Voiko lapsuudessa koettu ahdistelu tuhota seksuaalisuuden kokonaan?

kyllä varmaan voi, kannattaa hakeutua terapiaan käsittelemään tuota, jos vaikka saisit vielä tilanteeseen jotain apua ja pystyisit nauttimaan seksuaalisuudesta joskus vielä

Sama vanhempani haukkui ja nimitteli minua ulkonäköni vuoksi ja se oli hänelle huvittelua. Siis hän kiusasi minua huvikseen, kun huomasi, että tulin surulliselle ja nolatulle mielelle siitä. Ei ole ehkäpä mikään ihme, että olen koko aikuisikäni pitänyt itseäni erittäin rumana.

Sama vanhempani mahdollisesti teki jotain vieläkin pahempaa väkivaltaa minulle ollessani aivan pieni, ja sain aivovammoja (näkyvät magneettikuvissa edelleen), joista huolimatta isompana kuitenkuin loistin koulussa ja opinnoissani. En ymmärrä, miksi joku kohtelee lastaan siten. Kyseinen vanhempani ei ole minua koskaan tukenut aikuisenakaan. Hän vain korostaa sitä, että minun tulee olla itsenäinen ja kestää yksinäisyytta.

Yleensä heistä tulee prostituoituja

Vierailija kirjoitti:

kyllä varmaan voi, kannattaa hakeutua terapiaan käsittelemään tuota, jos vaikka saisit vielä tilanteeseen jotain apua ja pystyisit nauttimaan seksuaalisuudesta joskus vielä

En tiedä, mitä kautta asiaa purkaisi. Lisäksi en aivan varmaksi muista itse mahdollista tapahtumaa, mutta ne hänen kyseiseen viittaavat kommenttinsa muistan melkeinpä sanatarkasti sekä ne oudot kivut, joista kärsin lapsena. Yhdessä tilanteessa toinen vanhemmistani puhui sille minua kohtaan ilkeälle vanhemmalleni järkeä, jolloin sillä kertaa pelastuin ahdistelulta (sen tilanteen muistan sanatarkasti).

Se voi myös aiheuttaa yliseksuaalisuutta. Monet lapsena hyväksikäytetyt menevät myöhemmin pornoalalle tai prostituutioon. Toivottavasti sinä saat apua, et tehnyt mitään väärää.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä heistä tulee prostituoituja

Niinkö? Koen itseni jotenkin likaiseksi ja saastaiseksi ja koin sellaiseksi itseni ennen ensimmäistäkään seurustelua. Ajattelin, että minussa on jotain pahaa ja noloa. Minulla on keskivertoa paljon vähemmän seksuaalisia kokemuksia.

Totta kai voi. Mutta toisaalta asiaa voi myös käsitellä ammattilaisen kanssa ja päästä sen yli. Eli sen ei tarvitse olla pysyvä tila.

Ihminen on aika herkkä ja moni asia voi särkyä melko pienestä. Esim lapsuuden tapahtumien vuoksi ei pysty luottamaan kehenkään, ei koskaan päästä ketään lähelleen tai ystävysty aidosti. Sillai voi mennä sitten hautaan asti rikkinäisenä. Toisaalta tuostakin voi päästä yli vaikka 3 vuoden terapiassa, mikä on lopulta aika pieni investointi koko loppuelämää ajatellen.

Seksuaalisuus on tosi herkkä asia, kyllä se voi saada ison kolauksen. Ihminen on kuitenkin hyvin joustava ja aina kehittyvä, eli sullakin on mahdollisuus päästä asiasta yli, jos niin päätät ja haluat. Se ei varmasti ole helppoa, etkä todennäköisesti yksin siihen kykene. Suosittelen ammattiapua, ne on kuitenkin opiskellut vuosia ja on tietoa ja taitoa miten joku juuri sun tilanteessa pääsisi eteenpäin. Tsemppiä!

Hyväksikäyttäjät tietysti valmistelevat ja varmistelevat sitä, ettei kohde uskalla puolustautua tai kertoa tapahtuneesta, itsetunnon pitää olla huono. Palauta kaikki viestit lähettäjälleen, ja paketin päälle maininta "Sorry, avattu vahingossa".

Vierailija kirjoitti:

Se voi myös aiheuttaa yliseksuaalisuutta. Monet lapsena hyväksikäytetyt menevät myöhemmin pornoalalle tai prostituutioon. Toivottavasti sinä saat apua, et tehnyt mitään väärää.

Tämän myötä aivan juuri tajusin ehkä syyn yhteen epäonniseen ihastumiseeni itseäni paljon vanhempaan henkilöön aikuisena. Ja siis jälleen uudella tasolla. Tajusin, että sen kautta koetan korjata niitä lapsuuteni traumoja. Ja se ihminen tavallaan teki oikein, kun ei lähtenut siihen suhdehaaveeseeni mukaan. Se hänen (ystävällisesti torjuva) suhtautumisensa minuun korjaa minua enemmän kuin se, jos hän olisikin hyväksikäyttänyt tietyllä tapaa haavoittuvaa asemaani hänen suhteensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyllä varmaan voi, kannattaa hakeutua terapiaan käsittelemään tuota, jos vaikka saisit vielä tilanteeseen jotain apua ja pystyisit nauttimaan seksuaalisuudesta joskus vielä

En tiedä, mitä kautta asiaa purkaisi. Lisäksi en aivan varmaksi muista itse mahdollista tapahtumaa, mutta ne hänen kyseiseen viittaavat kommenttinsa muistan melkeinpä sanatarkasti sekä ne oudot kivut, joista kärsin lapsena. Yhdessä tilanteessa toinen vanhemmistani puhui sille minua kohtaan ilkeälle vanhemmalleni järkeä, jolloin sillä kertaa pelastuin ahdistelulta (sen tilanteen muistan sanatarkasti).

Mee vaan terapiaan. Ei sulla tartte olla tarkkoja muistikuvia, tarkkaa suunnitelmaa miten tästä jatkat, tarkkaa analyysia tilanteestasi, tarkkoja tietoja miksi toimit kuten toimit. Terapia on parhaimmillaan sellasta hienosäätöä, pistetään asiat toimimaan paremmin ja kevyemmin. Mikronkin voi viedä korjaajalle ilman että itse tietää sen kaikki viat ja osaa korjausoppaan ulkoa (joo tämä on ontuva vertaus...). Moni ajattelee että terapiaan meneminen vaatii paljon enemmän taitoja, kuin se oikeasti vaatii. Että sulla pitäis olla koko paketti kasassa itselläsi. Vaikka just siksihän sä sinne meet kun sä et tiedä, sä et osaa, sä et ymmärrä, sä et halua, sä et jaksa... Ja se ammattilainen sit ohjaa taitavasti sua asiassa eteenpäin, auttaa, ehdottaa, tukee, kertoo, kysyy, rohkaisee... Itse olen saanut niiiiiiin paljon apua psykoterapiasta, että liputan ja suosittelen sitä vähän kaikille.

Olen myös miettinyt tuota mahdollisuutta että oliko lapsuudessani jotain tuollaista mutta en muista mitään sellaista. Oireilen kyllä samoin tavoin kuin sinä, pitkäaikainen masennus, huono itsetunto jne. Mutta minun lapsuudessa oli ainakin perheväkivaltaa, se voi kai tuottaa samanlaisia ongelmia.

Olen käynyt terapeutilla ja se ehkä jotenkin auttaa, hitaasti mutta varmasti. Suosittelen niinkuin muutkin täällä.

Mä en muista lapsuudestani juuri mitään, yksittäisiä tilanteita vain ja silti olen menossa terapiaan. Nuoruuessa mua on käytetty seksuaalisesti hyväksi, ja aikuisena olen ollut itsetuhoinen sekstailija ja nykyään täysin kylmä erakko.

Oletko sinä vielä tekemisissä tuon vanhemman kanssa joka tätä teki? Minun väkivaltainen vanhempani on jo kuollut ja se on oikeastaan helpotus, en tiedä miten voisin kohdata häntä enää. Hän on vanhempasi, mutta teki vakavasti väärin sinua kohtaan, se sattuu niin syvästi.

Vierailija kirjoitti:

Oletko sinä vielä tekemisissä tuon vanhemman kanssa joka tätä teki? Minun väkivaltainen vanhempani on jo kuollut ja se on oikeastaan helpotus, en tiedä miten voisin kohdata häntä enää. Hän on vanhempasi, mutta teki vakavasti väärin sinua kohtaan, se sattuu niin syvästi.

Olisin tekemisissä, mutta kyseinen vanhempani haluaa olla tekemisissä kanssani ainoastaan, jos mulla menee todella hyvin muuten ja hänellä itsellä on samanaikaisesti vaikeampaa (eli siis tarvitsee minulta keskusteluapua tai rahaa). Jos olen yhtään alakuloisempi tai stressaantunut, hän ei halua olla kanssani tekemisissä, eikä jaksa kuunnella huoliani lainkaan.

Itse hän käytti minua ilmaisena terapeuttina vuosikausia, kun hänellä oli ihmissuhdehuolia ja sitä tapahtui siitä lähtien, kun olin noin 13-vuotias eli sain vuosikausia tukea häntä alkoholiongelmiensa ja itsetuhoisuutensa keskellä. Hän asuu samassa kaupungissa, mutta vetoaa tekosyihin, jos ehdottaisin, että voisimme nähdä.

Minulla on oltava jotain hienoa tarjottavaa tai minun tulisi maksaa kaikki kulut, jotta hän suostuu näkemään. Muuten häntä ei vain kiinnosta elämäni lainkaan ja hän hakeutuu sellaiseen seuraan, jossa on jotain hienompaa, jännempää ja kepeämpää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko sinä vielä tekemisissä tuon vanhemman kanssa joka tätä teki? Minun väkivaltainen vanhempani on jo kuollut ja se on oikeastaan helpotus, en tiedä miten voisin kohdata häntä enää. Hän on vanhempasi, mutta teki vakavasti väärin sinua kohtaan, se sattuu niin syvästi.

Olisin tekemisissä, mutta kyseinen vanhempani haluaa olla tekemisissä kanssani ainoastaan, jos mulla menee todella hyvin muuten ja hänellä itsellä on samanaikaisesti vaikeampaa (eli siis tarvitsee minulta keskusteluapua tai rahaa). Jos olen yhtään alakuloisempi tai stressaantunut, hän ei halua olla kanssani tekemisissä, eikä jaksa kuunnella huoliani lainkaan.

Itse hän käytti minua ilmaisena terapeuttina vuosikausia, kun hänellä oli ihmissuhdehuolia ja sitä tapahtui siitä lähtien, kun olin noin 13-vuotias eli sain vuosikausia tukea häntä alkoholiongelmiensa ja itsetuhoisuutensa keskellä. Hän asuu samassa kaupungissa, mutta vetoaa tekosyihin, jos ehdottaisin, että voisimme nähdä.

Minulla on oltava jotain hienoa tarjottavaa tai minun tulisi maksaa kaikki kulut, jotta hän suostuu näkemään. Muuten häntä ei vain kiinnosta elämäni lainkaan ja hän hakeutuu sellaiseen seuraan, jossa on jotain hienompaa, jännempää ja kepeämpää.

Voi ei, kuulostaa pahalta. Voit kuitenkin ajatella että olet antanut hänelle mahdollisuuden. Nyt on parempi että koitat keskittyä sinun omaan hyvinvointiisi. On tärkeää, että huollat nuo tuskastuttavat ajatukset edes vähän paremmiksi. Tsemppiä sinulle!