En kuulu näihin suomalaisiin onnellisiin, entä sinä?

Olen yrittänyt etsiä terapeuttia. Olen lähettänyt jo kymmeniä sähköposteja. Lähes kaikkien aikataulut on täynnä. Ehkä kesän jälkeen vapautuu asiakaspaikka jne. Googletin, että näkyy olevan Suomessa yleinen ongelma (ei siis vain kotikaupungissani tai että vika on minussa). Samoin eri kriisipuhelimet ja chatit on ylikuormittuneita. Tuntuu erikoiselta, että maa, jossa kovin vähän huolehditaan ja välitetään toisista ihmisistä on niin onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen äärimmäisen onneton, itse*urhan partaalla. Muutamassa vuodessa olen menettänyt työni, kotini, omaisuuteni, tulevaisuuteni ja kaikki ihmissuhteeni. Siitä, että sosiaalitoimi järjesti minulle hätämajoituksen, en jaksa olla onnellinen, vaan pidän tätä lähinnä turvallisena paikkana tap*aa itseni. Ehkä joku tajuaa, mitä tarkoitan tällä melko hyvin itsensä kumoavalla ilmauksella.

Kaikesta huolimatta ymmärrän oikein hyvin, miksi Suomi on jälleen maailman tyytyväisin maa - onnellinen on vain jonkin keskinkertaisen virastotyöläisen kielentajulla keksitty nimitys. Monessa muussa maassa olisin kadulla raiskaajien ja murhamiesten kohteena. Keskivertosuomalainen, joka käy ihastelemassa ulkomaita lomareissujen euforiassaan tai parempiosaisena expatriaattina, ei ymmärrä, miten erilainen alue pohjoismaiset hyvinvointivaltiot maailman mittapuun mukaan ovat. Kun on maksuton koulu, lapsiperheiden tuet ja varhaiskasvatus, kouluruokaa, työmarkkinatuki, sosiaaliturvaa, valtavat metsät ja puhtaat vedet, kaunis kesä ja vilpoisa talvi, lämmitetyt asunnot, kirjastolaitos, hyvin turvallista ja vaikka mitä muuta, siis on sellaista mannaa, mistä monessa muussa maailmankolkassa vain uneksitaan, on tietenkin vaikea pitää itseään tyytyväisen kansan jäsenenä. Mutta kun elämä potkii tarpeeksi, ehkäpä se selviää. Minullekin selvisi.

Voi ei, tuntuu todella surulliselta kuulla, miten kurja kohtalo sinulla on ollut. Kaikesta huolimatta toivon, että saat vielä otteen elämästä ja jospa kuitenkin saisit vielä kokea onnea elämässäsi, olet tärkeä ihminen! 

Kiltisti ajateltu. Tärkeä en ole ollut enää muutamaan vuoteen, ja sitäkin ennen lähinnä hyvänä veronmaksajana. Kun kuolen, siitä tietää vain sosiaalitoimi ja ne, jotka hoitavat jäljettömiin tomumajani ja ne vähät tavarat, jotka minulla on. Ehkä jossain paikallisessa FB-ryhmässä ihmetellään hetki poliisin lippusiimoja, mutta naamasta ja nimestä ei kenelläkään ole aavistusta.

Hannu Hanhi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hannu Hanhi kirjoitti:

Vaikka Suomi kyselytutkimuksessa on rankattu maailman onnellisimmaksi maaksi, ei se tarkoita, etteikö täällä olisi onnettomia ihmisiä. Täällä on kuitenkin moni onnellisuutta lisäävä asia kunnossa. On turvallista, puhdasta, harva on aliravittu tai edes asunnoton. Suomi on melko tasa-arvoinen, koulutus on ilmaista ja meillä on maailmanmitassa melko hyvä sosiaaliturva ja terveydenhuolto.

Itse olen mielestäni onnellinen. On hyvä parisuhde, paljon ystäviä, hyvä työpaikka ja palkka, sekä mahdollisuuksia toteuttaa haaveitani. Eikä tuo tarkoita sitä, etteikö jotkut asiat olisi pielessä tai välillä vituttaisi.

Oletko muuten koskaan ollut sosiaaliturvan varassa täällä suomessa? Vai aina hyväpalkkainen?  Koulutus on toki yläkouluun saakka ilmaista. Sen jälkeen opintoraha + laina millä opiskelet ja velkaa, ei työpaikkaa, niin ei kovin onnellista ole. 

Sain aikoinaan opintotukea 505 markkaa kuussa, kun vuokran puolikkaani oli yli 1000€. Loppu piti rahoittaa opintolainalla ja kesätöiden säästöillä. Sitten valmistuin työttömäksi, jolloin taloudellinen tilanne ei parantunut.

Silti minulla oli asunto, ruokaa ja pääsy terveyskeskukseen. Monissa maissa ei ole mitään näistä, joten onko ihme, että ovat onnettomampia. Sitä paitsi minä aina uskoin, että köyhyyteni ja pienituloisuuteni olisi vain väliaikaista.

Varmaan aika tyypillistä aikoinaan tilanne monilla, kuten kuvailit.  Itse mietin myös nuorena, että velkaantuminen, 2 eri pienipalkkaista työtä on vain väliaikaista, mutta siitä huolimatta suomi on minulle kallis maa elää. Ymmärrän, ettei kaikille, ainakaan niille, joilla on hyvä palkka ja se riittää elämiseen. Mitä mahtaa miettiä sitten ne ihmiset niissä maissa, jotka eivät saa nauttia näistä etuuksista mistä me jotkut saamme. 

Hannu Hanhi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hannu Hanhi kirjoitti:

Vaikka Suomi kyselytutkimuksessa on rankattu maailman onnellisimmaksi maaksi, ei se tarkoita, etteikö täällä olisi onnettomia ihmisiä. Täällä on kuitenkin moni onnellisuutta lisäävä asia kunnossa. On turvallista, puhdasta, harva on aliravittu tai edes asunnoton. Suomi on melko tasa-arvoinen, koulutus on ilmaista ja meillä on maailmanmitassa melko hyvä sosiaaliturva ja terveydenhuolto.

Itse olen mielestäni onnellinen. On hyvä parisuhde, paljon ystäviä, hyvä työpaikka ja palkka, sekä mahdollisuuksia toteuttaa haaveitani. Eikä tuo tarkoita sitä, etteikö jotkut asiat olisi pielessä tai välillä vituttaisi.

Oletko muuten koskaan ollut sosiaaliturvan varassa täällä suomessa? Vai aina hyväpalkkainen?  Koulutus on toki yläkouluun saakka ilmaista. Sen jälkeen opintoraha + laina millä opiskelet ja velkaa, ei työpaikkaa, niin ei kovin onnellista ole. 

Sain aikoinaan opintotukea 505 markkaa kuussa, kun vuokran puolikkaani oli yli 1000€. Loppu piti rahoittaa opintolainalla ja kesätöiden säästöillä. Sitten valmistuin työttömäksi, jolloin taloudellinen tilanne ei parantunut.

Silti minulla oli asunto, ruokaa ja pääsy terveyskeskukseen. Monissa maissa ei ole mitään näistä, joten onko ihme, että ovat onnettomampia. Sitä paitsi minä aina uskoin, että köyhyyteni ja pienituloisuuteni olisi vain väliaikaista.

Piti vielä lisätä, että tietysti sairaudet, yksinäisyys, köyhyys jne. tekevät ihmisistä onnettomia. Valitattavasti ne vaikeudet eivät tee vaan suomalaisia onnettomaksi vaan se on ihan yleismaailmallinen ongelma, joka ei muuta lopputulosta eri maiden välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen äärimmäisen onneton, itse*urhan partaalla. Muutamassa vuodessa olen menettänyt työni, kotini, omaisuuteni, tulevaisuuteni ja kaikki ihmissuhteeni. Siitä, että sosiaalitoimi järjesti minulle hätämajoituksen, en jaksa olla onnellinen, vaan pidän tätä lähinnä turvallisena paikkana tap*aa itseni. Ehkä joku tajuaa, mitä tarkoitan tällä melko hyvin itsensä kumoavalla ilmauksella.

Kaikesta huolimatta ymmärrän oikein hyvin, miksi Suomi on jälleen maailman tyytyväisin maa - onnellinen on vain jonkin keskinkertaisen virastotyöläisen kielentajulla keksitty nimitys. Monessa muussa maassa olisin kadulla raiskaajien ja murhamiesten kohteena. Keskivertosuomalainen, joka käy ihastelemassa ulkomaita lomareissujen euforiassaan tai parempiosaisena expatriaattina, ei ymmärrä, miten erilainen alue pohjoismaiset hyvinvointivaltiot maailman mittapuun mukaan ovat. Kun on maksuton koulu, lapsiperheiden tuet ja varhaiskasvatus, kouluruokaa, työmarkkinatuki, sosiaaliturvaa, valtavat metsät ja puhtaat vedet, kaunis kesä ja vilpoisa talvi, lämmitetyt asunnot, kirjastolaitos, hyvin turvallista ja vaikka mitä muuta, siis on sellaista mannaa, mistä monessa muussa maailmankolkassa vain uneksitaan, on tietenkin vaikea pitää itseään tyytyväisen kansan jäsenenä. Mutta kun elämä potkii tarpeeksi, ehkäpä se selviää. Minullekin selvisi.

Voi ei, tuntuu todella surulliselta kuulla, miten kurja kohtalo sinulla on ollut. Kaikesta huolimatta toivon, että saat vielä otteen elämästä ja jospa kuitenkin saisit vielä kokea onnea elämässäsi, olet tärkeä ihminen! 

Kiltisti ajateltu. Tärkeä en ole ollut enää muutamaan vuoteen, ja sitäkin ennen lähinnä hyvänä veronmaksajana. Kun kuolen, siitä tietää vain sosiaalitoimi ja ne, jotka hoitavat jäljettömiin tomumajani ja ne vähät tavarat, jotka minulla on. Ehkä jossain paikallisessa FB-ryhmässä ihmetellään hetki poliisin lippusiimoja, mutta naamasta ja nimestä ei kenelläkään ole aavistusta.

Voi että, silti jos kuitenkin sattuisi joku ihme, olet ansainnut sen, paremman huomisen, voimia sinulle kaikesta huolimatta <3 

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt etsiä terapeuttia. Olen lähettänyt jo kymmeniä sähköposteja. Lähes kaikkien aikataulut on täynnä. Ehkä kesän jälkeen vapautuu asiakaspaikka jne. Googletin, että näkyy olevan Suomessa yleinen ongelma (ei siis vain kotikaupungissani tai että vika on minussa). Samoin eri kriisipuhelimet ja chatit on ylikuormittuneita. Tuntuu erikoiselta, että maa, jossa kovin vähän huolehditaan ja välitetään toisista ihmisistä on niin onnellinen.

Niinpä, totta puhut. Kunpa saisit pian ajan terapeutille..lämmin halaus sinulle <3 

En tiedä. En varmaan. Olen menettänyt uskoni yhteiskuntaan. Ne asiat mitä kotonani tapahtui eivät ole yhtään mitään siihen verrattuna mitä yhteiskunnan eri rattaissa pyöriminen on tehnyt. Nykyään olen (työtön) maisteri ja saanut hirveän tappelun jälkeen itselleni terapiaa riittävän pitkään mutta en usko koskaan pystyväni unohtamaan sitä miten moni asia tässä maassa ei ole itseni ja monien muiden kohdalla toiminut lainkaan. Nykyään jopa välillä höröhdän uutisia lukiessani kun uutisoidaan niin järkyttyneinä jostain epäkohdasta kun itse olen puhunut kyseisestä asiasta jo vuosikymmenen mutta mikään ei muutu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hannu Hanhi kirjoitti:

Vaikka Suomi kyselytutkimuksessa on rankattu maailman onnellisimmaksi maaksi, ei se tarkoita, etteikö täällä olisi onnettomia ihmisiä. Täällä on kuitenkin moni onnellisuutta lisäävä asia kunnossa. On turvallista, puhdasta, harva on aliravittu tai edes asunnoton. Suomi on melko tasa-arvoinen, koulutus on ilmaista ja meillä on maailmanmitassa melko hyvä sosiaaliturva ja terveydenhuolto.

Itse olen mielestäni onnellinen. On hyvä parisuhde, paljon ystäviä, hyvä työpaikka ja palkka, sekä mahdollisuuksia toteuttaa haaveitani. Eikä tuo tarkoita sitä, etteikö jotkut asiat olisi pielessä tai välillä vituttaisi.

Oletko muuten koskaan ollut sosiaaliturvan varassa täällä suomessa? Vai aina hyväpalkkainen?  Koulutus on toki yläkouluun saakka ilmaista. Sen jälkeen opintoraha + laina millä opiskelet ja velkaa, ei työpaikkaa, niin ei kovin onnellista ole. 

Kiittämätön.

Useimmissa maissa yliopistokoulutus maksaa kymmeniä, jopa satoja tuhansia euroja, eikä mistään valtion takaamista lainoista voi edes haaveilla. Täällä se on ilmaista vaikka tohtorin tutkintoon asti. Maisterin tutkintoon saa jopa opintorahaa ja asumistukea.

Millä kuvittelet ihmisten maksavan opiskelut esim Usassa? Valtion lainalla tietenkin. Student debt vissiin uusi käsite.

Kiitos, olen kuullut. Mutta kun USA ja Eurooppa eivät ole koko maailma. Ei joka paikassa ole mahdollista saada lainaa ilman vakuuksia.

Suomessa lainaa joutuu ottamaan vain elämiseen, esimerkiksi USAssa sen lisäksi lukukausimaksuihin. Amerikkalainen opiskelija itkisi onnesta.

Olen onnellinen, vaikka joitakin huolenaiheitakin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen äärimmäisen onneton, itse*urhan partaalla. Muutamassa vuodessa olen menettänyt työni, kotini, omaisuuteni, tulevaisuuteni ja kaikki ihmissuhteeni. Siitä, että sosiaalitoimi järjesti minulle hätämajoituksen, en jaksa olla onnellinen, vaan pidän tätä lähinnä turvallisena paikkana tap*aa itseni. Ehkä joku tajuaa, mitä tarkoitan tällä melko hyvin itsensä kumoavalla ilmauksella.

Kaikesta huolimatta ymmärrän oikein hyvin, miksi Suomi on jälleen maailman tyytyväisin maa - onnellinen on vain jonkin keskinkertaisen virastotyöläisen kielentajulla keksitty nimitys. Monessa muussa maassa olisin kadulla raiskaajien ja murhamiesten kohteena. Keskivertosuomalainen, joka käy ihastelemassa ulkomaita lomareissujen euforiassaan tai parempiosaisena expatriaattina, ei ymmärrä, miten erilainen alue pohjoismaiset hyvinvointivaltiot maailman mittapuun mukaan ovat. Kun on maksuton koulu, lapsiperheiden tuet ja varhaiskasvatus, kouluruokaa, työmarkkinatuki, sosiaaliturvaa, valtavat metsät ja puhtaat vedet, kaunis kesä ja vilpoisa talvi, lämmitetyt asunnot, kirjastolaitos, hyvin turvallista ja vaikka mitä muuta, siis on sellaista mannaa, mistä monessa muussa maailmankolkassa vain uneksitaan, on tietenkin vaikea pitää itseään tyytyväisen kansan jäsenenä. Mutta kun elämä potkii tarpeeksi, ehkäpä se selviää. Minullekin selvisi.

Voi ei, tuntuu todella surulliselta kuulla, miten kurja kohtalo sinulla on ollut. Kaikesta huolimatta toivon, että saat vielä otteen elämästä ja jospa kuitenkin saisit vielä kokea onnea elämässäsi, olet tärkeä ihminen! 

Kiltisti ajateltu. Tärkeä en ole ollut enää muutamaan vuoteen, ja sitäkin ennen lähinnä hyvänä veronmaksajana. Kun kuolen, siitä tietää vain sosiaalitoimi ja ne, jotka hoitavat jäljettömiin tomumajani ja ne vähät tavarat, jotka minulla on. Ehkä jossain paikallisessa FB-ryhmässä ihmetellään hetki poliisin lippusiimoja, mutta naamasta ja nimestä ei kenelläkään ole aavistusta.

Voi että, silti jos kuitenkin sattuisi joku ihme, olet ansainnut sen, paremman huomisen, voimia sinulle kaikesta huolimatta <3 

Tilanne on niin huono, että ihmeelle ei enää ole tilaa. Valitettavasti kaikki on nähty.

Ajattelin hieman lisää tuota mainitsemaani näkemystä, että onnellinen on jonkun virastotyöläisen kehno ilmaus ja että tyytyväinen on parempi sana kuvaamaan tutkimuksen (vai kyselykö se enemmän on) tuloksia. Nyt löysin paremman tavan ilmaista sitä, mitä on saatu selville: suomalaisilla on eniten syitä olla tyytyväisiä maansa tarjoamiin mahdollisuuksiin.

Yllä mainittu määritelmä ei anna sitä väärää ja hölmöä mielikuvaa, että Suomi olisi jokin hölmö onnela, jossa ei ole yhtään onnetonta ihmistä tai kohtaloa. Jos tällainen määritelmä olisi käytössä, harvempi provosoituisi kitisemään sitä, että ei multa ainakaan ole kysytty.

Mielialani ei ole kovinkaan korkealla nyt, mutta kyllä silti sanoisin olevani onnellinen ja onnekas ihminen. Olen tunnevammaisen alkoholistiperheen lapsi, kokenut monenlaista surua ja menetystä. Mutta tällä hetkellä mulla on hyvä parisuhde, mulla on hyvä työpaikka ja keskiarvoliksa (en kyllä yhtään pidä työstäni) ja olen raskaana, eli saan oman perheen. Mulla on asiat hyvin.