Terapeutti ei kuuntele ajatuksen kanssa

Olen ollut lapsesta asti aika ahdistunut. Terapia tällaisessa muodossa ei tunnu ahdistusta vähentävän. Olen ainoastaan saanut yhden vaativan ihmisen lisää elämääni. Ei tekisi mieli maksaa tästä yhtään mitään.

Onko jollain muulla terapia tyssännyt terapeutin liikaan vaativuuteen?

Et pääse elämässäsi eteenpäin tuolla ruikutuksella.

Vierailija kirjoitti:

Et pääse elämässäsi eteenpäin tuolla ruikutuksella.

No et sinäkään, jos keskityt vain ruikuttamaan toisten ruikutuksesta.

Miten tällaista terapeuttia oikein pitäisi käsitellä? Terapia ei tunnu olevan minulle hyväksi. Olen jo valmiiksi kasvatukseni takia todella vaativa itseäni kohtaan. Pusken hampaat irvessä eteenpäin, vaikka olisin miten uupunut. En tosiaan kaipaa terapialta sitä, että vahvistaa sisäistä vaativuutta entisestään.

Vaihda terapeuttia, ette ole samalla aaltopituudella.

Olet varmaan kertonut näistä ajatuksistasi myös terapeutille? Hän ei osaa lukea ajatuksia eikä tiedä miltä sinusta tuntuu, jollet kerro. Aina voi vaihtaa terapeuttia, ensin kannattaa selvittää asia nykyisen kanssa.

Terapian yksi idea on nostattaa erilaisia tunteita turvallisesti esille asiantuntijan tuella. Monelle omien tunteiden kohtaaminen on pelottavaa ja jolloin koettaa löytää syyn ihan muualta.

Joten puhu terapeutillesi se, mitä olet tänne kirjoittanut. Voit aloittaa itsesi tuntemisen  polun juuri tällä keinoin ja kuvailla, miten koet ettei hän kuuntele sinua. Todennäköisesti syy löytyy sinusta paljon syvemmältä ja ajoilta, joita et enää kunnolla muista.

Onnea itsetuntemuksesi tielle. Se o vaikeaa, hidasta, ja vastauksien löytäminen etenee ihan siinä tahdissa kuin sinä uskallat mennä eteenpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Olet varmaan kertonut näistä ajatuksistasi myös terapeutille? Hän ei osaa lukea ajatuksia eikä tiedä miltä sinusta tuntuu, jollet kerro. Aina voi vaihtaa terapeuttia, ensin kannattaa selvittää asia nykyisen kanssa.

Olen yrittänyt keskustella jaksamisen ongelmista, mutta terapeutti ei tunnu kykenevän huomioimaan niitä. Ahdistaa koko terapia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet varmaan kertonut näistä ajatuksistasi myös terapeutille? Hän ei osaa lukea ajatuksia eikä tiedä miltä sinusta tuntuu, jollet kerro. Aina voi vaihtaa terapeuttia, ensin kannattaa selvittää asia nykyisen kanssa.

Olen yrittänyt keskustella jaksamisen ongelmista, mutta terapeutti ei tunnu kykenevän huomioimaan niitä. Ahdistaa koko terapia.

Eli olet kertonut terapeutille saman kuin täällä? Että tuntuu että terapeutti on vaativa ja se ahdistaa? Jos et, ei terapeutti voi sitä tietää.

Terapeuttikoulutus ei anna valmiuksia lukea ajatuksia, edelleenkään.

Miten yleistä on se, että terapeutin kanssa menee sukset ristiin, kun yhteistä näkökulmaa ei löydy?

Vierailija kirjoitti:

Miten yleistä on se, että terapeutin kanssa menee sukset ristiin, kun yhteistä näkökulmaa ei löydy?

Terapeutti varmasti yrittää parhaansa, mutta patistelu hoitaa sitä ja tätä vain kasvattaa sisäistä epätoivoa ja hätää. Vaikka kerron olevani valmiiksi todella kiireinen ja uupunut, ei sitä huomioida mitenkään. Patistelu vain jatkuu kerta toisensa jälkeen. Sen seurauksena pintaan on alkanut nousta puhdasta kiukkua terapeuttia kohtaan. Terapia ei tunnu mielekkäältä.

En usko, että terapeutti yrittää saada minut kokemaan, että voin turvallisesti käsitellä hänen kanssaan vaikeita tunteita. Kuormittumista ei oteta tosissaan, kun olen monta kertaa ottanut sen puheeksi vastaanotolla.

Luulen terapian menneen tällaiseksi, koska terapeutti ei tajua sitä, että liiallisten vaatimusten takia terapia on ajautumassa kohti loppua. Yhteistyön jatkamisen edellytyksiä ei oikein ole enää. En kykene luottamaan vaativaan ja painostamaan terapeuttiin. Terapiassa olo on turvaton.

Minusta et tarvitse täsä asiasta useampaa ketjua tänne, kuten niitä nyt on.

Keskustele asiasta terapeuttisi kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta et tarvitse täsä asiasta useampaa ketjua tänne, kuten niitä nyt on.

Keskustele asiasta terapeuttisi kanssa.

Olen keskustellut monta kertaa, mutta viesti ei ole mennyt perille. Nyt yritän työstää sitä, että terapia on ollut pettymys. Tämän kanssa joudun kuitenkin jatkossa elämään.

Ette varmaankaan ole samalla aaltopituudella. Tai sitten terapeutin viitekehykseen kuuluu toimia noin.

Mulla terapeutti oli sitä mieltä, että hän ei ohjaile keskustelua, minä puhun mitä mieleen tulee, ne asiathan minua ahdistaa. Toimi lapsuusmuistoissa hyvin joo, mutta sitten oli opintoihin liittyvä ahdistava juttu, jota ei voinut ratkaista siellä terapiassa. Sanoin monta kertaa, että en halua puhua siitä, koska iäkkään terapeutin neuvot tilanteeseen olivat ihan vääriä. Hän ei milloinkaan yrittänyt saada keskustelua pois asiasta, josta en halua puhua. Että se siitä.

Terapia esitetään usein todella myönteisessä valossa. Olisi kiinnostavaa tietää miten usein terapia päättyy sen takia, ettei asiakas koe terapian hyödyttävän häntä riittävästi.

Vierailija kirjoitti:

Ette varmaankaan ole samalla aaltopituudella. Tai sitten terapeutin viitekehykseen kuuluu toimia noin.

Mulla terapeutti oli sitä mieltä, että hän ei ohjaile keskustelua, minä puhun mitä mieleen tulee, ne asiathan minua ahdistaa. Toimi lapsuusmuistoissa hyvin joo, mutta sitten oli opintoihin liittyvä ahdistava juttu, jota ei voinut ratkaista siellä terapiassa. Sanoin monta kertaa, että en halua puhua siitä, koska iäkkään terapeutin neuvot tilanteeseen olivat ihan vääriä. Hän ei milloinkaan yrittänyt saada keskustelua pois asiasta, josta en halua puhua. Että se siitä.

Kuulostaa ikävältä kokemukselta. Kävitkö kuitenkin terapiajakson loppuun asti siellä?

Hei! Tässä on hyvin ilmaistuna se, mitä itsekin haluaisin sinulle sanoa. Toimin psykoterapeuttina yksityisvastaanotolla, ja asiakaskuntani koostuu pääasiassa itseensä vaativasti ja kriittisesti suhtautuvista nuorista naisista. Näiden ongelmien taustat ja syntyperä löytyy usein juuri lapsuudesta ja omien vanhempien vaatimuksista ja odotuksista, jotka ovat sitten sisäistyneet omiksi elämänsäännöiksi ja toimintatavoiksi.

Olisi hyvä, jos pystyisit sanottamaan kokemuksesi terapeutillesi. Itse kannustan asiakkaitani tuomaan rohkeasti esiin sen, jos olen tahtomattani sanoillani tai kysymyksilläni herättänyt jotakin epämiellyttäviä kokemuksia. Tämä mahdollistaa yhteistyön tutkimisen - mikä sanoissani sai aikaan sen, mitä koit? ketä tai mitä tilannetta se muistutti? onko toiminta- ja reagointimalli, joka itselle terapeutin sanoista aktivoituu, samankaltainen kuin menneisyydessä? Voidaksemme oppia uudenlaisia toiminta- ja reagointitapoja, on hyvä saada mahdollisimman paljon tietoa siitä, mitä näissä tällaisissa tilanteissa tapahtuu.

Mietin myös, millä tavalla olette terapeuttisi kanssa sopineet yhteisistä tavoitteista. Uskaltaisitko rohkaistua sanomaan, että toivoisit saavasi enemmän myötätuntoa kokemuksiisi? Voisitkohan tuoda esiin myös tuon tarpeesi tulla kuulluksi paremmin? Ehkä juuri tämä olisi juuri se kokemus, jota olet kokenut jääneesi paitsi, ja terapiassa voisit työstää juuri tätä: miten voisit paremmin saada sen kokemuksen, että olet tullut kuulluksi.

Vielä lopuksi - missä vaiheessa terapiaprosessisi on? On ihan normaalia, että alkuvaiheessa kipeiden asioiden esiin nouseminen tuottaa ahdistuneisuutta. Tämä kyllä yleensä muuttuu ajan myötä prosessin edetessä. Jos näin ei kuitenkaan käy, eikä riittävän turvallista yhteistyösuhdetta pääse syntymään eivätkä omat tarpeesi ja tavoitteesi toteudu, voi terapeutin vaihtaminen olla ihan hyvä vaihtoehto. Tätä ennen olisi kyllä hyvä kaydä näistä kokemuksista keskustelua terapeuttisi kanssa. Itse näen niin, että tällainen keskustelu voi olla se laukaiseva tekijä luottamuksen syntymisessä ja terapian suunnan muuttumisessa.

Ei tarvita mitään terapeutteja, asiat voi selvittää hiljentymällä ja pohdiskelemalla asioita omassa rauhassaan. Tuntuu että ihmiset ottavat itsensä aivan liian vakavasti, huumorin kautta ystävät. Yrittäkää nähdä elämä positiivisena tapahtumana, jonka olette saaneet lahjana. Vastoinkäymisiä on kaikilla, mutta aina suosta noustaan. Asenne ratkaisee elämässä 97 %, turha märehtiä menneessä, käännä sivu ja nouse kanveesista, oma päätös. Rakkaudella!