En jaksa työpaikkailmoitusten älyttömiä vaatimuksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailma on muuttunut kyllä oudoksi. Vuokra-asunnon saamiseenkin vaaditaan jotain suosituskirjeitä. Pitää siis anella, että pääsee kartuttamaan jonkun asuntosijoittajan omaisuutta.. Mikään tavallinen ei enää riitä.

Kyse ei ole etteikö tavallinen riitä, mutta kun noita täystuhottuja vuokra-asuntoja kun alkaa omalle kohdalle tulla useampi, niin silloin aletaan tiukentaa sitä seulaa, että kenelle sitä vuokrataan. Joten jos kukaan ei suostu kirjoittamaan mitään tai sinä et pysty mitenkään todistamaan, että osaat hoitaa raha-asiasi ja pitää asunnon kunnossa, niin joku muu pystyy ja se asunto menee hänelle.

Pyydä mahdollinen tuleva vuokraisäntä katsomaan millaisessa kunnossa nykyinen asuntosi on. Kerro kuinka hyvin osaat hoitaa raha-asiasi ja näytä todisteet. Kyllä hyvät vuokralaiset löytävät asunnon aina.

Eikö tämäkin selviä ihan vaan sillä, että tarkistaa vuokralaisen luottotiedot? Ja kyllä nykyisin asuntonäyttöönkin pitää valmistautua niin kuin kyseessä olisi työhaastattelu. Odotan sitä hetkeä, kun vuokralaiselta aletaan vaatia video-cv:tä. https://www.is.fi/asuminen/art-2000006020130.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikan näyttää nykyisin saavan se, joka valehtelee parhaiten.

Työnhaku ja varsinkin työhaastattelu on pelkkää teatteria, on vaan opeteltava ulkoa tietyt vuorosanat ja esitettävä ne. Missään tapauksessa ei pidä olla oma itsensä ellei satu olemaan sosiaalinen perhonen, millään muilla ominaisuuksilla ei tunnu olevan merkitystä. Jotenkin olen kuvitellut, että työnantajat haluaisivat hyvän työntekijän eikä hyvää ja rentoa tyyppiä kahvihuoneeseen höpöttämään, mutta olen kai jäänyt johonkin menneisyyteen ajatusteni kanssa.

(Olen muuten saanut työharjoitteluarvosteluun miinuksen siitä, etten osallistunut riittävästi kahvipöytäkeskusteluihin.)

Ap

Hei, mulla myös tuosta kahvipöytäasiasta. Kyseessä psykiatrinen hoitaja joka ei pitänyt siitä että en istunut joka, korostan joka potilaan välissä kahvilla vaan luin välillä mieluummin seuraavan potilaan tietoja. Lisäksi huvitti kun aikuiselta työelämässä olleelta ihmiseltä eli minulta kysyttiin kuin lapselta että onko sulle ennen sanottu tästä... Muutenkin palaute tuli aina viikon päästä passiivis-aggressiivisesti.

Onko kahvipöytäsosiaalisuus jotain erityisesti hoiva-alaan liittyvää? Koska muistin näitä lukiessani lyhyen pestin nuoruudesta. Kyse oli sairaalasta ja kun en osallistunut kahvitteluun, pystyin lukemaan silmienpyörittelystä, tuhahduksista ja äkäisistä ilmeistä, että se ei ollut hyvä juttu. Sehän ei toki vaikuttanut työni tuloksiin mitenkään, siellä ei jaettu työhön liittyvää tietoa tms.

"Kuinka monta kertaa olet kuullut neuvon "ole vaan oma itsesi"?"

Eli älä ole, jos ja kun haluat sen työn... Simple as that.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikan näyttää nykyisin saavan se, joka valehtelee parhaiten.

Työnhaku ja varsinkin työhaastattelu on pelkkää teatteria, on vaan opeteltava ulkoa tietyt vuorosanat ja esitettävä ne. Missään tapauksessa ei pidä olla oma itsensä ellei satu olemaan sosiaalinen perhonen, millään muilla ominaisuuksilla ei tunnu olevan merkitystä. Jotenkin olen kuvitellut, että työnantajat haluaisivat hyvän työntekijän eikä hyvää ja rentoa tyyppiä kahvihuoneeseen höpöttämään, mutta olen kai jäänyt johonkin menneisyyteen ajatusteni kanssa.

(Olen muuten saanut työharjoitteluarvosteluun miinuksen siitä, etten osallistunut riittävästi kahvipöytäkeskusteluihin.)

Ap

Hei, mulla myös tuosta kahvipöytäasiasta. Kyseessä psykiatrinen hoitaja joka ei pitänyt siitä että en istunut joka, korostan joka potilaan välissä kahvilla vaan luin välillä mieluummin seuraavan potilaan tietoja. Lisäksi huvitti kun aikuiselta työelämässä olleelta ihmiseltä eli minulta kysyttiin kuin lapselta että onko sulle ennen sanottu tästä... Muutenkin palaute tuli aina viikon päästä passiivis-aggressiivisesti.

Onko kahvipöytäsosiaalisuus jotain erityisesti hoiva-alaan liittyvää? Koska muistin näitä lukiessani lyhyen pestin nuoruudesta. Kyse oli sairaalasta ja kun en osallistunut kahvitteluun, pystyin lukemaan silmienpyörittelystä, tuhahduksista ja äkäisistä ilmeistä, että se ei ollut hyvä juttu. Sehän ei toki vaikuttanut työni tuloksiin mitenkään, siellä ei jaettu työhön liittyvää tietoa tms.

Taitaa olla. On pystyttävä sujuvasti keskustelemaan Ritvan naapurista Pentistä vaikka, et tunne Penttiä etkä oikeastaan Ritvaakaan..

Monet työnantajat myös latelee vaatimuksia, koska "näin nyt vaan on aina haettu" tai "tottakai hyvä työntekijä on ulospäinsuuntautunut", mutta sitten kun paikkaa hakee osaava introvertti, niin kyllä se taito voi painaa enemmän kuin ekstroverttiys. Toki kyllä edelleen ekstrovertti on se ihanne ja olen tästä todella surullinen. Olen itsekin introvertti ja tiedän, että sekä introverteillä että ekstroverteillä on omat vahvuutensa ja jokaisella työpaikalla pitäisi olla sopivassa suhteessa molempia ja molemmille pitäisi antaa tilaa ja mahdollisuus toimia vahvuuksiensa mukaan. Valitettavasti näin ei läheskään aina ole, mutta ei se tarkoita, että introverttina olisi mahdotonta saada töitä tai pärjätä töissä.

Työpaikkailmoitus ei ole mikään raamattu, eli vaikka ei täyttäisi kaikkia kriteereitä, kannattaa silti hakea. Kyllä niissä yleensä on niitä tärkeämpiä ja vähemmän tärkeitä ominaisuuksia/osaamisia ja tosiaan osa on saatettu laittaa lähinnä tavan tai täydellisyydentavoittelun vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

"Kuinka monta kertaa olet kuullut neuvon "ole vaan oma itsesi"?"

Eli älä ole, jos ja kun haluat sen työn... Simple as that.

Ole oma itsesi, mutta älä ole tuolla tavalla, älä ole tuollainen, äläkä sano näin tai noin.

Ja missä kohtaa se "oma itse" sitten tulee esiin?

Uskon, että välillä työnantajilla on naurussa pitelemistä, kun lisäävät kaikenlaisia vaatimuksia työpaikkailmoituksiin.

"No, pannaan vielä hei tämäkin lisävaade tänne..."

Ja hörönaurut päälle.

Voi tietenkin lopulta olla, ettei se valittu oikeasti hallitse puoliakaan niistä, mitä vaadittiin. Mutta entä sitten?

Vierailija kirjoitti:

osa on saatettu laittaa lähinnä tavan tai täydellisyydentavoittelun vuoksi.

Tämä onkin se asia, johon toivoisin rekrytoijien kiinnittävän huomiota.

Ap

Tein 9 vuotta sijaisuuksia keittiöapulaisena ja siivoojana, mutta en kelvannut vakituiseksi ujouteni takia. Sain positiivista palautetta ammattitaidostani, joustavuudestani, työni laadusta, luotettavuudestani yms. mutta ujouteni ja hiljaisuuteni oli este vakituisen paikan saamiselle. Ihmettelen kuitenkin, miten he kelpuuttivat minut sijaiseksi. Sijaisenhan pitää sopeutua jatkuvasti muuttuviin työyhteisöihin ja työpaikkoihin. En ymmärrä, miten ujous ei haitannut siinä. Hain vakituisia paikkoja, mutta en päässyt kertaakaan toiselle kierrokselle ryhmähaastattelusta. Epäonnistuin niissä joka kerta ujouden ja jännittämisen takia, ja pomot sanoivat, että pitäisi olla rohkeampi. Koen itseni todella huonoksi ja epäonnistuneeksi ihmiseksi. En voi hakea mitään työpaikkoja, koska kaikissa vaaditaan niin mahdottomia. Olen työttömänä tällä hetkellä . En usko työllistyväni enää koskaan, koska minussa ei ole mitään hyviä ominaisuuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei ole ärsyttävämpää, kuin supersosiaalinen ja aina iloinen työkaveri. Ei vaan jaksa kuunnella.

Ainainen rutisija ja valittaja on vielä hirveämpi. Kaikki on pilalla ihan koko ajan, muiden tekemistä virheistä hän toki virkistyy, hetkeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin juuri yhden ilmoituksen jossa vaatimuksena oli mm.rento asenne työntekoon. Lojaalius ja elämänmyönteisyys.

Rento asenne työntekoon = Työajoista ja työn tuloksista ei ole niin väliä? Pöhisevää yritystoimintaa

Ei kun töitä painetaan yötä myöten ilman erillistä korvausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikan näyttää nykyisin saavan se, joka valehtelee parhaiten.

Työnhaku ja varsinkin työhaastattelu on pelkkää teatteria, on vaan opeteltava ulkoa tietyt vuorosanat ja esitettävä ne. Missään tapauksessa ei pidä olla oma itsensä ellei satu olemaan sosiaalinen perhonen, millään muilla ominaisuuksilla ei tunnu olevan merkitystä. Jotenkin olen kuvitellut, että työnantajat haluaisivat hyvän työntekijän eikä hyvää ja rentoa tyyppiä kahvihuoneeseen höpöttämään, mutta olen kai jäänyt johonkin menneisyyteen ajatusteni kanssa.

(Olen muuten saanut työharjoitteluarvosteluun miinuksen siitä, etten osallistunut riittävästi kahvipöytäkeskusteluihin.)

Ap

No ei pidä lukea niitä vaatimuksia kuin piru raamattua. Isossa suunnittelutalossa työskentelevänä voisin sanoa, että perussuunnittelijalle riittää hyvät käytöstavat; osataan tervehtiä ihmisiä niin livenä kuin tiimsissä. Täytyy pystyä kommunikoimaan sisäisesti sekä asiakkaalle omien suunnitelmien sisältö ja ottaa vastaan palautetta sekä tarvittaessa keskustella suunnittelun perusteista ja erilaisista mahdollisuuksista. Tarvittaessa keskustelut laite/ komponenttitoimittajan kanssa. Siinäpä se aikalailla on. Muu on vapaaehtoista. 

Kyllä, hyvät käytöstavat riittävät varmasti itse työhön, mutta riittävätkö siihen, että tulet valituksi kyseiseen työhön? Jos työhaastattelussa on myös supersosiaalisia hakijoita, jäät väkisinkin heidän jalkoihin ujompana/introvertimpana.

Jos kyse ei ole hömpänpömppä-pöhinäfirmasta, se supersosiaalinen räpättäjä karsiutuu ja introvertti palkataan. Töissä on tarkoitus tehdä, eikä vain esittää työntekoa.

Näinhän sitä vois luulla.. Todellisuus on se, että jos olet hiljainen jännittäjätyyppi, karsiudut ensimetreillä, kun et osaa TUODA osaamistasi ESIIN.

Ja se supersosiaalinen osaa tuoda esiin osaamisena myös sellaisia taitoja, joita ei tosiasiassa osaa ollenkaan.

Ikävä kyllä.

Olen se ujo ja hiljainen jännittäjätyyppi. Menen helposti täysin lukkoon työhaastattelussa. Tämä johtaa siihen että vaikka haastattelijan esittämä kysymys olisikin jostain aihealueesta mistä tiedän paljon, vaikutan siltä että en tiedä aiheesta yhtikäs mitään.

Hyvä ystäväni on sellainen sosiaalinen mutta rento pälättäjä, joka osaisi pitää puolen tunnin esitelmän aiheesta josta ei tiedä mitään ihan vaan hölisemällä vakuuttavasti niitä näitä.

Arvatkaa vaan kumpi meistä saa helpommin töitä.

Vierailija kirjoitti:

Tein 9 vuotta sijaisuuksia keittiöapulaisena ja siivoojana, mutta en kelvannut vakituiseksi ujouteni takia. Sain positiivista palautetta ammattitaidostani, joustavuudestani, työni laadusta, luotettavuudestani yms. mutta ujouteni ja hiljaisuuteni oli este vakituisen paikan saamiselle. Ihmettelen kuitenkin, miten he kelpuuttivat minut sijaiseksi. Sijaisenhan pitää sopeutua jatkuvasti muuttuviin työyhteisöihin ja työpaikkoihin. En ymmärrä, miten ujous ei haitannut siinä. Hain vakituisia paikkoja, mutta en päässyt kertaakaan toiselle kierrokselle ryhmähaastattelusta. Epäonnistuin niissä joka kerta ujouden ja jännittämisen takia, ja pomot sanoivat, että pitäisi olla rohkeampi. Koen itseni todella huonoksi ja epäonnistuneeksi ihmiseksi. En voi hakea mitään työpaikkoja, koska kaikissa vaaditaan niin mahdottomia. Olen työttömänä tällä hetkellä . En usko työllistyväni enää koskaan, koska minussa ei ole mitään hyviä ominaisuuksia. 

Hait keittiöapulaisen ja siivoojan paikkoja, ja näihin oli useampi hakukierros ja ryhmähaastatteluja?! Olen sanaton.

Tuo on ihan totta, että vakkaripaikat jaetaan ihan jollain muilla perusteilla kuin työtaidoilla. Olen pahoillani sun puolesta

Ap

Hain viime vuonna paikkaa, joka sisälsi lähinnä puhelinasiakaspalvelua. Palkka ei päätä huimannut ja homman olisi osannut suunnilleen hyvin koulutettu apinakin. Hakuprosessi kesti noin kaksi kuukautta ja sisälsi kolme haastattelua! Viimeisen kerran alkoi olla jo tatti otsassa niin suuri, että en edes itse uskonut mahdollisuuksiini. No, joku toinen valittiin, mutta sama paikka oli taas avoinna alle puoli vuotta myöhemmin. Taas haettiin huipputyyppiä yms. roskaa, mutta kokenut ja varma aspa ei kelvannut. Toista kertaa en enää hakenut sitä paikkaa.

Vit----taa monissa hakemuksissa, kun pitäisi listata kaikki edelliset työpaikat lomakkeeseen päivämäärineen,

muuten ei pääse eteenpäin hakemuksessa. Kun kuitenkin lisätään se CV missä on koko historia

valmiina. Näpyttele nyt sitten 20 työpaikkaa tarkkoine päivämäärineen ja kuvauksineen.

Ei varsinaisesti ollut älyttömiä vaatimuksia, mutta kesätöitä etsiessä törmäsin tällaiseen huvittavaan ilmoitukseen:

"Etsin henkilöä, joka osaisi piirtää sekä käsin että tietokoneella. Työt eivät ole vaativia, lähinnä piirretään hedelmiä, eläimiä tms helppoja asioita. Nämä piirrokset tulevat kuvakortteihin, joita voi käyttää apuna esimerkiksi oppimisessa tai selkeyttämisessä (esim. erityistarpeisille lapsille).

Laittamalla sähköpostia: nahein@utu.fi voit laittaa kuvan, jossa olet piirtänyt 5 minuutissa kolme mitä tahansa hedelmää tietokoneella. Työ on satunnaista tuntityötä, mutta alussa osaan antaa jo suoraan 5h töitä."

Palkkaus: 7e/h

Vierailija kirjoitti:

Vit----taa monissa hakemuksissa, kun pitäisi listata kaikki edelliset työpaikat lomakkeeseen päivämäärineen,

muuten ei pääse eteenpäin hakemuksessa. Kun kuitenkin lisätään se CV missä on koko historia

valmiina. Näpyttele nyt sitten 20 työpaikkaa tarkkoine päivämäärineen ja kuvauksineen.

Olen jättänyt muutaman hakemuksen kesken juuri tuon takia, pitäköön tunkkinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vit----taa monissa hakemuksissa, kun pitäisi listata kaikki edelliset työpaikat lomakkeeseen päivämäärineen,

muuten ei pääse eteenpäin hakemuksessa. Kun kuitenkin lisätään se CV missä on koko historia

valmiina. Näpyttele nyt sitten 20 työpaikkaa tarkkoine päivämäärineen ja kuvauksineen.

Pidän tätä eräänlaisena psykologisena testinä. Jos hakija jaksaa täyttää kaikki koulutuksensa ja työpaikkansa lomakkeeseen, niin se kertoo hyvästä motivaatiosta ja sinnikkyydestä. Osa porukasta karsiutuu jo tällä ekalla esteellä.

Mä pääsin viimeksi töihin spesialistiksi ilman haastattelua, ne tuntee jo mut.

Vierailija kirjoitti:

Tein 9 vuotta sijaisuuksia keittiöapulaisena ja siivoojana, mutta en kelvannut vakituiseksi ujouteni takia. Sain positiivista palautetta ammattitaidostani, joustavuudestani, työni laadusta, luotettavuudestani yms. mutta ujouteni ja hiljaisuuteni oli este vakituisen paikan saamiselle. Ihmettelen kuitenkin, miten he kelpuuttivat minut sijaiseksi. Sijaisenhan pitää sopeutua jatkuvasti muuttuviin työyhteisöihin ja työpaikkoihin. En ymmärrä, miten ujous ei haitannut siinä. Hain vakituisia paikkoja, mutta en päässyt kertaakaan toiselle kierrokselle ryhmähaastattelusta. Epäonnistuin niissä joka kerta ujouden ja jännittämisen takia, ja pomot sanoivat, että pitäisi olla rohkeampi. Koen itseni todella huonoksi ja epäonnistuneeksi ihmiseksi. En voi hakea mitään työpaikkoja, koska kaikissa vaaditaan niin mahdottomia. Olen työttömänä tällä hetkellä . En usko työllistyväni enää koskaan, koska minussa ei ole mitään hyviä ominaisuuksia. 

Kummallista. Luulisi, että ujo ja hiljainen siivooja on parempi kuin sellainen utelias hölöttäjä, millaisia olen aika useasti kohdannut. Älä luovuta. Lakkaa sanomasta, ettei sinulla ole mitään hyviä ominaisuuksia, sillä se on vale. Lupaa meille, että haet jotain paikkaa tällä viikolla.

Ja kun tulee niitä haastatteluja ja muita niin totea niiden alussa, että "mä olen pirjo ja olen tosi ujo näissä tilanteissa. Mua jännittää ihan kamalasti". Saat sillä pisteitä, koska kaikki tsemppaa sua, se selittää sun käytöstäsi ja olet rehellinen - mikä on asia mitä itse ainakin arvostan todella paljon.