Yliopistoon 40 -vuotiaana?

Pääsin 38-vuotiaana, en sano alaa, koska voidaan tunnistaa. Olin jo töissä sillä alalla toimistolla, kävin kursseja avoimessa yliopistossa ja pääsin avoimen kautta sisälle, töiden ohessa opiskelin (+ kouluikäiset lapset ja kotityö, onneksi hyvin asioihin suhtautuva mies). Pääsin sitten siitä työpaikassa tuurailemaan ja sitä kautta alalle ja palkkakin parani, kun hain sitten vielä uusiin tehtäviin. Kannattaa miettiä, mikä työllistää ja mitkä on mahdollisuudet työllistyä. 

N 52 v. 

Tsemppiä! Tee vaikka avoimessa jotain ensin?

Itse menin amk:hon 42-vuotiaana ja nyt 45-vuotiaana pääsin yliopistoon DI-opintoihin. Pohjalla lukio 26v sitten.. :)

Suomessa yliopistojen taso on keskinkertainen. Sitä on turha pelätä, etteikö siellä pärjäisi.

Vierailija kirjoitti:

Hei, minä myös harkitsemassa yliopistossa opiskelua ja arkeologia kiinnostaa :) Mietin vain, kun lukiokin oli aika haastava (aikaa vierähtänyt n. 20 vuotta) ja pääsin just läpi, että oisko liian rankka.

N40

Ei kannata tässä iässä lähtii enää kesiksi kaivauksille kykkimään. Rankkaa oli nuorenakin.

toinen N40

Pääsin yliopistoon 42-vuotiaana. Olin tiennyt jo pidemmän aikaa, että haluan opiskella vielä "jotain", mutta en tiennyt mitä. Otin ensin projektiksi käydä läpi erilaisia hakuoppaita, enkä edes jumiutunut lähimmän yo:n tarjontaan. Loppujen lopuksi kiinnostuin alasta, jota opetetaan toisessa kaupungissa. Nykyään (jopa ennen koronaa) hyvin monet kandi- ja maisteriohjelmat on mahdollista suorittaa osittain etänä, joten toisesta kaupungista käsin pystyy hyvin opiskelemaan, kunhan on aina välillä mahdollisuus matkustaa paikan päälle. Nyt korona-aikaan olisin voinut asua vaikka toisessa maassa, kun kaikki opetus on ollut etänä.

En päässyt opiskelemaan ensimmäisellä yrittämällä, joten hyödynsin seuraavan vuoden opiskelemalla avoimessa yo:ssa perusopinnot. Sain niistä niin hyvät arvosanat, että päädyin pyrkimään avoimen kiintiössä sisään ja sitten pääsinkin. Suosittelen muutenkin avoimen opintoja lämpimästi kaikille, jotka ovat hakemassa yliopistoon. Niitä suorittamalla näkee jo, onko opiskeltava aihe todellisuudessa itseään kiinnostava ja pärjääkö opinnoissa. Kurssithan ovat siis ainakin meillä täsmälleen samoja, joita olisin muutenkin joutunut opiskelemaan 1.-2. vuoden aikana ja myös opettajat ovat suurimmaksi osaksi samoja. 

Minulle opiskelemaan lähteminen aikuisiällä oli oikea ja hyvä päätös. Suosittelen itsensä kehittämistä ja omien työllistymismahdollisuuksiensa parantamista jokaiselle, joka sellaisia kokee tarvitsevansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, minä myös harkitsemassa yliopistossa opiskelua ja arkeologia kiinnostaa :) Mietin vain, kun lukiokin oli aika haastava (aikaa vierähtänyt n. 20 vuotta) ja pääsin just läpi, että oisko liian rankka.

N40

Myöskään tämä ei työllistä yhtään.

Joitakin työllistää.

Niinpä! Kaikki ei tietenkään Egyptiin pääse, mutta Suomessakin riittää tutkittavaa.

Suomessa voi olla ei-niin-hohdokasta tehdä arkeologisia kaivauksia, mutta ainakin täällä välttynee muumion kiroukselta.

Kaivauksia on vain kesäisin. Arkeologien työtilanne on surkea.

Mielestäni opiskelu kannattaa aina. On työtä aivoille, oppii paljon, on kiinnostavaa, tutustuu uusiin ihmisiin, itsetunto kohenee, jne., ja jos suorittaa tutkintoon asti, se ehkä työllistääkin. 

Itse olen 39 ja sairaanhoitoa opiskelen. Kannattaa jos kiinnostaa! 😊

En ihan ymmärrä, miksi kukaan lähtee opiskelemaan ilman ajatustakaan siitä, miten tutkinto työllistää. Oletteko jotain miljonäärejä vai miten edes on mahdollista olla välittämättä siitä?

Ilman muuta kannattaa mennä jos vain fiiliksiä on. Itse lähdin vaihtamanaan alaa neljäkymppisenä ja ajattelin, että miksi en hakisi yliopistoon. Koomisinta oli se, että päädyin myös siinä opintojen ohella yliopistolle töihin.

Oma perussääntö on se, että kun tekee asioita jotka kiinnostaa ja tutustuu uusiin ihmisiin, siitä poikii tilaisuuksia aivan toisella tavalla. Yleenaä nämä tilaisuudet tuovat myös erilaisia projekteja ja yllättävän nopeasti myös uuden työn.

Ei muutakuin reippaasti uutta oppimaan ja kohti uusia mahdollisuuksia!

Miksi ihmeessä ikä olisi este? Olen opiskellut koko elämäni. Ensi vuonna haen yliopistoon kun taskussa tarpeeksi avoimen pisteitä- sitten lähemmäs sata. Voisin nytkin hakea jo, mutta olen kivasti pärjännyt avoimen puolella töiden ohella.

Tsemppiä! Ikä ei todella ole este!

Hain viime keväänä lukemaan kauppatieteitä ja pääsin yllätyksekseni vanhoilla lukiopapereilla sisään ilman pääsykoetta. Suurin osa kursseista on nyt koronan takia netissä, joten helppoa opiskella kotoa käsin. Ehdottomasti kannattaa hakea, jos vähänkään kiinnostaa. Kemiaan on hyviä materiaaleja ja treenejä esimerkiksi Abitreenit ja opetus.tv . Tsemppiä kohti uusia unelmia! 

Jos osaisi muita kieliä kuin suomea, maailman yliopistoissa on kaikille avoimia lyhyempiä ja pitempiä kursseja etänä, eikä maksa mitään, jos pelkkä tiedon kartuttaminen riittää. Jos haluaa jonkin todistuksen käydystä kurssista, se maksaa ehkä 150€. Kenties suomalaisetkin yliopistot tarjoavat kursseja samalla periaatteella, en tiedä. Yksi mielentuleva tapa palata opintielle on yliopiston kesäkurssi, jollaisen itsekin kävin aikoinani Ruotsin KTH:ssa, viittä opintoviikkoa vastaava kursi SQL-tietokannoista. Joka tapauksessa, kannatta yrittää edetä suunnitelmissa, jo kiinnostus asiaa kohtaan on hieno juttu!

Yliopiston tehtävä on tutkimuksen lisäksi kouluttaa ihmisiä yhteiskunnan palvelukseen.

Miten te keski-ikäiset fuksit ajattelitte palvella yhteiskuntaa yliopistosta saamillanne taidoilla ja tiedoilla? Eihän teitä mihinkään oman alan töihin tulla ottamaan. Ehkä farmasia, hammaslääketiede, lääketiede ym. selkeät akateemiset duunarialat poikkeuksena.

Vai ihanko harrastukseksi vain ajattelitte opiskella, yhteiskunnan piikkiin?

Itse hain "semiläpällä" yliopistoon vuonna 2014. Olen ollut IT-alalla töissä jo vuosia ja halusin kokeilla olisiko mulla mitään asiaa yliopistoon. Pääsin pääsykokeen perusteella sisään ja lähdin suorittamaan opintoja kunnolla vasta vuonna 2018.

Itsellä siis koulutustaustana lukio ja sieltä ylioppilaaksi 1995. Lyhyt matematiikka ja siinäkin taisi tulla vain C:n paperit. Sen jälkeen datanomiksi ja sen jälkeen töihin. Aina välillä jäi kaihertamaan se, etten kouluttautunut sen pidemmälle ja siksi päätin hakea yliopistoon juurikin n. 40-vuotiaana. No nyt 44-vuotiaana on 180op kasassa ja pitäisi lähinnä vaan paketoida toi kokonaisuus ja ottaa kandin paperit ulos. Ajatuksena on vielä joskus vetää maisteriksi.

Itse en olisi koskaan päässyt/pärjännyt yliopistossa n. 20-vuotiaana, koska kärsivällisyys ja keskittymiskyky olivat mitä olivat. Vanhempana huomasin, että sitkeys paikkaa aika paljon puutteellisia tietoja, joten mitään ongelmaa en näe siinä, että hakisi yliopistoon - siis vaikka paljon vanhempanakin.

Olin lukiossa hyvin keskinkertainen jopa lyhyessa matematiikassa ja vähän mietin, että miten pärjään tuolla, mutta loppujen lopuksi tuli suoritettua nimenomaan matematiikkaa 40op, koska homma rupesikin kiinnostamaan.

Ei yliopistossa opiskelu ole iästä kiinni. Kun valitset alaa, kannattaa käydä katsomassa vaikka mol:in sivuilta, mille aloille haetaan työntekijöitä, niin et turhaan opiskele jotain alaa, josta et saakaan itsellesi työtä. 

Olen itse lähtenyt opiskelemaan 47-vuotiaana. Ensin alaa, josta ei työpaikkoja löydy. Onneksi jatkoin vielä toisen tutkinnon, jonka avulla olen saanut jopa valita työpaikkani.

Vierailija kirjoitti:

En ihan ymmärrä, miksi kukaan lähtee opiskelemaan ilman ajatustakaan siitä, miten tutkinto työllistää. Oletteko jotain miljonäärejä vai miten edes on mahdollista olla välittämättä siitä?

Minulla on lähemmäs kuusikymppinen ystävä, joka opiskelee jollain työttömyystuella. Hänellä ei ole aikomustakaan mennä ikinä mihinkään ns. normaaliin päivätyöhön. Jotain pientä hommaa kotoa käsin on tehnyt. Ymmärrän, että opiskelu on joistain kivaa, mutta mietin, eivätkö ihmiset yleensä pidä mitenkään outona, että tätä harrastetaan täysin yhteiskunnan piikkiin? Samalla menee opiskelupaikka joltain parikymppiseltä. Avoin yliopisto on asia erikseen. Kyllä Suomessa on asiat aika pahuksen hyvin, jos voi opiskella ihan fiilispohjalta. Jossain Amerikassa vanhemmat säästää hiki päässä koko lapsuuden ja nuoruuden ajan, jotta lapsi pääsee kouluun. Väkisinkin tulee mieleen, että siellä suunnitellaan vähän työllistymistäkin. Suomessa on sinänsä mahtava systeemi, jossa ns. sosiaalinen nousu on mahdollinen, mutta kyllä sitä nyt hyödynnetään aika törkeästi.

Lääketiedettä voin suositella lämpimästi, jos bilsa ja kemia kiinnostaa! Työtilannekin on hyvä :) Bilsa, kemia ja fysiikka vaan tosi huolella haltuun niin pääsykokeessa pärjää kyllä. :)

Vierailija kirjoitti:

Entä onko mahdollista päästä yliopistoon pelkän pääskokeen tuloksella, jos ylioppilastodistuksessa kaikki arvosanat pelkkää A:ta, lukuunottamatta lyhyen matikan B:tä?

Arkeologiaa opiskelemaan harkitseva

Nimenomaan pelkän kokeen perusteella on silloin mahdollista päästä sisään! Mutta silloin tietty täytyy pärjätä kokessa erittäin hyvin.

Ei kannata opiskella vanhemmalla iällä biologiaa tai arkeologiaa. Ette nimittäin tule koskaan työllistymään niille aloille. Mikäli opinnoistaan haluaa työllistyä, suosittelen seuraavaa listaa:

logopedia

farmasia

varhaiskasvatus

psykologia

lääketiede

oikeustiede

sosiaalityö