Lue keskustelun säännöt.
Ei tarvita muuta kuin hiljainen, vetäytyvä ja rauhallinen luonne, niin jäät ilman parisuhdetta?
23.03.2021 |
Sain maisterin paperit, mutta tärkein eli rakkaus, mies ja avioliitto on löytymättä. Ystäviä on tasan 3, joista kaksi pitkissä parisuhteessa. Ei löytynyt sielunkumppania koulusta, harrastuksista eikä töistä. Tinderiin en mene, seksisuhdetta en halua, joten älkää niitä ehdottako. Myönnettäköön, että tunnen oloni yksinäiseksi. Kaipaisin neuvoja mistä ja miten saada parisuhde?
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
On sekin jotenkin hämmästyttävää, että tuollaiselle ääri-introvertille voi käydä näin kuin minulle:
Mitään baarielämää en ole koskaan halunnut viettää, joten mahdolliset seurustelukumppanit on täytynyt löytää työpaikalta. (Kirjasto ei ole sopiva paikka uusien suhteiden syntymiseen.)
Yliopistolta ei löytynyt ketään kiinnostavaa eikä kukaan tuntunut olleen kiinnostuneen minusta (kaksi eri opiskelujaksoa, toinen nuorena, toinen aikuisena eri aineiden parissa.)
Yhdessä työpaikassa luulin jo, että partneri olisi löytynyt. Olimme seukkailleet vuoden verran, mutta sitten hän (samanlainen introvertti) lopetti sen, muttei osoittanut mitenkään, että hän olisi lähdössä sieltä.
Samassa paikassa oli mies, johon olin erittäin ihastunut, mutta hän harrasti irtosuhteita eli ei ollut kiinnostunut kaltaisestani.
Vaihdoin siis työpaikkaa ettei tarvitsisi olla tekemisissä noiden kanssa enää.
Uudessa työpaikassa olin ollut pari vuotta, kun yksi mies siirtyi toiselta osastolta meidän osastolle, ja vähitellen meistä tuli pari. Siis töissä tutustuimme. Hän on myös introvertti, mutta huomasimme, että teimme hienosti joitakin työtehtäviä yhdessä ja sen vuoksi myös viihdyimme.
Tosin luulin pitkät ajat, että hänellä on joku, mutta sitten hän lähestyi minua ja asia selvisi eli että olimme molemmat vapaita.
Sitten menimme kihloihin ja olimme muuttamassa yhteen.
No kumpikin näistä edellisen työpaikan miehistä alkoi äkkiä osoittaa kiinnostusta, soittelivat ja äimistelivät, että miten minä nyt sillä lailla... olivat näköjään luulleet, etten minä reppana koskaan "saisi" miestä kun he kerran eivät välittäneet! Sitten olisin vissiin "kelvannut", kun joku muu osoittikin kiinnostusta... Olipa siinäkin.
Se yksi, joka harrasti irtosuhteita, harrastaa niitä yhä vielä.
Se toinen, jonka kanssa jopa seukkasin vähän aikaa, on sinkku, ei sitten näköjään ole "saanut" naista (minähän en hänelle "kelvannut").
Noista ajoista on siinä neljännesvuosisata. Olen yhä saman miehen kanssa ja introverttiytemme on vain kasvanut, ehkä samaan tahtiin kun kerran vieläkin viihdymme yhdessä.
En tiedä sitten, mihin tämä kaikki oikein on perustunut - ennen kun jopa tein aloitteita, sain pakit. Sitten en tehnyt, ja kuitenkin mies odottamatta löytyi - töistä.
Onko se odottamatonta, että löydät miehen töistä, jos siellä pörrää ympärilläsi kokoajan sinkkumiehiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jostain pitää hakea tai ilmoittautua haettavaksi, nykypäivää on internet.
Nim. 20 vuotta sitten netti-ilmoituksella hissukat kohdanneet
Olen introverttikin vapaa ajalla. Viihdyn paljon yksikseni. Tykkään liikkua yksin. Minulla on aina riittänyt parisuhteita. Osaan kyllä höpötellä töissä, bussissa, kaupassa jne niitä näitä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä keskustellaan tasaisin väliajoin siitä, mistä voisi löytää kunnollisen miehen, ja harmitellaan sitä, kun vastaan tulee vain huonokäytöksisiä ehdokkaita, jos ketään. Sen sijaan että yrittäisin jakaa neuvoja asian korjaamiseksi, kasasin tämän listan paikoista, joissa voi tavata miehiä luonnollisesti.
Yksi vaihtoeho on kokeilla joitain näistä erittäin miespainotteisista harrastuksista: frisbeegolf, puu- ja metallityöt, maantiepyöräily, laitteistoläheinen ohjelmointi, vanhojen autojen rassaaminen, suurriistan metsästys, elektroniikan näpertely, lukkopaini, pienpanimotoiminta, kitaran tai rumpujen soittaminen, retrovideopelit. Harrastuksista ei tarvitse olla kiinnostunut kokeillakseen niitä, mutta positiivisin ja avoimin mielin vastaanotto on varmasti parempi.
Jos ei halua kokeilla uusia harrastuksia, mutta ei myöskään kiinnosta etsiä seksiseuraa Tinderistä tai muista Match Groupin omistamista treffipalveluista (vaikka niistä voi löytää muutakin), niin toinen vaihtoehto on lähestyä miehiä joillain näistä treffipalstoista: Suomi24 Treffit, Happy Pancake, Yli lauta (erityisesti alalauta /deitti/), Reddit Personals (r4r). Palstoille ei tarvitse laittaa itsestään juuri mitään henkilötietoja, mutta siinä tapauksessa täytyy olla itse aloitteellinen, koska kukaan, joka tietää mitä haluaa, ei kiinnostu tyhjästä ja kuvattomasta profiilista.
Nämä havainnot perustuvat omiin kokemuksiini ja ovat siis välttämättä puutteellisia. Jos listoilta puuttuu jotain oleellista tai kiinnostaisi kasata vastaavat suositukset toisen sukupuolen näkökulmasta, niin parannusehdotuksia otetaan vastaan.
Ettäkö naisellisena +30 naisena lähtisin notkumaan jonkun autotallin edustalle?
Sillehän nauraisi variksetkin!
Ja mitä hyötyä frisbeegolffista? Porukat menee eri tahtia, miten siellä nyt pystyisi edes teoriassa tutustumaan kun pitää keskittyä omaan heittoon.
Ei. Noin toi homma ei etene.
Miettikää nyt, joku mies neulepiirissä eikä koskaan ole puikkoja kädessä pitänyt. Paitsi ettei nyt edes ole mitään neulepiirejä.
Juu ei.
Kohtaamisen on oltava rento olematta nöyryyttävä, sanoohan sen järkikin.
Ollaan rajoituksissa 2025 saakka. Jotain tähän deittailuongelmaan täytyy löytyä. Elämäni on paussilla parisuhteen löytämiseksi. Haluan jakaa elämäni miehen kanssa. En tahdo olla sinkku.
Ja blaa blaa "jaksa vielä huhtikuun puoleen väliin"
Kuka ihan oikeasti uskoo että vaikka kaikki kansalaiset linnoittautuu kotiin eikä liiku mihinkään, niin sillä nujerretaan korona Suomesta.
Just joo.
Minä olen rauhallinen ja viihdyn tosi hyvin yksin. Kuitenkin minulla on mies, jonka kanssa olen ollut 18-vuotta. Minua kohtaan on esitetty kiinnostusta aina ja olen hyljännyt näitä ehdokkaita koska voin olla suhteessa vain sellaisen henkilön kanssa jota kohtaan koen suuria tunteita. Jos eroaisin miehestäni niin voisin hyvinkin jäädä yksin ihan siitä syystä etten tunne vetoa toisia ihmisiä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja mitä hyötyä frisbeegolffista? Porukat menee eri tahtia, miten siellä nyt pystyisi edes teoriassa tutustumaan kun pitää keskittyä omaan heittoon.
Ei. Noin toi homma ei etene.
Miettikää nyt, joku mies neulepiirissä eikä koskaan ole puikkoja kädessä pitänyt. Paitsi ettei nyt edes ole mitään neulepiirejä.
Juu ei.
Kohtaamisen on oltava rento olematta nöyryyttävä, sanoohan sen järkikin.
Frisbeegolfin kanssa voi hyvin toimia niin, että hankkii yhden tai kaksi putteria ja menee harjoituskorille tunnustelemaan. Sitten, kun joku yksinäinen tai ystävälliseltä vaikuttava pienryhmä tulee paikalle, niin voi kysyä neuvoja. Kierrokselle lähtiessäkin voi kysyä liittyä seuraan, jos taso on suhteellisen sopiva. Pelaan kesäisin harvoin yksin, koska niin usein ensimmäiseltä tiiltä tarttuu porukkaa mukaan.
Neulomista en ole kokeillut, mutta toinen käsityöhomma tuli aloitettua ilman mitään perusteita. Menin vain paikalle ja lupasin tarjota yhdelle paikallaolijalle kaljan, jos opettaisi minut alkuun. Tilanne ei ollut lainkaan vaivaannuttava, vaan perin hauska. Voin suositella muitakin kokeilemaan.
Rentous lähtee ihmisestä eikä ympäristöstä. Nöyryytyksen ja häpeän turhat tuntemuksetkin laimenevat iän myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä olen luonteeltani tuollainen enkä ole aktiivisesti ollut tyrkyllä missään (tinderiä kokeillut mutten kauaa viihtynyt), ja siitä huolimatta on kiinnostuneita ollut. Kuitenkin koska itsellänikin on toiveita kumppanin suhteen, olen samassa tilanteessa, eli parisuhdetta ei ole löytynyt. Eli syynä ei yksistään ole tietynlainen luonne, vaan sen lisäksi se, etten kelpuuta ketä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ujoille ja introverteille pitäisi olla jokin oma nettideittipaikkansa/tapahtumansa tms. jossa voisi tavata kaltaisiaan. Voi kun joku keksisi perustaa yrityksen, joka tavalla tai toisella auttaisi ujoja löytämään toisensa.
Tinder ja baarit eivät todellakaan houkuttele ainakaan minua yhtään. En osaa/uskalla lähestyä miehiä, eivätkä ujot, rauhalliset, mukavat miehet uskalla lähestyä minua. Emme kohtaa missään ja vaikka kohtaisimme, kumpikaan ei tee aloitetta. Tähän ongelmaan kun saisi ratkaisun. Esimerkiksi jotain pienimuotoisia tapahtumia, rentoja illallisia, mukavaa tekemistä pienehköllä porukalla ilman mitään paineita. Auttaisi tutustumaan, jos tietäisi että kaikki osallistujat ovat "samassa veneessä". Mutta ei mitään hel..tin tutustumisleikkejä ja muuta sosiaalisille suunnattua pakkopullaa, vaan rentoa olemista/tekemistä porukalla. Ja jos ei niistä löydy ketään, niin sekin olisi ihan fine, kivaa olisi silti.
Mielelläni osallistuisin tuollaiseen, jos vaan joku järjestäisi.
Luuletko ettei tuonne tulisi kaikenmaailman hyväksikäyttäjiä, jotka tarkoituksella etsivät huonoitsetuntoisia naisia? Onhan heitä kaikkialla muuallakin. Olen itsekin törmännyt sellaisiin. Esitetään samankaltaista kuin minä ja sitten kun aletaan olla yhdessä ja on voitettu luottamus, alkaa se nöyryyttäminen ja alistaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi pitää paikkaansa. Olen kaikkia noita, ja aina olen saanut kenet olen halunnutkin.
Jos olet kauhuleffojen ja videopelien fani niin kelpaisit minulle hyvin. Pyöreäkin saa olla, kunhan ei sairaalloisen lihavaa. Sen verran fyysistä kuntoa että jaksaa kävellä 5-10 kilometrin lenkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ettäkö naisellisena +30 naisena lähtisin notkumaan jonkun autotallin edustalle?
Sillehän nauraisi variksetkin!
No ei ne miehet ainakaan nauraisi jos hyvännäköinen nainen tulee lähelle ja on yhtä kiinnostunut samoista harrastuksista mistä nekin. Siinähän se unelmatyttöystävä on. Ei ne poikatytötkään kauaa sinkkuja ole poika- ja miesporukoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ellei nainen ole ihan lapiolla naamaan lyöty ja elele vain neljän seinän sisällä irrallaan ulkomaailmasta, ei ole mitenkään mahdollista että jäisi ilman mieshuomiota ja se parisuhdekin hyppää eteen jossain vaiheessa elämää väkisinkin. Kerta toisensa jälkeen toistuu naisten kokemuksissa, että niin se mies vaan sieltä jostain tuli ja saattoi parisuhteeseen, kaikki tapahtui kuin itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ujoille ja introverteille pitäisi olla jokin oma nettideittipaikkansa/tapahtumansa tms. jossa voisi tavata kaltaisiaan. Voi kun joku keksisi perustaa yrityksen, joka tavalla tai toisella auttaisi ujoja löytämään toisensa.
Tinder ja baarit eivät todellakaan houkuttele ainakaan minua yhtään. En osaa/uskalla lähestyä miehiä, eivätkä ujot, rauhalliset, mukavat miehet uskalla lähestyä minua. Emme kohtaa missään ja vaikka kohtaisimme, kumpikaan ei tee aloitetta. Tähän ongelmaan kun saisi ratkaisun. Esimerkiksi jotain pienimuotoisia tapahtumia, rentoja illallisia, mukavaa tekemistä pienehköllä porukalla ilman mitään paineita. Auttaisi tutustumaan, jos tietäisi että kaikki osallistujat ovat "samassa veneessä". Mutta ei mitään hel..tin tutustumisleikkejä ja muuta sosiaalisille suunnattua pakkopullaa, vaan rentoa olemista/tekemistä porukalla. Ja jos ei niistä löydy ketään, niin sekin olisi ihan fine, kivaa olisi silti.
Mielelläni osallistuisin tuollaiseen, jos vaan joku järjestäisi.
Järjestä itse, tosin vasta sitten kun koronatilanne sen sallii. Käytä apuna eurosinkut.net
Menin Tinderiin. Sieltä löytyi ihsn tavallinen mies, joka ei ollut s-sihteen perässä siellä. Kyllä ne miehet erottuu aika nopeasti.
Lukuisia kävelytreffejä kaupungille ja kiitos viesti ja totuus heti tapaamisen jälkeen treffailukaverille. Kyllä sieltä löytyyy kivoja miehiä. Uuvuttavaa se on, mutta mitä ei tekisi parisuhteen löytymisen eteen...
Vierailija kirjoitti:
Kiltimmät pojat jäävät jo koulussa juttelun ulkopuolle... 🥺
Semmosia ei ole olemassa.
Kiltit on tyttöjä. Kukaan jolla terveet jalat
eli ei ole halvaantunut, ei "jää" minnekään, vaan valitsee itse mitä tekee. Jokainen saa myös suunsa auki ja sieltä sanoja, ellei ole mykkä.
Tytöt saivat pelätä tai vähintään varoa kaikkia poikia. Ilkeitä ja julmia, jotka kiusasivat ja pahimmillaan katkoivat tytöiltä luita. Niin kävi mun kaverille. Luokan tyhmin ja isokokoisin ääliö osoitti suosiotaan kaatamalla tytön luistinradalla. Häneltä meni käsi poikki. Loppuvuoden oli käsi hänellä kipsissä.
Pojat on siitä kumma ihmisalalaji, että ne kaikki mielistelevät ilkeitä. Ts. Ilkeät ja vaaralliset kiusasivat tyttöjä.
Muut seisoivat mielistelevänä laumana kiusaajapoikien ympärillä.
Raukkikset!! Halveksittavat pelkurit!!
Meidän luokalla oli yksi kiva ja niin rohkea poika, joka oli myös saanut hyvän kotikasvatuksen, että hän sanoi että tuollainen ei käy. Puolet luokan tytöistä oli ihastuneita tähän mukavaan poikaan ja toinenkin puoli tykkäsi hänestä. Hänessä näkyi miehekkyys ja rohkeus panna itsensä likoon jo nuorena, ja se on harvinaista.
Vähitellen hän sai seuraajia. Näistä kivoista ja ihmismäisistä pojista tykättiin. Ilkeitä pelättiin.
Onneksi pahimmat oli poikkeuksetta niin tyhmiä, että eivät pärjänneet koulussa tukiopetuksellakaan vaan putosivat kelkasta.
Yläasteella niitä tuli lauma lisää. Niitä inhosivat ja pelkäsivät kaikki opettajia myöten. Yläasteella alkoi erottua jyvät akanoista. Mölisijät eivät päässeet edes amikseen. Se pahin kuoli kolarissa 22-vuotiaana. Se oli helpotus, sitten ei tarvinnut enää pelätä että se tulee kadulla vastaan.
Rautalankaa: nynnyt jotka ovat kiusaajien hovina ovat yhtä inhottavia kuin kiusaajat. Miehekkäät pojat keräävät tyttöjä ympärilleen. Siis ne harvat kivat pojat jotka eivät mene kiusaamiseen mukaan.
Tän vakiotrollin joka on siis ollut yksi hiljaisia hyväksyjiä ja nynnyjä, maailmankuva on vakavasti kieroutunut. Inhottavuus ja ilkeys haisee kauas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ujoille ja introverteille pitäisi olla jokin oma nettideittipaikkansa/tapahtumansa tms. jossa voisi tavata kaltaisiaan. Voi kun joku keksisi perustaa yrityksen, joka tavalla tai toisella auttaisi ujoja löytämään toisensa.
Tinder ja baarit eivät todellakaan houkuttele ainakaan minua yhtään. En osaa/uskalla lähestyä miehiä, eivätkä ujot, rauhalliset, mukavat miehet uskalla lähestyä minua. Emme kohtaa missään ja vaikka kohtaisimme, kumpikaan ei tee aloitetta. Tähän ongelmaan kun saisi ratkaisun. Esimerkiksi jotain pienimuotoisia tapahtumia, rentoja illallisia, mukavaa tekemistä pienehköllä porukalla ilman mitään paineita. Auttaisi tutustumaan, jos tietäisi että kaikki osallistujat ovat "samassa veneessä". Mutta ei mitään hel..tin tutustumisleikkejä ja muuta sosiaalisille suunnattua pakkopullaa, vaan rentoa olemista/tekemistä porukalla. Ja jos ei niistä löydy ketään, niin sekin olisi ihan fine, kivaa olisi silti.
Mielelläni osallistuisin tuollaiseen, jos vaan joku järjestäisi.
Järjestä itse, tosin vasta sitten kun koronatilanne sen sallii. Käytä apuna eurosinkut.net
En järjestä, en ole riittävän aikaansaava ja oma-aloitteinen tuollaiseen, osaan vain ideoida. Mutta siinä kuitenkin ilmainen bisnesidea jollekin nohevalle tekijäimmeiselle. Saa käyttää :)
On sekin jotenkin hämmästyttävää, että tuollaiselle ääri-introvertille voi käydä näin kuin minulle:
Mitään baarielämää en ole koskaan halunnut viettää, joten mahdolliset seurustelukumppanit on täytynyt löytää työpaikalta. (Kirjasto ei ole sopiva paikka uusien suhteiden syntymiseen.)
Yliopistolta ei löytynyt ketään kiinnostavaa eikä kukaan tuntunut olleen kiinnostuneen minusta (kaksi eri opiskelujaksoa, toinen nuorena, toinen aikuisena eri aineiden parissa.)
Yhdessä työpaikassa luulin jo, että partneri olisi löytynyt. Olimme seukkailleet vuoden verran, mutta sitten hän (samanlainen introvertti) lopetti sen, muttei osoittanut mitenkään, että hän olisi lähdössä sieltä.
Samassa paikassa oli mies, johon olin erittäin ihastunut, mutta hän harrasti irtosuhteita eli ei ollut kiinnostunut kaltaisestani.
Vaihdoin siis työpaikkaa ettei tarvitsisi olla tekemisissä noiden kanssa enää.
Uudessa työpaikassa olin ollut pari vuotta, kun yksi mies siirtyi toiselta osastolta meidän osastolle, ja vähitellen meistä tuli pari. Siis töissä tutustuimme. Hän on myös introvertti, mutta huomasimme, että teimme hienosti joitakin työtehtäviä yhdessä ja sen vuoksi myös viihdyimme.
Tosin luulin pitkät ajat, että hänellä on joku, mutta sitten hän lähestyi minua ja asia selvisi eli että olimme molemmat vapaita.
Sitten menimme kihloihin ja olimme muuttamassa yhteen.
No kumpikin näistä edellisen työpaikan miehistä alkoi äkkiä osoittaa kiinnostusta, soittelivat ja äimistelivät, että miten minä nyt sillä lailla... olivat näköjään luulleet, etten minä reppana koskaan "saisi" miestä kun he kerran eivät välittäneet! Sitten olisin vissiin "kelvannut", kun joku muu osoittikin kiinnostusta... Olipa siinäkin.
Se yksi, joka harrasti irtosuhteita, harrastaa niitä yhä vielä.
Se toinen, jonka kanssa jopa seukkasin vähän aikaa, on sinkku, ei sitten näköjään ole "saanut" naista (minähän en hänelle "kelvannut").
Noista ajoista on siinä neljännesvuosisata. Olen yhä saman miehen kanssa ja introverttiytemme on vain kasvanut, ehkä samaan tahtiin kun kerran vieläkin viihdymme yhdessä.
En tiedä sitten, mihin tämä kaikki oikein on perustunut - ennen kun jopa tein aloitteita, sain pakit. Sitten en tehnyt, ja kuitenkin mies odottamatta löytyi - töistä.