Lue keskustelun säännöt.
Nainen ei halua miestä joka on häneen liian hulluna
21.03.2021 |
Sellainen mies tuntuu epätoivoiselta, epävarmalta ja kokemattomalta.
Miehen himon naiseen tulee olla sellaista kokeneen saalistajan himoa, jossa mies haluaa jotain, itsevarmasti ja määrätietoisesti. Metsästäjä ei pelkää saalista vaan haluaa tämän. Tällaisen miehen otteissa on merikarhumainen varmuus, eikä tällainen mies jännitä naisen seurassa vaan tietää heti mitä tehdä, koska tässä ei olla ensimmäistä kertaa merillä. Tällöin nainen voi vain olla nainen, kun aloitteellisuuden ja johtamisen taakka on miehen leveillä harteilla.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Kun taas niin kovasti väitetään, että narsistit vetoaisivat naisiin eniten niin täytyy sanoa, että niin sama tuntuu menevän toisinkin päin, että miehiin vetoaa narsistinaiset eniten. Eli hyvin ulkonäkökeskeiset naiset, jotka toisaalta ovat hyviä sängyssä, mutta samalla pyörittävät montaa eri miestä samaan aikaan ja käyttää sekä taloudellisesti että seksuaalisesti hyväksi.
Mutta vetoaako miehiin se narsistinen luonne vai ulkonäkö?
Naisiin tuntuu vetoavan narsistinen luonne, nämä ikään kuin näennäisen vaatimattomasti itseään jalustalle nostavat miehet jotka tekevät "hyväntekeväisyyttä" ja muistavat samalla tuutata oman ja firmansa nimen joka paikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tällaisen miehen otteissa on merikarhumainen varmuus, eikä tällainen mies jännitä naisen seurassa vaan tietää heti mitä tehdä, koska tässä ei olla ensimmäistä kertaa merillä. Tällöin nainen voi vain olla nainen, kun aloitteellisuuden ja johtamisen taakka on miehen leveillä harteilla."
- En minä toivo ja haaveksi kumppanista jota voisin johtaa ja ohjeistaa. - Ja se, että kumpi vain voi olla aloitteen tekijä on minusta vain hyvä juttu oli sitten mies (kutten minä) tai nainen. En ymmärrä miksi minun pitäisi jännittää naista tai hänen minua. En minä tiedä aina mitä tehdä naisen kanssa. Ja vaikka tieäsinkin, niin saatan silti toisinaan kysyä myös häneltä, mitä hän haluaisi tehdä.
Liity joukkoon.
Aika pieni osa miehistä haluaa tuota roolia, mutta me loput opimme kantapään kautta että naiset pitävät miehistä jotka sen ottavat.
Sitten on valittava. Joko alat modaamaan käytöstä ja puhetta halutunlaiseksi, tai jäät odottelemaan yksisarvistasi.
Kyllä minä (miehenä) otan paikkani mutta minulla ei ole tarvetta alleviivata ja korostaa samalla omaa miehuuttani. Hyvin voin olla itse aloittaan tekijä mutta ei miehuuteni saa kolausa, joa nainen tekee aloitteen minua kohtaan.
Ei miehuuteni kärsi siitäkään, että nainen on minun kanssani mieltä; itse asiassa se olisi jopa toivottavaa. Olisi tylsää, jos nainen pyrkisi muodostamaan oman mielipiteensä arvottaen sen olevan jotenkin vähempiarvoinen kuin hänen omansa.
Se, edellä mitä kutsuit ottamiseksi niin itse sanoisin ottamisen asemasta, puhuisinoma-aloitteuudesta, yleisemmin reiluudesta, aktiivisuudesta ja toimeen tarttumisesta.
Mutta se, että on reilu ja toimeen tarttuminen ja aktiivinen ovat asioia, joita minäkin arvostan yleisesti. - En oikein ymmärrä jakoa, jossa toinen suhteessa on olisi sen "ottaja" ja "toinen antaja"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö! Olen juuri elämäni parhaassa suhteessa, jossa mies oli aivan hulluna minuun heti alusta saakka ja myös osoitti sen selkeästi vaikka itse hieman epäilin alkuun. Omat epävarmuuteni myös nousivat pintaan, pelkäsin etten olisi hänelle "tarpeeksi hyvä", tai että koko juttumme on liian hyvä ollakseen totta, mutta hän vain jatkoi piirrittämistäni ja osoitti selkeästi ja itsevarmasti ensin ihastumistaan minuun ja hieman myöhemmin rakastumisensa. Ja nyt olen aivan myyty, hän osasi hälventää kaikki epäilyni ja nyt vain kellutaan uskomattoman kiihkeiden ja rakkaudellisten tunteiden keskellä :D. Ollaan kuitenkin molemmat yhtä intensiivisiä ja kiihkeitä ja hulluja ja seikkailunhaluisia, osaamme heittäytyä, että en tiedä, ei tällainen ehkä ihan kaikkien juttu ole, mutta me vain sovimme saumattomasti toisillemme ja hän näki sen heti eikä päästänyt onneansa livahtamaan vaikka minulla hetki kestikin.
N46
Ah. Myös eksäni, jonka kanssa olin naimisissa 18 vuotta ja jonka kanssa sain pari lasta, ihastui minuun päätä pahkaan ja jaksoi hurmata minut päättäväisyydellään. Ei todellakaan piillotellut sitä yhtään.
Ne suhteet ovat minulla jääneet lyhyiksi, joissa mies himmailee eikä uskalla heittäytyä. Sitten itkevät perään kun en jaksa olla vetäjänä ja arvailla missä mennään ja joudun hillitsemään omaa intohimoani. Kiihkeälle naiselle kiihkeä mies, kiitos!Siis täh.
Tuossahan kuvattiin sama kuin minkä ap kuvasi.
Mies on aloitteellisempi ja osoittaa himonsa itsevarmasti ja päättäväisesti - suora sitaatti. Nainen on se joka ensin jännää onko riittävän hyvä, mutta saalistava mies vakuuttaa merikarhumaisilla otteillaan että kyllä tässä ollaan ihan tosissaan.
Ja, kuten ap selittikin, johtamisen taakka oli miehen harteilla. Mies vei.
Juurikin näin.
Tämä vastaaja luki väärin mitä ap kirjoitti. Ei tuossa haettu sitä onko mies juupas/eipäs vai selkeä, vaan että miehen himon pitää olla sellaista itsevarmaa ja määrätietoista, että nainen on se joka jännää että saakohan tämän miehen, ei toisin päin.
Jos mies on naiseen liian hulluna ja jännää että voinko minä tuollaista upeaa naista saada, se on heti turn-off.
No jopas. Olen liian innoissani mun rakkaudesta, että en sitten malttanut lukea ehkä ihan kunnolla. Mutta... kyllä minua silti häiritsee tuo että jos mies olisi liian ihastunut, se tarkoittaisi, että mies olisi samantien epävarmempi... Toisaalta kaikki mikä on "liikaa" kuulostaa epätasapainoiselta. Ja toisaalta taas se mitä nyt saan kokea on jotain missä tuntuu, että on jotenkin "liikaa", että kumpikaan ei meinaa uskoa todeksi. Nyt on onneksi hitusen tasaantunut ja alamme molemmat hyväksyä, että joskus kaikkea voi olla ihan uskomattoman paljon ja, että me saamme kasvaa tämän rakkauden kokoiseksi. Sori, menipä siirappiseksi. Ehkä en edelleenkään ihan hahmota aloittajan ongelmaa.
Täytyy sanoa, että tää ketju on ollut yllättävän asiallinen eikä mikään naiset vs miehet - nykyään kun kaikki ketjut tuntuvat menevän sellaisiksi. Mukavaa vaihtelua. En siis ole ap, mutta seuraan tätä keskustelua sivusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö! Olen juuri elämäni parhaassa suhteessa, jossa mies oli aivan hulluna minuun heti alusta saakka ja myös osoitti sen selkeästi vaikka itse hieman epäilin alkuun. Omat epävarmuuteni myös nousivat pintaan, pelkäsin etten olisi hänelle "tarpeeksi hyvä", tai että koko juttumme on liian hyvä ollakseen totta, mutta hän vain jatkoi piirrittämistäni ja osoitti selkeästi ja itsevarmasti ensin ihastumistaan minuun ja hieman myöhemmin rakastumisensa. Ja nyt olen aivan myyty, hän osasi hälventää kaikki epäilyni ja nyt vain kellutaan uskomattoman kiihkeiden ja rakkaudellisten tunteiden keskellä :D. Ollaan kuitenkin molemmat yhtä intensiivisiä ja kiihkeitä ja hulluja ja seikkailunhaluisia, osaamme heittäytyä, että en tiedä, ei tällainen ehkä ihan kaikkien juttu ole, mutta me vain sovimme saumattomasti toisillemme ja hän näki sen heti eikä päästänyt onneansa livahtamaan vaikka minulla hetki kestikin.
N46
Ah. Myös eksäni, jonka kanssa olin naimisissa 18 vuotta ja jonka kanssa sain pari lasta, ihastui minuun päätä pahkaan ja jaksoi hurmata minut päättäväisyydellään. Ei todellakaan piillotellut sitä yhtään.
Ne suhteet ovat minulla jääneet lyhyiksi, joissa mies himmailee eikä uskalla heittäytyä. Sitten itkevät perään kun en jaksa olla vetäjänä ja arvailla missä mennään ja joudun hillitsemään omaa intohimoani. Kiihkeälle naiselle kiihkeä mies, kiitos!Siis täh.
Tuossahan kuvattiin sama kuin minkä ap kuvasi.
Mies on aloitteellisempi ja osoittaa himonsa itsevarmasti ja päättäväisesti - suora sitaatti. Nainen on se joka ensin jännää onko riittävän hyvä, mutta saalistava mies vakuuttaa merikarhumaisilla otteillaan että kyllä tässä ollaan ihan tosissaan.
Ja, kuten ap selittikin, johtamisen taakka oli miehen harteilla. Mies vei.
Juurikin näin.
Tämä vastaaja luki väärin mitä ap kirjoitti. Ei tuossa haettu sitä onko mies juupas/eipäs vai selkeä, vaan että miehen himon pitää olla sellaista itsevarmaa ja määrätietoista, että nainen on se joka jännää että saakohan tämän miehen, ei toisin päin.
Jos mies on naiseen liian hulluna ja jännää että voinko minä tuollaista upeaa naista saada, se on heti turn-off.
No jopas. Olen liian innoissani mun rakkaudesta, että en sitten malttanut lukea ehkä ihan kunnolla. Mutta... kyllä minua silti häiritsee tuo että jos mies olisi liian ihastunut, se tarkoittaisi, että mies olisi samantien epävarmempi... Toisaalta kaikki mikä on "liikaa" kuulostaa epätasapainoiselta. Ja toisaalta taas se mitä nyt saan kokea on jotain missä tuntuu, että on jotenkin "liikaa", että kumpikaan ei meinaa uskoa todeksi. Nyt on onneksi hitusen tasaantunut ja alamme molemmat hyväksyä, että joskus kaikkea voi olla ihan uskomattoman paljon ja, että me saamme kasvaa tämän rakkauden kokoiseksi. Sori, menipä siirappiseksi. Ehkä en edelleenkään ihan hahmota aloittajan ongelmaa.
No etkö vastauksissasi ilmaise että on ongelma jos mies on epävarmempi, mutta se että sinä naisena olit epävarmempi, ei selvästikään ollut ongelma?
En tunne ap:ta mutta jos hän vaikka tykkää reippaista ja itsevarmoista naisista, ja on itse se vähän epävarmempi ja harkitsevampi osapuoli?
Tai jos ei muuten vain halua pelata tuota miehen roolia jossa pitää demonstroida aloitteellisuutta, rohkeutta, itsevarmuutta ja määrätietoisuutta.
Onhan se ongelma jos saadakseen mitä haluaa (rakkautta) pitäisi olla jotain mitä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö! Olen juuri elämäni parhaassa suhteessa, jossa mies oli aivan hulluna minuun heti alusta saakka ja myös osoitti sen selkeästi vaikka itse hieman epäilin alkuun. Omat epävarmuuteni myös nousivat pintaan, pelkäsin etten olisi hänelle "tarpeeksi hyvä", tai että koko juttumme on liian hyvä ollakseen totta, mutta hän vain jatkoi piirrittämistäni ja osoitti selkeästi ja itsevarmasti ensin ihastumistaan minuun ja hieman myöhemmin rakastumisensa. Ja nyt olen aivan myyty, hän osasi hälventää kaikki epäilyni ja nyt vain kellutaan uskomattoman kiihkeiden ja rakkaudellisten tunteiden keskellä :D. Ollaan kuitenkin molemmat yhtä intensiivisiä ja kiihkeitä ja hulluja ja seikkailunhaluisia, osaamme heittäytyä, että en tiedä, ei tällainen ehkä ihan kaikkien juttu ole, mutta me vain sovimme saumattomasti toisillemme ja hän näki sen heti eikä päästänyt onneansa livahtamaan vaikka minulla hetki kestikin.
N46
Ah. Myös eksäni, jonka kanssa olin naimisissa 18 vuotta ja jonka kanssa sain pari lasta, ihastui minuun päätä pahkaan ja jaksoi hurmata minut päättäväisyydellään. Ei todellakaan piillotellut sitä yhtään.
Ne suhteet ovat minulla jääneet lyhyiksi, joissa mies himmailee eikä uskalla heittäytyä. Sitten itkevät perään kun en jaksa olla vetäjänä ja arvailla missä mennään ja joudun hillitsemään omaa intohimoani. Kiihkeälle naiselle kiihkeä mies, kiitos!Siis täh.
Tuossahan kuvattiin sama kuin minkä ap kuvasi.
Mies on aloitteellisempi ja osoittaa himonsa itsevarmasti ja päättäväisesti - suora sitaatti. Nainen on se joka ensin jännää onko riittävän hyvä, mutta saalistava mies vakuuttaa merikarhumaisilla otteillaan että kyllä tässä ollaan ihan tosissaan.
Ja, kuten ap selittikin, johtamisen taakka oli miehen harteilla. Mies vei.
Juurikin näin.
Tämä vastaaja luki väärin mitä ap kirjoitti. Ei tuossa haettu sitä onko mies juupas/eipäs vai selkeä, vaan että miehen himon pitää olla sellaista itsevarmaa ja määrätietoista, että nainen on se joka jännää että saakohan tämän miehen, ei toisin päin.
Jos mies on naiseen liian hulluna ja jännää että voinko minä tuollaista upeaa naista saada, se on heti turn-off.
No jopas. Olen liian innoissani mun rakkaudesta, että en sitten malttanut lukea ehkä ihan kunnolla. Mutta... kyllä minua silti häiritsee tuo että jos mies olisi liian ihastunut, se tarkoittaisi, että mies olisi samantien epävarmempi... Toisaalta kaikki mikä on "liikaa" kuulostaa epätasapainoiselta. Ja toisaalta taas se mitä nyt saan kokea on jotain missä tuntuu, että on jotenkin "liikaa", että kumpikaan ei meinaa uskoa todeksi. Nyt on onneksi hitusen tasaantunut ja alamme molemmat hyväksyä, että joskus kaikkea voi olla ihan uskomattoman paljon ja, että me saamme kasvaa tämän rakkauden kokoiseksi. Sori, menipä siirappiseksi. Ehkä en edelleenkään ihan hahmota aloittajan ongelmaa.
No etkö vastauksissasi ilmaise että on ongelma jos mies on epävarmempi, mutta se että sinä naisena olit epävarmempi, ei selvästikään ollut ongelma?
En tunne ap:ta mutta jos hän vaikka tykkää reippaista ja itsevarmoista naisista, ja on itse se vähän epävarmempi ja harkitsevampi osapuoli?
Tai jos ei muuten vain halua pelata tuota miehen roolia jossa pitää demonstroida aloitteellisuutta, rohkeutta, itsevarmuutta ja määrätietoisuutta.
Onhan se ongelma jos saadakseen mitä haluaa (rakkautta) pitäisi olla jotain mitä ei ole.
Asiallista keskustelua! Pidetään ketju sellaisena jookosta.
Minulle on outoa että niin usein naisvastaaja ei hahmota ongelmaa.
Tuota voisi kääntäen ajatella niin että jos naisvastaajalta vaadittaisiin jotain mikä ei ole hänelle luontaista. Vaikka että pitäisi olla itsevarma bosslady joka dominoi miestä mennen tullen ja alistaa tätä, kunnes mies tajuaa paikkansa ja sitten purjehditaan enemmän tai vähemmän tasa-arvoiseen parisuhteeseen.
Joskus vastauksissa on sellainen ajatus että no miksei se mies vain voi olla sellainen kuin miehen kuuluu, mikä ongelma?
Mutta kun eivät kaikki miehet ole samanlaisia.
Outoa että noin provosoivasta aloituksesta on syntynyt näin hyvää keskustelua.
Kyllä mä ainakin naisena hahmotan ongelman, tiedän että on paljon miehiä joita ei haluttaisi olla saalistajia ja merikarhuja.
Mutta totta on että jos mies ei ole niin sitten naisen pitäisi ottaa sitä roolia, ja itse myönnän etten kovasti haluaisi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku las sukka taas sopertaa.
Ja on väärässä ainakin mun tapauksessani. Olen ihan yhtä hulluna mieheeni kuin hän minuun.
Epätoivoinen ripustautuminen ei ole hulluutta vaan epätoivoista ripustautumista. Eli ihan eri juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun taas niin kovasti väitetään, että narsistit vetoaisivat naisiin eniten niin täytyy sanoa, että niin sama tuntuu menevän toisinkin päin, että miehiin vetoaa narsistinaiset eniten. Eli hyvin ulkonäkökeskeiset naiset, jotka toisaalta ovat hyviä sängyssä, mutta samalla pyörittävät montaa eri miestä samaan aikaan ja käyttää sekä taloudellisesti että seksuaalisesti hyväksi.
Mutta vetoaako miehiin se narsistinen luonne vai ulkonäkö?
Naisiin tuntuu vetoavan narsistinen luonne, nämä ikään kuin näennäisen vaatimattomasti itseään jalustalle nostavat miehet jotka tekevät "hyväntekeväisyyttä" ja muistavat samalla tuutata oman ja firmansa nimen joka paikkaan.
Ainakaan tuollainen käytös ei miehiin vetoa. Enemmänkin jos nainen mainostaa itseään ja firmaansa ja on mukana kaikessa, on se enemmänkin turn-off.
Mutta kyllä sellaisilla itsevarmoilla syöjättärillä on vientiä, jos vain enemmän ulkonäköön ja seksikkyyteen kuin raha/status-osastoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielellään niin että se "hulluuden" aste olisi suunnilleen sama. Mutta toki liika on liikaa jos alkaa tuntua ettei ole omaa tilaa.
Ei miehen hulluuden asteella välttämättä ole merkitystä. Tunnen psykopaatti, narsisti moottoriturvan, jolla on todistetusti hullun paperit ja silti flaksi käy. Ei naiset noita piirteitä tunnista miehissä, ennen kuin on liian myöhäistä.
Joissain tutkimuksissa taas sanotaan, että nainen tunnistaa narsistin kännissäkin. Minä ainakin varon sellasia ”kaikkien kaveri” yltiösosiaalisia ja karismaattisia miehiä kun niistä niitä narsistipsykopaatteja eniten juurikin löytyy.
N21
Ei. Naiset ei tunnista. Monta kertaa sen nähnyt kun lähipiirissä nainen alkaa miehen kanssa suhteeseen ja muuttaa heti tämän kanssa asumaan yms ja itse näen heti ekalla vilkaisulla mikä on miehiään. Sitten itketään kuukauden päästä että mies hakkasi ja jätti ja nainen etsii asuntoa itselleen. Monta kertaa huomattu.
M40
Tämä. Toiset miehet tunnistavat narsistit ja pelimiehet. Naiset eivät tunnista.
Luultavasti sama toisin päin.
Miehet tunnistavat miespuoliset narsistit ja pelimiehet.
Naiset tunnistavat naispuoliset vampit ja manipuloijat.
Allekirjoitan.
Mulla on selkee kuva. Ei addikteja. Ei pyörittäjiä. Ei turpaanvetäjiä. Ei mitään minkä jo tuntee luissaan että ei tule olemaan strömssöö. Pikemminkin sössössöö.
Selkeetä🤫
🌟
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö! Olen juuri elämäni parhaassa suhteessa, jossa mies oli aivan hulluna minuun heti alusta saakka ja myös osoitti sen selkeästi vaikka itse hieman epäilin alkuun. Omat epävarmuuteni myös nousivat pintaan, pelkäsin etten olisi hänelle "tarpeeksi hyvä", tai että koko juttumme on liian hyvä ollakseen totta, mutta hän vain jatkoi piirrittämistäni ja osoitti selkeästi ja itsevarmasti ensin ihastumistaan minuun ja hieman myöhemmin rakastumisensa. Ja nyt olen aivan myyty, hän osasi hälventää kaikki epäilyni ja nyt vain kellutaan uskomattoman kiihkeiden ja rakkaudellisten tunteiden keskellä :D. Ollaan kuitenkin molemmat yhtä intensiivisiä ja kiihkeitä ja hulluja ja seikkailunhaluisia, osaamme heittäytyä, että en tiedä, ei tällainen ehkä ihan kaikkien juttu ole, mutta me vain sovimme saumattomasti toisillemme ja hän näki sen heti eikä päästänyt onneansa livahtamaan vaikka minulla hetki kestikin.
N46
Ah. Myös eksäni, jonka kanssa olin naimisissa 18 vuotta ja jonka kanssa sain pari lasta, ihastui minuun päätä pahkaan ja jaksoi hurmata minut päättäväisyydellään. Ei todellakaan piillotellut sitä yhtään.
Ne suhteet ovat minulla jääneet lyhyiksi, joissa mies himmailee eikä uskalla heittäytyä. Sitten itkevät perään kun en jaksa olla vetäjänä ja arvailla missä mennään ja joudun hillitsemään omaa intohimoani. Kiihkeälle naiselle kiihkeä mies, kiitos!Siis täh.
Tuossahan kuvattiin sama kuin minkä ap kuvasi.
Mies on aloitteellisempi ja osoittaa himonsa itsevarmasti ja päättäväisesti - suora sitaatti. Nainen on se joka ensin jännää onko riittävän hyvä, mutta saalistava mies vakuuttaa merikarhumaisilla otteillaan että kyllä tässä ollaan ihan tosissaan.
Ja, kuten ap selittikin, johtamisen taakka oli miehen harteilla. Mies vei.
Juurikin näin.
Tämä vastaaja luki väärin mitä ap kirjoitti. Ei tuossa haettu sitä onko mies juupas/eipäs vai selkeä, vaan että miehen himon pitää olla sellaista itsevarmaa ja määrätietoista, että nainen on se joka jännää että saakohan tämän miehen, ei toisin päin.
Jos mies on naiseen liian hulluna ja jännää että voinko minä tuollaista upeaa naista saada, se on heti turn-off.
No jopas. Olen liian innoissani mun rakkaudesta, että en sitten malttanut lukea ehkä ihan kunnolla. Mutta... kyllä minua silti häiritsee tuo että jos mies olisi liian ihastunut, se tarkoittaisi, että mies olisi samantien epävarmempi... Toisaalta kaikki mikä on "liikaa" kuulostaa epätasapainoiselta. Ja toisaalta taas se mitä nyt saan kokea on jotain missä tuntuu, että on jotenkin "liikaa", että kumpikaan ei meinaa uskoa todeksi. Nyt on onneksi hitusen tasaantunut ja alamme molemmat hyväksyä, että joskus kaikkea voi olla ihan uskomattoman paljon ja, että me saamme kasvaa tämän rakkauden kokoiseksi. Sori, menipä siirappiseksi. Ehkä en edelleenkään ihan hahmota aloittajan ongelmaa.
No etkö vastauksissasi ilmaise että on ongelma jos mies on epävarmempi, mutta se että sinä naisena olit epävarmempi, ei selvästikään ollut ongelma?
En tunne ap:ta mutta jos hän vaikka tykkää reippaista ja itsevarmoista naisista, ja on itse se vähän epävarmempi ja harkitsevampi osapuoli?
Tai jos ei muuten vain halua pelata tuota miehen roolia jossa pitää demonstroida aloitteellisuutta, rohkeutta, itsevarmuutta ja määrätietoisuutta.
Onhan se ongelma jos saadakseen mitä haluaa (rakkautta) pitäisi olla jotain mitä ei ole.
Kyllä, olen samaa mieltä, että ei pitäisi joutua esittämään muuta kuin mitä on saadakseen hyväksyntää ja aitoa rakkautta.
Mutta esimerkiksi minun tapauksessani olen itsekin aloitteellinen ja kiihkeä ja itsevarma. Nyt tämän suuren rakkauden kanssa minä olin se, joka teki ensimmäisen siirron. Minä huomasin hänet, ja tajusin että tässä on sitä jotain mitä olen etsinyt. Hän sitten oli se, joka näki minut juuri sellaisena kuin olen ja ihastui minuun samantien. Ja se sai minut hämmentymään ja hän joutui näkemään vaivaa saadakseen epäilykseni hälvennettyä.
Kuten kerroin, ne suhteet, joissa minä olen ollut se innokas ja aloitteellinen ja mies epävarmempi, mutta myös hyvin ihastunut, ovat jääneet lyhyiksi, kun minun onkin pitänyt muuttaa olemustani etteivät olisi liikaa säikähtäneet. Ja se jotenkin määritteli sen suhteen dynamiikan heti; minä olin niissä "liikaa" ja jouduin himmailemaan kaikessa. Kun sitten jonkin ajan päästä olen lopettanut tällaisen suhteen kun ei siitä epävarmasta miehestä vain missään vaiheessa kuoriudukkaan itsevarmempaa ja kiihkeämpää miestä, eivätkä he edelleenkään pysty vastaanottamaan sitä kokonaista minää, niin ovat jotenkin aivan onnettomia eivätkä meinaa uskoa että se oli nyt tässä. Jotenkin se minun intensiivisyys siis puhutteli ja olisivat siitä halunneet nauttia...
Eli olen edelleenkin sitä mieltä, että kiihkeälle naiselle kiihkeä mies. Ja varmaan sitten hieman hillityimille omansa. Ja varmaan löytyy useampiakin variaatioita, mutta pointtini oli, että tietyt "energiat" toimivat paremmin toistensa kanssa kuin toisten. Ja vaikka se toisenlainen energia voisikin olla todella kiehtovaa ja siihen helposti jopa ihastuu, se ei kuitenkaan tarkoita, että se toimisi parisuhteessa...
Joo, kyllä miehen on välttämätöntä kontrolloida ihastustaan naiseen. Muuten koko juttu menee pilalle. Tämän miehet oppivat kantapään kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies on epävarmuuksissaan rypevä hullu, joka takertuu, napsahtelee ja syytää itsariuhkauksia, niin siinä on kyllä jo mahdollisen suhteen tulevaisuuttakin ajatellen liian tarvitseva mies. Eiköhän tämä ole se ääripää, jonka naiset haluavat välttää. Vaikka kyllä tämäkin tyyli välillä kokemattomiin naisiin uppoaa.
Toisessa ääripäässä sitten nuo, joita ei jännitä yhtään, sanat eivät takertele, ja aina on uuden tuttavuuden kanssa ”erityinen yhteys”.
Jos saisi jonkun sopivasti tarvitsevan ja sopivasti itsevarman, kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Outoa että noin provosoivasta aloituksesta on syntynyt näin hyvää keskustelua.
Kyllä mä ainakin naisena hahmotan ongelman, tiedän että on paljon miehiä joita ei haluttaisi olla saalistajia ja merikarhuja.
Mutta totta on että jos mies ei ole niin sitten naisen pitäisi ottaa sitä roolia, ja itse myönnän etten kovasti haluaisi...
En minäkään haluaisi. Tulkitsen passiivisuuden ihan automaattisesti kiinnostuksen puutteeksi, mitä se yleensä tietysti onkin. Miehen pitää hyvin selkeästi osoittaa haluavansa juuri minut, jotta pystyn heittäytymään juttuun mukaan sata lasissa. Tämä tietenkin pätee siis vain tilanteessa, jossa olen ihastunut mieheen. Jos en ole, on aivan sama miten hän minua yrittää - haluamaansa lopputulokseen ei tule pääsemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö! Olen juuri elämäni parhaassa suhteessa, jossa mies oli aivan hulluna minuun heti alusta saakka ja myös osoitti sen selkeästi vaikka itse hieman epäilin alkuun. Omat epävarmuuteni myös nousivat pintaan, pelkäsin etten olisi hänelle "tarpeeksi hyvä", tai että koko juttumme on liian hyvä ollakseen totta, mutta hän vain jatkoi piirrittämistäni ja osoitti selkeästi ja itsevarmasti ensin ihastumistaan minuun ja hieman myöhemmin rakastumisensa. Ja nyt olen aivan myyty, hän osasi hälventää kaikki epäilyni ja nyt vain kellutaan uskomattoman kiihkeiden ja rakkaudellisten tunteiden keskellä :D. Ollaan kuitenkin molemmat yhtä intensiivisiä ja kiihkeitä ja hulluja ja seikkailunhaluisia, osaamme heittäytyä, että en tiedä, ei tällainen ehkä ihan kaikkien juttu ole, mutta me vain sovimme saumattomasti toisillemme ja hän näki sen heti eikä päästänyt onneansa livahtamaan vaikka minulla hetki kestikin.
N46
Ah. Myös eksäni, jonka kanssa olin naimisissa 18 vuotta ja jonka kanssa sain pari lasta, ihastui minuun päätä pahkaan ja jaksoi hurmata minut päättäväisyydellään. Ei todellakaan piillotellut sitä yhtään.
Ne suhteet ovat minulla jääneet lyhyiksi, joissa mies himmailee eikä uskalla heittäytyä. Sitten itkevät perään kun en jaksa olla vetäjänä ja arvailla missä mennään ja joudun hillitsemään omaa intohimoani. Kiihkeälle naiselle kiihkeä mies, kiitos!Siis täh.
Tuossahan kuvattiin sama kuin minkä ap kuvasi.
Mies on aloitteellisempi ja osoittaa himonsa itsevarmasti ja päättäväisesti - suora sitaatti. Nainen on se joka ensin jännää onko riittävän hyvä, mutta saalistava mies vakuuttaa merikarhumaisilla otteillaan että kyllä tässä ollaan ihan tosissaan.
Ja, kuten ap selittikin, johtamisen taakka oli miehen harteilla. Mies vei.
Juurikin näin.
Tämä vastaaja luki väärin mitä ap kirjoitti. Ei tuossa haettu sitä onko mies juupas/eipäs vai selkeä, vaan että miehen himon pitää olla sellaista itsevarmaa ja määrätietoista, että nainen on se joka jännää että saakohan tämän miehen, ei toisin päin.
Jos mies on naiseen liian hulluna ja jännää että voinko minä tuollaista upeaa naista saada, se on heti turn-off.
No jopas. Olen liian innoissani mun rakkaudesta, että en sitten malttanut lukea ehkä ihan kunnolla. Mutta... kyllä minua silti häiritsee tuo että jos mies olisi liian ihastunut, se tarkoittaisi, että mies olisi samantien epävarmempi... Toisaalta kaikki mikä on "liikaa" kuulostaa epätasapainoiselta. Ja toisaalta taas se mitä nyt saan kokea on jotain missä tuntuu, että on jotenkin "liikaa", että kumpikaan ei meinaa uskoa todeksi. Nyt on onneksi hitusen tasaantunut ja alamme molemmat hyväksyä, että joskus kaikkea voi olla ihan uskomattoman paljon ja, että me saamme kasvaa tämän rakkauden kokoiseksi. Sori, menipä siirappiseksi. Ehkä en edelleenkään ihan hahmota aloittajan ongelmaa.
No etkö vastauksissasi ilmaise että on ongelma jos mies on epävarmempi, mutta se että sinä naisena olit epävarmempi, ei selvästikään ollut ongelma?
En tunne ap:ta mutta jos hän vaikka tykkää reippaista ja itsevarmoista naisista, ja on itse se vähän epävarmempi ja harkitsevampi osapuoli?
Tai jos ei muuten vain halua pelata tuota miehen roolia jossa pitää demonstroida aloitteellisuutta, rohkeutta, itsevarmuutta ja määrätietoisuutta.
Onhan se ongelma jos saadakseen mitä haluaa (rakkautta) pitäisi olla jotain mitä ei ole.
Kyllä, olen samaa mieltä, että ei pitäisi joutua esittämään muuta kuin mitä on saadakseen hyväksyntää ja aitoa rakkautta.
Mutta esimerkiksi minun tapauksessani olen itsekin aloitteellinen ja kiihkeä ja itsevarma. Nyt tämän suuren rakkauden kanssa minä olin se, joka teki ensimmäisen siirron. Minä huomasin hänet, ja tajusin että tässä on sitä jotain mitä olen etsinyt. Hän sitten oli se, joka näki minut juuri sellaisena kuin olen ja ihastui minuun samantien. Ja se sai minut hämmentymään ja hän joutui näkemään vaivaa saadakseen epäilykseni hälvennettyä.
Kuten kerroin, ne suhteet, joissa minä olen ollut se innokas ja aloitteellinen ja mies epävarmempi, mutta myös hyvin ihastunut, ovat jääneet lyhyiksi, kun minun onkin pitänyt muuttaa olemustani etteivät olisi liikaa säikähtäneet. Ja se jotenkin määritteli sen suhteen dynamiikan heti; minä olin niissä "liikaa" ja jouduin himmailemaan kaikessa. Kun sitten jonkin ajan päästä olen lopettanut tällaisen suhteen kun ei siitä epävarmasta miehestä vain missään vaiheessa kuoriudukkaan itsevarmempaa ja kiihkeämpää miestä, eivätkä he edelleenkään pysty vastaanottamaan sitä kokonaista minää, niin ovat jotenkin aivan onnettomia eivätkä meinaa uskoa että se oli nyt tässä. Jotenkin se minun intensiivisyys siis puhutteli ja olisivat siitä halunneet nauttia...
Eli olen edelleenkin sitä mieltä, että kiihkeälle naiselle kiihkeä mies. Ja varmaan sitten hieman hillityimille omansa. Ja varmaan löytyy useampiakin variaatioita, mutta pointtini oli, että tietyt "energiat" toimivat paremmin toistensa kanssa kuin toisten. Ja vaikka se toisenlainen energia voisikin olla todella kiehtovaa ja siihen helposti jopa ihastuu, se ei kuitenkaan tarkoita, että se toimisi parisuhteessa...
Nyt on sanottava että tässä palataan siihen ilmiöön joka toistuu monessakin asiassa.
Eli kyllä, palstateoria, erilaisille naisille sopii se sama mies.
Jos nainen on aloitteellinen ja itsevarma, miehenkin on oltava jotta tästä "olisi vastusta".
Jos nainen on ujompi ja hienovaraisempi, miehen halutaan olevan aloitteellisempi ja itsevarmempi, koska vastakohdat täydentävät toisiaan ja jomman kumman pitää olla aloitteellinen ja itsevarma jotta mitään tapahtuisi.
Eli tullaan siihen yhtälöön että voidaan olla samanlaisia tai siten että ollaan erilaisia, mutta ei koskaan niin päin että nainen on se aloitteellisempi ja itsevarmempi osapuoli joka saalistaa ja vie.
Vierailija kirjoitti:
Jos saisi jonkun sopivasti tarvitsevan ja sopivasti itsevarman, kiitos.
Ei toimi tämäkään. Et ole silti se, mitä nainen etsii tai haluaa.
Kantapäällä opittua.
Olette te prinsessat sitten ihania.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies on epävarmuuksissaan rypevä hullu, joka takertuu, napsahtelee ja syytää itsariuhkauksia, niin siinä on kyllä jo mahdollisen suhteen tulevaisuuttakin ajatellen liian tarvitseva mies. Eiköhän tämä ole se ääripää, jonka naiset haluavat välttää. Vaikka kyllä tämäkin tyyli välillä kokemattomiin naisiin uppoaa.
Toisessa ääripäässä sitten nuo, joita ei jännitä yhtään, sanat eivät takertele, ja aina on uuden tuttavuuden kanssa ”erityinen yhteys”.
Jos saisi jonkun sopivasti tarvitsevan ja sopivasti itsevarman, kiitos.
Tuossa todellakin mennään äärimmäisyyksiin, kun puhutaan itsariuhkauksista ja epävarmuuksia jotka hallitsevat elämää. Ymmärän kyllä hyvin miksi tämä ei ole haluttua.
Ehkä parempi esimerkki olisi sellainen epävarmuus, ujous ja "saaliina oleminen" jota osa naisita suosii, jättäen miehelle sen metsästäjän roolin?
Osa naisista tykkää tasa-arvoisemmasta meiningistä, osa selkeistä sukupuolirooleista. Mutta käytännössä kukaan ei tykkää siitä että roolit kääntyisivät toisin päin. Siis naisista, miehistä monikin pitäisi juuri siitä.
Minäkin myönnän tuntevani vetoa sellaisiin reippaisiin, vähän poikamaisiin naisiin. Mutta he tuntuvat suosivat aina hyvin maskuliinisia miehiä joiden kanssa mitellä, juuri näiden miesten suosiessa naisia jotka eivät kisaa siitä kumpi käyttää housuja parisuhteessa.
Tässä ketjussa on perää.
Jos tapaat oikeasti kuuman naisen, on parempi esittää välinpitämätöntä ja demonstroida että olet mies jolle kaunis nainen on "business as usual".
Juurikin näin.
Tämä vastaaja luki väärin mitä ap kirjoitti. Ei tuossa haettu sitä onko mies juupas/eipäs vai selkeä, vaan että miehen himon pitää olla sellaista itsevarmaa ja määrätietoista, että nainen on se joka jännää että saakohan tämän miehen, ei toisin päin.
Jos mies on naiseen liian hulluna ja jännää että voinko minä tuollaista upeaa naista saada, se on heti turn-off.