästyneeltä.

Hyvä esimerkki huonosta näyttelijästä on Sampsa Tuomala, näyttelee Salkkareissa Sampo Kaukovaaraa. Jo teininä oli huono näyttelijä sarjassa, mutta nyt aikuisena on ihan yhtä huono. Koko ajan sama ilme ja mököttävä äänensävy, vaikka kohtauksen mukaan pitäisi olla innostunut, juonitteleva, jne.

Kyllä Leo Dicaprio on mykistänyt minutkin aivan uskomattomilla suorituksilla. Kuuluu maailman terävimmän kärjen terävimpään kärkeen suorituksillaan.

Sitten Robert Deniro esittäessään appiukkoa noissa meet the parents komedioissa. Myös Ben Stiller ja Owen Wilson näissä leffoissa ovat esimerkkejä taitavista näyttelijöistä.

Kotimaassa ruutua täyttävät päivittäin Roope Salminen, Pilvi Hämäläinen ja Rennyn vaimo jotka ovat kaikki tyyppiesimerkkejä esiintyjistä jotka eivät kertakaikkisesti osaa näytellä. Ja nepotismin avuinhan he noissa piireissä ainoastaan pyörivät.

Huono näytteleminen on sitä että seuraa henkilön näyttelemistä ja tyyliä miten sanoo ja esittää asioita. Hyvä näytteleminen on sitä, että unohtaa koko näyttelemisen ja uppoutuu vain seuraamaan tämän jännittävän henkilön elämää.

Pääsääntöisesti viimeisen 20 vuoden kotimaiset näyttelijät ovat pohjanoteerauksia.

Oikeaa näyttelemistä löytää ulkomaisista tuotannoista. Sillooinkin Ranska, Saksa ja Espanja erottuvat, Englanti seuraa myös hyvin, mutta on (näyttämö-)historiansa vanki. Yhdysvaltalaisista tahi kanadalaisista ei viitsi edes alkaa, suurimmalta osin puusilmiä ja kivikasvoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkki "näyttelemisestä". Onhan Arnold toki kehittynyt tuosta jonkin verran.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Arnold on kyllä malliesimerkki huonosta näyttelemisestä, leffassa kuin leffassa. Toisaalta huonollakin näyttelemisellä voi nousta kulttimaineeseen.

Toisaalta Arnold on tehnyt komedioita ja Terminator-elokuvissa hänen on tarkoituskin olla androidi eli ihmisen kaltaista robottia. Hän tietää omat rajoitteensa scifi-elokuvissa eikä yritä näytellä Hamlettia.

Arnold muuten ON näytellyt Hamlettia ihan filmillä asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä näytteleminen on luontevaa eikä edes näytä näyttelemiseltä. Huono näytteleminen on puolestaan epäaitoa, liioitellut reaktiot tai ei pysty tavoittamaan oikeaa tunnetilaa. Toki riippuu esityksen tyylilajista, esimerkiksi komedioissa on usein liioitellummat eleet kuin draamassa.

Monet koomitkothan ovat oikeasti taitavampia kuin "vakavista rooleista" tunnetut tähdet. Ilmeisesti hyvää komediaa esittääkseen pitää ensin osata tehdä draamaa.

Jaa. Vai niin. Mistä sinä kummasta tuon kekkasit?

Älytön vertaus ja päättely.

Taitavampia? Miten niin?

John Wayne ei ole koomikko ja on taitava näyttelijä.

James bond näyttelijät ei ole koomikkoja ja ovat hyviä näyttelijöitä.

Olis kiva saada esimerkkejä.

En allekirjoita näkemystäsi.

On hyviä taitavia koomikkoja, mutta ei se tee heistä parempia vakavien roolien näyttelijöitä kuin muut näyttelijät.

Roger Moore OLI koomikko.

Vierailija kirjoitti:

Hyvästä näyttelijästä voi joku tietämätön sanoa, ettei sen tarvitse näytellä, kunhan vain on oma itsensä.

Toisaalta joku ohjaaja (esim. Aki Kaursimäki) saattaa antaa ohjeksi, että älkää näytelkö, vaan lukekaa vain ne vuorosanat.

Näyttelemiseenkin tarvitaan tunneälyä ua heittäytymistä, Leo DiCaprio todella hyvä näyttelijä, saa katsojan vakuuttuneeksi ja tempaa mukaansa. Kotimaisista hyvä , en osaa sanoa, aika tönkköä on, Ulla Taalasmaa huono esimerkki, draamaa ja äänensävy muuttuu oudoksi, teennäinen.

Hyvän näyttelijän näyttelemisessä unohtuu kaikki muu kuin näytelmän ulkoiset tekijät. Ilmeet ja eleet on just oikeat kun näyttelijä eläytyy rooliin. Myös ääni on oikeanlainen kyseiseen kohtaukseen. Kaikesta näkee että näyttelijät osaavat eläytyä rooliinsa, ei ole teennäistä. Jos näyttelijä vetää roolin esim. Täysin rutiinilla huomaa sen, esityksessä ei ole tunnetta. Toinen äärimmäisyys että vetää ns. Yli. En tiedä että onko välttämättä oikein että näyttelijä vetää roolin tietoisena miten katsojat ns, odottavat tai haluaisivat sen roolin nähdä. Esimerkkejä erittäin laadukkaasta näyttelemisestä on useat englantilaiset huippudraamasarjat ja elokuvat sekä mm. Amerikkalaiset elokuvat ja sarjat. Näitä on ilo katsella. Upeaa näyttelemistä. Tietenkin käsikirjoituksen tulee olla erinomainen, sujuva, rooleihin valitut näyttelijät sopivia, musiikki oikein valittua, leikkaus kohdallaan.

Ralph Fiennes vs Hugh Grant. Toinen pystyy näyttelemään roolin kuin roolin kun toisella taas on ne samat maneerit joka ikisessä roolissa.

Joukia ja Aikia

Vierailija kirjoitti:

Silu Seppälä ja Matti Pellonpää. Näyttelivätkö he?

Krista Kosonen Anna Karenina vs. Putous

Esko Salminen Othellossa vs. Tuhlaajapoika

Näytteleekö Jim Carrey metodissa Man on the moon ja sitä seuranneen dokkarin  ajan?  Onko hän seonnut, vai tekeekö Andyt?  Itse jäin miettimään?  Milos Forman on muuten tehnyt pari aika hyvää leffaa - Mrs. Rathced kuoli juuri.

Serkkuni on näyttelijä. Hän kysyttäessä puhuu ilmaisusta kameralle vs. teatteri.

Silu ja Peltsi kuuluivat eri kategorioihin. Peltsi oli ammattinäyttelijä ja koulutettu siihen, Silu on muusikko, ei näyttelijä. Silu meni ensimmäiseen Akin tai Mikan leffaan ja ihmetteli, mitä pitäisi tehdä. Peltsi sanoi, että älä näyttele. Luet vain vuorosanasi. Se tehosi! Kumpikin sopi rooleihinsa hyvin. Olen vieläkin sitä mieltä, että Varjoja paratiisissa on paras suomalainen elokuva.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse kuin verrata suomalais- ja brittinäyttelijöitten eroa. Suomalaisnäyttelijän huumori on rääkymistä, huutamista, melskaamista, sekoilua ja omasta mielestään hän on noin valtavan hauska.

Brittihuumori on kaikessa tyylikkyydessään älykästä, oivaltavaa ja nauruhermoja äärimmäisen kutkuttavaa. Se ei ole tarkoitettu huumorintajuttomille.

Tällaisissa vertailuissa ei oikeasti ole mitään järkeä.

Britit ovat parhaimmillaan näyttelijöinä maailman ykkösiä. Ovat olleet pitkään, perinteitä löytyy ja kovia, tiukkoja kouluja. Myös ammattikunnia on tiukka, esim. kuvauksiin ei tulla valmistautumatta, siellä ei siedetä mitään tähdenelkeitä ja diivailuja. MUTTA. Aina kannattaa muistaa niin brittien kuin varsinkin amerikkalaistuotannon kanssa, että me näemme ne huipputuotannot, joita tietenkin ko. maissa on enemmän kuin pienissä maissa. USA:ssa tuotetaan hillitön määrä silkkaa rskaa ja pskaa, luokatonta tavaraa. Niihin verrattuna Suomen viihteen yleinen taso on sangen korkea. 

Ei hyvin tehdyt suomalaiset huippusarjat mitenkään jää mielestäni jälkeen muun maalaisista tuotannoista. Niitä huipputuotantoja on vain paljon vähemmän kuin isojen väestömäärien ja ison rahan maissa. Tankki täyteen  on edelleen erinomainen huumorisarja, älykäs, lempeä, kodikas. Jos sen rinnalle laittaa vaikka brittien Pokka pitää-sarjan, niin yhtään ei tarvitse hävetä.  Päinvastoin. Taikka klassikkojen klassikko Pitkän Jussin majatalon. Tällaista lempeää keskiluokkaisten tavisten irvailua ei jenkit osaa edes tehdä. He ovat sitten omimmillaan rikossarjoissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Clint Eastwood on hyvä näyttelijä. Oikeasti hän on taiteilija, näyttelijä, ohjaaja, säveltäjä, muusikko jne. Silti minun omahyväisiltä työkavereiltani kesti parikymmentä vuotta huomata, että Eastwood ei ole pistoolisankari. Niin hyvä hän oli, että ihmiset ympäri maapalloa luulivat kalifornialaistaiteilijaa hienohelmanäyttelijää pistoolisankariksi.

Epäsuosittu mielipide (antaa tulla alapeukkua): Clint Eastwood ei mielestäni ole hyvä näyttelijä. Tosin tämä EI tarkoita, ettei olisi karismaattinen ja hyvä esiintyjä. Mielestäni Eastoowin kaikki roolit ovat samanlaisia, että hyvä kun erottaa hahmoja paitsi, että se on Clint Eastwood. Mutta kuten sanoin, tämä ei tarkoita, että olisi huono. Hän sopii vallan hyvin niihin rooleihin missä on ja on hyvin karismaattinen ja miellyttävä. Silti en kutsuisi häntä hyväksi näyttelijäksi. 

Kummalla saa paremman lopputuloksen? Roolissa on ns. näyttelijä, joka osaa näytellä mitä vain vai roolissa on tyyppi, joka on kuin tehty kyseiseen rooliin. Hän on se mitä pitäisi muka näytellä.

Omasta mielestäni sillä saa paremman lopputuloksen, että roolihahmo on sama kuin näyttelijä ja kun laitat Clint Eastwoodin näyttelemään Clint Eastwoodia, niin kukaan ei tee sitä paremmin.

Hyvä näytteleminen on sitä, ettei se tunnu näyttelemiseltä vaan aidolta olemiselta.

Se on yllättävän vaikeaa. Sellainenkin peruasia että hahmo kysyy toiselta jotain ja kuuntelee vastauksen luonnollisesti, eikä ole ikään kuin kärkkymässä jo omaa jatkorepliikkiään. Onnistuu aika harvalta loppujen lopuksi.

Vierailija kirjoitti:

Ralph Fiennes vs Hugh Grant. Toinen pystyy näyttelemään roolin kuin roolin kun toisella taas on ne samat maneerit joka ikisessä roolissa.

Mielenkiintoinen kommentti. Ei heitä tarvitse vertailla keskenään. Molemmat erittäin taitavia näyttelijöitä.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä näyttelijä pystyy esittämään uskottavasti erilaisia elokuva-, tv- ja näyttämärooleja eikä hän jää yhden roolin vangiksi. B-luokan toimintaelokuvien sankarit kuten Steven Seagal ja Jean-Claude Van Damme vetävät sitä samaa roolia tilanteessa riippumatta ja he ovat yleensä täysin huumorintajuttomia.

*

Kyllä Dammella on huurintajua.

Seagulista ei ota kukaan selvää. Tää kaaveri on synnyinnäinen valehtelija, eikun näyttelijä.

Stallonekin on hämmentävä, puolet naamastra halvaantunut.

Ei helppo rooli rainmäninä te Dutinista mailmanparasta näyttelijää.

Ei edes käden villtämjä Caprio sitä ole siksi että pysyy roolissaan loistavasti tapaturman sattuessa.

Minista tunttu, että suomalaiset näyttelijät ovat usein huonoja koska vuorosanat on huonosti kirjoitettu ja ne antavat töksähätävän vaikutelman. Tosin Aki on tästä tehnyt taiteen joka on korkeastikkin hyväksyttyä.