Lue keskustelun säännöt.
Muita äitejä, jotka eivät innostu sormiruokailuista?
Tuntuu, että nykyään tosi paljon joka paikasta tuputetaan tuota sormiruokailua. Kuulemma vauva oppii syömään itsenäisesti ja syödessään omaan tahtiin myös äiti voi syödä samalla oman ruokansa rauhassa. Tässä miten itse kuvittelen sormiruokailun päässäni, jos sitä meillä lähdettäisiin kokeilemaan: Käytän ennen jokaista vauvan ruokailua puoli tuntia kaikenlaisten vihannesten kuorimiseen, keittämiseen ja viipalointiin. Jotain kanapötköjä ynnä muita pitäisi myös ehtiä valmistaa jossain välissä. Tuon ruoan valmistuksen ajan tempperamenttinen vauva huutaa syöttötuolissaan pää punaisena, kun ateriassa kestää. Ei, en voi antaa hänen touhuilla lattialla itsekseen sitä aikaa, koska häntä tarvitsee pitää silmällä koko ajan, ettei syö sähköjohtoja, revi kissaa hännästä ym ym. Sitten kun lopulta tuo sormiruoka-ateria saadaan vauvan eteen, istun jännittyneenä vieressä ja mietin, että no nyt se tukehtuu. Se siitä äidin omasta ruokailusta. Ja koko ruokailusessio kestänee varmaankin ainakin tunnin, lopuksi hirveä sotku siivottavana. Ja koko tämän ajan vauva nököttää syöttötuolissaan, mikä on pois myös lattialla vietettävästä leikkiajasta (jonka itse miellän tärkeämmäksi motoriikan kehittymisen kannalta). Tuon yllä kuvailemani mielikuvan vuoksi ei tee siis mieli lähteä edes kokeilemaan. Toki jos meitä olisi kaksi vanhempaa kotona, tilanne olisi vähän erilainen. Mutta tällä hetkellä mies tekee töitä aamusta iltaan, joten olen käytännössä yksin vastuussa lapsen hoidosta. Ja ei, mies ei voi juuri nyt vähentää töitään ja olen itsekin tilanteen hyväksynyt, näin mennään jonkin aikaa. Tällä hetkellä meillä mennään siis kaupan valmispilttien ja -sempereiden voimalla, enkä jaksaisi potea asiasta huonoa omaatuntoa. Mitä olen niihin tutustunut, niiden ravitsemuksellinen koostumus on mietitty tarkkaan suositusikäryhmän tarpeita vastaavaksi, samoin suutuntuma. Makujakin löytyy monipuolisesti ja vauva syö oikein rohkeasti kaikkia. Ruokailut ovat meillä helppoja, syöttämiseen menee ehkä n. 5 min ja sotkua ei synny juurikaan. Maidon osaa jo juoda itsenäisesti pillimukilla ruoan päälle. Itse syön oman ruokani tähän perään siten, että annan vauvalle jonkin lelun tutkittavaksi ja hän viihtyy sen kanssa syöttötuolissaan vielä sen aikaa. Kaikkeen tähän menee ehkä se puolisen tuntia, ja sitten ollaan vapaita taas leikkimään tai lähtemään vaikka ulos. Niin ja kyllä meillä välillä välipalaksi syödään esimerkiksi maissinaksuja oikein sujuvasti. Vaikka meillä arki rullaakin näin oikein kivasti, aina välillä iskee "huonommuuden" tunne kun kuuntelen toisten äitien juttuja. Vaikka tiedostan, että toisten elämäntilanteet ovat aivan erilaisia ja itse toimin omien voimavarojen kannalta parhaaksi kokemallani tavalla. Voi olla, että minut kivitetään täällä, mutta vertaistuen toivossa tämän tekstini lähdin kirjoittamaan.
Kommentit (247)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sormiruokailu menee suurimmalla osalla vauvoista ihan sotkemiseksi ja eivät todellakaan syö tarpeeksi kun ruoka on muusattu pöytään ja heitetty lattialle. Sitten ihmetellään kun lapset itkee ja kiukuttelee päivät pitkät eikä tajuta että lapsella on ihan nälkä. Kaksi lasta olen kasvattanut ja ruokkinut ilman sormiruokailua. Meillä ei syödä sormin mitään muuta kuin sellaista joka muutenkin syödään käsin esim. voileipä tai keksit tai hedelmiä ym. Ruoka syödään aluksi lusikalla niin että äiti tai isä syöttää. Sitten saa oman lusikan lisäksi. Ja kun homma on hallussa niin lapsi syö itse lusikalla ja myöhemmin pikkuhaarukallakin. Jos menee sotkemiseksi niin oma lusikka otetaan pois. Ei tarvinnut montaa kertaa ottaa lusikkaa pois vaan homma meni hyvin perille ja da daa ruokailut sujui siististi ja rauhallisesti. Ruuan kanssa ei tarvitse pinsettiotetta ym treenata vaan erilaiset lelut on sitä varten.
Miten paljon oikeastaan olet seurannut äärestä sormiruokailevien vauvojen ruokailua, jos osaat sanoa, että suurin osa sormiruokailevista ei saa tarpeeksi ravintoa ja ovat sen takia itkuisia? Ei kuulosta ainakaan mun omien lasten kohdalla lainkaan tutulta.
On meillä ympärilläolijoilla havainnointikyky.
Havainnoida voi, mutta syistä ja seurauksista ei kannata huudella jos ei tunne lapsia ja heidän vanhempiaan.
Toki jokainen mielellään syöttäisi lapsensa lusikalla ähkyyn ja pistäisi moneksi tunniksi päiväunille. Mutta toiset lapset eivät vain suostu. He itkevät, vaativat hytkytystä, jättävät päiväunet aikaisin pois, haluavat syödä itse, kiukkuavat, pitkästyvät, saavat raivarin kun eivät osaa.
Ja usein juuri heistä kasvaa isompina hieman muita älykkäämpiä ja toimeliaampia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille tärkeää oli se, että vauva sai alusta lähtien havannoida ruoan värejä, muotoja ja makuja. Sai valita missä järjestyksessä ja missä suhteessa söi ateriaan kuuluvat osat ja kokeilla mitkä olivat hänen omia suosikkiyhdistelmiä.
Me aikuisetkin syödään lohikeittomme normaalina eikä soseutettuna (sain palautetta sormiruokailusta ja päätin kokeilla soseita lohikeittopäivänä - ei uponnut edes meille aikuisille ja soseet jäivät testikertaan).
Silikoniset lusikat tulivat kuvioon alusta asti ja jugurtin syömiseen käytettiin sellaista keskeltä avonaista dippauslusikkaa. Vauva nautti ja me vanhemmat saatiin rauhassa syödä itsekin. Nykyään taapero ei nyrpistele juuri millekään ja innoissaan maistelee uusia makuja. Ravintolakäynnit ovat myös olleet tosi helppoja. 👍🏼
Ollaan oltu tyytyväisiä sormiruokailuun, joskin tuo termi on hiukan huono kuten aiemmassa viestissä lukikin. Sormiruokailua on kaikki lapsen oma syöminen ilman aikuisen apua. Eli ne aiempien viestien soseilijatkin, jotka ovat jo 10kk ikäisinä oppineet itse syömään lusikalla ruokansa ovat itse asiassa muuttuneet sormiruokailijoiksi 😏
No voi sun... Tervetuloa äitiyteen :)
Mä en nyt oikein ymmärrä, että miten tuo sormiruokailu vs soseiden syöttäminen voi olla joku noin suuri juttu. Vallan hyvin mun kaikki lapset ovat kyenneet syömään itse paloja eli sormiruokailla ja sillon tällöin syödä soseita syötettynä. Ei tarvitse olla joko tai. Joskus on kivempi nopeasti ja siististi lusikoida ruokaa suuhun, joskus taas on kivempi, että saa vähän aikaa tehdä muita puuhia, kun vauvalle on laittanut eri ruojapaloja, joita hän voi itse maistella. Ei se nyt niin raskasta ole keittää parsakaalia ja pastaa ja vaikka raastaa porkkanaa ja omenaa.
andersonin laki aloite jota sarasmo jatkaa. haarukan ja veitsen käyttö perus koulussa on rasismia jos yksikään ei niitä osaa tai halua käyttää. älä turhaan opeta lastasi rasismiin. PITÄÄ HYVÄKSYÄ GLOPAALIT PÖYTÄ TAVATTOMUUDET
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi ei halunnut sormiruokailla. Useimmiten ei halunnut edes koskea ruokaan. Annoin sitten asian olla ja syötiin lusikalla sosetta.
Sorminäppäryys oli kyllä keskimääräistä paremmalla tasolla, että ei ollut sillä mitään tekemistä asian kanssa.
Tärkeää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset oppivat syömään nopeasti itse oman äitini neuvolla. Vauva omaan syliin syömään. Toinen lusikka taaperolle ja toinen äidille, ja molemmat kauhovat lapsen ääntä kohti. Sylissä pitäminen auttaa lasta hahmottamaan paremmin lusikan suuntaa.
Imetin molempia lapsia pitkään, mutta kuopuksen kohdalla meillä siirryttiin hyvin pian ihan tavalliseen kotiruokaan. Kerran luulin ostaneeni esikoiselle maustamattomia kanasuikaleita, mutta vasta myöhemmin huomasin, että ne olivatkin miedosti suolattuja. Ihmettelin, kun lapsi veteli kastiketta hyvällä ruokahalulla. Yleensä sylki ne aina pois. Totesin, että lapset syövät tavallista kotiruokaa paljon paremmin kuin erikseen keitettyjä täysin suolattomia soseita tai kaupan soseita. Taitaa olla tekemällä tehty business tuo vauvanruokabusiness.
Kasviksiin minä en suolaa laita keittäessä muutoinkaan, mutta kastikkeet ovat oikeasti todella mauttomia suolattomina. Neuvolassa tavallisesta kotiruoasta en uskaltanut sanoa sanaakaan, mutta hengissä se lapsi on vielä, vaikka taaperona söi miedosti suolattuja kastikkeita. Eikä hän tänä päivänä syö yhtään sen suolaisempaa ruokaa kuin muukaan perhe. On nyt jo viiden vanha.
Ymmärrän, ettei vauvalle saa syöttää mitään sipseja tai nakkeja, joissa on hirveesti suolaa, mutta mielestäni tavalliseen kotiruokaan totuttautuminen pitää tehdä mahdollisimman varhain. Ja se on vain hyvä, että lapsi pienestä pitäen kokee, että ruoka yleensä maistuu hyvältä. Meillä esikoisesta tuli todella epäluuloinen kaikkia uusia makuja kohtaan, koska ruoka lähtökohtaisesti maistui pienenä pahalta. Kuopus oli vauvana paljon rohkeampi maistelija ja epäilen, että se johtuu juuri siitä, että hän sai lähtökohtaisesti hyvältä maistuvaa ruokaa.
HUOM KAIKKI syy miksi alle 1 vuotiaalle vauvalle ei suositella annettavan suolaa lainkaan on munuaisten kehittymättömyys. Ne eivät siis vielä poista suoloja tehokkaasti ja riski myrkytykseen tai sisäelinvaurioon. Vaikka vauva pitäisi enemmän suolaisesta niin älkää missään nimessä lisätkö
Joo. No, suositukset vaihtelevat ajan ja kulttuurin mukaan. Ennen pienille vauvoille suositeltiin Suomessa juotettavaksi appelsiinimehua. Ulkomailla vauvanruokiin lisätään suolaa, mutta suomalaiset taaperot saavat siitä heti sisäelinvaurion. Jos luit tekstini, niin en sanonut, että vauvoille pitäisi syöttää kovin suolaista ruokaa kuten sipsejä, nakkeja, makkaroita tai leikkeleitä. Normaalisti vauvoja täysimetetään puolen vuoden ikään, eli vauva ei syö muuta kuin äitinsä rintaa. Sen jälkeen ruokien maistelu aloitetaan yleensä kasviksilla. Mutta ihan turha väittää, että vuoden vanha saisi sisäelinvaurion tavallisesta kotiruoasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tärkeää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset oppivat syömään nopeasti itse oman äitini neuvolla. Vauva omaan syliin syömään. Toinen lusikka taaperolle ja toinen äidille, ja molemmat kauhovat lapsen ääntä kohti. Sylissä pitäminen auttaa lasta hahmottamaan paremmin lusikan suuntaa.
Imetin molempia lapsia pitkään, mutta kuopuksen kohdalla meillä siirryttiin hyvin pian ihan tavalliseen kotiruokaan. Kerran luulin ostaneeni esikoiselle maustamattomia kanasuikaleita, mutta vasta myöhemmin huomasin, että ne olivatkin miedosti suolattuja. Ihmettelin, kun lapsi veteli kastiketta hyvällä ruokahalulla. Yleensä sylki ne aina pois. Totesin, että lapset syövät tavallista kotiruokaa paljon paremmin kuin erikseen keitettyjä täysin suolattomia soseita tai kaupan soseita. Taitaa olla tekemällä tehty business tuo vauvanruokabusiness.
Kasviksiin minä en suolaa laita keittäessä muutoinkaan, mutta kastikkeet ovat oikeasti todella mauttomia suolattomina. Neuvolassa tavallisesta kotiruoasta en uskaltanut sanoa sanaakaan, mutta hengissä se lapsi on vielä, vaikka taaperona söi miedosti suolattuja kastikkeita. Eikä hän tänä päivänä syö yhtään sen suolaisempaa ruokaa kuin muukaan perhe. On nyt jo viiden vanha.
Ymmärrän, ettei vauvalle saa syöttää mitään sipseja tai nakkeja, joissa on hirveesti suolaa, mutta mielestäni tavalliseen kotiruokaan totuttautuminen pitää tehdä mahdollisimman varhain. Ja se on vain hyvä, että lapsi pienestä pitäen kokee, että ruoka yleensä maistuu hyvältä. Meillä esikoisesta tuli todella epäluuloinen kaikkia uusia makuja kohtaan, koska ruoka lähtökohtaisesti maistui pienenä pahalta. Kuopus oli vauvana paljon rohkeampi maistelija ja epäilen, että se johtuu juuri siitä, että hän sai lähtökohtaisesti hyvältä maistuvaa ruokaa.
HUOM KAIKKI syy miksi alle 1 vuotiaalle vauvalle ei suositella annettavan suolaa lainkaan on munuaisten kehittymättömyys. Ne eivät siis vielä poista suoloja tehokkaasti ja riski myrkytykseen tai sisäelinvaurioon. Vaikka vauva pitäisi enemmän suolaisesta niin älkää missään nimessä lisätkö
Joo. No, suositukset vaihtelevat ajan ja kulttuurin mukaan. Ennen pienille vauvoille suositeltiin Suomessa juotettavaksi appelsiinimehua. Ulkomailla vauvanruokiin lisätään suolaa, mutta suomalaiset taaperot saavat siitä heti sisäelinvaurion. Jos luit tekstini, niin en sanonut, että vauvoille pitäisi syöttää kovin suolaista ruokaa kuten sipsejä, nakkeja, makkaroita tai leikkeleitä. Normaalisti vauvoja täysimetetään puolen vuoden ikään, eli vauva ei syö muuta kuin äitinsä rintaa. Sen jälkeen ruokien maistelu aloitetaan yleensä kasviksilla. Mutta ihan turha väittää, että vuoden vanha saisi sisäelinvaurion tavallisesta kotiruoasta.
Ne suositukset kylläkin vaihtelee koska tutkitaan asioita koko ajan enemmän ja paljastuu uutta tietoa mitä ennen ei tiedetty. Suolan vaarallisuus on hyvä esimerkki josta ei ole kauaa edes vielä tiedetty. Niitä vaurioita voi tulla sillä alle 1 vuotiaan munuaiset ei suodata sitä vielä hyvin pois. Tutkittu fakta ei mikään mutu mitä omasi. Ei suolaa alle 1 vuotiaalle ihan oikeesti nyt.
Vierailija kirjoitti:
Tärkeää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset oppivat syömään nopeasti itse oman äitini neuvolla. Vauva omaan syliin syömään. Toinen lusikka taaperolle ja toinen äidille, ja molemmat kauhovat lapsen ääntä kohti. Sylissä pitäminen auttaa lasta hahmottamaan paremmin lusikan suuntaa.
Imetin molempia lapsia pitkään, mutta kuopuksen kohdalla meillä siirryttiin hyvin pian ihan tavalliseen kotiruokaan. Kerran luulin ostaneeni esikoiselle maustamattomia kanasuikaleita, mutta vasta myöhemmin huomasin, että ne olivatkin miedosti suolattuja. Ihmettelin, kun lapsi veteli kastiketta hyvällä ruokahalulla. Yleensä sylki ne aina pois. Totesin, että lapset syövät tavallista kotiruokaa paljon paremmin kuin erikseen keitettyjä täysin suolattomia soseita tai kaupan soseita. Taitaa olla tekemällä tehty business tuo vauvanruokabusiness.
Kasviksiin minä en suolaa laita keittäessä muutoinkaan, mutta kastikkeet ovat oikeasti todella mauttomia suolattomina. Neuvolassa tavallisesta kotiruoasta en uskaltanut sanoa sanaakaan, mutta hengissä se lapsi on vielä, vaikka taaperona söi miedosti suolattuja kastikkeita. Eikä hän tänä päivänä syö yhtään sen suolaisempaa ruokaa kuin muukaan perhe. On nyt jo viiden vanha.
Ymmärrän, ettei vauvalle saa syöttää mitään sipseja tai nakkeja, joissa on hirveesti suolaa, mutta mielestäni tavalliseen kotiruokaan totuttautuminen pitää tehdä mahdollisimman varhain. Ja se on vain hyvä, että lapsi pienestä pitäen kokee, että ruoka yleensä maistuu hyvältä. Meillä esikoisesta tuli todella epäluuloinen kaikkia uusia makuja kohtaan, koska ruoka lähtökohtaisesti maistui pienenä pahalta. Kuopus oli vauvana paljon rohkeampi maistelija ja epäilen, että se johtuu juuri siitä, että hän sai lähtökohtaisesti hyvältä maistuvaa ruokaa.
HUOM KAIKKI syy miksi alle 1 vuotiaalle vauvalle ei suositella annettavan suolaa lainkaan on munuaisten kehittymättömyys. Ne eivät siis vielä poista suoloja tehokkaasti ja riski myrkytykseen tai sisäelinvaurioon. Vaikka vauva pitäisi enemmän suolaisesta niin älkää missään nimessä lisätkö
Joo. No, suositukset vaihtelevat ajan ja kulttuurin mukaan. Ennen pienille vauvoille suositeltiin Suomessa juotettavaksi appelsiinimehua. Ulkomailla vauvanruokiin lisätään suolaa, mutta suomalaiset taaperot saavat siitä heti sisäelinvaurion. Jos luit tekstini, niin en sanonut, että vauvoille pitäisi syöttää kovin suolaista ruokaa kuten sipsejä, nakkeja, makkaroita tai leikkeleitä. Normaalisti vauvoja täysimetetään puolen vuoden ikään, eli vauva ei syö muuta kuin äitinsä rintaa. Sen jälkeen ruokien maistelu aloitetaan yleensä kasviksilla. Mutta ihan turha väittää, että vuoden vanha saisi sisäelinvaurion tavallisesta kotiruoasta.
Ne suositukset kylläkin vaihtelee koska tutkitaan asioita koko ajan enemmän ja paljastuu uutta tietoa mitä ennen ei tiedetty. Suolan vaarallisuus on hyvä esimerkki josta ei ole kauaa edes vielä tiedetty. Niitä vaurioita voi tulla sillä alle 1 vuotiaan munuaiset ei suodata sitä vielä hyvin pois. Tutkittu fakta ei mikään mutu mitä omasi. Ei suolaa alle 1 vuotiaalle ihan oikeesti nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sormiruokailu on taas yksi esimerkki noista muotijutuista joita "kaikkien" vanhempien "pitäisi" tehdä lasten kanssa. Menee muutama vuosi niin tämäkin asia rauhoittuu. Voin neljän lapsen äitinä vakuuttaa että oppivat kyllä ruokailemaan nopeasti ihan itse vaikka heille vauvana syötettäisiin lusikalla soseita. Jossain vaiheessa tenava alkaa itsepintaisesti ja äänekkäästi ilmaisemaan halunsa syödä ihan itse ja silloin voi antaa lautasen ja lusikan eteen ja eikun pienokainen onneaan kokeilemaan. Sotkua syntyy mutta pikkuhiljaa se vähenee kun taidot karttuu.
Sormiruokailkoot ne ketkä haluaa ja loput voi syöttää lasta lusikalla. Se ei vaikuta lapsen kehitykseen sitä eikä tätä, joten huonon omatunnon potemisen tästä asiasta voi unohtaa.
On todettu että lapsista tulee huumeidenkäyttäjiä jos sormiruokailua ei ole ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No voi sun... Tervetuloa äitiyteen :)
Ihan helvettiä oli välillä just tämmösten asioiden kanssa ja joidenkin vanhempien ihme pätemisen takia.
Ei huolta kirjoitti:
Kannattaa unohtaa huuhaa trendailut ja vaan käyttää tervettä järkeä. Vauvat treenaa jatkuvasti tota suu käsi motoriikkaa, nehän tunkee jatkuvasti kaiken käsiin saavansa suuhunsa muutenkin. Kyllä ne pärjää vaikka ruokatauoilla ei sitä teekkään. Mitä lapsentahtiseen ruokailuun tulee, niin sun vastuulla on, että vauva saa riittävästi ravintoa. Vauvalla voi olla syitä esim ienkipu miksi ei halua syödä, eikä sen voi antaa ilman ruokaakaan olla. Eri makuihin voit totuttaa ihan rauhassa vaikka lusikalla. Meillä annetaan imeskeltäväksi ja käteen jotain ei suttaavia ruokia esim kurkunpala tai appelssiinin siivu yms. Hyvä äiti olet. Näin toisen lapsen vanhempana sitä osaa ottaa jo rennommin.
Ymmärrätkö että kyse ei ole vain käden kehittymisestä vaan suun ja kitalaen? kuten täälläkin sanottu, ei ole mitään tiedettä jonka mukaan vauvalle pitäisi ensin antaa sileää mössöä ja sitten karkeampaa. Kakomisrefleksin kannalta on parempi edetä isot palat edellä (vauvoilla kurkunpää erilainen), tietenkin niin että ne ovat tarpeeksi pehmeitä ikenillä syötäviksi. Meillä sormiruokailija, nykyinen viisivuotias, tulee usein ihmeissään päiväkodista kertomaan, mistä ruuista toiset lapset eivät ole tykänneet tänään. Ja hän ei ole leikkinyt jollain styroksin makuisilla naksuilla kun aikuiset syövät herkkuateriaa, vaan saanut oman versionsa samoista ruuista. Miinus suola.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna vaikka maissinaksuja tai muuta valmista sormiruokaa sen soseen lisäksi, tekee hyvää vauvan kehitykselle kun joutuu käyttämään omia sormia...
Ei, vaan anna jotain hyvänmakuista, kasviksia tai esimerkiksi samaa mitä itse syöt, palanen. Niin ei tarvitse ihmetellä miksi vauva syö vaan mauttomia naksuja ja patonkia vielä taaperonakin. Mulla tässä 8 kk sormiruokailija, joka on aina vetänyt innolla jokaisen suupalan, vaikka tietenkään ei niele vielä kaikkea kokoaan. En oikeasti osaa edes sanoa, mikä mahtaa olla suosikkimaku, paljon ollaan testailtu. Mutta harvemmin kuulee, että sosetta syönyt vauva on vaikkapa eskari-iässä innoissaan parsakaalista. Meillä sekin on nähty. Kasvislautanen selleriä, paprikaa, porkkanaa jne katoaa hetkessä, kun tuttujen lapset saattavat karsastaa kaikkea vihreää, hyvä jos kurkkua maistavat. Ruokasuhde kestää koko elämän, mutta alulla on väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sormiruokailu menee suurimmalla osalla vauvoista ihan sotkemiseksi ja eivät todellakaan syö tarpeeksi kun ruoka on muusattu pöytään ja heitetty lattialle. Sitten ihmetellään kun lapset itkee ja kiukuttelee päivät pitkät eikä tajuta että lapsella on ihan nälkä. Kaksi lasta olen kasvattanut ja ruokkinut ilman sormiruokailua. Meillä ei syödä sormin mitään muuta kuin sellaista joka muutenkin syödään käsin esim. voileipä tai keksit tai hedelmiä ym. Ruoka syödään aluksi lusikalla niin että äiti tai isä syöttää. Sitten saa oman lusikan lisäksi. Ja kun homma on hallussa niin lapsi syö itse lusikalla ja myöhemmin pikkuhaarukallakin. Jos menee sotkemiseksi niin oma lusikka otetaan pois. Ei tarvinnut montaa kertaa ottaa lusikkaa pois vaan homma meni hyvin perille ja da daa ruokailut sujui siististi ja rauhallisesti. Ruuan kanssa ei tarvitse pinsettiotetta ym treenata vaan erilaiset lelut on sitä varten.
Miten paljon oikeastaan olet seurannut äärestä sormiruokailevien vauvojen ruokailua, jos osaat sanoa, että suurin osa sormiruokailevista ei saa tarpeeksi ravintoa ja ovat sen takia itkuisia? Ei kuulosta ainakaan mun omien lasten kohdalla lainkaan tutulta.
On meillä ympärilläolijoilla havainnointikyky.
Havainnoida voi, mutta syistä ja seurauksista ei kannata huudella jos ei tunne lapsia ja heidän vanhempiaan.
Toki jokainen mielellään syöttäisi lapsensa lusikalla ähkyyn ja pistäisi moneksi tunniksi päiväunille. Mutta toiset lapset eivät vain suostu. He itkevät, vaativat hytkytystä, jättävät päiväunet aikaisin pois, haluavat syödä itse, kiukkuavat, pitkästyvät, saavat raivarin kun eivät osaa.
Ja usein juuri heistä kasvaa isompina hieman muita älykkäämpiä ja toimeliaampia.
No ei kasva. Ulospäinsuuntautuneita vain pidetään nykyisessä kulttuurissamme älykkäämpinä ja kaikin puolin muutenkin parempina kuin introvertteja.
Minun käsitys soseruokailusta: ensin tuusaat niitä soseita, pilkot ja paloittelet ja keität ja soseutat ja sitten pakastat sopivan pieninä annospaloina. Sitten ruoka-aikaan lapsi huitoo käsillään, pyörittää päätään, haluaa itse tarttua lusikasta tai sen ruokalautasen reunasta. Kieltäytyy avaamasta suutaan, päristää ruuat suustaan pitkin seiniä ja lattioita. Puolet soseesta päätyy suuhun, puolet naamaan, vaatteisiin (omat ja lapsen) lattialle, seiniin, kattoon (se sose lentää aika pitkälle kun lapsi sopivasti huitaisee lusikkaa). Puolet siitä vaivalla väsätystä soseesta jää syömättä kun ei maistunutkaan. Sitten syönnin jälkeen siivoat keittiön, lapsen, omat vaatteet, yrität saada sen vauvan viihtymään jossain sen aikaa että ehdit lämmittää oman ruuan ja syödä. Yleensä ei onnistu, vauvaa alkaa väsyttää tai vääntää kamalat nipat just kun saat oman lautasen mikrosta.
Sormiruokailussa sama sotku, paitsi että sormiruoka ei lennä niin pitkälle kuin sose ja sotku rajoittuu lähinnä siihen pöydän ympäristöön. Hävikkiä tulee, mutta ei harmita niin paljon jos puolet höyrytetystä parsakaalista menee hukkaan koska sen tekemiseen menee aikaa vain pari minuuttia. Itse ehtii syödä samalla. Säästyy aikaa ja kaikkien hermoja.
Ehkä en vaan osaa syöttää tai jotain, mutta meillä se ei todellakaan ollut mitenkään sotkutonta puuhaa. Ja molemmat lapset kieltäytyi syöttämisestä n. 8kk kohdalla joten eipä paljon vaihtoehtoja jäänyt. Toisen kanssa en jaksanut edes yrittää sosehommia, joka tapauksessa piti pilkkoa niitä kasviksia isommalle joten siinä ne samassa tuli vauvallekin. Ja niin, eipä ollut miestä auttamassa minullakaan, se oli koko ajan reissussa ja minä huolehdin kaksi lasta ja koiran yksin.
Pilttiä oli kyllä kaapissa hätävarana, mutta sekin tuntui työläältä kaupassa syynäillä purkit sattuuko ne nyt oikeasti täyttämään suositukset vai ei ja tuleehan ne paljon kalliimmaksikin. Ei minulla ole sinänsä mitään niitä vastaan, jos joku haluaa syöttää lapsensa valmisruuilla niin ok, se on hänen valintansa ja tärkeintähän on että lapsi saa ruokaa.
Itsenäisesti syömään oppiminen onnistuu kyllä paljon helpommin kun ensin on saanut harjoitella sormiruokailua. Ei pidä tehdä siitä niin hankalaa, itse aloittelin vauva kanssa niin että sai pääruoaksi sosetta ja siinä samalla sai mutustella itse helppoja sormiruokia. Ei siihen banaanin, leivän tai avokadon pilkkomiseen puolta tuntia mene! Tai teet kerralla vähän enempi porkkanaraastetta ja annat sitä mutustella soseen syöttämisen ohella. Meillä poju oppi tämän sekatekniikan myötä tosi nopsaan sit lusikalla itse syömään. Nyt vuoden ikäisenä syö soseet/pehmeät ruoat itse lusikalla, isommat palaset, murot yms sormin.
aloittaja on ihan tavallinen järki-ihminen. Muutama kymmenen vuotta sitten opetettiin lasta syömään lusikalla ja myöhemmin haarukalla. Sitä ennen syötettiin. Ei tiedetty sormiruokailusta, pikemminkin kiellettiin ottamasta sormin ja tuputettiin lusikkaa käteen.
Ajat on näköjään muuttuneet, ja voihan sitä yhdistää niinkuin yksikin ehdotti, että ensin soseet lapselle ja siksi aikaa käteen joku sopiva pala, kun aikuinen itse syö.
Mutta sen sanon, että jos äiti/isä on yksin päivän lapsen kanssa, on pakko soveltaa. Jos siinä on toinen aikuinen vahtimassa ja leikittämässä, niin sitten on aikaa paloitella, keitellä, soseuttaa ja tehdä työläitä ruokia.
Kunpa kukaan nuori vanhempi ei enää stressaisi lapsenruokien kanssa, niikuin yhteen aikaan oli tapana joka paikassa mainostaa kuinka se ja se on niin hyvä äiti kun soseuttaa alusta saakka kaiken j.n.e.
Vierailija kirjoitti:
Täällä kyseltiin, että mitä itse syön. Syön lähinnä kaupan valmisruokia. Tai sitten kerran viikossa, kun vauva päikkäreillä, valmistan itselleni isomman satsin ruokaa jota syön koko viikon. Vauvalle en tällaisia vanhoja tähteitä uskalla syöttää, vaan ruoan tulisi varmasti olla mahdollisimman tuoretta.
Ja rehellisesti voin sanoa, että kyse ei ole mielestäni laiskuudesta, vaan yksinkertaisesti ajan puutteesta. Vauva nukkuu yhdet päikkärit päivässä, joiden aikana ehdin tekemään pakollisimmat kotityöt (tiskata, pyykätä, mahdollisesti imuroida) ja ehkä käydä esimerkiksi itse pesuilla. Kunnon suihkussakaan en ehdi joka päivä käymään. Jos päätän valmistaa jotain ruokaa, pitää sen olla tosi helppoa ja nopeaa ja silloin täytyy tosiaan priorisoida muita kotitöitä entisestään.
Toiset päikkärit lapsi nukkuu rattaissa, kun ulkoilemme. Toki saisin enemmän aikaa kotona jos nukkuisi nämäkin sängyssään, mutta mielestäni ulkoilma tärkeää meille molemmille.
Anteeksi mutta mitä sinä oikeen teet vauvan kans? Opiskelet ,töitä?
Voihan sitä tehdä kotihommia ihan normaalisti vaikka onkin vauva.
Eka lapsi?
- ap
On meillä ympärilläolijoilla havainnointikyky.