Lue keskustelun säännöt.
En kuulu näihin suomalaisiin onnellisiin, entä sinä?
21.03.2021 |
Minulta ei ole edes kysytty, ikinä. En ole siksi onnellinen, koska olen elänyt jo vuosia taloudellisessa ahdingossa. Oletko sinä onnellinen? miksi? onneton, miksi?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Hannu Hanhi kirjoitti:
Vaikka Suomi kyselytutkimuksessa on rankattu maailman onnellisimmaksi maaksi, ei se tarkoita, etteikö täällä olisi onnettomia ihmisiä. Täällä on kuitenkin moni onnellisuutta lisäävä asia kunnossa. On turvallista, puhdasta, harva on aliravittu tai edes asunnoton. Suomi on melko tasa-arvoinen, koulutus on ilmaista ja meillä on maailmanmitassa melko hyvä sosiaaliturva ja terveydenhuolto.
Itse olen mielestäni onnellinen. On hyvä parisuhde, paljon ystäviä, hyvä työpaikka ja palkka, sekä mahdollisuuksia toteuttaa haaveitani. Eikä tuo tarkoita sitä, etteikö jotkut asiat olisi pielessä tai välillä vituttaisi.
Oletko muuten koskaan ollut sosiaaliturvan varassa täällä suomessa? Vai aina hyväpalkkainen? Koulutus on toki yläkouluun saakka ilmaista. Sen jälkeen opintoraha + laina millä opiskelet ja velkaa, ei työpaikkaa, niin ei kovin onnellista ole.
Kiittämätön.
Useimmissa maissa yliopistokoulutus maksaa kymmeniä, jopa satoja tuhansia euroja, eikä mistään valtion takaamista lainoista voi edes haaveilla. Täällä se on ilmaista vaikka tohtorin tutkintoon asti. Maisterin tutkintoon saa jopa opintorahaa ja asumistukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hannu Hanhi kirjoitti:
Vaikka Suomi kyselytutkimuksessa on rankattu maailman onnellisimmaksi maaksi, ei se tarkoita, etteikö täällä olisi onnettomia ihmisiä. Täällä on kuitenkin moni onnellisuutta lisäävä asia kunnossa. On turvallista, puhdasta, harva on aliravittu tai edes asunnoton. Suomi on melko tasa-arvoinen, koulutus on ilmaista ja meillä on maailmanmitassa melko hyvä sosiaaliturva ja terveydenhuolto.
Itse olen mielestäni onnellinen. On hyvä parisuhde, paljon ystäviä, hyvä työpaikka ja palkka, sekä mahdollisuuksia toteuttaa haaveitani. Eikä tuo tarkoita sitä, etteikö jotkut asiat olisi pielessä tai välillä vituttaisi.
Oletko muuten koskaan ollut sosiaaliturvan varassa täällä suomessa? Vai aina hyväpalkkainen? Koulutus on toki yläkouluun saakka ilmaista. Sen jälkeen opintoraha + laina millä opiskelet ja velkaa, ei työpaikkaa, niin ei kovin onnellista ole.
Kyllä moni meistä "köyhistäkin", siis minimietuuksilla elävistä on onnellinen. Kun on seinät ja katto ja ruokaakin saa, on onnen kyllä isot mahdollisuudet. Riippuu tietenkin sitten monesta muusta asiasta.
Kyllä varmasti on ja tosiaan riippuu monesta eri tekijästä. Ehkä pitkään kituuttaneet ovat menettäneet jo toivonsa :(
Vierailija kirjoitti:
Keneltäkään onnettomalta EI ole kysytty.
Tasapuolista sikäli, että myöskään keneltäkään onnelliselta ei ole kysytty, sillä tutkimus perustuu pelkkiin tilastotietoihin, kuten bkt asukasta kohti, elinajanodote, mahdollisuus tehdä omia valintoja, korruption vähäisyys, anteliaisuus jne.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on suhteellista. Sinä et ehkä ole onnellinen mutta olet todella onnekas, koska olet taloudellisessa ahdingossa juuri Suomessa. Sinun ei varmaan tarvitse pelätä, että joudut nukkumaan kadulla, myymään itseäsi henkesi pitimiksi, tai kokemaan nälkäkuoleman jne. Jos sairastut vakavasti, sinua hoidetaan. Jos sinulla on lapsia, he saavat käydä koulua ilmaiseksi niin pitkälle kuin jaksavat, eikä köyhyyden ole pakko periytyä heille. Muun muassa sitä on suomalainen onni.
Niin, no ei missään maassa riitä onnellisuuteen se että "en varmaan kuole nälkään tässä lähiaikoina". Se on vasta perustarve.
Onnellinen en ole koskaan ollut. Paljon kiusaamista lapsesta aikuisuuteen, ehkä sen takia ajautumista vääriin valintoihin, esim. yliopistokoulutus, jolla en tee mitään. Yksinäisyys, köyhyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hannu Hanhi kirjoitti:
Vaikka Suomi kyselytutkimuksessa on rankattu maailman onnellisimmaksi maaksi, ei se tarkoita, etteikö täällä olisi onnettomia ihmisiä. Täällä on kuitenkin moni onnellisuutta lisäävä asia kunnossa. On turvallista, puhdasta, harva on aliravittu tai edes asunnoton. Suomi on melko tasa-arvoinen, koulutus on ilmaista ja meillä on maailmanmitassa melko hyvä sosiaaliturva ja terveydenhuolto.
Itse olen mielestäni onnellinen. On hyvä parisuhde, paljon ystäviä, hyvä työpaikka ja palkka, sekä mahdollisuuksia toteuttaa haaveitani. Eikä tuo tarkoita sitä, etteikö jotkut asiat olisi pielessä tai välillä vituttaisi.
Oletko muuten koskaan ollut sosiaaliturvan varassa täällä suomessa? Vai aina hyväpalkkainen? Koulutus on toki yläkouluun saakka ilmaista. Sen jälkeen opintoraha + laina millä opiskelet ja velkaa, ei työpaikkaa, niin ei kovin onnellista ole.
Kyllä moni meistä "köyhistäkin", siis minimietuuksilla elävistä on onnellinen. Kun on seinät ja katto ja ruokaakin saa, on onnen kyllä isot mahdollisuudet. Riippuu tietenkin sitten monesta muusta asiasta.
Niin, minä lähinnä oleilen yksin kämpässä ja laskeskelen mihin rahat riittää.
En kuulu minäkään. Ei multakaan ole kysytty mitään. Ehkä ne jotenkin osaa valikoida kyselyihinsä onnelliset ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hannu Hanhi kirjoitti:
Vaikka Suomi kyselytutkimuksessa on rankattu maailman onnellisimmaksi maaksi, ei se tarkoita, etteikö täällä olisi onnettomia ihmisiä. Täällä on kuitenkin moni onnellisuutta lisäävä asia kunnossa. On turvallista, puhdasta, harva on aliravittu tai edes asunnoton. Suomi on melko tasa-arvoinen, koulutus on ilmaista ja meillä on maailmanmitassa melko hyvä sosiaaliturva ja terveydenhuolto.
Itse olen mielestäni onnellinen. On hyvä parisuhde, paljon ystäviä, hyvä työpaikka ja palkka, sekä mahdollisuuksia toteuttaa haaveitani. Eikä tuo tarkoita sitä, etteikö jotkut asiat olisi pielessä tai välillä vituttaisi.
Oletko muuten koskaan ollut sosiaaliturvan varassa täällä suomessa? Vai aina hyväpalkkainen? Koulutus on toki yläkouluun saakka ilmaista. Sen jälkeen opintoraha + laina millä opiskelet ja velkaa, ei työpaikkaa, niin ei kovin onnellista ole.
Kiittämätön.
Useimmissa maissa yliopistokoulutus maksaa kymmeniä, jopa satoja tuhansia euroja, eikä mistään valtion takaamista lainoista voi edes haaveilla. Täällä se on ilmaista vaikka tohtorin tutkintoon asti. Maisterin tutkintoon saa jopa opintorahaa ja asumistukea.
Anteeksi, miten niin kiittämätön? Tiesitkö tai oletko lukenut viimeaikoina opiskelijoiden ahdingosta. Jos ei ole muuta toimeentuloa, sinun pitää ottaa opintolainaa, joten et saa välttämättä muita tukia. Suosittelen tutustumaan sos.järjestelmään tarkemmin. Ymmärrän toki, ettei ole lukukausimaksuja. Suomessa eläminen on myös kallista, bensa ja ruoka maksaa ja kun on kylmä pohjola, lämmityskustannukset ovat sitä myöten iso menoerä. En tiedä, miksi pitää verrata, ei kai kukaan sen perusteella tule onnellisemmaksi?
Minä olen äärimmäisen onneton, itse*urhan partaalla. Muutamassa vuodessa olen menettänyt työni, kotini, omaisuuteni, tulevaisuuteni ja kaikki ihmissuhteeni. Siitä, että sosiaalitoimi järjesti minulle hätämajoituksen, en jaksa olla onnellinen, vaan pidän tätä lähinnä turvallisena paikkana tap*aa itseni. Ehkä joku tajuaa, mitä tarkoitan tällä melko hyvin itsensä kumoavalla ilmauksella.
Kaikesta huolimatta ymmärrän oikein hyvin, miksi Suomi on jälleen maailman tyytyväisin maa - onnellinen on vain jonkin keskinkertaisen virastotyöläisen kielentajulla keksitty nimitys. Monessa muussa maassa olisin kadulla raiskaajien ja murhamiesten kohteena. Keskivertosuomalainen, joka käy ihastelemassa ulkomaita lomareissujen euforiassaan tai parempiosaisena expatriaattina, ei ymmärrä, miten erilainen alue pohjoismaiset hyvinvointivaltiot maailman mittapuun mukaan ovat. Kun on maksuton koulu, lapsiperheiden tuet ja varhaiskasvatus, kouluruokaa, työmarkkinatuki, sosiaaliturvaa, valtavat metsät ja puhtaat vedet, kaunis kesä ja vilpoisa talvi, lämmitetyt asunnot, kirjastolaitos, hyvin turvallista ja vaikka mitä muuta, siis on sellaista mannaa, mistä monessa muussa maailmankolkassa vain uneksitaan, on tietenkin vaikea pitää itseään tyytyväisen kansan jäsenenä. Mutta kun elämä potkii tarpeeksi, ehkäpä se selviää. Minullekin selvisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tosi onnellinen. Ihana perhe, mukava työ, terveys tällä hetkellä hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hannu Hanhi kirjoitti:
Vaikka Suomi kyselytutkimuksessa on rankattu maailman onnellisimmaksi maaksi, ei se tarkoita, etteikö täällä olisi onnettomia ihmisiä. Täällä on kuitenkin moni onnellisuutta lisäävä asia kunnossa. On turvallista, puhdasta, harva on aliravittu tai edes asunnoton. Suomi on melko tasa-arvoinen, koulutus on ilmaista ja meillä on maailmanmitassa melko hyvä sosiaaliturva ja terveydenhuolto.
Itse olen mielestäni onnellinen. On hyvä parisuhde, paljon ystäviä, hyvä työpaikka ja palkka, sekä mahdollisuuksia toteuttaa haaveitani. Eikä tuo tarkoita sitä, etteikö jotkut asiat olisi pielessä tai välillä vituttaisi.
Oletko muuten koskaan ollut sosiaaliturvan varassa täällä suomessa? Vai aina hyväpalkkainen? Koulutus on toki yläkouluun saakka ilmaista. Sen jälkeen opintoraha + laina millä opiskelet ja velkaa, ei työpaikkaa, niin ei kovin onnellista ole.
Kiittämätön.
Useimmissa maissa yliopistokoulutus maksaa kymmeniä, jopa satoja tuhansia euroja, eikä mistään valtion takaamista lainoista voi edes haaveilla. Täällä se on ilmaista vaikka tohtorin tutkintoon asti. Maisterin tutkintoon saa jopa opintorahaa ja asumistukea.
Millä kuvittelet ihmisten maksavan opiskelut esim Usassa? Valtion lainalla tietenkin. Student debt vissiin uusi käsite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole vuosiin ollut onnellinen. Suurin syy on terveyden puute. Olen saanut omakohtaisesti kokea myös "maailman parhaan" terveydenhuoltojärjestelmän vaikutuksen tähän "onnelliseen" kansalaiseen.... Järkyttävää kusetusta.
Olen. Olen aina ollut perusluonteeltani iloinen ja optimistinen. Haave kyllä muuttaa muualle, tämä ympäristö ottaa koville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen äärimmäisen onneton, itse*urhan partaalla. Muutamassa vuodessa olen menettänyt työni, kotini, omaisuuteni, tulevaisuuteni ja kaikki ihmissuhteeni. Siitä, että sosiaalitoimi järjesti minulle hätämajoituksen, en jaksa olla onnellinen, vaan pidän tätä lähinnä turvallisena paikkana tap*aa itseni. Ehkä joku tajuaa, mitä tarkoitan tällä melko hyvin itsensä kumoavalla ilmauksella.
Kaikesta huolimatta ymmärrän oikein hyvin, miksi Suomi on jälleen maailman tyytyväisin maa - onnellinen on vain jonkin keskinkertaisen virastotyöläisen kielentajulla keksitty nimitys. Monessa muussa maassa olisin kadulla raiskaajien ja murhamiesten kohteena. Keskivertosuomalainen, joka käy ihastelemassa ulkomaita lomareissujen euforiassaan tai parempiosaisena expatriaattina, ei ymmärrä, miten erilainen alue pohjoismaiset hyvinvointivaltiot maailman mittapuun mukaan ovat. Kun on maksuton koulu, lapsiperheiden tuet ja varhaiskasvatus, kouluruokaa, työmarkkinatuki, sosiaaliturvaa, valtavat metsät ja puhtaat vedet, kaunis kesä ja vilpoisa talvi, lämmitetyt asunnot, kirjastolaitos, hyvin turvallista ja vaikka mitä muuta, siis on sellaista mannaa, mistä monessa muussa maailmankolkassa vain uneksitaan, on tietenkin vaikea pitää itseään tyytyväisen kansan jäsenenä. Mutta kun elämä potkii tarpeeksi, ehkäpä se selviää. Minullekin selvisi.
Voi ei, tuntuu todella surulliselta kuulla, miten kurja kohtalo sinulla on ollut. Kaikesta huolimatta toivon, että saat vielä otteen elämästä ja jospa kuitenkin saisit vielä kokea onnea elämässäsi, olet tärkeä ihminen!
Olen onnellinen. Minulla oli vakava masennus, joka kesti pari vuotta, mutta nyt kaikki on alkanut menemään parempaan päin. Joten olen todella onnellinen ja kiitollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keneltäkään onnettomalta EI ole kysytty.
Tasapuolista sikäli, että myöskään keneltäkään onnelliselta ei ole kysytty, sillä tutkimus perustuu pelkkiin tilastotietoihin, kuten bkt asukasta kohti, elinajanodote, mahdollisuus tehdä omia valintoja, korruption vähäisyys, anteliaisuus jne.
Oletko varma? Minä olen mielestäni lukenut jostain, että mukana myös kyselytutkimus.
Voiko sillä perusteella olla onnellinen, että meillä täällä on turvallista ja puhdasta ja voimme jopa tohtoriksi saakka kouluttautua ilmaiseksi??
Miten loppupelissä voi edes olla onnellinen, kun miettii, ettei monella muulla ole näin hyvin? Mieleen hiipii esim. köyhien maiden lapset kaivamassa kobolttia onnellisen sähköauton omistajalle. Eikö kuulosta ihmeelliselle?
Vierailija kirjoitti:
Hannu Hanhi kirjoitti:
Vaikka Suomi kyselytutkimuksessa on rankattu maailman onnellisimmaksi maaksi, ei se tarkoita, etteikö täällä olisi onnettomia ihmisiä. Täällä on kuitenkin moni onnellisuutta lisäävä asia kunnossa. On turvallista, puhdasta, harva on aliravittu tai edes asunnoton. Suomi on melko tasa-arvoinen, koulutus on ilmaista ja meillä on maailmanmitassa melko hyvä sosiaaliturva ja terveydenhuolto.
Itse olen mielestäni onnellinen. On hyvä parisuhde, paljon ystäviä, hyvä työpaikka ja palkka, sekä mahdollisuuksia toteuttaa haaveitani. Eikä tuo tarkoita sitä, etteikö jotkut asiat olisi pielessä tai välillä vituttaisi.
Oletko muuten koskaan ollut sosiaaliturvan varassa täällä suomessa? Vai aina hyväpalkkainen? Koulutus on toki yläkouluun saakka ilmaista. Sen jälkeen opintoraha + laina millä opiskelet ja velkaa, ei työpaikkaa, niin ei kovin onnellista ole.
Sain aikoinaan opintotukea 505 markkaa kuussa, kun vuokran puolikkaani oli yli 1000€. Loppu piti rahoittaa opintolainalla ja kesätöiden säästöillä. Sitten valmistuin työttömäksi, jolloin taloudellinen tilanne ei parantunut.
Silti minulla oli asunto, ruokaa ja pääsy terveyskeskukseen. Monissa maissa ei ole mitään näistä, joten onko ihme, että ovat onnettomampia. Sitä paitsi minä aina uskoin, että köyhyyteni ja pienituloisuuteni olisi vain väliaikaista.
Ap sinun olisi hyvä opetella olemaan onnellinen taloudellisesta ahdingosta huolimatta :)
Kiitos.