Lue keskustelun säännöt.
Muita äitejä, jotka eivät innostu sormiruokailuista?
Tuntuu, että nykyään tosi paljon joka paikasta tuputetaan tuota sormiruokailua. Kuulemma vauva oppii syömään itsenäisesti ja syödessään omaan tahtiin myös äiti voi syödä samalla oman ruokansa rauhassa. Tässä miten itse kuvittelen sormiruokailun päässäni, jos sitä meillä lähdettäisiin kokeilemaan: Käytän ennen jokaista vauvan ruokailua puoli tuntia kaikenlaisten vihannesten kuorimiseen, keittämiseen ja viipalointiin. Jotain kanapötköjä ynnä muita pitäisi myös ehtiä valmistaa jossain välissä. Tuon ruoan valmistuksen ajan tempperamenttinen vauva huutaa syöttötuolissaan pää punaisena, kun ateriassa kestää. Ei, en voi antaa hänen touhuilla lattialla itsekseen sitä aikaa, koska häntä tarvitsee pitää silmällä koko ajan, ettei syö sähköjohtoja, revi kissaa hännästä ym ym. Sitten kun lopulta tuo sormiruoka-ateria saadaan vauvan eteen, istun jännittyneenä vieressä ja mietin, että no nyt se tukehtuu. Se siitä äidin omasta ruokailusta. Ja koko ruokailusessio kestänee varmaankin ainakin tunnin, lopuksi hirveä sotku siivottavana. Ja koko tämän ajan vauva nököttää syöttötuolissaan, mikä on pois myös lattialla vietettävästä leikkiajasta (jonka itse miellän tärkeämmäksi motoriikan kehittymisen kannalta). Tuon yllä kuvailemani mielikuvan vuoksi ei tee siis mieli lähteä edes kokeilemaan. Toki jos meitä olisi kaksi vanhempaa kotona, tilanne olisi vähän erilainen. Mutta tällä hetkellä mies tekee töitä aamusta iltaan, joten olen käytännössä yksin vastuussa lapsen hoidosta. Ja ei, mies ei voi juuri nyt vähentää töitään ja olen itsekin tilanteen hyväksynyt, näin mennään jonkin aikaa. Tällä hetkellä meillä mennään siis kaupan valmispilttien ja -sempereiden voimalla, enkä jaksaisi potea asiasta huonoa omaatuntoa. Mitä olen niihin tutustunut, niiden ravitsemuksellinen koostumus on mietitty tarkkaan suositusikäryhmän tarpeita vastaavaksi, samoin suutuntuma. Makujakin löytyy monipuolisesti ja vauva syö oikein rohkeasti kaikkia. Ruokailut ovat meillä helppoja, syöttämiseen menee ehkä n. 5 min ja sotkua ei synny juurikaan. Maidon osaa jo juoda itsenäisesti pillimukilla ruoan päälle. Itse syön oman ruokani tähän perään siten, että annan vauvalle jonkin lelun tutkittavaksi ja hän viihtyy sen kanssa syöttötuolissaan vielä sen aikaa. Kaikkeen tähän menee ehkä se puolisen tuntia, ja sitten ollaan vapaita taas leikkimään tai lähtemään vaikka ulos. Niin ja kyllä meillä välillä välipalaksi syödään esimerkiksi maissinaksuja oikein sujuvasti. Vaikka meillä arki rullaakin näin oikein kivasti, aina välillä iskee "huonommuuden" tunne kun kuuntelen toisten äitien juttuja. Vaikka tiedostan, että toisten elämäntilanteet ovat aivan erilaisia ja itse toimin omien voimavarojen kannalta parhaaksi kokemallani tavalla. Voi olla, että minut kivitetään täällä, mutta vertaistuen toivossa tämän tekstini lähdin kirjoittamaan.
Kommentit (247)
Vierailija kirjoitti:
Sormiruokailun on tarkoitus kehittää lapsesi käden ja suun hienomotoriikkaa ja silmä-käsi koordinaatiota. Lasten motorinen kehitys on taantunut paljon. Nyt tulee seiskalle sellaisia oppilaita, joilla kestää yli 30min saada naruun silmukallinen solmu. Siihen kuuluisi mennä 30sek.
Älä laiskottele, vaan ajattele mukulasi parasta!
No se taantuminen johtuu ihan jostain muusta kuin sormiruokailun puutteesta. Ei 80- ja 90- luvulla mitään sormiruokailua harrastettu ja silti tässä on hienomotoriikka ihan kohdillaan.
En itsekään aion lähteä tuohon sormiruokailu-pelleilyyn, siivota saa jo tarpeeksi muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teet niinkuin haluat, mutta älä luule, että se on kaikille yhtä vaikeaa kuin sinulle. Ei kenelläkään miehellä ole töitä 24/7, kuhan lusmuilee.
Vierailija kirjoitti:
Nämä ihmeelliset nykypäivän lastenkasvatustrendit ja päiväkotipakkoaivopesukulttuuri ovat syi, miksi en halunnut nyky-yhteiskuntaan hankkia lapsia. Jos eläisin 80-luvulla (oman lapsuuteni aika), niin sen tyyliseen kasvatukseen olisin voinut ajatuksena taipua, jos lapsia olisin hankkinut.
Nykyinen vanhempien jatkuva kyttäys ja syyllistäminen jos ei harjoiteta näitä kaiken maailman unikouluja ja sormisyöntiä, ulkopuolisten jatkuva ohjaus kasvatuksessa (mikä h*lvetin pakko se on osallistua esim. johonkin varhaiskasvatukseen kun meilläkin molemmat työskentelee 95% etänä, jo ennen koronaa etätyötä oli paljon ja lähin tarha jossain 40 kilsan päässä. Kyllä niitä sosiaalisia taitoja oppii ihan vanhempien, sukulaisten ja lähiseudun muiden muksujen kanssa toimiessa), nykyiset peruskoulujärjestelmän kasvatukselliset ihmiskokeet (tulokset tosi hyviä joo..) ja se yleinen "jos sulla on lapsi, niin koko elämän odotetaan jatkossa pyörivän vain sen muksun ympärillä aamusta iltaan" - henki.
Kumma juttu, että syntyvyys laskee..
Ei oo pakko olla tuollainen, eikä mitään syyllistämistä mistään tule. Hyvä vaan jos jo ennakkoon syyllistyvät ei tee lapsia, sillä maailmassa on jo tarpeeksi ihmisiä ja uusia kannattaa tehdä vain tarpeeksi itsevarmojen. Millaisen mallin se lapsikin saa itsetunnolle ja muiden kanssa olemiseen, jos oma äiti olisi tuollainen syyllistyjä ja muille eläjä?
Vierailija kirjoitti:
Sormiruokailun on tarkoitus kehittää lapsesi käden ja suun hienomotoriikkaa ja silmä-käsi koordinaatiota. Lasten motorinen kehitys on taantunut paljon. Nyt tulee seiskalle sellaisia oppilaita, joilla kestää yli 30min saada naruun silmukallinen solmu. Siihen kuuluisi mennä 30sek.
Älä laiskottele, vaan ajattele mukulasi parasta!
Tämä jäi naurattamaan, kun juuri nuo lapset ovat niitä "sormiruokailleita" lapsia :D :D Me, ja ne meidän lapset jotka syntyi ennen tuota trendiä ovat oikein hyviä koordinoimaan silmää ja kättä. :D
Noh, ketju on vanha, mutta aina kun kysytään mikä sana herättää inhon väreitä, niin tulee mieleen tämä sana. Meillä mukulat sai porkkanan käteen sitten kun osasivat sitä järsiä niin ettei tarvinnut pelätä lapsen tukehtuvan siihen. Siihen asti syötiin pöydässä niin että lapsella oli oma lusikka ja vanhempi syötti toisella lusikalla.
Vinkkinä nykyäideille: lapselle ei kannata tunkea koko ajan jotain naposteltavaa käsiin, maissinaksuja tai edes niitä hedelmiä. Ei ole terveellistä, ja aiheuttaa ylipainoa myöhemmin elämässä kun on tottunut jo vauvasta asti napostelemaan. Mikä muuten sanana on myös inhokki.
Vierailija kirjoitti:
Sormiruokailun on tarkoitus kehittää lapsesi käden ja suun hienomotoriikkaa ja silmä-käsi koordinaatiota. Lasten motorinen kehitys on taantunut paljon. Nyt tulee seiskalle sellaisia oppilaita, joilla kestää yli 30min saada naruun silmukallinen solmu. Siihen kuuluisi mennä 30sek.
Älä laiskottele, vaan ajattele mukulasi parasta!
Nuppipalapelit ja esim. helmien pudotteleminen purkkiin on hienomotoriikkaa varten. Onneksi omat lapseni ovat kasvaneet ja kehittyneet ihan näppäriksi aikuisiksi ennen sormiruokailubuumia. Leivänpalasen saivat käteensä, mutta muuten lusikoitiin ruoka suuhun. Toki lapsella oli myös oma lusikka, jolla oli kiva taputella pöytää ja välillä lusikka meni myös suuhunkin. Käden ja silmän yhteistyötähän tulee automaattisesti kun jokainen lelu pitää testata suussa. Maalaisjärki on hyvä säilyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä näen sormiruokailun hyvin pitkälti ruualla pelleilynä. Mun hermot ei kestä sitä sotkua ja leikkimistä. Ihan on kaksi lasta opetettu lusikalla ja haarukalla ruokapöytään ja syömään samaa ruokaa kuin muukin perhe. Kauhulla katsoin viimeksi kylässäkin sitä serkun sähläämistä pöydässä ja siinä kohtaa kun sen kaks veen käsi tuli mun lautaselle niin ärähdin sekä muksulle että kälylleni. Mun saman ikäinen osaa käyttäytyä pöydässä.
Kukin tehköön tyylillään, mut älä todellakaan ota mitään huonoa omaatuntoa siitä miten sinä näet parhaaksi tehdä asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sormiruokailun on tarkoitus kehittää lapsesi käden ja suun hienomotoriikkaa ja silmä-käsi koordinaatiota. Lasten motorinen kehitys on taantunut paljon. Nyt tulee seiskalle sellaisia oppilaita, joilla kestää yli 30min saada naruun silmukallinen solmu. Siihen kuuluisi mennä 30sek.
Älä laiskottele, vaan ajattele mukulasi parasta!
Nuppipalapelit ja esim. helmien pudotteleminen purkkiin on hienomotoriikkaa varten. Onneksi omat lapseni ovat kasvaneet ja kehittyneet ihan näppäriksi aikuisiksi ennen sormiruokailubuumia. Leivänpalasen saivat käteensä, mutta muuten lusikoitiin ruoka suuhun. Toki lapsella oli myös oma lusikka, jolla oli kiva taputella pöytää ja välillä lusikka meni myös suuhunkin. Käden ja silmän yhteistyötähän tulee automaattisesti kun jokainen lelu pitää testata suussa. Maalaisjärki on hyvä säilyttää.
Minä menin nimenomaan tuolla "maalaisjärjellä", ja aika paljon lapsi natusteli omin sormin ruokia. Samoin nukkui vieressä, sain vasta myöhemmin tietää että se on joku käsite nimeltä "perhepeti" ja on joku "sormiruokailu". Menin vain sillä mikä tuntui itselle helpoimmalta ja millaisia malleja olin lapsuudenkotoa ja muualta ympäristöstä saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sormiruokailun on tarkoitus kehittää lapsesi käden ja suun hienomotoriikkaa ja silmä-käsi koordinaatiota. Lasten motorinen kehitys on taantunut paljon. Nyt tulee seiskalle sellaisia oppilaita, joilla kestää yli 30min saada naruun silmukallinen solmu. Siihen kuuluisi mennä 30sek.
Älä laiskottele, vaan ajattele mukulasi parasta!
Nuppipalapelit ja esim. helmien pudotteleminen purkkiin on hienomotoriikkaa varten. Onneksi omat lapseni ovat kasvaneet ja kehittyneet ihan näppäriksi aikuisiksi ennen sormiruokailubuumia. Leivänpalasen saivat käteensä, mutta muuten lusikoitiin ruoka suuhun. Toki lapsella oli myös oma lusikka, jolla oli kiva taputella pöytää ja välillä lusikka meni myös suuhunkin. Käden ja silmän yhteistyötähän tulee automaattisesti kun jokainen lelu pitää testata suussa. Maalaisjärki on hyvä säilyttää.
Minä menin nimenomaan tuolla "maalaisjärjellä", ja aika paljon lapsi natusteli omin sormin ruokia. Samoin nukkui vieressä, sain vasta myöhemmin tietää että se on joku käsite nimeltä "perhepeti" ja on joku "sormiruokailu". Menin vain sillä mikä tuntui itselle helpoimmalta ja millaisia malleja olin lapsuudenkotoa ja muualta ympäristöstä saanut.
No nää nyt on tämmösiä pyörän uudelleen keksimisiä. Kuten polkujuoksu, joka tarkoittaa siis metsäpoluilla juoksemista, ja itsellinen äiti joka tarkoittaa ihan vain yksinhuoltajaa.
Vierailija kirjoitti:
Syötä soseita, anna lusikka lapsen käteen ja kas, kun hän on 9 kk ikäinen, niin istuu pöydän ääressä ja syö lusikalla samaa ruokaa kuin muukin perhe.
Siinä pitää olla kunnolliset hopeiset ruokailuvälineet, muuten lapsi syrjäytyy ikäistensä joukossa eikä pääse koskaan korkeimpaan yhteiskuntaluokkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan jo rahan hukkanakinnpidän kun katsoo kuinka lapsi hieroo puurot pöytään ja murskaa kalliit avokadot lattiaan. Kaikki ovat meilläkin itse oppineet syömään, vaikka ei ole ns.sormiruokailtu ja sotkettu koko kämppää.
Lapset oppivat syömään todella nopeasti ja siististi, kun heille vain antaa lusikan käteen. Myös lusikan ja myöhemmin haarukan ja veitsen käyttäminen kehittää motorisia taitoja.
On aika kauheaa katsoa sitä sotkua mikä sormiruokailusta tulee. Olen oppinut kunnioittamaan ruokaa ja ruokailutilannetta, eikä siihen kuulu sotkeminen.
Se, ettei lapsi sormiruokaile, ei mitenkään estä antamasta hänelle muuta tekemistä, joka kehittää sorminäppäryyttä. Kauniiden pöytätapojen opettaminen on kuitenkin asia erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sormiruokailun on tarkoitus kehittää lapsesi käden ja suun hienomotoriikkaa ja silmä-käsi koordinaatiota. Lasten motorinen kehitys on taantunut paljon. Nyt tulee seiskalle sellaisia oppilaita, joilla kestää yli 30min saada naruun silmukallinen solmu. Siihen kuuluisi mennä 30sek.
Älä laiskottele, vaan ajattele mukulasi parasta!
Nuppipalapelit ja esim. helmien pudotteleminen purkkiin on hienomotoriikkaa varten. Onneksi omat lapseni ovat kasvaneet ja kehittyneet ihan näppäriksi aikuisiksi ennen sormiruokailubuumia. Leivänpalasen saivat käteensä, mutta muuten lusikoitiin ruoka suuhun. Toki lapsella oli myös oma lusikka, jolla oli kiva taputella pöytää ja välillä lusikka meni myös suuhunkin. Käden ja silmän yhteistyötähän tulee automaattisesti kun jokainen lelu pitää testata suussa. Maalaisjärki on hyvä säilyttää.
Minä menin nimenomaan tuolla "maalaisjärjellä", ja aika paljon lapsi natusteli omin sormin ruokia. Samoin nukkui vieressä, sain vasta myöhemmin tietää että se on joku käsite nimeltä "perhepeti" ja on joku "sormiruokailu". Menin vain sillä mikä tuntui itselle helpoimmalta ja millaisia malleja olin lapsuudenkotoa ja muualta ympäristöstä saanut.
Jep, minullekin se "sormiruokailu" oli vaan yksinkertaisesti helpoin ratkaisu, kun halusin saada vauvat viihtymään siinä pöydässä samalla kun itse söin, enkä käyttää aikaa syöttämiseen. Mun lapsista molemmat oli semmoisia ettei ruoka syöttämällä oikein kelvannutkaan ja joka paikassa oli sitä sosetta sitten. Tai ehkä en vain osannut syöttää. Joka tapauksessa oli helpompaa laittaa vauvat syömään itse, ja oppivat alun sotkun jälkeen nopeasti syömään siististi, ensin sormin ja sitten aterimilla.
Vierailija kirjoitti:
Lapset oppivat syömään todella nopeasti ja siististi, kun heille vain antaa lusikan käteen. Myös lusikan ja myöhemmin haarukan ja veitsen käyttäminen kehittää motorisia taitoja.
On aika kauheaa katsoa sitä sotkua mikä sormiruokailusta tulee. Olen oppinut kunnioittamaan ruokaa ja ruokailutilannetta, eikä siihen kuulu sotkeminen.
Se, ettei lapsi sormiruokaile, ei mitenkään estä antamasta hänelle muuta tekemistä, joka kehittää sorminäppäryyttä. Kauniiden pöytätapojen opettaminen on kuitenkin asia erikseen.
Sormiruokailu ei kyllä mitenkään estä kauniiden pöytätapojen opettamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sormiruokailun on tarkoitus kehittää lapsesi käden ja suun hienomotoriikkaa ja silmä-käsi koordinaatiota. Lasten motorinen kehitys on taantunut paljon. Nyt tulee seiskalle sellaisia oppilaita, joilla kestää yli 30min saada naruun silmukallinen solmu. Siihen kuuluisi mennä 30sek.
Älä laiskottele, vaan ajattele mukulasi parasta!
Tämä jäi naurattamaan, kun juuri nuo lapset ovat niitä "sormiruokailleita" lapsia :D :D Me, ja ne meidän lapset jotka syntyi ennen tuota trendiä ovat oikein hyviä koordinoimaan silmää ja kättä. :D
Noh, ketju on vanha, mutta aina kun kysytään mikä sana herättää inhon väreitä, niin tulee mieleen tämä sana. Meillä mukulat sai porkkanan käteen sitten kun osasivat sitä järsiä niin ettei tarvinnut pelätä lapsen tukehtuvan siihen. Siihen asti syötiin pöydässä niin että lapsella oli oma lusikka ja vanhempi syötti toisella lusikalla.
Vinkkinä nykyäideille: lapselle ei kannata tunkea koko ajan jotain naposteltavaa käsiin, maissinaksuja tai edes niitä hedelmiä. Ei ole terveellistä, ja aiheuttaa ylipainoa myöhemmin elämässä kun on tottunut jo vauvasta asti napostelemaan. Mikä muuten sanana on myös inhokki.
Aika moni ei-nykyäiti on sitä mieltä että lapselle pitäisi antaa vaikka rusinapaketti käteen jos se kiukkuaa esim. bussissa tai kaupassa tylsyyttään, siis ihan ovat erikseen tulleet neuvomaan. Näin nykyäitinä tajuan, ettei se tee hyvää lapsen hampaille eikä myöskään sille ruokasuhteelle. Maissinaksut napostellaan siinä ruokapöydässä samalla kun aikuiset syö jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Nämä ihmeelliset nykypäivän lastenkasvatustrendit ja päiväkotipakkoaivopesukulttuuri ovat syi, miksi en halunnut nyky-yhteiskuntaan hankkia lapsia. Jos eläisin 80-luvulla (oman lapsuuteni aika), niin sen tyyliseen kasvatukseen olisin voinut ajatuksena taipua, jos lapsia olisin hankkinut.
Nykyinen vanhempien jatkuva kyttäys ja syyllistäminen jos ei harjoiteta näitä kaiken maailman unikouluja ja sormisyöntiä, ulkopuolisten jatkuva ohjaus kasvatuksessa (mikä h*lvetin pakko se on osallistua esim. johonkin varhaiskasvatukseen kun meilläkin molemmat työskentelee 95% etänä, jo ennen koronaa etätyötä oli paljon ja lähin tarha jossain 40 kilsan päässä. Kyllä niitä sosiaalisia taitoja oppii ihan vanhempien, sukulaisten ja lähiseudun muiden muksujen kanssa toimiessa), nykyiset peruskoulujärjestelmän kasvatukselliset ihmiskokeet (tulokset tosi hyviä joo..) ja se yleinen "jos sulla on lapsi, niin koko elämän odotetaan jatkossa pyörivän vain sen muksun ympärillä aamusta iltaan" - henki.
Kumma juttu, että syntyvyys laskee..
Hehe, jos sulla ois se taapero siinä, niin tajuaisit äkkiä miksi siihen varhaiskasvatukseen on "pakko" osallistua vaikka molemmat vanhemmat tekee etätöitä :D tai ainakin jos meinaa säilyttää järkensä ja energiansa. Mutta ihan hyvä ettet hanki lapsia jos suhtautuminen kaikkeen on noin negatiivista. Itse en ole kokenut mitään noista ongelmaksi, osaan ihan itse tehdä hyväksi katsomani päätökset oman perheeni osalta, toki ensin perehtyen vähän mitä suositellaan ja miksi. Hyvin on mennyt, ja ne muutamien satunnaisten ihmisten (yleensä mummoikäisiä naisia joilla on outo tarve puuttua muitten asioihin) syyllistämisyritykset on voinut kuitata olankohautuksella kun tietää itse mitä tekee.
Aikanaan meidän pikkuinen sai kokeilla puuron syöntiä itse, kun jotkut niin kovasti tuputti asiaa, että lusikka vaan lapsen käteen. Kohta oli puuroa kaikkialla muualla kuin suussa. Siinä sitten puuroa taputteli iloisesti pöytään ja naamaan ja viskeli ympäriinsä.
Totesin sitten, että ei vissiin ollut vielä tämän aika. Ihan kauniisti oppi syömään myöhemminkin ja sorminäppäryyttä oppi monella tapaa. Milloin mihinkin piti sormi laittaa. Ja tietty aina jotain kädessä piti syödessäänkin.
Ja nykyään on kyllä edellä ikäisiään näppäryydessä, ollut koko kouluaikansa oikeastaan. Ja lusikka menee suuhun niin kuin muillakin.
Omaan tahtiinsa vaan jokainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sormiruokailun on tarkoitus kehittää lapsesi käden ja suun hienomotoriikkaa ja silmä-käsi koordinaatiota. Lasten motorinen kehitys on taantunut paljon. Nyt tulee seiskalle sellaisia oppilaita, joilla kestää yli 30min saada naruun silmukallinen solmu. Siihen kuuluisi mennä 30sek.
Älä laiskottele, vaan ajattele mukulasi parasta!
Tämä jäi naurattamaan, kun juuri nuo lapset ovat niitä "sormiruokailleita" lapsia :D :D Me, ja ne meidän lapset jotka syntyi ennen tuota trendiä ovat oikein hyviä koordinoimaan silmää ja kättä. :D
Noh, ketju on vanha, mutta aina kun kysytään mikä sana herättää inhon väreitä, niin tulee mieleen tämä sana. Meillä mukulat sai porkkanan käteen sitten kun osasivat sitä järsiä niin ettei tarvinnut pelätä lapsen tukehtuvan siihen. Siihen asti syötiin pöydässä niin että lapsella oli oma lusikka ja vanhempi syötti toisella lusikalla.
Vinkkinä nykyäideille: lapselle ei kannata tunkea koko ajan jotain naposteltavaa käsiin, maissinaksuja tai edes niitä hedelmiä. Ei ole terveellistä, ja aiheuttaa ylipainoa myöhemmin elämässä kun on tottunut jo vauvasta asti napostelemaan. Mikä muuten sanana on myös inhokki.
Ohis, mutta olen niin samaa mieltä kanssasi tuosta "napostelusta". Olen kahden alle 3v lapsen kotiäiti, ja ärsyttää kun liki aina kanssaihmiset tarjoaa ratkaisuksi "Anna sille jotain naposteltavaa!". Esim, taapero , joka on saavuttanut tuon upean uhma- eikun siis tahtoiän, kiukuttelee bussissa kun pitää istua paikoillaan, enkä Anna hänen sekoilla ympäri bussia. Joku ikäiseni mamma vieressä kommentoi "meillä on aina naksuja/rusinoita/keksejä bussimatkoja varten" :D okei kiva. Itse lähden kuitenkin siitä, että ruoka syödään ruoka-aikoina. Joo, pari kertaa on käynyt niin, että päivän aikataulut on ns pettänyt, ja joudun antaa taaperoille välipalan bussissa, tällöinkin se välipala on terveellinen ja täyttävä esim banaani ja pähkinäpatukka, semmosta mikä ei sotke. Mutta mielestäni ratkaisu "epäviihtyvyyteen" ei voi aina olla ruoka!
N34
Meillä ollut vähän hankala osittaisen sormiruokailun jälkeen opetella siitä pois. Aterimilla kuuluisi kuitenkin jossain vaiheessa syödä. Ja kyllähän se lusikan, haarukan ja mukin käyttökin hienomotoriikkaa edellyttää. Sanoisin, ettei mitään paineita sormiruokailusta. Se, mikä nykylasten motoriikkaa on heikentänyt, on tämä digiaika. Mm. palapelit, leikkiminen ja ulkona sannalla ja oksilla sählääminen kehittävät nimittäin oikein hyvin hienomotoriikkaa. Mitä tulee kaupan piltteihin, syöttäisin ohella myös tuoretta ruokaa, esim. marjoja, vihanneksia, kaurapuuroa jne. Tulee varmasti monipuolisemmat suolistobakteerit kuin purkkiruoasta.
Kyllä oli! Ja jo paljon aiemminkin.
Iät ajat on Suomessa äidit ja mummot esimerkiksi ruisleivän teon yhteydessä käyttäneet vähän taikinaa siihen että vauvalle leivottiin omia vauvan käteen sopivia pikkuisia leipäpötkylöitä, joita vauva sai imeskellä ja pureskella.