Yliopistoon 40 -vuotiaana?

Pärjääkö yliopistossa muihin nähden muka, jos muut opiskelleet lukiossa ja itse ei ole tai ei ole opiskellut kyseisiä aineita (vasta pääsykoetta varten)?

Vierailija kirjoitti:

Pärjääkö yliopistossa muihin nähden muka, jos muut opiskelleet lukiossa ja itse ei ole tai ei ole opiskellut kyseisiä aineita (vasta pääsykoetta varten)?

Ei se yliopisto nyt kyllä kovin vaativa ole, että hyvin voi pärjätä jos on vähän motivaatiota.

T. Maisteri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pärjääkö yliopistossa muihin nähden muka, jos muut opiskelleet lukiossa ja itse ei ole tai ei ole opiskellut kyseisiä aineita (vasta pääsykoetta varten)?

Ei se yliopisto nyt kyllä kovin vaativa ole, että hyvin voi pärjätä jos on vähän motivaatiota.

T. Maisteri

Jotenkin kuva yliopistosta on sellainen, että on todella vaativa ja siellä opiskelevat tajuttoman fiksuja. Yläasteelta pääsin 9.6 keskiarvolla, mutta lukiossa se tipahti jonnekin 7.5-8 paikkeille ja kaikki motivaatio ja usko itseen katosi.. opiskelua kyllä rakastan, mutta mietin onko jo myöhäistä, kun ikääkin on jo kohta 35..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pärjääkö yliopistossa muihin nähden muka, jos muut opiskelleet lukiossa ja itse ei ole tai ei ole opiskellut kyseisiä aineita (vasta pääsykoetta varten)?

Ei se yliopisto nyt kyllä kovin vaativa ole, että hyvin voi pärjätä jos on vähän motivaatiota.

T. Maisteri

Jotenkin kuva yliopistosta on sellainen, että on todella vaativa ja siellä opiskelevat tajuttoman fiksuja. Yläasteelta pääsin 9.6 keskiarvolla, mutta lukiossa se tipahti jonnekin 7.5-8 paikkeille ja kaikki motivaatio ja usko itseen katosi.. opiskelua kyllä rakastan, mutta mietin onko jo myöhäistä, kun ikääkin on jo kohta 35..

Jos sulla on joku työllistävä ala mielessä ja rahoitus kunnossa, ei ole myöhäistä.

Voi harrastuksenakin opiskella, toki.

Esim kauppakorkeaan hakiessani lukion opinnoista oli hyötyä ainoastaan matematiikasta ja siinäkin hyvin rajoitetusta osasta. En tiedä mitä ainetta haluat yliopistoon mennä opiskelemaan, mutta en kävisi lukion kursseja kertauksen vuoksi vaan panostaisin pääsykokeisiin ja kävisin niihin valmentavia kursseja (jos niitä nykypäivänä vielä on). Ilmeisesti hakisit kumminkin pääsykokeella, et lukiotodistuksella?

faarao kirjoitti:

itse menin harrastukseksi n 43 vuotiaana toiseen tutkintoon että sain stadista opiskelija-asunnon ja 2 vuotta kelalta oikeutta opiskella työttömänä, parissa vuodessa luin toisen yliopistotutkinnon ja entinen auttoi siinä että sain hypätät maisteriohjelmaan suoraan, tein gradun entisestä gradusta, sitten taas uudet maisterin paperit, ryypätessähän se meni se 2 vuotta ja sitten taas työttömäksi. tuskin koskaan tarviin papereita mutta olipahan harrastus lukea wikipediasta tenttiin ja vanha gradu pohjana

Ja sunlaisille Porvoon pelleille TE-toimisto myöntää omaehtoisen opiskelun kun mulle sitä ei myönnetty sairaanhoitajaopintoihin. Siksi pääsenkin pitkäaikaistyöttömäksi ja valtio maksaa, kiitos TE-toimisto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pärjääkö yliopistossa muihin nähden muka, jos muut opiskelleet lukiossa ja itse ei ole tai ei ole opiskellut kyseisiä aineita (vasta pääsykoetta varten)?

Ei se yliopisto nyt kyllä kovin vaativa ole, että hyvin voi pärjätä jos on vähän motivaatiota.

T. Maisteri

Jotenkin kuva yliopistosta on sellainen, että on todella vaativa ja siellä opiskelevat tajuttoman fiksuja. Yläasteelta pääsin 9.6 keskiarvolla, mutta lukiossa se tipahti jonnekin 7.5-8 paikkeille ja kaikki motivaatio ja usko itseen katosi.. opiskelua kyllä rakastan, mutta mietin onko jo myöhäistä, kun ikääkin on jo kohta 35..

Ei lukion keskiarvolla ole mitään merkitystä. Motivaatiolla on. Itsekin valmistuin 5 vuodessa filosofian maisteriksi. Niin ja lukion päästötodistuksen keskiarvo oli 7,2. Pääsykokeisiin valmistauduin kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pärjääkö yliopistossa muihin nähden muka, jos muut opiskelleet lukiossa ja itse ei ole tai ei ole opiskellut kyseisiä aineita (vasta pääsykoetta varten)?

Ei se yliopisto nyt kyllä kovin vaativa ole, että hyvin voi pärjätä jos on vähän motivaatiota.

T. Maisteri

Jotenkin kuva yliopistosta on sellainen, että on todella vaativa ja siellä opiskelevat tajuttoman fiksuja. Yläasteelta pääsin 9.6 keskiarvolla, mutta lukiossa se tipahti jonnekin 7.5-8 paikkeille ja kaikki motivaatio ja usko itseen katosi.. opiskelua kyllä rakastan, mutta mietin onko jo myöhäistä, kun ikääkin on jo kohta 35..

Mielestäni opiskelu sinänsä ei ole mitenkään myöhäistä, mutta valitettavasti työmarkkinoilla ikäsyrjintä on nykyään niin tylyä, että työllistyminen omalle alalle voi olla keskimääräistä vaikeampaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pärjääkö yliopistossa muihin nähden muka, jos muut opiskelleet lukiossa ja itse ei ole tai ei ole opiskellut kyseisiä aineita (vasta pääsykoetta varten)?

Ei se yliopisto nyt kyllä kovin vaativa ole, että hyvin voi pärjätä jos on vähän motivaatiota.

T. Maisteri

Jotenkin kuva yliopistosta on sellainen, että on todella vaativa ja siellä opiskelevat tajuttoman fiksuja. Yläasteelta pääsin 9.6 keskiarvolla, mutta lukiossa se tipahti jonnekin 7.5-8 paikkeille ja kaikki motivaatio ja usko itseen katosi.. opiskelua kyllä rakastan, mutta mietin onko jo myöhäistä, kun ikääkin on jo kohta 35..

Oletko katsonut eri yliopistojen kokonaisopiskelijamääriä? Niissä on kirjoilla kymmeniä tuhansia ihmisiä yhteensä, kaikista ikäryhmistä. Opinnot eivät vaadi neroutta vaan motivaatiota, kiinnostusta alaan ja itsekuria. Keskivertofiksu pärjää yliopistossa vallan hyvin. Kokeile avointa yliopistoa ensin, ihan samat suoritusvaatimukset sielläkin kuin normiyo:n puolella. Mielikuvat ylettömästä vaativuudesta saattavat hälvetä siinä samalla..

Haluaisin muistuttaa kaikkia että yliopistoonkin voi hakea ammattikoulun päättötodistuksella ihan samanlailla kuin lukionkin todistuksella. Tuolla taas joku sanoi alussa että vaaditaan lukion oppimäärä, no ei vaadita vaan ammttikoulukin käy pohjalle.

Avoimeen ei vaadita mitään, mutta tutkintoa et koskaan silloin saa koska avoimesta pitää teietenkin hakea linjalle että se tutkinnon saaminen on edes mahdollista.

Ap, aiotko hankkia haalarit ja osallistua rientoihin jos pääset sisään?

Harrastamisesta tuossa olisi lähinnä kysymys. Olet yli-ikäinen akateemiselle uralle.

Ei kannata jäädä miettimään sitä milloin se lukio on tullut käytyä. Kaikki ne asiat on ihan opittavissa kun jaksaa nähdä vaivaa.

Alaa tietenkin kannattaa vaihtaa jos se kiinnostaa ja siihen on mahdollisuus! Se, kuinka monta vuosikymmentä ehtii töitä tekemään, on toissijaista mutta valintaa tehdessä on varmasti syytä perehtyä todelliseen työnkuvan ja työtilanteeseen eikä luottaa liikaa omiin mielikuviin.

Tsemppiä pohdintoihin ja hakemiseen!

Vierailija kirjoitti:

Harrastamisesta tuossa olisi lähinnä kysymys. Olet yli-ikäinen akateemiselle uralle.

Ai kiitos!😀 Jatko-opiskelen nyt maisteriksi omalta alaltani. Olen ollut koko ajan töissä ja tulen olemaan jatkossakin.

T: 50-vuotias

Ap:lle sanoisin myös, että selvitä työllisyys tarkasti siihen tutkintoon mihin haet. Valitettavasti nykyään pelkkä maisterintutkinto ei takaa sinulle töitä. Otan tästä oman esimerkin: opiskelin terveystieteitä, koska ne kiinnostivat ja valmistuin TtM:ksi vain todetakseni ettei sillä tee mitän ellei ole a. sairaanhoitajan koulutusta alla tai b. halua ryhtyä yrittäjäksi (minkä voi tehdä muutenkin). Se oli todella turhauttavaa.

Lopulta päätin opiskella sosiaalityötä siihen päälle, opiskelin aluksi avoimessa, ja pääsin sitäkautta sisään. Nyt vakituinen työpaikka, ja palkka ok, himppa vajaa 4000e. Olen tyytyväinen ja työ on ihan ok myös, samoin sosiaalityössä on työnhakijan markkinat ja mahdollisuuksia vaikka kuinka.

Homman opetus on, että jos olisin aluperin selvittänyt realistiset työllistymismahdollisuudet, niin ei olisi tarvinnut tehdä turhaa työtä sitä viittä vuotta!! Nämä fraasit, että "koulutus ei mene koskaan hukkaan", on osittain pötyä. Juu kyllähän ne sivistävät mutt sillä ei perhettä elätetä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, minä myös harkitsemassa yliopistossa opiskelua ja arkeologia kiinnostaa :) Mietin vain, kun lukiokin oli aika haastava (aikaa vierähtänyt n. 20 vuotta) ja pääsin just läpi, että oisko liian rankka.

N40

Myöskään tämä ei työllistä yhtään.

Joitakin työllistää.

Niinpä! Kaikki ei tietenkään Egyptiin pääse, mutta Suomessakin riittää tutkittavaa.

Suomessa voi olla ei-niin-hohdokasta tehdä arkeologisia kaivauksia, mutta ainakin täällä välttynee muumion kiroukselta.

Vierailija kirjoitti:

Äitini meni yliopistoon 5kymppisenä avoimen kautta. Ihan työn ohessa opiskeli. Innostui niin että opiskeli tohtoriksi asti. 

Mitä sitten? 50v on auttamatta liian vanha työmarkkinoille!

Mikä ala yliopistolla olisi hyvin työllistävä ja lisäksi sellainen, että töihin olisi mahdollista päästä kiinni vielä nelikymppisenä? Onko joillain aloilla vähemmän ikärasismia?

Ap:n tavoin mietin opiskelemaan hakemista, en vain ole varma, mihin kannattaisi hakea. Taustalla yo-tutkinto ja sinänsä hyvät paperit (laudatureja ja eximioita) 17 vuoden takaa. Sen jälkeen perheen perustaminen ja erilaisia toimistohommia pienellä palkalla.

Nyt elämäntilanne mahdollistaisi opiskelun ja parempi palkka ja mielenkiintoinen työ kiinnostaisi. Kannattaako kokeilla?

Yliopisto-opiskelu on myös elämänvaihe ja kokemus. Itse menin 31-vuotiaana. Opiskelu oli melko rankkaa ja opintorahan takia pakkotahtista. Oma-aloitteisuus oli kaikki kaikessa. Tuli myös muuta tapahtumaa ja vaihetta elämässä. Maisterin paperit sain, mutta kesti kauemmin kuin luulin. Opiskelutekniikka on tärkeää, samoin teoreettisen ajattelun kyky. Kannattaa miettiä työelämää, että onko oikeasti kilpailukykyinen työmarkkinoilla sitten kun valmistuu. Että mikä se toive ja haave oikeasti on. Opiskelu toki on aina arvokasta henkistä pääomaa. Haaveita ja toiveita täytyy olla. Mutta mikä on sen homman ydin eli asiasisältö suhteessa työ, raha, voimat. Ja myös elämänkaari eli haluatko satsata vuosia opiskeluun. Se on pois muusta elämästä. Oikeasti ei voi kovin montaa isoa projektia vuosia työn alla nelikymppisenä. Keho muuttuu, ei jaksa niin kuin nuorena.

Finanssialalla 10+ vuotta työskennelleenä sain tarpeekseni ja hain unelmien alalle yliopistoon. En lukenut pääsykokeeseen, kävin pääsykokeissa ja pääsin heti sisään. Opiskelemaan otetaan vain 12 vuodessa, joten tiesin olevani oikealla tiellä. Kahdessa vuodessa olen suorittanut opinnot siihen pisteeseen, että pääsen seuraavaksi tekemään gradua. Kannattaa siis ehdottomasti hakea yliopistoon.

Olen sitä mieltä, että aikuisiällä opiskelu kannattaa, koska elämänkokemus ja itsevarmuus ovat mm. opettanut löytämään olennaiset asiat, joten opinnoissa pystyy etenemään nopeasti. 

N34