Lue keskustelun säännöt.
Muita äitejä, jotka eivät innostu sormiruokailuista?
Tuntuu, että nykyään tosi paljon joka paikasta tuputetaan tuota sormiruokailua. Kuulemma vauva oppii syömään itsenäisesti ja syödessään omaan tahtiin myös äiti voi syödä samalla oman ruokansa rauhassa. Tässä miten itse kuvittelen sormiruokailun päässäni, jos sitä meillä lähdettäisiin kokeilemaan: Käytän ennen jokaista vauvan ruokailua puoli tuntia kaikenlaisten vihannesten kuorimiseen, keittämiseen ja viipalointiin. Jotain kanapötköjä ynnä muita pitäisi myös ehtiä valmistaa jossain välissä. Tuon ruoan valmistuksen ajan tempperamenttinen vauva huutaa syöttötuolissaan pää punaisena, kun ateriassa kestää. Ei, en voi antaa hänen touhuilla lattialla itsekseen sitä aikaa, koska häntä tarvitsee pitää silmällä koko ajan, ettei syö sähköjohtoja, revi kissaa hännästä ym ym. Sitten kun lopulta tuo sormiruoka-ateria saadaan vauvan eteen, istun jännittyneenä vieressä ja mietin, että no nyt se tukehtuu. Se siitä äidin omasta ruokailusta. Ja koko ruokailusessio kestänee varmaankin ainakin tunnin, lopuksi hirveä sotku siivottavana. Ja koko tämän ajan vauva nököttää syöttötuolissaan, mikä on pois myös lattialla vietettävästä leikkiajasta (jonka itse miellän tärkeämmäksi motoriikan kehittymisen kannalta). Tuon yllä kuvailemani mielikuvan vuoksi ei tee siis mieli lähteä edes kokeilemaan. Toki jos meitä olisi kaksi vanhempaa kotona, tilanne olisi vähän erilainen. Mutta tällä hetkellä mies tekee töitä aamusta iltaan, joten olen käytännössä yksin vastuussa lapsen hoidosta. Ja ei, mies ei voi juuri nyt vähentää töitään ja olen itsekin tilanteen hyväksynyt, näin mennään jonkin aikaa. Tällä hetkellä meillä mennään siis kaupan valmispilttien ja -sempereiden voimalla, enkä jaksaisi potea asiasta huonoa omaatuntoa. Mitä olen niihin tutustunut, niiden ravitsemuksellinen koostumus on mietitty tarkkaan suositusikäryhmän tarpeita vastaavaksi, samoin suutuntuma. Makujakin löytyy monipuolisesti ja vauva syö oikein rohkeasti kaikkia. Ruokailut ovat meillä helppoja, syöttämiseen menee ehkä n. 5 min ja sotkua ei synny juurikaan. Maidon osaa jo juoda itsenäisesti pillimukilla ruoan päälle. Itse syön oman ruokani tähän perään siten, että annan vauvalle jonkin lelun tutkittavaksi ja hän viihtyy sen kanssa syöttötuolissaan vielä sen aikaa. Kaikkeen tähän menee ehkä se puolisen tuntia, ja sitten ollaan vapaita taas leikkimään tai lähtemään vaikka ulos. Niin ja kyllä meillä välillä välipalaksi syödään esimerkiksi maissinaksuja oikein sujuvasti. Vaikka meillä arki rullaakin näin oikein kivasti, aina välillä iskee "huonommuuden" tunne kun kuuntelen toisten äitien juttuja. Vaikka tiedostan, että toisten elämäntilanteet ovat aivan erilaisia ja itse toimin omien voimavarojen kannalta parhaaksi kokemallani tavalla. Voi olla, että minut kivitetään täällä, mutta vertaistuen toivossa tämän tekstini lähdin kirjoittamaan.
Kommentit (247)
Mun poika päätti itse alkaa syömään sormiruokaa. Neuvolasta ei vanhempi terkka edes antanut sitä vaihtoehtoa, sanoi että soseita teelusikka kerrallaan, kerran viikossa uusi kasvis. Olin nelikuiselle höyryttänyt porkkanoita ja muussannut haarukalla ja yritin syöttää sitä soseutettua niin poika kurotti ja nappasi kokonaisen siitä vierestä. Sitä pehmeetä porkkanaa söi sitten hyvällä halulla, mössäsi suussaan ilman hampaita. Kurkkua ja tomaattia imeskeli. Avokado oli ihan lemppparia ja on vieläkin puolitoistavuotiaana. Ihmettelen vieläkin miten voisi totuttaa vauvan niin moniin makuihin jos vaan kerran viikossa saa kokeilla uutta. Allergisissa perheissä varmAn oltava varovainen mutta me kyllä kokeiltiin pa ri uutta päivässäkin joskus.
Vain kerran säikähdettiin että nyt se tukehtuu, eikä sekään ollut mikään pala vaan jotain muusattua jota lappoi liian nopeasti joskus yks veenä. Nopea isku yläselkään toimi heti. Mukista tai lasista juonut itse, ei koskaan tuttipullosta. Puuron kanssa olen antanut aamuisin ssotkea vähän e nemmän mutta kunnon ruokaa en anna heitellä pitkin poikin kun siinä on iso työ tehdä. Hedelmäsoseita on mennyt ehkä noin kymmenen purkkia koko vauva-aikana, muuten ihan itse tehty kasvis ja kalaruokaa. Hummus ja riisikakut maistuu ja hapankaalista tykkää. Kaaleja muutenkin menee paljon. Ei ole mun mielestä.ollut vaikeaa mutta tosin en itsekään tykkää valmisruoista niin samallahan tuo on mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en todellakaan anna sen lapsen levitellä ruokaa pitkin naamaa, vaatteita, syöttötuolia, keittiötä. Johan siinä lähtee itselläkin ruokahalu. Minut kasvatettiin aikanaan ihan normaalisti, ja motoriikka toimii. Saman kasvatuksen saa tämä muksu.
Järjetön tuo sormiruokailu. Tuntuu siltä, että osa nykyvanhemmista ei jaksa syöttää pientä ja vähitellen opettaa syömään lusikalla ja haarukalla. Vaatii kärsivällisyyttä.
Nykyaika on kyllä maalaisjärjen vastainen aika monessa asiassa.
En jaksaisi tuollaista sotkua katsella enkä siivota.
Paljon helpompi itse syöttää ruoka ihan pienelle.
Voihan sitä olla monenlaista ruokailua, vaihtelu virkistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo hitto se on sotkuista. Annan välillä sorminaposteltavaa mutta pääasiassa syötän lusikalla. Yks neuvolatäti suorastaan painosti aloittamaan, kun toinen ei sitä edes maininnut.
Tiedätkö miksi painosti. Kai nyt jokaisen synnyttäneen järki sanoo, että antaa lapselleen banaanin tai porkkanan naposteltavaksi, eikä sitä tunge suuhun. Velli syödään lusikalla samoin kuin muukin kiintea ruoka ruokailuvälineillä. Lapsi muuten nauttii opetellessaan muiden mukana ruokailuvälineiden käyttöä, se haarukkakin on ihan hauska lapsukaisen kädessä.
Aivan. Lapsukaiselle voi antaa näkkileipää naposteltavaksi kun muutama hammas on ilmestynyt ja ikenet kutiaa. Jokaisen vanhemman oikeus on kieltäytyä kaikista hullutuksista, toimia oman lapsensa kanssa miten parhaaksi näkee. Vai onko kyse siitä, että 90 % lapsista on muunkielisiä eikä kukaan osaa tulkata, että Suomessa syödään ruokailuvälineillä.
Vierailija kirjoitti:
Järjetön tuo sormiruokailu. Tuntuu siltä, että osa nykyvanhemmista ei jaksa syöttää pientä ja vähitellen opettaa syömään lusikalla ja haarukalla. Vaatii kärsivällisyyttä.
Nykyaika on kyllä maalaisjärjen vastainen aika monessa asiassa.
En jaksaisi tuollaista sotkua katsella enkä siivota.
Paljon helpompi itse syöttää ruoka ihan pienelle.
Siis hetkinen, sormiruokaa tarjoavilta vanhemmilta puuttuu mielestäsi kärsivällisyyttä, mutta sinä joka ilmeisesti olet mielestäsi kärsivällinen, et jaksa sotkuja ja valitset sen helpoimman vaihtoehdon...?
Tapoja on monia, mutta tuo toisten mollaaminen ja itsensä ylentäminen on aivan tarpeetonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en todellakaan anna sen lapsen levitellä ruokaa pitkin naamaa, vaatteita, syöttötuolia, keittiötä. Johan siinä lähtee itselläkin ruokahalu. Minut kasvatettiin aikanaan ihan normaalisti, ja motoriikka toimii. Saman kasvatuksen saa tämä muksu.
Me 1980-luvulla lapsuutemme viettäneet jaamme aika yleisen sukupolvikokemuksen. Äiti aina vain siivosi, tiuski ja kiukkusi jostain leivänmuruista, koskaan ei hassutellut. Ilmeisesti jotkut edelleen ovat samanlaisia.
Onneksi sulle ei sattunut mun lasta, joka kerta kaikkiaan ei syönyt kaupan soseita.
Mulla ei ollut mitään ideologiaa alkaa itse kokkailemaan vauvanruokia ja suunnittelemaan sormiruokailumenuita, mutta sittenpä mulle tosiaan sattui lapsi, joka sylki kaupan soseet pois suustaan. Lapsi söi itse tehtyä porkkanasosetta ja käteen annettuja porkkanatikkuja, muttei kaupan sosetta, vaikka sen ainoa raaka-aine olisi ollut porkkana,
Ja tiedättekö mitä? Kun maistoin kaupan sosetta, se oikeasti maistui erilaiselta, ihan tehtaalta ja ummehtuneelta. Lapseni oli tarkka. :D
Niin minusta sitten tuli kotiruokakokkailija ja sormiruokailijan äiti täysin vahingossa. Joskus kirosin sitä, kun eväitä oli niin paljon vaikeampi ottaa kaupungille mukaan. Muutenhan se on oikeastaan tosi siisti juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen Samasta padasta -kirjaa, jos kokee vaikeaksi tehdä ruokaa vauvalle siinä sivussa kun tekee perhellekin. Toki ei ole pakko silti antaa sormiruokailla, jos ei halua, mutta onhan se nyt varmaan kivempi, jos sekä äidin että lapsen lähes kaikki ruoat ei ole valmisruokaa.
Meillä lapset oppivat syömään nopeasti itse oman äitini neuvolla. Vauva omaan syliin syömään. Toinen lusikka taaperolle ja toinen äidille, ja molemmat kauhovat lapsen ääntä kohti. Sylissä pitäminen auttaa lasta hahmottamaan paremmin lusikan suuntaa.
Imetin molempia lapsia pitkään, mutta kuopuksen kohdalla meillä siirryttiin hyvin pian ihan tavalliseen kotiruokaan. Kerran luulin ostaneeni esikoiselle maustamattomia kanasuikaleita, mutta vasta myöhemmin huomasin, että ne olivatkin miedosti suolattuja. Ihmettelin, kun lapsi veteli kastiketta hyvällä ruokahalulla. Yleensä sylki ne aina pois. Totesin, että lapset syövät tavallista kotiruokaa paljon paremmin kuin erikseen keitettyjä täysin suolattomia soseita tai kaupan soseita. Taitaa olla tekemällä tehty business tuo vauvanruokabusiness.
Kasviksiin minä en suolaa laita keittäessä muutoinkaan, mutta kastikkeet ovat oikeasti todella mauttomia suolattomina. Neuvolassa tavallisesta kotiruoasta en uskaltanut sanoa sanaakaan, mutta hengissä se lapsi on vielä, vaikka taaperona söi miedosti suolattuja kastikkeita. Eikä hän tänä päivänä syö yhtään sen suolaisempaa ruokaa kuin muukaan perhe. On nyt jo viiden vanha.
Ymmärrän, ettei vauvalle saa syöttää mitään sipseja tai nakkeja, joissa on hirveesti suolaa, mutta mielestäni tavalliseen kotiruokaan totuttautuminen pitää tehdä mahdollisimman varhain. Ja se on vain hyvä, että lapsi pienestä pitäen kokee, että ruoka yleensä maistuu hyvältä. Meillä esikoisesta tuli todella epäluuloinen kaikkia uusia makuja kohtaan, koska ruoka lähtökohtaisesti maistui pienenä pahalta. Kuopus oli vauvana paljon rohkeampi maistelija ja epäilen, että se johtuu juuri siitä, että hän sai lähtökohtaisesti hyvältä maistuvaa ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässäkin asiassa pitää antaa itselleen aikaa. Ihmeestä sitä huomaa kasvavansa, kun kokemus vanhempana karttuu. Esikoisen kanssa oli ihan mahdotonta keittää perunoita ja käydä suihkussa samana päivänä, nyt kolmannen lapsen kohdalla sitä tietää ateriat jo parin päivän päähän ja nauttii itsekin hyvästä ruoasta.
Kannattaa unohtaa huuhaa trendailut ja vaan käyttää tervettä järkeä. Vauvat treenaa jatkuvasti tota suu käsi motoriikkaa, nehän tunkee jatkuvasti kaiken käsiin saavansa suuhunsa muutenkin. Kyllä ne pärjää vaikka ruokatauoilla ei sitä teekkään. Mitä lapsentahtiseen ruokailuun tulee, niin sun vastuulla on, että vauva saa riittävästi ravintoa. Vauvalla voi olla syitä esim ienkipu miksi ei halua syödä, eikä sen voi antaa ilman ruokaakaan olla. Eri makuihin voit totuttaa ihan rauhassa vaikka lusikalla. Meillä annetaan imeskeltäväksi ja käteen jotain ei suttaavia ruokia esim kurkunpala tai appelssiinin siivu yms. Hyvä äiti olet. Näin toisen lapsen vanhempana sitä osaa ottaa jo rennommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä useinkin finger foodia cocktailien kanssa.
Mihinkäs sitä lapsena opituista tavoista pääsisi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset oppivat syömään nopeasti itse oman äitini neuvolla. Vauva omaan syliin syömään. Toinen lusikka taaperolle ja toinen äidille, ja molemmat kauhovat lapsen ääntä kohti. Sylissä pitäminen auttaa lasta hahmottamaan paremmin lusikan suuntaa.
Imetin molempia lapsia pitkään, mutta kuopuksen kohdalla meillä siirryttiin hyvin pian ihan tavalliseen kotiruokaan. Kerran luulin ostaneeni esikoiselle maustamattomia kanasuikaleita, mutta vasta myöhemmin huomasin, että ne olivatkin miedosti suolattuja. Ihmettelin, kun lapsi veteli kastiketta hyvällä ruokahalulla. Yleensä sylki ne aina pois. Totesin, että lapset syövät tavallista kotiruokaa paljon paremmin kuin erikseen keitettyjä täysin suolattomia soseita tai kaupan soseita. Taitaa olla tekemällä tehty business tuo vauvanruokabusiness.
Kasviksiin minä en suolaa laita keittäessä muutoinkaan, mutta kastikkeet ovat oikeasti todella mauttomia suolattomina. Neuvolassa tavallisesta kotiruoasta en uskaltanut sanoa sanaakaan, mutta hengissä se lapsi on vielä, vaikka taaperona söi miedosti suolattuja kastikkeita. Eikä hän tänä päivänä syö yhtään sen suolaisempaa ruokaa kuin muukaan perhe. On nyt jo viiden vanha.
Ymmärrän, ettei vauvalle saa syöttää mitään sipseja tai nakkeja, joissa on hirveesti suolaa, mutta mielestäni tavalliseen kotiruokaan totuttautuminen pitää tehdä mahdollisimman varhain. Ja se on vain hyvä, että lapsi pienestä pitäen kokee, että ruoka yleensä maistuu hyvältä. Meillä esikoisesta tuli todella epäluuloinen kaikkia uusia makuja kohtaan, koska ruoka lähtökohtaisesti maistui pienenä pahalta. Kuopus oli vauvana paljon rohkeampi maistelija ja epäilen, että se johtuu juuri siitä, että hän sai lähtökohtaisesti hyvältä maistuvaa ruokaa.
HUOM KAIKKI syy miksi alle 1 vuotiaalle vauvalle ei suositella annettavan suolaa lainkaan on munuaisten kehittymättömyys. Ne eivät siis vielä poista suoloja tehokkaasti ja riski myrkytykseen tai sisäelinvaurioon. Vaikka vauva pitäisi enemmän suolaisesta niin älkää missään nimessä lisätkö
Sormiruokailu on vähän höhlä käännös koko jutulle. Englannin baby-led weaning (lapsen tahtinen vieroitus) kuvaa koko hommaa paremmin. Ideana on se, ettei lapsen luontaista nälän ja kylläisyyden tajua mennä sekoittamaan, vaan annetaan vauvan tarpeiden päättää se kuinka paljon hän syö. Alle 1-vuotias saa äidinmaidosta (tai korvikkeesta) kaikki tarvitsemansa ravintoaineet ja aika pitkälle myös kalorit ja ruokaan tutustumisen voi sen takia ottaa ihan rauhassa ja ajan kanssa.
Soseissa ei ole mitään pahaa tai huonoa ja ihan hyviä aikuisia on tullut heistä jotka niitä ovat saaneet, mutta itse pidän järkevänä sitä että lapsi saa tutustua ruokaan ihan sellaisenaan eri tekstuureineen ja säädellä itse kuinka paljon sitä syö.
Aikuisen tehtävä myöhemminkin on antaa lapselle mahdollisuus syödä monipuolista terveellistä ruokaa (herkkuja silloin tällöin unohtamatta) ja lapsi saa aina itse päättää kuinka paljon hän syö. Se systeemi toimii hämmästyttävän tarkasti, jos sitä ei ole sekoitettu ulkoapäin tulevilla rajoitteilla, mutta meidän aikuisten ruokasuhteet tuntuu olevan aika solmussa, joten on vaikeaa varmasti luoda lapsellekaan sellaista rentoa fiilistä, jossa oman kehon tunteisiin voi rauhassa luottaa.
Jos sormiruokailu tai ylipäätään lapsen ruokailu ahdistaa, suosittelen tosi lämpimästi ensin hoitamaan oman ruokasuhteensa kuntoon. Tällä en todellakaan tarkota mitään "ruokavalioremonttia", vaan luontaisen nälkätajun ja rennon syömisasenteen opettelua. Patrik Borgin Tunne Nälkä kirja on hyvä paikka alottaa, jos teema ei ole tuttu. Ja tämä ei siis tarkoita sitä, että jos oma ruokasuhde on kunnossa, automaattisesti laittaa lapsensa sormiruokailemaan, meillä on eri syitä tehdä asioita ja harvoin yksi tapa on ainoa oikea.
Ja siis jos oma ruokasuhde on jännitteinen, se ei todellakaan ole oma syy tai joku henkilökohtainen vika, vaan ihan rakenteissa oleva juttu. Elämme kulttuurissa jossa ruoka on kaikkea muuta kuin kiva asia, ravintoa joka pitää meidät terveinä ja elossa ja myös nautintoa tuottava asia. Meitä pommitetaan aivan sadistisella läskivihalla ja vaatimuksilla "korjata" ruokavalio mitä ihmeellisimmillä tavoilla ja mitä oudoimpien "ruokavalmennusten" kautta, samaan aikaan kun ruokaa on tarjolla koko ajan ja kaikkialla.
Tsemppiä kaikille vanhemmille, sormiruokailevat lapsenne tai eivät. Teette varmasti parhaanne ja se, että etsitte tietoa siitä mikä lapselle on parasta, osoittaa, että välitätte ja rakastatte heitä. Se on tärkeintä ja kantaa pisimmälle. Antakaa itselleni ihan ensiksi anteeksi se, ettei varmasti ja kellään vanhemmalla ole mennyt kaikki 100% oikein ja miten tahansa nyt sitten syöttekin, yrittäkää nauttia siitä, että on hyvää ruokaa, saatte sitä syödäksenne kylliksenne ja yhteisissä ruokailuhetkissä pääsette nauttimaan toistenne seurasta!
Vierailija kirjoitti:
Sormiruokailun on tarkoitus kehittää lapsesi käden ja suun hienomotoriikkaa ja silmä-käsi koordinaatiota. Lasten motorinen kehitys on taantunut paljon. Nyt tulee seiskalle sellaisia oppilaita, joilla kestää yli 30min saada naruun silmukallinen solmu. Siihen kuuluisi mennä 30sek.
Älä laiskottele, vaan ajattele mukulasi parasta!
Jos seiskaluokkalainen ei osaa tehdä solmua, niin vika on kyllä jossain ihan muualla kuin siinä että hän on taaperona syönyt porkkanat soseena eikä paloina.
Meillä sormiruokailua toteutettiin hyvin yksinkertaisesti ja "siinä sivussa". Jos keitin itselleni ruuan kylkeen parsa- tai kukkakaalia, annoin siitä vauvallekin. Jos tein makaroniruokaa, keitin makaronit suolattomassa vedessä ja annoin kypsänä vauvalle muutaman ja loput laitoin ruokaan. Jos tein lihapullia, otin ennen mausteiden lisäämistä taikinaa syrjään ja paistoin vauvalle muutaman lätyskän. Lähtökohtana siis se, että vauva maistelee samaa ruokaa kuin muukin perhe mutta vauvan ruokarajoitteet huomioiden (ei suolaa, ei hunajaa, kala vain kypsänä jne). Vauvalle voi myös soseuttaa sitä samaa ruokaa, mitä muulle perheelle kokkaa, ei sitä tarvitse välttämättä kämmenen kokoisina paloina tarjota. Näin lapsi oppii pienestä pitäen perheen arkiruokaan, sen suutuntumaan ja makuihin. Eikä tuosta mielestäni ollut mitenkään erityisemmin vaivaa. Väheni muun perheen suolansaanti, kun yleensä unohdin sen loppuruokaan lisätä :D.
Meille ohjeistettiin neuvolassa, että esimerkiksi porkkanaa voi antaa ihan raakana maisteltavaksi, hampaaton vauva ei siitä kuulemma mitään irti saa, eikä tukehtumisvaaraa ole. No, kyllä meidän vauva ainakin sai paloja irti ikenillään joskaan ei onneksi meinannut tukehtua niihin.
Vauvan päiväunien aikaan ei kannata tehdä kotitöitä vaan vaikka maata sohvalla. Kotityöt voi tehdä vauvan kanssa kyllä. Pelottavaa että erilaisten kasvisten ja hedelmien pilkkominen koetaan vaikeaksi. Mitä ihmettä te itse syötte? Nämä ovat peruselintarvikkeita!
Anna vaikka maissinaksuja tai muuta valmista sormiruokaa sen soseen lisäksi, tekee hyvää vauvan kehitykselle kun joutuu käyttämään omia sormia...