Lue keskustelun säännöt.
Muita äitejä, jotka eivät innostu sormiruokailuista?
Tuntuu, että nykyään tosi paljon joka paikasta tuputetaan tuota sormiruokailua. Kuulemma vauva oppii syömään itsenäisesti ja syödessään omaan tahtiin myös äiti voi syödä samalla oman ruokansa rauhassa. Tässä miten itse kuvittelen sormiruokailun päässäni, jos sitä meillä lähdettäisiin kokeilemaan: Käytän ennen jokaista vauvan ruokailua puoli tuntia kaikenlaisten vihannesten kuorimiseen, keittämiseen ja viipalointiin. Jotain kanapötköjä ynnä muita pitäisi myös ehtiä valmistaa jossain välissä. Tuon ruoan valmistuksen ajan tempperamenttinen vauva huutaa syöttötuolissaan pää punaisena, kun ateriassa kestää. Ei, en voi antaa hänen touhuilla lattialla itsekseen sitä aikaa, koska häntä tarvitsee pitää silmällä koko ajan, ettei syö sähköjohtoja, revi kissaa hännästä ym ym. Sitten kun lopulta tuo sormiruoka-ateria saadaan vauvan eteen, istun jännittyneenä vieressä ja mietin, että no nyt se tukehtuu. Se siitä äidin omasta ruokailusta. Ja koko ruokailusessio kestänee varmaankin ainakin tunnin, lopuksi hirveä sotku siivottavana. Ja koko tämän ajan vauva nököttää syöttötuolissaan, mikä on pois myös lattialla vietettävästä leikkiajasta (jonka itse miellän tärkeämmäksi motoriikan kehittymisen kannalta). Tuon yllä kuvailemani mielikuvan vuoksi ei tee siis mieli lähteä edes kokeilemaan. Toki jos meitä olisi kaksi vanhempaa kotona, tilanne olisi vähän erilainen. Mutta tällä hetkellä mies tekee töitä aamusta iltaan, joten olen käytännössä yksin vastuussa lapsen hoidosta. Ja ei, mies ei voi juuri nyt vähentää töitään ja olen itsekin tilanteen hyväksynyt, näin mennään jonkin aikaa. Tällä hetkellä meillä mennään siis kaupan valmispilttien ja -sempereiden voimalla, enkä jaksaisi potea asiasta huonoa omaatuntoa. Mitä olen niihin tutustunut, niiden ravitsemuksellinen koostumus on mietitty tarkkaan suositusikäryhmän tarpeita vastaavaksi, samoin suutuntuma. Makujakin löytyy monipuolisesti ja vauva syö oikein rohkeasti kaikkia. Ruokailut ovat meillä helppoja, syöttämiseen menee ehkä n. 5 min ja sotkua ei synny juurikaan. Maidon osaa jo juoda itsenäisesti pillimukilla ruoan päälle. Itse syön oman ruokani tähän perään siten, että annan vauvalle jonkin lelun tutkittavaksi ja hän viihtyy sen kanssa syöttötuolissaan vielä sen aikaa. Kaikkeen tähän menee ehkä se puolisen tuntia, ja sitten ollaan vapaita taas leikkimään tai lähtemään vaikka ulos. Niin ja kyllä meillä välillä välipalaksi syödään esimerkiksi maissinaksuja oikein sujuvasti. Vaikka meillä arki rullaakin näin oikein kivasti, aina välillä iskee "huonommuuden" tunne kun kuuntelen toisten äitien juttuja. Vaikka tiedostan, että toisten elämäntilanteet ovat aivan erilaisia ja itse toimin omien voimavarojen kannalta parhaaksi kokemallani tavalla. Voi olla, että minut kivitetään täällä, mutta vertaistuen toivossa tämän tekstini lähdin kirjoittamaan.
Kommentit (247)
Vierailija kirjoitti:
En usko sormiruokailun olevan mikään taikakeino kasvattaa superlapsia. Samat asiat vauva oppii leikkimällä leluilla ja maissinaksut silloin tällöin riittävät sormiruuaksi. Tuo on vain taas yksi ohimenevä muoti-ilmiö. Epäilen sormiruokailun saattavan jopa vinouttaa suhdetta ruokaan. En tiedä miten, mutta sittenhän se selviää, kun ainoastaan sormiruokailleet vauvat varttuvat aikuisiksi. Ties vaikka heillä on aikuisina omituisia sormifetissejä.
Onko sulla itselläsi lusikkafetissi, vai mistä pälkähti mieleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä kyseltiin, että mitä itse syön. Syön lähinnä kaupan valmisruokia. Tai sitten kerran viikossa, kun vauva päikkäreillä, valmistan itselleni isomman satsin ruokaa jota syön koko viikon. Vauvalle en tällaisia vanhoja tähteitä uskalla syöttää, vaan ruoan tulisi varmasti olla mahdollisimman tuoretta.
Ja rehellisesti voin sanoa, että kyse ei ole mielestäni laiskuudesta, vaan yksinkertaisesti ajan puutteesta. Vauva nukkuu yhdet päikkärit päivässä, joiden aikana ehdin tekemään pakollisimmat kotityöt (tiskata, pyykätä, mahdollisesti imuroida) ja ehkä käydä esimerkiksi itse pesuilla. Kunnon suihkussakaan en ehdi joka päivä käymään. Jos päätän valmistaa jotain ruokaa, pitää sen olla tosi helppoa ja nopeaa ja silloin täytyy tosiaan priorisoida muita kotitöitä entisestään.
Toiset päikkärit lapsi nukkuu rattaissa, kun ulkoilemme. Toki saisin enemmän aikaa kotona jos nukkuisi nämäkin sängyssään, mutta mielestäni ulkoilma tärkeää meille molemmille.
- ap
Aiotko taaperollekin syöttää vaan valmisruokia sitten?
Näin äitinä, niin en. Minusta aikuiset vois syödä kyllä ruokailuvälineillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sormiruokailun on tarkoitus kehittää lapsesi käden ja suun hienomotoriikkaa ja silmä-käsi koordinaatiota. Lasten motorinen kehitys on taantunut paljon. Nyt tulee seiskalle sellaisia oppilaita, joilla kestää yli 30min saada naruun silmukallinen solmu. Siihen kuuluisi mennä 30sek.
Älä laiskottele, vaan ajattele mukulasi parasta!
Miten vaikka 1970-luvun lapset oppi hienomotoriikkaa? Silloin ei ollut sormiruokailua.
Kyllä mun kaikki lapset on saaneet sopivan ruokalajikkeen käteen heti kun kädessä on jotain pysynyt. Kovan leipäpalan tai porkkanan järsiminen auttoi varmasti hampaiden puhkeamisvaiheessa ikenien kutinaan ja samalla tottui erilaisiin makuihin, vaikkei näistä "puruleluista" vielä mitään nieltävää irronnutkaan.
Sotkua syntyi aikansa, ruokaa lapattiin sekä kädellä että lusikalla, mutta treenaamisen ansiosta myös itsenäinen syöminen opittiin ja vuoden vanha oli jo aika hyvä.
Samalla kehittyi myös ruuan määrän säätely. Lapsi söi minkä tarvitsi, eikä tuputettu. - Tämä tuli omasta lapsuudestani, jonka nuorena äitinä hyvin muistin: Ainainen taistelu ruokapöydässä, koska ruoka-annos oli liian iso, enkä jaksanut syödä kaikkea. Kyllä meni syömisen nautinto kun lapsi (minut) syyllistettiin siitä, etten jaksanut syödä miehen annoksia. Omille lapsille halusin opettaa toisenlaisen ruokailukulttuurin: ruuasta nauttimisen ja mukavan yhdessäolon pöydän ääressä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa lähipiirissäni olin ainoa äiti jonka lapsi ei sormiruokaillut. Meitä on viisi äitiä joilla suunnilleen samanikäiset lapset. Sain jatkuvasti kuulla, että heidän lapsensa oppivat syömään itsenäisesti ja minun lapseni jää kehityksestä jälkeen. Kuinkas ollakaan kuitenkin minun lapseni söi siististi itse ruokailuvälineillä kun muiden lapset vielä sotkivat sormilla kaiken ruoan. Turhaa yritti äidit antaa lusikkaa tai haarukkaa kun lapsensa heittivät ne pois ja käyttivät vain käsiään syömiseen.
Lapsivuosissa rasittavinta oli toiset vanhemmat.
Tämä on kyllä totta ihan ruokailutyyleistä riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sormiruokailun on tarkoitus kehittää lapsesi käden ja suun hienomotoriikkaa ja silmä-käsi koordinaatiota. Lasten motorinen kehitys on taantunut paljon. Nyt tulee seiskalle sellaisia oppilaita, joilla kestää yli 30min saada naruun silmukallinen solmu. Siihen kuuluisi mennä 30sek.
Älä laiskottele, vaan ajattele mukulasi parasta!
Tää on ihana! Sormiruokailu pelastaa ihmiskunnan hienomotoriset taidot. On vain äidin laiskottelusta kiinni, osaako seiskaluokkalainen tehdä solmuja. 🙄
Tuo solmujen ja rusettien osaamattomuus on yhteydessä myös siihen, ettei ole kengännauhoja vaan tarralenkkarit kaikilla.
Kun omat lapset menivät kouluun, piti opettaa hyvissä ajoin sitomaan kengännauhat (viimeistään jo esikouluvaiheessa).
Lapsenlapsille sitten opetin niitä solmuja ja rusetteja ihan muilla naruilla ja nauhoilla - olivat kyllä kiinnostuneita, jopa innoissaan moisesta eksotiikasta. :D
Soseissa ei ole mitään vikaa, ja itsekin pärjäsin niillä hyvin pitkälle. Vauva ei ollut oikeastaan edes erityisen kiinnostunut sormiruokakokeiluista, mitään ei mennyt suuhun asti. Noin 10 kuukauden iässä vauvani alkoi kuitenkin raivota aina ruokaillessa. Ei antanut syöttää, ei suostunut syödä lusikalla itse. Joka ainoa ruokailukerta oli hirveää raivoa ja huutoa ja ympäriinsä paiskottua sosetta. Aikani sitä katselin, kun päätin kokeilla taas sormiruokaa. Tein erilaisia "suolaisia" muffineja ja ajattelin, että tehkööt niille mitä huvittaa, mutta minä en jaksa enää tapella ja maanitella. Ne maistuivatkin vauvalle ihmeen hyvin, ja tuntui mukavalta itse istua samalla rauhassa ainaisen taistelun sijaan. Sen jälkeen syötiin vain sormiruokaa. Mutta tosiaan, aluksi sose oli meilläkin tosi hyvä ratkaisu, vauva söi suuria annoksia monipuolista ruokaa, ja olihan se kätevää ja siistiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kyseltiin, että mitä itse syön. Syön lähinnä kaupan valmisruokia. Tai sitten kerran viikossa, kun vauva päikkäreillä, valmistan itselleni isomman satsin ruokaa jota syön koko viikon. Vauvalle en tällaisia vanhoja tähteitä uskalla syöttää, vaan ruoan tulisi varmasti olla mahdollisimman tuoretta.
Ja rehellisesti voin sanoa, että kyse ei ole mielestäni laiskuudesta, vaan yksinkertaisesti ajan puutteesta. Vauva nukkuu yhdet päikkärit päivässä, joiden aikana ehdin tekemään pakollisimmat kotityöt (tiskata, pyykätä, mahdollisesti imuroida) ja ehkä käydä esimerkiksi itse pesuilla. Kunnon suihkussakaan en ehdi joka päivä käymään. Jos päätän valmistaa jotain ruokaa, pitää sen olla tosi helppoa ja nopeaa ja silloin täytyy tosiaan priorisoida muita kotitöitä entisestään.
Toiset päikkärit lapsi nukkuu rattaissa, kun ulkoilemme. Toki saisin enemmän aikaa kotona jos nukkuisi nämäkin sängyssään, mutta mielestäni ulkoilma tärkeää meille molemmille.
- ap
Vauvat on erilaisia, voimavarat on erilaisia, elämäntilanteet on erilaisia, mutta siitä huolimatta musta vähän kuulostaa siltä, että sulla on enemmän arjenhallintaongelmaa kuin ajanpuutetta.
Vauvan kanssa ei tarvitse olemalla olla 100 % hänen valveillaoloajastaan. Varsinkin kun on sen ikäinen, että syö kiinteitä. Itse laitoin vauvan esim. leikkimatolle ja siinä höpöteltiin kaikenlaista, ja sain itse samalla hoitaa niitä kotihommia. Hän siinä opetteli kääntyilyä ja ryömimistä ja ihmetteli leikkikehän killuttimia. Ja tietysti tarkkaili mun hommia ja pälpätteli vastauksena mun jutteluihin :)
Tee itsellesi jotain helppoa ruokaa, esim. vihanneksia vaan isoiksi paloiksi ja uuniin /höyrystymään, siihen kylkeen jokin proteiini kuten kananfileet tai tofupaloja uuniin. Voit tehdä itse isomman satsin, kyllä vauvakin voi syödä edellisen päivän ruokia ihan hyvin. Saat itsellesi ja vauvallesi parempaa ravintoa kuin kaupan mauttomat mössöt. Lisäksi vauvalle voi valmistaa ison satsin sosetta kerralla ja pakastaa valmiiksi annoksiksi. Miehelläsi on kyllä aivan varmasti jossain kohtaa se kaksituntinen vapaata, että voi olla vauvan kanssa tai tehdä ne soseet. Lihaa ja vihanneksia vain sekaisin ja pieniin minigrippeihin.
Omasta mielestäni hyvä ravinto on se, johon kannattaa panostaa. Ehkä voisit vähän tarkastella ajankäyttöä. Vauva ei oikeasti tarvitse koko ajan aktiivista viihdytystä ja seurustelua, vaan ihan hyvin hän voi leikkimatolta (tai miksei sitteristäkin) käsin tarkkailla vähän vanhemman touhuja - ymmärtääkseni tällainen lepo on kehittyville aivoille jopa ihan hyödyllistä.
Jos tuntuu, että ajankäyttöä ei ole mahdollista rukata enää, niin turhaa tunnet syyllisyyttä valmisruoista. Ne ovat Suomessa kuitenkin säänneltyjä ja sinänsä ihan turvallinen vaihtoehto. Kalliitahan ne ovat, en ole ihan varma mikroravinteiden määrästä pitkään hyllyssä seisoneessa ruoassa, ja itseä mietityttäisi myös vauvan tottuminen eri makuihin. MUTTA itse tiedät toki, mitkä asiat vaa'assa painaa. Turha syyllisyys pois!
Kuten alkuperäisessä viestissäni mainitsin, meidän vauva ei tosiaankaan köllöttele tai ihmettele missään leikkimatolla, vaan konttaa ympäriinsä ja on erityisen kiinnostunut esimerkiksi sähköjohdoista ja kissan turkissa roikkumisesta. Tai sitten koittaa kavuta johonkin, ja täytyy mennä taakse varmistamaan, ettei loukkaa itseään. Ikää 9 kk. Tätä viestiäkin kirjoittaessa joutunut moneen otteeseen käydä siirtämässä tyyppiä takaisin leikkimatolleen.
Itsenäisesti saa siis leikkiä, ei ole kyse siitä. Vaan siitä, että en tiedä miten keskittyisin kokkaamiseen, kun koko ajan pitää olla toinen silmä kiinni vauvassa ja valmis menemään hätiin.
Ehkä sitten kun miehellä taas vähän runsaammin vapaa-aikaa, aletaan panostamaan ruokailuun enemmän. Voisin myös harkita kokeilevani tuollaista hybridistrategiaa, minkä täällä osa mainitsi. Eli jotakin mahdollisimman helppoa sormiruokaa soseaterioiden ohelle.
Ilokseni tännekin oli tullut myös armollisia kommentteja. Tärkeintä lienee, että lapsi saa terveellistä ja ravitsevaa ruokaa tarpeeksi. Se meillä toteutuu, joten koitan olla kiusaamatta itseäni turhalla stressillä sormiruokailuista. Hienomotoriset taidotkin meillä ovat kehittyneet ihan mallikkaasti leluja ja tutteja ym näpertäessä.
- ap
Paria asiaa kommentoisin: toivottavasti kissalla on pakopaikka, jonne pääsee ihan itse silloin kun ei jaksa vauvan vanutettavana olemista (useimmat kisut löytää itse sen korkean hyllyn, mihin vauva ei ylety).
Jos vauvaa kiinnostaa sopimattomat asiat, kuten sähköjohdot, niille johdoille pitää tehdä jotain. Kriittisessä vaiheessa meillä oli portti yläkertaan vievissä rapuissa, ettei tarvinnut koko ajan itse istua alarappusilla tulppana. - Vähimmän vaivan strategia pelittää tässäkin.
niin ennenkin vain mössöjä naamaan annettiin. niin minäkin annoin. nyt lapseni 4v ja hienosti syö.
ruokailussa oli aikanaan ongelmaa mutta se oli nirsoilua joka asian suhteen ja puhe viivästyi. en usko että sormiruokailu olisi NIIN paljon auttanut puheenkehitykseen että olisi kannattanut stressata juuri tuosta sotkusta ja väsäämisestä suun motoriikan vuoksi. maissinaksut ja muut kaupan vauvanaksut käyty läpi ja niitä oli kiva itsekin syödä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isähän voi ihan itse päättää miten lapsensa ruokkii, kunhan ne ekstratyöt on tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaiseen tyyliin kolmevuotiaana? Mitä tarkoitat tyylillä?
Teet sormiruokailusta vaikeampaa, kuin se todellisuudessa on. Mä sormiruokailin molempien lasten kanssa ja tilanne oli vähintään samanlainen kuin sulla. Mies pääsääntöisesti lähti töihin ennen kuin lasten kanssa herättiin ja tuli takaisin, kun lapset oli jo nukkumassa. Mulla vauva ja isompi sisarus reilu 2v. Meillä tosin arvostetaan laadukasta ravintoa, ei lisäaineita, sokeria tms. Tein samaa ruokaa koko perheelle heti siitä lähtien, kun vauva alkoi syömään kiinteitä. Esim.höyritin kasviksia, tein kaiken ruoan suolattomana ja maidottomana. Meidän vauva viihtyi minimaalisia aikoja yksin lattialla, joten pidin ruoan teon ajan sylissä tai kantorepussa jos tarvis. Ei ollut mitään ongelmaa, tietysti vaatii vähän viitseliäsyyttä. Pieni panos lapsen parhaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piltteillä kasvaneiden jo kouluikäisten vanhempana voin todeta, että eivät menneet sisäistä pilalle. Siihen soseiden rinnalle voi antaa kurkkua, leipää, maissinaksuja tms naposteltavaksi sormin. Paras tehdä niin kuin itselle tuntuu parhaalta.
Heitä kaikki opaskirjat roskiin äläkä kuuntele muiden neuvoja. Siinä on paras ohje!
Oli mahtavaa viedä esikoisvauvaa ravintoloihin, kun hän oli taitava ja kärsivällinen ruokailija pienestä pitäen. Söi mahtavia soseannoksia ja sormiruokaa rinnan, ja yksivuotiaana käsitteli jo haarukkaa. Koskaan ei ollut sotkua. Tapasin usein työssäkäyvän mieheni vauvan kanssa lounaalla. Voi niitä aikoja!
Sitten kun hän oli kaksivuotias, syntyi pikkusisarus, ja ravintolakäynnit loppuivat siihen. Ensin piti kanniskella ja hytkyttää, sitten juosta perässä. Ei maittanut sose, vain liha sormiruokana. Eli minä sanoisin että se sotkun määrä on kyllä kiinni ennen kaikkea lapsen persoonasta. Ihana ihminen tuli hänestäkin, yksi energisimmistä tuntemistani.
Kolmas lapsi taas halusi veitsen ja haarukan, kun isommillakin oli. Eräs varhaiskasvattaja sanoi ettei koskaan ole nähnyt niin siistiä syöjää, kun hän veteli täytekakkua itse 1,5-vuotiaana. No, vuotta myöhemmin hän alkoi pitää kaikkia tavaroita palloinaan.
Nauttikaa vauva-ajoista. Se sotkuvaihe ei lopulta kestä kauan.
Vierailija kirjoitti:
Piltteillä kasvaneiden jo kouluikäisten vanhempana voin todeta, että eivät menneet sisäistä pilalle. Siihen soseiden rinnalle voi antaa kurkkua, leipää, maissinaksuja tms naposteltavaksi sormin. Paras tehdä niin kuin itselle tuntuu parhaalta.
Heitä kaikki opaskirjat roskiin äläkä kuuntele muiden neuvoja. Siinä on paras ohje!
Miksi ihmeessä kaikki opaskirjat pitäisi heittää roskiin? Pitääkö jättää D-vitamiini antamatta? Juoda konjakkia raskaana? Nukuttaa vauvaa vatsallaan?
Siksihän ne ohjeet ja suositukset ovat, että lapsi kehittyisi hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Kuule syötä ihan rauhassa vaan niitä soseita. Annat joskus jonkun maissinaksun, nehän on käteviä. Kyllä se lapsi oppii syömään oikein hyvin ilman mitään suureellista sormiruokailua.
Ihan fiksusti sanottu.viitaten lainatuun tekstiin.Miksi tehdä numeroa lapsen syömisetä ja omasta syömisestä siinä rinaalla?Noin 20 vuotta siiten olin kutsuttu syömään ihanaan mahtavaan: Somali perhe.Kaikki söivät sormia käytäen tarjotun riisin ja sen lisukeet.Minut laitetiin myös syömään niin.Oli riisiä,paidalla,lattioilakin varmaan? Todella vaikeaa.Kun en peukalollani osanut kämenessäni pyöritää ravintoaa ja siitä sormin työntää suuhuni reipasti "palloa".Muut olivat ajat sitten syöneet,oma lautaseni tyhjentyminen kesti 1-2h.minusta sata tuntia!Koska annan kaikien kukien kukia en siis rasisti. Huomaavaisempia oli kurdi perhe irak.pöydässä valtavat tarjoilut,lihaakin .vai kanaa? Lusikka ja haarukka? Hiki miten syödään.Haarukka mureaan liha tai kana, Lusikalla tetin samoin kuin olisi kysessä veitsi.Tarjtiin lopulta minulle veitsi,koska olin hidas.Kaikilla tapansa vauvasta vaarin ei kai numeroa pidä tehdä siitä?
Meillä syötetään sekä soseita että sormiruokia vaihdellen. Sormiruoka on kätevää kun samalla voi itse syödä rauhassa. Toisaalta siinä on se ekstralaittaminen, jota ei aina jaksa. Meillä syödään isompien kanssa ehkä 50-50 valmisruokia ja itsetehtyä, jälkimmäisen yhteydessä teen samalla vauvallekin jos se kätevästi onnistuu. Aikuisten valmisruuista ei tietenkään voi vauvalle suolan takia antaa, enkä yleensä jaksa/ehdi silloin erikseen kokata vauvalle.
Vierailija kirjoitti:
Sormiruokailun on tarkoitus kehittää lapsesi käden ja suun hienomotoriikkaa ja silmä-käsi koordinaatiota. Lasten motorinen kehitys on taantunut paljon. Nyt tulee seiskalle sellaisia oppilaita, joilla kestää yli 30min saada naruun silmukallinen solmu. Siihen kuuluisi mennä 30sek.
Älä laiskottele, vaan ajattele mukulasi parasta!
Se on juurikin näin. Mitä varhemmin lapsi oppii pelaamaan sormilla sen näppärämpi sormistaan ja otteen hallinnasta sitten vanhempana. Huomaa että laitetaan se ipana lattialle jotta niska vahvistuu ja hän selvittelee sitä ympäristöään ja liikkuu ja kattelee mitä täällä on. Ja sitähän on ja löytyy, piitkällä mielellä vuosi kun mennään niin no, ei se helpotu mutta sellaistahan elämä on--))).
Älä stressaa, äläkä suorita. Taaperoaika on ohikiitävä heti sinun aikuisen elämässäsi, mutta se on lapsesi lapsuutta.
Silloin kun ruokit lapsen niin laita osa lapsen syötäväksi ja osan syötät lapselle itse. Itse tein sen "mokan" ensimmäisen lapseni kohdalla etten sotkujen pelossa antanut hänen syödä itse alusta alkaen niin vielä 3-vuotiaana oli aika kömpelö syöjä. Toisen lapseni kohdalla olin hieman viisaampi tai paremminkin laiskempi ja annoin lapsen syödä, heti kun mahdollista, ihan itse ja oppi tosi nopeasti taitavaksi.