Minkä ikäisenä sait/haluaisit ensimmäisen lapsesi

24v

Haluaisin ensimmäisen noin 32-34-vuotiaana.

41 ja vaikeaa se oli silloinkin. Lisää odottelin, mutta ei kuulunut. Nyt olen tyytyväinen, kun ainokainen harmi on aikuinen.

Oltiin ajateltu, että 30 vuotiaana alettaisiin yrittämään. Saatiinkin sitten kuusi vuotta aikaisemmin "vahingossa". Toinen syntyi siitä parin vuoden päästä.

Olin 35-vuotias. Näin jälkikäteen ajatellen minun olisi kyllä kannattanut yrittää lasta jo aiemmin. Voi olla että lapsiluku jää nyt yhteen. Ajattelin aina, että lapsen kanssa on hankala matkustaa ja tehdä asioita... mutta se onkin vain vähän erilaista, ei mahdotonta. Koen elämän lapsen kanssa tosi antoisaksi.

26v olin,heti ensi mahdollisuudesta tuli. Olen ollut tyytyväinen.

Tiesin että joskus haluan lapsia, mutta mitään ikää ei ollut mielessä. Parisuhdekin löytyi siinä 23 ikäisenä. Sitten opiskeltiin, etsittiin ja tehtiin oman alan töitä, matkusteltiin ja vähän oltiin mukavuudenhaluisia parisuhteessa eikä mietitty sen kummemmin asiaa. Olin kuitenkin 30 kun eka syntyi ja 32 kun toka. Olisi voitu kolmisen vuotta aiemmin ryhtyä, nyt kun mietin asiaa, mutta nyt on hyvä näin. Oltiin onnekkaita että tärppäsi heti.

En halua lapsia koskaan.

M47

Olisin halunnut 22-vuotiaana. Nyt 26-vuotiaana näyttäisi viimein lupaavalta, että olisi lapsi tulossa kesäksi.

27v olin kun sain esikoisen toivotusti. Tärppäsi alle puolessa vuodessa.

Alunperin minulla ei ollut mitään ikää mielessä koska lapsia haluaisin vaikka tiesin jo todella pienenä haluavani. Jos olisi pitänyt arvata milloin se tapahtuu niin varmaankin iässä, jolloin siihen olisi ensimmäinen harkittu mahdollisuus taikka aiemmin vahingossa... Vahinkoihin en omalla kohdalla tuolloin uskonut koska olin sairastanut anoreksiaa murros/teini-iässä ja oletin hedelmällisyyteni olevan aika surkea. Jonkinlainen toive vain oli, että elämässä olisi ihana ja ehdottoman rakas lapsi tai lapsia.

Kävi sitten niin, että ensirakkauteni, jonka kanssa seurustelin yksipuolisen sokeasti ja vakavissani teini-ikäisenä muutaman vuoden, petti ja jätti ja teki sen uudestaan ja päätyi saamaan lapsenkin toisen tytön kanssa... Käsitys lapsen tulevasta isästä muuttui melkoisesti. Tavattuani luotettavan miehen, joka oli omistautunut samalla luovalle alalle ja jonka kanssa rakkaus hieman myöhemmin kasvoi molemminpuoliseksi, emme aikailleet vaan teimme lapset todella nuorina, alle 25-vuotiaina. Kaikki tapahtui nopeasti. Fyysisesti parikymppinen oli tietysti hyvä ikä ja pienten lasten kanssa elämiseen sopeutui hyvin nuorena. Tosin varmasti lasta hartaasti toivova yleensä sopeutuu hyvin elämäntapaan lasten kanssa oli ikä mikä tahansa. Taloudellisesti aika oli välillä nihkeää emmekä esim. pystyneet pitämään pitkiä vanhempainvapaita (taloudellinen sopeutuminen lienee iäkkäämmillä eri tasoa yleensä). Olen siitä onnellinen, että olen saanut elää nuoruuteni ihanien lasten kanssa, joiden saaminen ei ollut edes ajatuksissani itsestäänselvyys. Toivon, että on lopulta hyvä asia, että lapset saavat kasvaessaan nähdä vanhempien kasvavan ihmisinä ja etenevän elämässä, esimerkiksi opintojen ja yrittämisen muodossa. Ajallisesti se on ollut välillä pois perheeltä, toisaalta lapset näkevät toivottavasti alusta asti mitä omistautuminen mahdollistaa. Mieheni kanssa olisimme voineet tehdä lapset myöhemminkin, joskus sitä toivonkin niin sillä lapset olivat pieninä niin uskattoman ihania ja jos lapset olisi tehnyt myöhemmin saisin vielä kutitella ja pusutella pikkuisia :D... Mutta aikansa kutakin, ihan mahtavia on nuo koululaiset eivätkä sotkekaan enää 😅 Olen täydellisen tyytyväinen siihen, että he elämässämme ovat olin nuori tai vanha ja yritetään parhaamme antaa heille sellainen pohja elämälle kuin ansaitsevat.

Lapsi olisi ollut tervetullut heti, kun 21-vuotiaana löysin vakaan parisuhteen. Nyt 37-vuotiaana olen 1-vuotiaan lapsen äiti. Ja edelleen siinä 21-vuotiaana aloittamassani parisuhteessa. Lapsen tulolle ei voi itse päättää aikaa. 

Olen 44 ja nyt voisin haluta ensimmäistä kertaa 😂

25-vuotiaana sain ekan lapsen. Oli juuri sopiva ikä mulle. Aiemminkin haaveilin saavani, mutta parempi näin.

Olin 20 vuotias kun sain esikoisen. Iltatähti syntyi kun olin 44 vuotias ja tuossa välissäkin syntyi lapsia.

Olin 22, 20 v sitten. Ainokaiseksi jäi.

Halusin 25-vuotiaana, sain 40-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Olin 18v. Ja lapsi oli suunniteltu ja haluttu! Olen hänestä todella onnellinen.

Ja miksi pitää alapeukuttaa.. iästä?

En ollut yhtään liian nuori, lapseni olen hoitanut ja kasvattanut aina hyvin ja rakkaudella.

Hän menestyy kaikin puolin elämässään. On siis jo täysi-ikäinen.

Saan 28-vuotiaana, jos ei tule myöhäistä keskenmenoa. Näin minä sen halusinkin, 25. 30. ikävuoden välillä. Vähän epäilin, saisinko. No ehkäisy petti tuoreessa suhteessa ja tässä ollaan. Ei ole ihanteellinen tilanne, mutta ainakin saan lapsen. Olen aina halunnut kaksi tai kolme, mutta nyt jää varmaan yhteen. Olen nimittäin yksin tämän lapsen kanssa.

Alettiin tosissaan yrittää ollessani 34, eli silloin kai ekaa kertaa koin että haluan ja olen valmis lapseen. Lapsi syntyi ollessani 36 eli ei se sit tärpännyt kovin nopeasti. Toinen syntyi 38-v. Jos kaikki olis mennyt putkeen yrittämisessä, niin mulla olisi kai nuorempikin jo pari vuotias. Mut hyvä näinkin, onneksi ehdittiin vielä saada lapset.