Lue keskustelun säännöt.
Muita äitejä, jotka eivät innostu sormiruokailuista?
Tuntuu, että nykyään tosi paljon joka paikasta tuputetaan tuota sormiruokailua. Kuulemma vauva oppii syömään itsenäisesti ja syödessään omaan tahtiin myös äiti voi syödä samalla oman ruokansa rauhassa. Tässä miten itse kuvittelen sormiruokailun päässäni, jos sitä meillä lähdettäisiin kokeilemaan: Käytän ennen jokaista vauvan ruokailua puoli tuntia kaikenlaisten vihannesten kuorimiseen, keittämiseen ja viipalointiin. Jotain kanapötköjä ynnä muita pitäisi myös ehtiä valmistaa jossain välissä. Tuon ruoan valmistuksen ajan tempperamenttinen vauva huutaa syöttötuolissaan pää punaisena, kun ateriassa kestää. Ei, en voi antaa hänen touhuilla lattialla itsekseen sitä aikaa, koska häntä tarvitsee pitää silmällä koko ajan, ettei syö sähköjohtoja, revi kissaa hännästä ym ym. Sitten kun lopulta tuo sormiruoka-ateria saadaan vauvan eteen, istun jännittyneenä vieressä ja mietin, että no nyt se tukehtuu. Se siitä äidin omasta ruokailusta. Ja koko ruokailusessio kestänee varmaankin ainakin tunnin, lopuksi hirveä sotku siivottavana. Ja koko tämän ajan vauva nököttää syöttötuolissaan, mikä on pois myös lattialla vietettävästä leikkiajasta (jonka itse miellän tärkeämmäksi motoriikan kehittymisen kannalta). Tuon yllä kuvailemani mielikuvan vuoksi ei tee siis mieli lähteä edes kokeilemaan. Toki jos meitä olisi kaksi vanhempaa kotona, tilanne olisi vähän erilainen. Mutta tällä hetkellä mies tekee töitä aamusta iltaan, joten olen käytännössä yksin vastuussa lapsen hoidosta. Ja ei, mies ei voi juuri nyt vähentää töitään ja olen itsekin tilanteen hyväksynyt, näin mennään jonkin aikaa. Tällä hetkellä meillä mennään siis kaupan valmispilttien ja -sempereiden voimalla, enkä jaksaisi potea asiasta huonoa omaatuntoa. Mitä olen niihin tutustunut, niiden ravitsemuksellinen koostumus on mietitty tarkkaan suositusikäryhmän tarpeita vastaavaksi, samoin suutuntuma. Makujakin löytyy monipuolisesti ja vauva syö oikein rohkeasti kaikkia. Ruokailut ovat meillä helppoja, syöttämiseen menee ehkä n. 5 min ja sotkua ei synny juurikaan. Maidon osaa jo juoda itsenäisesti pillimukilla ruoan päälle. Itse syön oman ruokani tähän perään siten, että annan vauvalle jonkin lelun tutkittavaksi ja hän viihtyy sen kanssa syöttötuolissaan vielä sen aikaa. Kaikkeen tähän menee ehkä se puolisen tuntia, ja sitten ollaan vapaita taas leikkimään tai lähtemään vaikka ulos. Niin ja kyllä meillä välillä välipalaksi syödään esimerkiksi maissinaksuja oikein sujuvasti. Vaikka meillä arki rullaakin näin oikein kivasti, aina välillä iskee "huonommuuden" tunne kun kuuntelen toisten äitien juttuja. Vaikka tiedostan, että toisten elämäntilanteet ovat aivan erilaisia ja itse toimin omien voimavarojen kannalta parhaaksi kokemallani tavalla. Voi olla, että minut kivitetään täällä, mutta vertaistuen toivossa tämän tekstini lähdin kirjoittamaan.
Kommentit (247)
Vierailija kirjoitti:
Kuule syötä ihan rauhassa vaan niitä soseita. Annat joskus jonkun maissinaksun, nehän on käteviä. Kyllä se lapsi oppii syömään oikein hyvin ilman mitään suureellista sormiruokailua.
Juuri näin! Omat lapseni 90 luvulla ja 2000 luvulla ja silloin ei vielä puhuttu edes sormiruokailusta ja hyvin söivät lusikalla vuoden ikäisinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mmmmmmhmhm kirjoitti:
Meille tärkeää oli se, että vauva sai alusta lähtien havannoida ruoan värejä, muotoja ja makuja. Sai valita missä järjestyksessä ja missä suhteessa söi ateriaan kuuluvat osat ja kokeilla mitkä olivat hänen omia suosikkiyhdistelmiä.
Me aikuisetkin syödään lohikeittomme normaalina eikä soseutettuna (sain palautetta sormiruokailusta ja päätin kokeilla soseita lohikeittopäivänä - ei uponnut edes meille aikuisille ja soseet jäivät testikertaan).
Silikoniset lusikat tulivat kuvioon alusta asti ja jugurtin syömiseen käytettiin sellaista keskeltä avonaista dippauslusikkaa. Vauva nautti ja me vanhemmat saatiin rauhassa syödä itsekin. Nykyään taapero ei nyrpistele juuri millekään ja innoissaan maistelee uusia makuja. Ravintolakäynnit ovat myös olleet tosi helppoja. 👍🏼
Ollaan oltu tyytyväisiä sormiruokailuun, joskin tuo termi on hiukan huono kuten aiemmassa viestissä lukikin. Sormiruokailua on kaikki lapsen oma syöminen ilman aikuisen apua. Eli ne aiempien viestien soseilijatkin, jotka ovat jo 10kk ikäisinä oppineet itse syömään lusikalla ruokansa ovat itse asiassa muuttuneet sormiruokailijoiksi 😏
Mun mielestä on ihan hölmöä alkaa taas vertailemaan "me aikuiset" versus vauvat - eihän me aikuisedt tehdä mitään muutakaan kuten vauvat, niin miksi ihmeessä ruokailua verrataan..?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sormiruokailu menee suurimmalla osalla vauvoista ihan sotkemiseksi ja eivät todellakaan syö tarpeeksi kun ruoka on muusattu pöytään ja heitetty lattialle. Sitten ihmetellään kun lapset itkee ja kiukuttelee päivät pitkät eikä tajuta että lapsella on ihan nälkä. Kaksi lasta olen kasvattanut ja ruokkinut ilman sormiruokailua. Meillä ei syödä sormin mitään muuta kuin sellaista joka muutenkin syödään käsin esim. voileipä tai keksit tai hedelmiä ym. Ruoka syödään aluksi lusikalla niin että äiti tai isä syöttää. Sitten saa oman lusikan lisäksi. Ja kun homma on hallussa niin lapsi syö itse lusikalla ja myöhemmin pikkuhaarukallakin. Jos menee sotkemiseksi niin oma lusikka otetaan pois. Ei tarvinnut montaa kertaa ottaa lusikkaa pois vaan homma meni hyvin perille ja da daa ruokailut sujui siististi ja rauhallisesti. Ruuan kanssa ei tarvitse pinsettiotetta ym treenata vaan erilaiset lelut on sitä varten.
Miten paljon oikeastaan olet seurannut äärestä sormiruokailevien vauvojen ruokailua, jos osaat sanoa, että suurin osa sormiruokailevista ei saa tarpeeksi ravintoa ja ovat sen takia itkuisia? Ei kuulosta ainakaan mun omien lasten kohdalla lainkaan tutulta.
On meillä ympärilläolijoilla havainnointikyky.
Juu, itse olen seurannut ja todennut kauhukseni, että onneksi silloin tuosta ei edes puhuttu, kun omat lapset oli pieniä tai vauvoja ja hyvin oppivat vuoden ikäisenä itse syömään.
Vierailija kirjoitti:
Mä en todellakaan anna sen lapsen levitellä ruokaa pitkin naamaa, vaatteita, syöttötuolia, keittiötä. Johan siinä lähtee itselläkin ruokahalu. Minut kasvatettiin aikanaan ihan normaalisti, ja motoriikka toimii. Saman kasvatuksen saa tämä muksu.
Sama juttu ! Nykyään kaikki viedään jonnekin ihan idiootti hifistelyn partaalle !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en todellakaan anna sen lapsen levitellä ruokaa pitkin naamaa, vaatteita, syöttötuolia, keittiötä. Johan siinä lähtee itselläkin ruokahalu. Minut kasvatettiin aikanaan ihan normaalisti, ja motoriikka toimii. Saman kasvatuksen saa tämä muksu.
Me 1980-luvulla lapsuutemme viettäneet jaamme aika yleisen sukupolvikokemuksen. Äiti aina vain siivosi, tiuski ja kiukkusi jostain leivänmuruista, koskaan ei hassutellut. Ilmeisesti jotkut edelleen ovat samanlaisia.
No, mä olen kyllä hassutellut lasteni kanssa, mutta ehkäpä vähemmän juurikin ruokapöydässä, kun me ollaan silloin syöty !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syötä soseita, anna lusikka lapsen käteen ja kas, kun hän on 9 kk ikäinen, niin istuu pöydän ääressä ja syö lusikalla samaa ruokaa kuin muukin perhe.
Näinhä se menee.
Itsekin laitoin 10kk tytölle lusikan käteen, ja 2 viikon jälkeen rupes jo homma sujumaan paremmin ja paremmin.
Nyt tasan vuoden ikäinen ja syö omin kätösin täysin samaa safkaa mitä me muutkin ( tietysti hyvin pilkottuna ).
Ite annoin tytölle käteen omenalohkoja yms isoja paloja mitä se vain imeskeli nuorempana, oppi hyvin sitä sorminäppäryyttä sen kautta.
Jos ei ole rahaa ostaa lusikkaa voi kirpputorilta löytää muutamalla sentillä lusikan. Varastaminen on syntiä. Pese kätesi ennen kuin laitat vauvan suuhun .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästäkin tuntuu tulleen joku ihmeellinen uskontoon verrattava juttu joillekin.
Omat lapset on syntyneet 2009 ja 2012 ja kumpikaan ei ole sormiruokaillut. Ainakaan oikein :D Nuoremman vauva-aikana se alkoi olla jo selvästi trendijuttu.
Mulle on ihan sama jos joku haluaa tuollaista harrastaa. Omani on syöneet pääasiassa sosetta, mutta usein myös jotain pientä palasteltua ruokaa jälkkäriksi; esim. kokonaiset marjat, pakastettuna tai tuoreena, tai pienet hedelmän tai vihanneksen palat. Esikoisen soseen piti olla todella sileää, kuopukselle maistui vähän karkeammatkin jutut. Sormin syötävät jutut oli aina tosiaan pieniksi paloiteltuja ja jotain mikä ei hulluna sottaa.
Muistan näitä sormiruokailijoita perhekerhoista ja -kahviloista, kaverien perheistä ja myös julkisilta paikoilta, ja mua on hämmentänyt lähinnä kaksi asiaa:
1. Se sotku. On varmaan lapselle kehittävää juu, rääpiä käsillään safkaa, ei siinä mitään ja jokainen tavallaan. Mutta. Tartteeko sitä harrastaa ns. julkisella paikalla? Etenkin jossain perhekerhossa, jossa sitten taaperot ja isommat vauvat nuohoaa ne lattiat ja laittaa suuhunsa mitä löytävät? Ihan mieletöntä sotkua oon nähnyt joskus. Samaten ravintolassa olen pari kertaa törmännyt perheeseen jonka vauva sormiruokailee siinä samalla ja on kyllä käynyt mielessä, että oisko voinut edes jotain kiinteämpää ruokaa tarjota, ettei tarttis katsella sitä kaatopaikkaa viereisessä pöydässä.
2. Kakominen. Kyllä, mua on valistettu lukuisia kertoja, että kurkku/nielu on vauvalla erilainen kuin aikuisella ja ne vaan kakoo, ei tässä mitään hätää. Mutta en voi mitään sillekään, että sitä on ihan hirveetä kuunnella vierestä D:
Kaikesta pitää vääntää joku hiton trendit. Totta maar on meidänkin lapset sormiruokailleet; paras konsti huijata syömään kunnolla oli laittaa herneitä tms. eteen joita yritti hataralla pinsettiotteellaan noukkia, samalla lapioin ruokaa suuhun minkä kerkesin. Vai oliko tämä joku hybridimalli? Joku koulukunta varmaan sillekin löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin tuntuu tulleen joku ihmeellinen uskontoon verrattava juttu joillekin.
Omat lapset on syntyneet 2009 ja 2012 ja kumpikaan ei ole sormiruokaillut. Ainakaan oikein :D Nuoremman vauva-aikana se alkoi olla jo selvästi trendijuttu.
Mulle on ihan sama jos joku haluaa tuollaista harrastaa. Omani on syöneet pääasiassa sosetta, mutta usein myös jotain pientä palasteltua ruokaa jälkkäriksi; esim. kokonaiset marjat, pakastettuna tai tuoreena, tai pienet hedelmän tai vihanneksen palat. Esikoisen soseen piti olla todella sileää, kuopukselle maistui vähän karkeammatkin jutut. Sormin syötävät jutut oli aina tosiaan pieniksi paloiteltuja ja jotain mikä ei hulluna sottaa.
Muistan näitä sormiruokailijoita perhekerhoista ja -kahviloista, kaverien perheistä ja myös julkisilta paikoilta, ja mua on hämmentänyt lähinnä kaksi asiaa:
1. Se sotku. On varmaan lapselle kehittävää juu, rääpiä käsillään safkaa, ei siinä mitään ja jokainen tavallaan. Mutta. Tartteeko sitä harrastaa ns. julkisella paikalla? Etenkin jossain perhekerhossa, jossa sitten taaperot ja isommat vauvat nuohoaa ne lattiat ja laittaa suuhunsa mitä löytävät? Ihan mieletöntä sotkua oon nähnyt joskus. Samaten ravintolassa olen pari kertaa törmännyt perheeseen jonka vauva sormiruokailee siinä samalla ja on kyllä käynyt mielessä, että oisko voinut edes jotain kiinteämpää ruokaa tarjota, ettei tarttis katsella sitä kaatopaikkaa viereisessä pöydässä.
2. Kakominen. Kyllä, mua on valistettu lukuisia kertoja, että kurkku/nielu on vauvalla erilainen kuin aikuisella ja ne vaan kakoo, ei tässä mitään hätää. Mutta en voi mitään sillekään, että sitä on ihan hirveetä kuunnella vierestä D:
Minä en ainakaan halunnut kuunnella sitä sormiruokailun kakomista yhtään.
Varsinkaan kun oma lapsi vietiin heti suoraan synnyttyään napanuoran katkaisemisen jälkeen teholle.
hengityskoneeseen. itki ensiparkaisun, mutta tulen aina muistamaan sen yskinnän jonka vauvani teki synnyttyään ja hänet kiidätettiin pois huoneesta.
En nähnyt häntä uudestaan kuin vasta 1 1/2 päivän päästä, minua ei siirretty ambulanssilla perässä samaan kaupunkiin.
Joten todellakaan en antanut lapselleni vaivana mitään mihin voi tukehtua tai edes jotain joka kuulostaa tukehtumiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sormiruokailun on tarkoitus kehittää lapsesi käden ja suun hienomotoriikkaa ja silmä-käsi koordinaatiota. Lasten motorinen kehitys on taantunut paljon. Nyt tulee seiskalle sellaisia oppilaita, joilla kestää yli 30min saada naruun silmukallinen solmu. Siihen kuuluisi mennä 30sek.
Älä laiskottele, vaan ajattele mukulasi parasta!
Miten sitten me sormiruokailu-trendiä edeltäneen aikakauden lapset ollaan motorisesti oltu paljon kehittyneempiä? Eiköhän syy ole jossain muualla.
Johtuu siitä, että sen ajan, mitä nyt katsotaan ruudulta asioita, tehtiin käsillä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ratkaisin asian niin, että itse syötän varsinaisen lounaan ja jälkiruuan saa sitten sormiruokana. Sormiruokana vauvan keksiä, rusinoita tms. mitkä ei sottaa. Taapero vie ihan tarpeeksi energiaa, en todellakaan teetä itselleni lisätöitä.
Kyllä on tehty hankalankuuloiseksi yhden lapsen syöttäminen, tai oikeastaan sen kanssa elo muutenkaan. Mitäpä jos ekana löysäät pipoa omassa päässäsi? Ennakoi, tee kerralla enemmän ruokaa, auta lasta motoriikan kehittymisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi innostua sormiruokailusta? Annettiin lusikka käteen ja muki eteen kun taapero oli 11k ja siitä se alkoi syödä aivan siististi. Murustakaan ei tiputtanut eikä juomat läikkyneet. Kaikki muutkin lapset on oppineet syömään heti kun on välineet annettu.
Itse kritsoin koko sormiruokailua. Opetat ensin lapselle, että kaikki sotketaan sormiin (ja naamaan), kohta pitääkin kuitenkin jo osata syödä lusikalla. Meillä kolmevuotias vielä yrittää salaa syödä sattumat lautaselta edelleen sormin, koska on sormiruokailu niin hyvin jäänyt muistiin. Lisäksi omassa pk-ryhmässä on pienempiä lapsia, joita kannustetaan sormiruokailuun. Mutta ei tietenkään isompia enää. Ristiriitaista sanon minä. Plus infektioaikana ei minusta mikään hyviä idea kannustaa niitä sormia lutkuttamaan. Mieluummin harjoituslusikka käteen ja kannustaa sillä dippailemaan vaikka soseeseen. Kyllä se taapero aikanaan oppii sieltä pöydän alta ne muruset sormilla poimimaan, usko pois.
Jos jollakin tasolla haluat sormiruokailua toteuttaa, niin lado raejuustoa lautaselle, mustikoita, puolukoita yms. valmista, jota voi antaa näpertää sormin ilman valmistelua.
Vierailija kirjoitti:
Ratkaisin asian niin, että itse syötän varsinaisen lounaan ja jälkiruuan saa sitten sormiruokana. Sormiruokana vauvan keksiä, rusinoita tms. mitkä ei sottaa. Taapero vie ihan tarpeeksi energiaa, en todellakaan teetä itselleni lisätöitä.
Syöttäminen on se varsinainen LISÄtyö, ei ruuan valmistus. Sormiruokailija voi syödä samaa kuin aikuinen, ja samaan aikaan, kun palat ovat sopivan isoja vauvan nyrkkiin. Aikuinen lisää suolan tai chilin vain omalle lautaselleen.
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta pitää vääntää joku hiton trendit. Totta maar on meidänkin lapset sormiruokailleet; paras konsti huijata syömään kunnolla oli laittaa herneitä tms. eteen joita yritti hataralla pinsettiotteellaan noukkia, samalla lapioin ruokaa suuhun minkä kerkesin. Vai oliko tämä joku hybridimalli? Joku koulukunta varmaan sillekin löytyy.
Lapioit minkä kerkesit? Hienosti siinä kuunneltiin lapsen nälkää, taisit vaan tupata vatsan täpötäyteen että itse koet lapsen olevan ravittu. Vaikka vauvat ja taaperot osaavat hienosti säännöstellä syömisensä nälän mukaan ja maistella erilaisia ruokia itse. Inhottavaa tollanen syöttöporsas-meininki. Millaisia ruokatapoja lapsesi tässä mielestäsi oppi? Ja miten kuuntelemaan omaa kylläisyydentunnettaan – se olisi ihan hyvä osata vielä aikuisena.
Vierailija kirjoitti:
Nämä ihmeelliset nykypäivän lastenkasvatustrendit ja päiväkotipakkoaivopesukulttuuri ovat syi, miksi en halunnut nyky-yhteiskuntaan hankkia lapsia. Jos eläisin 80-luvulla (oman lapsuuteni aika), niin sen tyyliseen kasvatukseen olisin voinut ajatuksena taipua, jos lapsia olisin hankkinut.
Nykyinen vanhempien jatkuva kyttäys ja syyllistäminen jos ei harjoiteta näitä kaiken maailman unikouluja ja sormisyöntiä, ulkopuolisten jatkuva ohjaus kasvatuksessa (mikä h*lvetin pakko se on osallistua esim. johonkin varhaiskasvatukseen kun meilläkin molemmat työskentelee 95% etänä, jo ennen koronaa etätyötä oli paljon ja lähin tarha jossain 40 kilsan päässä. Kyllä niitä sosiaalisia taitoja oppii ihan vanhempien, sukulaisten ja lähiseudun muiden muksujen kanssa toimiessa), nykyiset peruskoulujärjestelmän kasvatukselliset ihmiskokeet (tulokset tosi hyviä joo..) ja se yleinen "jos sulla on lapsi, niin koko elämän odotetaan jatkossa pyörivän vain sen muksun ympärillä aamusta iltaan" - henki.
Kumma juttu, että syntyvyys laskee..
Amen! Minulla sama juttu. Ei voisi vähempää kiinnostaa tämä hössötyskulttuuri. Näyttää myös siltä että lapsille ei saa asettaa terveitä rajoja, koska olet huono vanhempi ja lastensuojelutapaus. Itse näen työni puolesta päivittäin näitä vapaan kasvatuksen tuloksia, jotka tuskin rikki olisi menneet ihan perus tapakasvatuksella kuten esim. se että tervehditään ja katsotaan silmiin kun puhutaan. Ei pitäis olla paljon vaadittu.
En halua lapsia myöskään siksi että on semmonen lasten palvonta -ilmapiiri. Se lapsi ei perheessä ole tavallaan luonteva osa, vaan siitä tehdään semmonen keskipiste, missä millekään muulle ei voi antaa edes ajatusta. En myöskään yhtään ihmettele miksi syntyvyys laskee. Ja ilolla odotan aikaa tulevaan sterilisaatioon :)
Anteeksi mutta mitä sinä oikeen teet vauvan kans? Opiskelet ,töitä?
Voihan sitä tehdä kotihommia ihan normaalisti vaikka onkin vauva.
Eka lapsi?