Työhaastattelujännitys

No, en ole hirveän monessa haastattelussa käynyt, mutta viimeisin (sain työpaikan) hoitui niin, että menin ennakkoasenteella, että en saa työpaikkaa, eikä sillä niin paljon väliä edes ole.

Kun poistaa ajatuksistaan sen, että tilanne on tosi tärkeä itselle, ja ei missään nimessä saa mokailla, niin ainakin osa jännityksestä saattaa poistua. Tietenkin siinä on vielä se, että joutuu keskustelemaan täysin tuntemattoman kanssa, ja se tuntematon lähinnä vain tarkkailee ja mahdollisesti kritisoi jne. sinua, ja se itsessään varmaan jännittää myös. Ei sitä jännitystä varmaan kokonaan saa poistettua. Ja jos haastattelijalla on yhtään järkeä, niin ymmärtää, että työhaastattelu voi jännittää.

Riippuu myös ihan työpaikasta, johon on hakemassa: jos pitää pystyä sietämään stressiä, ja tapaamaan tuntemattomia usein, niin jännittäjä ei varmaan saa paikkaa...

Ole vain oma itsesi!

Pyydä resepti beetasalpaajiin.

Minullakin on toiminut tuo, että olen vähätellyt työpaikan arvoa. Harjoittelin tosin haastatteluun intensiivisesti viikon ajan ja tutkin yrityksen arvoja. Sain paikan.

Vierailija kirjoitti:

Ole vain oma itsesi!

Tämä on hyvä vinkki. Esittäminen antaa epärehellisen kuvan. Sitäpaitsi työpaikan saaminen ei ole itsestä kiinni vaan työnantajasta.

"No tässä mä oon. Ota tai jätä" -asenne auttaa. Ei sitä tarvitse kuitenkaan noin sanoa.

Muista että haastattelijatkin ovat ihmisiä omine virheineen ja ainakin paikoissa joissa ei ole jatkuvat rekry päällä saattaa tilanne jännittää toisellakin puolella. 

Kannattaa asennoitua niin, että menet keskustelemaan näiden kanssa mahdollisesta työpaikasta. Ota tilanne kuin juttelisit jonkun uuden tuttavuuden kanssa, eikä niin että asennoit itsesi alempiarvoiseksi almujen anelijaksi. 

Muista aina, että joka kerta kun saat kutsun haastatteluun olet jo lähtökohtaisesti mielenkiintoisempi kanditaatti kuin ne kaikki muut jotka saavat s-postilla "valitettavasti valinta ei tällä kertaa kohdistunut sinuun" viestin. 

Kiitos vastauksista!

Tuo on totta, että varmaan annan haastattelulle niin paljon arvoa, että on aivan liikaa paineita onnistua haastattelussa. Pitää yrittää ottaa rennommalla asenteella. Tulee jos on tullakseen.

Yritän aina ajatella haastatteluun mennessä, että nekin on vain ihmisiä, mutta siinä tilanteessa tulee niin voimakkaasti olo, että on suurennuslasin alla, että alan itsekin arvostelemaan omaa käytöstä ja esiintymistä. Siinä tavallaan hukkaa itsensä, kun yrittää vastata vaatimuksiin, vaikka ne vaatimukset onkin omassa päässä siitä millainen pitäisi olla. 

-Ap