Tyttäreni sai Fysiikan kokeesta 7-. Vaikka näin hänet lukevan siihen ja teki ihan järjettömän paljon muistiinpanoja.
Kommentit (78)
Silloin ku itse kävin lukion pitkä matematiikka ja valinnaiset fysiikan kurssit vaati opettajan tai toisen oppilaan joka pystyi selittämään asian ymmärrettävästi. Itse usein selitin matematiikan todistuksia ym. muille. Lisäksi ne vaati toistoa eli ison määrän harjoitustehtäviä jotka oli tarpeeksi saman kaltaisia kuin kokeen tehtävät. Jos tehtävätyyppi tuli koetilanteesa täysin yllätyksenä ei yleensä ollut siinä rajatussa ajassa aikaa miettiä mistä voisi olla kyse.
Vierailija kirjoitti:
Fysiikka ja matematiikka vaativat ennen kaikkea ymmärrystä - ei lukemista ja ulkoaoppimista.
Suurikaan työmäärä ei auta jos ei pyritä ymmärtämään.
Mitä tekemistä on huonolla fysiikan numerolla ja adhd:llä? Eiköhän tuo kerro vaan älykkyydestä (puutteesta). Minun poikani ei lukenut peruskoulussa eikä lukiossa mitään ja kirjoitti fysiikasta L:n. Ja hällä on adhd.
Se, että tytär on tehnyt silmämääräisesti paljon hommia, ei vielä kerro mitään siitä, onko oppimista oikeasti tapahtunut. Oppiminen ei jokaisen kohdalla tapahdu tehokkaimmin kijroittamalla tai lukemalla. Eli tehokkaalta näyttävä opiskelu onkin tosiasiassa erittäin tehotonta. Lisäksi jos opiskelemaansa ei sisäistä, niin ei auta, vaikka sitä jankkaisi kuinka monta tuntia. Opiskelutekniikat hioutuvat kyllä iän myötä paremmiksi.
7 on hyvä numero fysiikasta, kannattaa kannustaa lasta eikä nyt alkaa ihmettelemään ja syyllistämään tai luoja paratkoon diagnosoimaan.
Omalle pojalle totesin monesti, älä uuvuta itseäsi liikaa lukiossa. Pitää jäädä paukkuja myös mahdollisiin korkeakoulu opintoihin. Kuuntele kehoasi, jos tulee kutonen niin tulee, se on vain yksittäinen numero.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ei keskittynyt olennaiseen? Mun kasiluokkalaisella pojalla vähän samaa. Tavallaan tekee ja ihan käyttää aikaakin, mutta ei tartu niihin vaikeampiin ja tärkeisiin asioihin, vaan pyörittelee sitä helppoa siitä ympäriltä. Ja monimutkaisemmat laskut ja niiden taustat jää pinnalliselle tasolle. Veikkaan että katsoo niitä että ok suunnilleen tajuun, mutta ei oikeasti opettele eikä varsinkaan treenaa laskemista niin monta kertaa, että osaisi.
Mun mielestä aika puhdas viitsimiskysymys. Vielä seiskalla osasi kaiken 8 tai 9 tasoisesti. Ja nyt sit tulee 7 fyssan ja matikan kokeista. Enkä millään usko, että juuri tässä kohtaa yläkoulussa olisi tullut jokin kykyjen raja vastaan.
Se on juuri näin! Tämä on juuri se haasteellisin ikä, vaikka koulu ja koti kuinka kannustaisi opiskeluun ja ohjaisi opiskelutekniikoissa, kun kaikki muu tahtoo vaan kiinnostaa koulua enemmän. Asiaa pahentaa, jos ikätovereilla on opiskeluvastainen asenne, ei sitä kukaan nuori halua olla se "hikipinko", joten tahallaan sitten alisuoriudutaan. Sitten ysille mennessä havahdutaan taas kirimään, että saisi vielä mahdollisuuden mieleiseen toisen asteen opiskelupaikkaan.
Toivottavasti oppi jotain, eikä vain opiskellut
Mulla oli lukion vuosikurssilla opiskelutoveri, joka luki aivan hemmetisti. Oli tunneilla hirvittävän aktiivinen, teki muistiinpanoja ja väritti niitä erivärisillä tusseilla, näki siis aivan hirveästi vaivaa.
Sai silti seiskoja, enintään kaseja.
Löysi myöhemmin kutsumuksensa käytännöllisemmältä alalta, jossa loistaa, koska on niin älyttömän ahkera. On omakotitalo, koiria ja hieno auto.
(Itse vetelin ysejä-kymppejä ja olin todella, todella laiska. Asun työttömän aikuisen naisen vuokrayksiössä kissani kanssa ja rahaa on vain kissanruokaan ja tupakkaan.)
Näissä aiheissa on joskus ikävää se, että vanhemmat eivät itse osaa asioita, eivät osaa ohjata lapsiaan ja suhteuttaa tai tunnistaa oppimisongelmien laatua ja merkitystä. Valveutuneet vanhemmat käsittävät, miten rohkaista ja ohjata lasta hyviin suorituksiin ja hyvään itsetuntoon, vaikka taso jossain kouluaineessa jäisikin matalaksi.
Ymmärrän kyllä, että tämä on helpommin sanottu kuin tehty asia. Auttaisiko jokin uudenlainen interventiotapa koulun puolelta näissä vaikeuksissa?
Jos asiat ei jää lukemalla päähän, sitten ne ei jää.
Jos ajattelee muita asioita eikä pysty keskittymään niin tuskin tulee kynppejä.
Vierailija kirjoitti:
Fysiikka ja matematiikka ovat aineita jossa tärkeintä on ymmärtää mistä kyse, sen jälkeen laskemisetkin onnistuu. Reaaliaineissa voi menestyä ulkoapänttäämisellä, mutta matemaattisissa aineissa harvemmin.
Vanha postaus mutta silti, amen! Erityisesti fysiikka tuli itselleni tärkeäksi vasta lukion jälkeen kun piti oikeasti hahmottaa ja laskea fysikaalisia asioita. Upean opiston fysiikan lehtorin myötä aivan uusi maailma aukeni. Menin sitten, huvikseni teknillisen korkeakoulun pääsykoikeisiin, vaikka lukion papereilla ei kuulemma olisi ollut mitään mahkuja sisään ja ratkaisin kaikki tehtävät. Samoin matematiikassa Yllättäen olin sisällä siinä 10% ryhmässä, joka silloin pääsi sisään pelkillä pääsykoe pisteillä. Ja paljon kyseisen lehtorin ansiosta. Nykyisin, valmistuneena, harmittelen lähinnä sitä, että ihmiset joutuvat pohjaamaan mielipiteensä mediaan eikä fysiikkaan/kemiaan/matematiikkaan. Kerrottakoon, että en ole huolestunut ilmastonmuutoksesta, enkä liikakansoituksesta. Olen huolestunut kaikista narratiiveistä, jotka on lukittu meidän keskusteluun ja joita ei saisi kyseenalaistaa.
Fysiikka ja matikka on sellaisia aineita että läksyt pitää tehdä aina ja laskea kaikki tehtävät että niihin perusasioihin tulee oikea rutiini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fysiikka ja matematiikka ovat aineita jossa tärkeintä on ymmärtää mistä kyse, sen jälkeen laskemisetkin onnistuu. Reaaliaineissa voi menestyä ulkoapänttäämisellä, mutta matemaattisissa aineissa harvemmin.
Vanha postaus mutta silti, amen! Erityisesti fysiikka tuli itselleni tärkeäksi vasta lukion jälkeen kun piti oikeasti hahmottaa ja laskea fysikaalisia asioita. Upean opiston fysiikan lehtorin myötä aivan uusi maailma aukeni. Menin sitten, huvikseni teknillisen korkeakoulun pääsykoikeisiin, vaikka lukion papereilla ei kuulemma olisi ollut mitään mahkuja sisään ja ratkaisin kaikki tehtävät. Samoin matematiikassa Yllättäen olin sisällä siinä 10% ryhmässä, joka silloin pääsi sisään pelkillä pääsykoe pisteillä. Ja paljon kyseisen lehtorin ansiosta. Nykyisin, valmistuneena, harmittelen lähinnä sitä, että ihmiset joutuvat pohjaamaan mielipiteensä mediaan eikä fysiikkaan/kemiaan/matematiikkaan. Kerrottakoon, että en ole huolestunut ilmastonmuutoksesta, enkä liikakansoituksesta. Olen huolestunut kaikista narratiiveistä, jotka on lukittu meidän keskusteluun ja joita ei saisi kyseenalaistaa.
Saat toki kaiken kyseenalaistaa. Se on sitten eri asia, onko siinä mitään järkeä
Ihan normaalia. Koealue usein niin laaja, eikä voi tietää mitä kokeessa kysytään. Kaikkea ei voi muistaa ja osata. Koetilanteessa unohtuu monikin asia, jonka muisti vielä hetki sitten.
Matikassa ja fysiikassa pitää laskea, ei lukea. Onko tytär laskenut kaikki läksytehtävät ja harjoitustehtävät? Onko tehnyt kappaleista ensin kaikki helpot tehtävät ja sitten yrittänyt kotona laskea myös vaikeita tehtäviä? (ne kun on yleensä järjestyksessä helposta vaikeampaan).
Jos ei yhtään laske, niin ei kokeessa osaa kuin helpot laskut ja sanalliset selitystehtävät. - - > seiska
No katso sitä koetta, että mikä meni pieleen. Oliko aukkoja tietämyksessä, hutilointia, huono koe, opettajan opetus mennyt ohi vai mikä??
Ei kannata kiinnittää huomioita yksittäisiin numeroihin. Monille aloille pääsee nykyään opiskelemaan monia eri reittejä. Tärkeintä on se että löytää sellaisen alan mikä kiinnostaa itseä ja jonka eteen on valmis tekemään paljon töitä. Lopuksi monet asiat on kuitenkin vaan siitä kiinni että jaksaa opiskella pitkäjännitteisesti ja on motivaatiota opiskella.
Itse sain lukiossa Ruotsista koko ajan viitosia ja pitkästä matikasta tuli pari nelosta, vaikka lopulta kirjoitinkin M:n. Ruotsia en kirjoittanut. Pääsin yliopistoon, luin maisteriksi ja nykyään olen valmistumassa luonnontieteistä tohtoriksi. Ei siis kannata liikaa jämähtää lukion yksittäisiin numeroihin.
Sen vielä sanon, että jos haluaa viettää koulun penkillä monta vuotta, niin kannattaa opetella heti se että ei stressaa joka asiasta, koska sitten ei jaksa pitkään ja väsyy. Tiedän monia ihmisiä joilla on ollut minua paremmat numerot koulussa, mutta lopulta on kuitenkin yliopisto jäänyt kesken koska on tullut burn out. Älä siis sinä ainakaan aiheita lapsellesi tarpeetonta stressiä. Elämää on haasteellista jo muutenkin.