Lue keskustelun säännöt.
Yksinäinen Sauli Paavola, 43, ei ole koskaan pitänyt ketään kädestä ja toive rakkauden löytymisestä on hiipunut
21.03.2021 |
Korona-aika on helpottanut Sauli Paavolan oloa, sillä nyt muutkin tietävät, millaista hänen elämänsä on ollut jo vuosikymmeniä.
Kommentit (586)
Vierailija kirjoitti:
Olen 25-vuotias nainen, mutta yläkoulussa sain edes yhdeltä ensimmäisen pusun. Näköjään peruskoulussa poikaystävän sai, jos dokasi ja röökasi. Seksisuhteita on ollut aikuisiässä, mutta niissäkin olen katsonut laatua kuin määrää. Minulla on ollut niin epävarma luonne johtuen kiusaamisesta ja äidin katujyristä asenteista, joiden takia aloin vihaamaan itseäni ja kärsimään ulkonäköpaineista, joista äiti ei ymmärtänyt mitään, kun tuntui itsekin paheksuvan kaikkea laittautumista. Varmaan äidin mielestä tällaisen "vammaisen" tytön ei pitänyt tälläytyä ja hui kauhistus, herättää vaikkapa vetovoimaa miehissä. Sitä olenkin saanut kuitenkin aikaan, vaikkei ne parisuhteisiin ole johtaneet.
Kuitenkin olen käynyt töissä ja haaveilen jopa omasta yrityksestä. Valitettavaa vaan, että tällaisella epävarmalla luonteella välillä pelottaa, että mitä jos näytän muiden mielestä kömpelöltä tehdessäni jotain. Tämän takia olen miettinytkin yksinyrittäjyyttä.
Valitettavasti vain minulle on naurettu, vaikka koitin suosion saamiseksi tehdä kaikkeni yläkoulussa: muuttaa ulkonäköä. Minun stereotypiassa vain rumia ja/tai lihavia tyttöjä kiusattiin. Tämä pelko, että minulle vielä naurettaisiin, kulkee vieläkin mukanani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kun on näin paljon näitä avuliaita sieluja jotka haluavat auttaa sauli-reppanaa(elämä muuten mallillaan) niin kaikki nämä huolehtivat voisivat lähteä mukaan vaikka ystävä-toimintaan, kamuksi niille joilla on oikeita fyysisiä esteitä esim ulos menolle, sairaudet ja vammat. Tulee hyvä mieli kun näkee näin paljon lähimmäisistä välittäviä.
Ai eikö kiinnosta pyörätuolissa oleva halvaantunut nainen tai neurologista sairautta sairastava mies..hmm okay.
Saulissa ehkä herättää sympatiaa juuri hänen realistinen suhtautuminen omaan tilanteeseensa ja se, ettei hän kaikesta huolimatta syyllistä muita omasta tilanteestaan tai vaikuta katkeralta.
Mutta sauli silti tahtoo rakkautta(tietämättä voiko sitä edes itse antaa, luultavasti ei kun on noita tunne ongelmia) ja luultavasti kuvittelee että se nainen maagisesti korjaa koko tilanteen ja menetetyt vuosikymmenet. Anteeksi vain mutta näissä tapauksissa tämä ajatus kyllä puskee läpi..Niin kuin joku aikaisemmin sanoikin, ei monikaan halua lähteä aikuiskouluttajaksi enää tuossa iässä.
Aika jännä asenne, koska hyvinkin vähällä vaivalla voisi Saulista kuoriutua ns. normaali sosiaalinen ihminen. Miksi joku, jolla ei ole hirveästi muuta tekemistä, mutta tarve Saulin kaltaiselle ihmiselle, voisi ryhtyä tuumasta toimeen?
TOIVOTTAVASTI ET OLE TOSISSASI! Todella järkyttävää, että viestisi on saanut paljon ylänuolia!
Jos Saulista kerran voisi vähällä vaivalla kuoriutua ns. normaali sosiaalinen ihminen, niin MIKSI Sauli sitten ei ole nähnyt sitä vaivaa?
Parisuhteeseen ei ikinä pidä lähteä parantamaan tai muuttamaan toista. Tämä on se perusasia, josta naisia aina varoitetaan, mutta jostain syystä se ei vain mene perille! Suosittelisitko miehelle samalla tavalla ottamaan sosiaalisesti kömpelön naisen projektikseen? Miksi et?
Mitä vikaa sosiaalisessa kömpelyydessä on? Itseäni ei haittaisi yhtään jos nainen olisi sellainen. Vaikutat yksinkertaiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen on kykenevä opiskelemaan, olisi varmaan mielekkäämpää opiskella uusi tutkinto kuin olla kuntouttavassa työtoiminnassa. Koulutus pitäisi vain suunnitella hyvin tarkkaan, että siitä olisi mahdollisuus työllistyä. Esimerkiksi hänelle trukinkuljettaja, rekkakuski tms ammatti, jossa ei tarvitse olla kovinkaan sosiaalinen.
Trukkikuskien ja rekkaukkojen nimenomaan pitää olla sosiaalisia.
Ei ne rekat vaan aja päämäärättömästi tuolla valtateillä, ne hakee ja vie kuormia. Välillä pitää oikein etsimällä etsiä, että mihkäs nyt seuraavaksi. Pitää uskaltaa tuikituntemattomilta kysyä tietä ja muuta.
T. Nuorempana pari vuotta kuljetusalalla
Ei tien kysyminen nyt mitään sosiaalisuutta ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset hakevat todella usein turvaa mieheltä. Työtön kaveri ei sitä tarjoa.
Ehkäpä työtön nainen voisi saada heidät molemmat innostumaan työn hausta ja paremmasta, yhteisestä elämästä.
Ja sitten naiset ihmettelevät miksi haastavimpiin ja vastuullisimpiin (ja parhaiten palkatuihin) töihin valitaan useammin mies kuin nainen.
Naiset antavat itsestään sellaista kuvaa, että ovat avuttomia prinsessoja, jotka tarvitsevat miestä antamaan turvaa. Eihän sellaista uskalla vaativaan johtotehtävään palkata.
Eli minusta ei ole johtotehtävään, kun minua ei kiinnosta tuhlata elämääni työttömän miehen elättämiseen. Just.
Vierailija kirjoitti:
Olen 25-vuotias nainen, mutta yläkoulussa sain edes yhdeltä ensimmäisen pusun. Näköjään peruskoulussa poikaystävän sai, jos dokasi ja röökasi. Seksisuhteita on ollut aikuisiässä, mutta niissäkin olen katsonut laatua kuin määrää. Minulla on ollut niin epävarma luonne johtuen kiusaamisesta ja äidin katujyristä asenteista, joiden takia aloin vihaamaan itseäni ja kärsimään ulkonäköpaineista, joista äiti ei ymmärtänyt mitään, kun tuntui itsekin paheksuvan kaikkea laittautumista. Varmaan äidin mielestä tällaisen "vammaisen" tytön ei pitänyt tälläytyä ja hui kauhistus, herättää vaikkapa vetovoimaa miehissä. Sitä olenkin saanut kuitenkin aikaan, vaikkei ne parisuhteisiin ole johtaneet.
Voin toki mainita, että joskus minullakin oli ilmoitus Suomi24:en treffeillä. En kaunistellut silloista lievää, ylipainoani, joka on jo onneksi historiaa. Uskon vikaa olevan minussakin, kun minua pelottaa välillä keskustella mistä tahansa aiheesta miettien, että mitä jos ketään ei kiinnosta tai entä jos sanotaan oudoksi. Juuri tämän takia en halunnut kavereita ja välillä taas halusin, mutta koko ajan se mieli muuttui, kun enhän minä mitään puhuttavaa olisi keksinyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saulin on käsitettävä, että parisuhde ei ole vastaus hänen ongelmiinsa. Muut ihmiset eivät ole häntä varten.
Kukaan ei ole velvollinen rakastamaan häntä, vaikka hän tarvitsisi kuinka paljon rakkautta.
Hän hyötyisi henkilökohtaisesta avustajasta joka ohjaisi häntä sosiaalisissa tilanteissa.
Ja varmasti löytyy samantapaisia naisia kuin hän, jotka ovat myös eläkkeellä ja haluaisivat tavata vaikkapa vain juttelun merkeissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kun on näin paljon näitä avuliaita sieluja jotka haluavat auttaa sauli-reppanaa(elämä muuten mallillaan) niin kaikki nämä huolehtivat voisivat lähteä mukaan vaikka ystävä-toimintaan, kamuksi niille joilla on oikeita fyysisiä esteitä esim ulos menolle, sairaudet ja vammat. Tulee hyvä mieli kun näkee näin paljon lähimmäisistä välittäviä.
Ai eikö kiinnosta pyörätuolissa oleva halvaantunut nainen tai neurologista sairautta sairastava mies..hmm okay.
Saulissa ehkä herättää sympatiaa juuri hänen realistinen suhtautuminen omaan tilanteeseensa ja se, ettei hän kaikesta huolimatta syyllistä muita omasta tilanteestaan tai vaikuta katkeralta.
Mutta sauli silti tahtoo rakkautta(tietämättä voiko sitä edes itse antaa, luultavasti ei kun on noita tunne ongelmia) ja luultavasti kuvittelee että se nainen maagisesti korjaa koko tilanteen ja menetetyt vuosikymmenet. Anteeksi vain mutta näissä tapauksissa tämä ajatus kyllä puskee läpi..Niin kuin joku aikaisemmin sanoikin, ei monikaan halua lähteä aikuiskouluttajaksi enää tuossa iässä.
Aika jännä asenne, koska hyvinkin vähällä vaivalla voisi Saulista kuoriutua ns. normaali sosiaalinen ihminen. Miksi joku, jolla ei ole hirveästi muuta tekemistä, mutta tarve Saulin kaltaiselle ihmiselle, voisi ryhtyä tuumasta toimeen?
TOIVOTTAVASTI ET OLE TOSISSASI! Todella järkyttävää, että viestisi on saanut paljon ylänuolia!
Jos Saulista kerran voisi vähällä vaivalla kuoriutua ns. normaali sosiaalinen ihminen, niin MIKSI Sauli sitten ei ole nähnyt sitä vaivaa?
Parisuhteeseen ei ikinä pidä lähteä parantamaan tai muuttamaan toista. Tämä on se perusasia, josta naisia aina varoitetaan, mutta jostain syystä se ei vain mene perille! Suosittelisitko miehelle samalla tavalla ottamaan sosiaalisesti kömpelön naisen projektikseen? Miksi et?
Mitä vikaa sosiaalisessa kömpelyydessä on? Itseäni ei haittaisi yhtään jos nainen olisi sellainen. Vaikutat yksinkertaiselta.
Sosiaalinen kömpelyys voi näyttäytyä aika ikävillä tavoilla. Se ei ole pelkästään ujoutta tai arkuutta, jotka monesti karisevat pois, kun ihminen tutustuu toiseen paremmin. Sosiaalisesti kömpelö ihminen voi mm. töksäytellä ilkeästi sitä tajuamatta, vääntää vitsiä toiselle vakavista asioista (jälleen kerran sitä itse tajuamatta) tai olla kykenemätön ajattelemaan asioita kenenkään muun näkökulmasta kuin omastaan. Sosiaalisesti kömpelö ihminen, jolle joutuu vääntämään kaikki vuorovaikutustilanteet rautalangasta, on raskas kumppani sosiaalisilta taidoiltaan keskiverrollekin ihmiselle. Lähipiiristä tiedän myös tapauksen, jossa parisuhteen sosiaalisesti taitamattomampi osapuoli alkoi lopulta purkaa ärsyyntymistään ja turhautumistaan puolisonsa niskaan, koska tunsi itsensä huonommaksi tämän rinnalla eikä kyennyt käsittelemään tunteitaan muuten.
En tarkoita sitä, että jutun Sauli olisi tällainen, enhän edes tunne koko ihmistä. Tuli vain mieleen, kun kaikki eivät välttämättä hahmota sitä, että sosiaalinen kömpelyys ei aina ole vain sympaattista koheltamista vaan voi oikeasti aiheuttaa paljon väärinkäsityksiä ja pahaa mieltä ihmissuhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti käy siivoamassa ja vaatteista päätellen ostaa vaatteetkin, mutta naista vaan pitäisi saada?
Mistä näitä keski-ikäisiä pikkupoikia oikein tulee. Näille pitäisi olla oma diagnoosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kun on näin paljon näitä avuliaita sieluja jotka haluavat auttaa sauli-reppanaa(elämä muuten mallillaan) niin kaikki nämä huolehtivat voisivat lähteä mukaan vaikka ystävä-toimintaan, kamuksi niille joilla on oikeita fyysisiä esteitä esim ulos menolle, sairaudet ja vammat. Tulee hyvä mieli kun näkee näin paljon lähimmäisistä välittäviä.
Ai eikö kiinnosta pyörätuolissa oleva halvaantunut nainen tai neurologista sairautta sairastava mies..hmm okay.
Saulissa ehkä herättää sympatiaa juuri hänen realistinen suhtautuminen omaan tilanteeseensa ja se, ettei hän kaikesta huolimatta syyllistä muita omasta tilanteestaan tai vaikuta katkeralta.
Mutta sauli silti tahtoo rakkautta(tietämättä voiko sitä edes itse antaa, luultavasti ei kun on noita tunne ongelmia) ja luultavasti kuvittelee että se nainen maagisesti korjaa koko tilanteen ja menetetyt vuosikymmenet. Anteeksi vain mutta näissä tapauksissa tämä ajatus kyllä puskee läpi..Niin kuin joku aikaisemmin sanoikin, ei monikaan halua lähteä aikuiskouluttajaksi enää tuossa iässä.
Aika jännä asenne, koska hyvinkin vähällä vaivalla voisi Saulista kuoriutua ns. normaali sosiaalinen ihminen. Miksi joku, jolla ei ole hirveästi muuta tekemistä, mutta tarve Saulin kaltaiselle ihmiselle, voisi ryhtyä tuumasta toimeen?
TOIVOTTAVASTI ET OLE TOSISSASI! Todella järkyttävää, että viestisi on saanut paljon ylänuolia!
Jos Saulista kerran voisi vähällä vaivalla kuoriutua ns. normaali sosiaalinen ihminen, niin MIKSI Sauli sitten ei ole nähnyt sitä vaivaa?
Parisuhteeseen ei ikinä pidä lähteä parantamaan tai muuttamaan toista. Tämä on se perusasia, josta naisia aina varoitetaan, mutta jostain syystä se ei vain mene perille! Suosittelisitko miehelle samalla tavalla ottamaan sosiaalisesti kömpelön naisen projektikseen? Miksi et?
Mitä vikaa sosiaalisessa kömpelyydessä on? Itseäni ei haittaisi yhtään jos nainen olisi sellainen. Vaikutat yksinkertaiselta.
Sosiaalinen kömpelyys voi näyttäytyä aika ikävillä tavoilla. Se ei ole pelkästään ujoutta tai arkuutta, jotka monesti karisevat pois, kun ihminen tutustuu toiseen paremmin. Sosiaalisesti kömpelö ihminen voi mm. töksäytellä ilkeästi sitä tajuamatta, vääntää vitsiä toiselle vakavista asioista (jälleen kerran sitä itse tajuamatta) tai olla kykenemätön ajattelemaan asioita kenenkään muun näkökulmasta kuin omastaan. Sosiaalisesti kömpelö ihminen, jolle joutuu vääntämään kaikki vuorovaikutustilanteet rautalangasta, on raskas kumppani sosiaalisilta taidoiltaan keskiverrollekin ihmiselle. Lähipiiristä tiedän myös tapauksen, jossa parisuhteen sosiaalisesti taitamattomampi osapuoli alkoi lopulta purkaa ärsyyntymistään ja turhautumistaan puolisonsa niskaan, koska tunsi itsensä huonommaksi tämän rinnalla eikä kyennyt käsittelemään tunteitaan muuten.
En tarkoita sitä, että jutun Sauli olisi tällainen, enhän edes tunne koko ihmistä. Tuli vain mieleen, kun kaikki eivät välttämättä hahmota sitä, että sosiaalinen kömpelyys ei aina ole vain sympaattista koheltamista vaan voi oikeasti aiheuttaa paljon väärinkäsityksiä ja pahaa mieltä ihmissuhteissa.
Olen sitten poikkeus sosiaalisesti kömpelöksi, jonka selittänee mahdollinen Aspergerin oireyhtymä (tai piirteisyys, jos onkin diagnoosi) ja myös koulukiusaaminen on vain hidastanut kehitystä ollessani ailahteleva kavereiden etsimisestä: välillä halusin, mutta sitten taas en, koska mitä puhuttavaa olisin keksinyt heidän kanssa. Korkeintaan tulin ja tulen edelleen toimeen toisten kanssa. Viihdyn paremmin töissä kuin kotona tai koulussa.
Toisaalta on minussa jotain piirteitä, joissa oikeasti keskustelin. Tykkään keskustella politiikasta, eri ideologioista ja kulttuureista, mutten niistä kenen tahansa (mm. tyyliin lääkäri) keskustele. Silti minulla on joku pelko ollut, että entä jos olisin parisuhteessa, niin olisinko aamupalaa tehdessä hiljaa vai keskustelisinko siitä aamupalasta. Tällainen on tuntunut minulle jotenkin rakettitieteeltä.
Pitää kuitenkin ottaa huomioon omista kouluajoista, että kyllä yksi lähipiiriini kuulunut ylipainoinen ja "ruma" (sanoisin nyt ok näköinen riippuen hiusmallista ja -väristä) tyttö, joka ei ollut poikien suosiossa, sai kuitenkin edes joitain kavereita taviksista sosiaalisen ja vilkkaan luonteen ansiosta. Plussana vielä, että diagnooseina on adhd ja lukihäiriö, muttei ne ei täysin estäneet olla olemasta pidetty. Oli jopa minuunkin verrattuna pidetympi, vaikka monet suositut ei taas hänestä piitanneet, mutteivat kyllä niin raa'asti kiusanneet toisin kuin minua, koska olinhan naurettava kiltteyden takia. Sen takia loin itsestäni roolihahmon, joka röökasi ja dokasi. Se vain siis toimi suojamuurina ja oli osa esitystäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äiti käy siivoamassa ja vaatteista päätellen ostaa vaatteetkin, mutta naista vaan pitäisi saada?
Mistä näitä keski-ikäisiä pikkupoikia oikein tulee. Näille pitäisi olla oma diagnoosi.
Asenteestasi muuten huomaa olitko itse teininä se kiusaaja vai kiusattu.
Ja ei: en ole itse ollut kiusattu, mutta seurasin sellaista liian läheltä. Puuttuakin yritin, mutta on Kiva-koulussa vaikeaa, jos kaikesta yhden ulossulkeva jengi on opettajien suosikkeja ja paikallisen urheiluseuran menestyjiä.
Sieltä noi Saulit juontaa juurensa. Siksi vähän paha mieli lukea tuota juttua.
Vierailija kirjoitti:
Äiti käy siivoamassa ja vaatteista päätellen ostaa vaatteetkin, mutta naista vaan pitäisi saada?
Mistä näitä keski-ikäisiä pikkupoikia oikein tulee. Näille pitäisi olla oma diagnoosi.
Heitä täytyy nostaa lehtiotsikoissa esiin, jotta te miesvihaajat saatte raivolle tyydytettyä ja voitte edes netissä potkia päähän jotakuta päähän potkittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äiti käy siivoamassa ja vaatteista päätellen ostaa vaatteetkin, mutta naista vaan pitäisi saada?
Mistä näitä keski-ikäisiä pikkupoikia oikein tulee. Näille pitäisi olla oma diagnoosi.
En huomannut että Saulin äidistä olisi missään ollut mitään mainintaa. Mistä on peräisin tämä väite, että äiti kävisi siivoamassa Saulilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti käy siivoamassa ja vaatteista päätellen ostaa vaatteetkin, mutta naista vaan pitäisi saada?
Mistä näitä keski-ikäisiä pikkupoikia oikein tulee. Näille pitäisi olla oma diagnoosi.
En huomannut että Saulin äidistä olisi missään ollut mitään mainintaa. Mistä on peräisin tämä väite, että äiti kävisi siivoamassa Saulilla?
Eivätkö Saulin vanhemmat asu jossain pohjoisessa? Sauli itse Vantaalla. Äiteellä vähän turhan pitkä matka tulla pelkän siivoamisen takia, eiköhän Sauli itse huolehdi kotinsa siisteydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kun on näin paljon näitä avuliaita sieluja jotka haluavat auttaa sauli-reppanaa(elämä muuten mallillaan) niin kaikki nämä huolehtivat voisivat lähteä mukaan vaikka ystävä-toimintaan, kamuksi niille joilla on oikeita fyysisiä esteitä esim ulos menolle, sairaudet ja vammat. Tulee hyvä mieli kun näkee näin paljon lähimmäisistä välittäviä.
Ai eikö kiinnosta pyörätuolissa oleva halvaantunut nainen tai neurologista sairautta sairastava mies..hmm okay.
Saulissa ehkä herättää sympatiaa juuri hänen realistinen suhtautuminen omaan tilanteeseensa ja se, ettei hän kaikesta huolimatta syyllistä muita omasta tilanteestaan tai vaikuta katkeralta.
Mutta sauli silti tahtoo rakkautta(tietämättä voiko sitä edes itse antaa, luultavasti ei kun on noita tunne ongelmia) ja luultavasti kuvittelee että se nainen maagisesti korjaa koko tilanteen ja menetetyt vuosikymmenet. Anteeksi vain mutta näissä tapauksissa tämä ajatus kyllä puskee läpi..Niin kuin joku aikaisemmin sanoikin, ei monikaan halua lähteä aikuiskouluttajaksi enää tuossa iässä.
Aika jännä asenne, koska hyvinkin vähällä vaivalla voisi Saulista kuoriutua ns. normaali sosiaalinen ihminen. Miksi joku, jolla ei ole hirveästi muuta tekemistä, mutta tarve Saulin kaltaiselle ihmiselle, voisi ryhtyä tuumasta toimeen?
TOIVOTTAVASTI ET OLE TOSISSASI! Todella järkyttävää, että viestisi on saanut paljon ylänuolia!
Jos Saulista kerran voisi vähällä vaivalla kuoriutua ns. normaali sosiaalinen ihminen, niin MIKSI Sauli sitten ei ole nähnyt sitä vaivaa?
Parisuhteeseen ei ikinä pidä lähteä parantamaan tai muuttamaan toista. Tämä on se perusasia, josta naisia aina varoitetaan, mutta jostain syystä se ei vain mene perille! Suosittelisitko miehelle samalla tavalla ottamaan sosiaalisesti kömpelön naisen projektikseen? Miksi et?
Mitä vikaa sosiaalisessa kömpelyydessä on? Itseäni ei haittaisi yhtään jos nainen olisi sellainen. Vaikutat yksinkertaiselta.
Sosiaalinen kömpelyys voi näyttäytyä aika ikävillä tavoilla. Se ei ole pelkästään ujoutta tai arkuutta, jotka monesti karisevat pois, kun ihminen tutustuu toiseen paremmin. Sosiaalisesti kömpelö ihminen voi mm. töksäytellä ilkeästi sitä tajuamatta, vääntää vitsiä toiselle vakavista asioista (jälleen kerran sitä itse tajuamatta) tai olla kykenemätön ajattelemaan asioita kenenkään muun näkökulmasta kuin omastaan. Sosiaalisesti kömpelö ihminen, jolle joutuu vääntämään kaikki vuorovaikutustilanteet rautalangasta, on raskas kumppani sosiaalisilta taidoiltaan keskiverrollekin ihmiselle. Lähipiiristä tiedän myös tapauksen, jossa parisuhteen sosiaalisesti taitamattomampi osapuoli alkoi lopulta purkaa ärsyyntymistään ja turhautumistaan puolisonsa niskaan, koska tunsi itsensä huonommaksi tämän rinnalla eikä kyennyt käsittelemään tunteitaan muuten.
En tarkoita sitä, että jutun Sauli olisi tällainen, enhän edes tunne koko ihmistä. Tuli vain mieleen, kun kaikki eivät välttämättä hahmota sitä, että sosiaalinen kömpelyys ei aina ole vain sympaattista koheltamista vaan voi oikeasti aiheuttaa paljon väärinkäsityksiä ja pahaa mieltä ihmissuhteissa.
No tuollaisia töksäyttelijöitä on vaikka kuinka paljon. mm. esimiestasolla, opettajina ja kouluttajina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kun on näin paljon näitä avuliaita sieluja jotka haluavat auttaa sauli-reppanaa(elämä muuten mallillaan) niin kaikki nämä huolehtivat voisivat lähteä mukaan vaikka ystävä-toimintaan, kamuksi niille joilla on oikeita fyysisiä esteitä esim ulos menolle, sairaudet ja vammat. Tulee hyvä mieli kun näkee näin paljon lähimmäisistä välittäviä.
Ai eikö kiinnosta pyörätuolissa oleva halvaantunut nainen tai neurologista sairautta sairastava mies..hmm okay.
Saulissa ehkä herättää sympatiaa juuri hänen realistinen suhtautuminen omaan tilanteeseensa ja se, ettei hän kaikesta huolimatta syyllistä muita omasta tilanteestaan tai vaikuta katkeralta.
Mutta sauli silti tahtoo rakkautta(tietämättä voiko sitä edes itse antaa, luultavasti ei kun on noita tunne ongelmia) ja luultavasti kuvittelee että se nainen maagisesti korjaa koko tilanteen ja menetetyt vuosikymmenet. Anteeksi vain mutta näissä tapauksissa tämä ajatus kyllä puskee läpi..Niin kuin joku aikaisemmin sanoikin, ei monikaan halua lähteä aikuiskouluttajaksi enää tuossa iässä.
Aika jännä asenne, koska hyvinkin vähällä vaivalla voisi Saulista kuoriutua ns. normaali sosiaalinen ihminen. Miksi joku, jolla ei ole hirveästi muuta tekemistä, mutta tarve Saulin kaltaiselle ihmiselle, voisi ryhtyä tuumasta toimeen?
TOIVOTTAVASTI ET OLE TOSISSASI! Todella järkyttävää, että viestisi on saanut paljon ylänuolia!
Jos Saulista kerran voisi vähällä vaivalla kuoriutua ns. normaali sosiaalinen ihminen, niin MIKSI Sauli sitten ei ole nähnyt sitä vaivaa?
Parisuhteeseen ei ikinä pidä lähteä parantamaan tai muuttamaan toista. Tämä on se perusasia, josta naisia aina varoitetaan, mutta jostain syystä se ei vain mene perille! Suosittelisitko miehelle samalla tavalla ottamaan sosiaalisesti kömpelön naisen projektikseen? Miksi et?
Mitä vikaa sosiaalisessa kömpelyydessä on? Itseäni ei haittaisi yhtään jos nainen olisi sellainen. Vaikutat yksinkertaiselta.
Sosiaalinen kömpelyys voi näyttäytyä aika ikävillä tavoilla. Se ei ole pelkästään ujoutta tai arkuutta, jotka monesti karisevat pois, kun ihminen tutustuu toiseen paremmin. Sosiaalisesti kömpelö ihminen voi mm. töksäytellä ilkeästi sitä tajuamatta, vääntää vitsiä toiselle vakavista asioista (jälleen kerran sitä itse tajuamatta) tai olla kykenemätön ajattelemaan asioita kenenkään muun näkökulmasta kuin omastaan. Sosiaalisesti kömpelö ihminen, jolle joutuu vääntämään kaikki vuorovaikutustilanteet rautalangasta, on raskas kumppani sosiaalisilta taidoiltaan keskiverrollekin ihmiselle. Lähipiiristä tiedän myös tapauksen, jossa parisuhteen sosiaalisesti taitamattomampi osapuoli alkoi lopulta purkaa ärsyyntymistään ja turhautumistaan puolisonsa niskaan, koska tunsi itsensä huonommaksi tämän rinnalla eikä kyennyt käsittelemään tunteitaan muuten.
En tarkoita sitä, että jutun Sauli olisi tällainen, enhän edes tunne koko ihmistä. Tuli vain mieleen, kun kaikki eivät välttämättä hahmota sitä, että sosiaalinen kömpelyys ei aina ole vain sympaattista koheltamista vaan voi oikeasti aiheuttaa paljon väärinkäsityksiä ja pahaa mieltä ihmissuhteissa.
No tuollaisia töksäyttelijöitä on vaikka kuinka paljon. mm. esimiestasolla, opettajina ja kouluttajina.
Niin on. Ei sellaisen kanssa ole silti pakko parisuhteeseen alkaa. Siitähän tässä oli puhetta, että jonkun pitäisi ottaa tällainen sosiaalisesti kömpelö ihminen "hyväntekeväisyysprojektiksi" ja tarjota tälle sekä mahdollisuus parisuhteeseen että sparrausta sosiaalisiin taitoihin.
Muistakaa, että Sauli on Etuoikeutettu, valkoinen heteromies.
Vierailija kirjoitti:
Itse aloin hakea seuraa vasta yli 30 ikävuoden jälkeen. Olen siis nainen. Enkä juuri minkään näköinen. Koska olin luonteeltani sosiaalisesti hieman arka ja ihmispelokas, aloin juoda alkoholia saadakseni edes vähän enemmän rohkeutta. No, kyllähän niitä miehiä tuli kohdattua, ja useimpien kanssa oltua sängyssäkin. Mutta enemmän tuli ikäviä kokemuksia, vähän aikaa kiinnostin heitä, moni käytti hyväkseen, jouduin raiskatuksikin. Eikä mitään sen pysyvämpiä suhteita muodostunut. Aika moni etsii vain sitä hetken huumaa, seksiä ja panoa. Jonka jälkeen miehen on helppo ghostata, eli unohtaa kohtaamansa nainen.
En minä varmaankaan mikään täydellinen nainen, enkä ihminen ollut. Varmaan aika helppo nakki, deli ylikiltti ja miellyttämisen tarpeinen nainen kaataa sänkyyn.
Enpä tiedä, jääkö ihminen oikeastaan mistään, "ensisuudelmista ja ekakokemuksista paitsi", jos ei todella ja oikeasti saa osakseen ihmisarvoista kohtelua, tai ei löydäkään sitä pidempiaikaista, kestävämpää suhdetta.
Itse olen jo kallistumassa siihen lopputulokseen ja päätelmään, että mitäpä täällä enää kohta tämän pidempään roikkumaan ja olemaan.
Siis olen lopettamassa tätä tyhjää, ja tarkoituksetonta elämää, todennäköisesti.
Ei täällä ole mitään järkeä olla ja jatkaa enää mitään.
Ikävistä kokemuksista huolimatta elämää ja elämistä ei kannata lopettaa, ja kristittynä pidän itsemurhaa vääränäkin. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Älä luovuta, on hyviäkin ihmisiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse aloin hakea seuraa vasta yli 30 ikävuoden jälkeen. Olen siis nainen. Enkä juuri minkään näköinen. Koska olin luonteeltani sosiaalisesti hieman arka ja ihmispelokas, aloin juoda alkoholia saadakseni edes vähän enemmän rohkeutta. No, kyllähän niitä miehiä tuli kohdattua, ja useimpien kanssa oltua sängyssäkin. Mutta enemmän tuli ikäviä kokemuksia, vähän aikaa kiinnostin heitä, moni käytti hyväkseen, jouduin raiskatuksikin. Eikä mitään sen pysyvämpiä suhteita muodostunut. Aika moni etsii vain sitä hetken huumaa, seksiä ja panoa. Jonka jälkeen miehen on helppo ghostata, eli unohtaa kohtaamansa nainen.
En minä varmaankaan mikään täydellinen nainen, enkä ihminen ollut. Varmaan aika helppo nakki, deli ylikiltti ja miellyttämisen tarpeinen nainen kaataa sänkyyn.
Enpä tiedä, jääkö ihminen oikeastaan mistään, "ensisuudelmista ja ekakokemuksista paitsi", jos ei todella ja oikeasti saa osakseen ihmisarvoista kohtelua, tai ei löydäkään sitä pidempiaikaista, kestävämpää suhdetta.
Itse olen jo kallistumassa siihen lopputulokseen ja päätelmään, että mitäpä täällä enää kohta tämän pidempään roikkumaan ja olemaan.
Siis olen lopettamassa tätä tyhjää, ja tarkoituksetonta elämää, todennäköisesti.
Ei täällä ole mitään järkeä olla ja jatkaa enää mitään.
Ikävistä kokemuksista huolimatta elämää ja elämistä ei kannata lopettaa, ja kristittynä pidän itsemurhaa vääränäkin. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Älä luovuta, on hyviäkin ihmisiä!
Kiitos ystävällisestä palautteestasi ja kannustamisesta!
Päivä kerrallaan tässä mennään. Välillä menee vähän paremmin, joinakin päivinä sukelletaan hyvin alas tummiin syövereihin. Siis tunnetasolla. Koettujen traumojen ja väsymyksen takia.
En ihan vielä aio lähteä täältä. Yritän jaksaa ja sinnitellä edes vähän aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Sauli on useiden eri lehtien haastatteluissa. Hän on valokuvissa komea ja täällä joku on siis nähnyt hänestä videodokumenttiakin, jossa hän puhuu miellyttävästi? Luin hänen blogiaan jossa hän kirjoittaa fiksusti ja on harrastanut tietokoneellaan 3d ympäristöjen tekoa ja esimerkkinä hyvä kuva jonka hän on renderöinyt. Blogin kommenteissa pari naista ottaa yhteyttä ja juttelee kiinnostuneesti. Ei Saulissa vaikuta olevan mitää vikaa.
Muistan kun yhtenä kesänä alkukesästä olin ilman kesätöitä joten soitin läpi raksafirmoja. Pääsin appariksi raksalle. Vaimo pääsi opiskelujen ohessa siivoamaan toimistoja vaikka ei osaa yhtään suomea melkein heti kun haki. Ihanko totta vuosikymmenet vierii ja Sauli ei löydä _yhtään_ duunia.
Tulee mieleen kun minua äskettäin vedettiin nenästä Youtubessa. "Tältä tuntuu kun äö on 80" mies siinä kertoo satojatuhansia katselukertoja saaneella videolla kuinka ruuanlaitto on vaikeaa kun reseptien mitat hankalia ym. Tilasin kanavan ja annoin videoille yläpeukkuja, mutta sitten ilmeni että kyseinen mies kuitenkin pystyttää virtuaaliservereitä ym. paskat sillä mitään ole. Tässä on jotenkin samat fibat.
Niin, on eri asia haluta parisuhdetta kuin _oikeasti haluta parisuhdetta_. Veikkaan, että monella menee sormi suuhun viimeistään siinä vaiheessa, kun pitäisikin laittaa itsensä likoon, altistua mahdolliselle pettymykselle (jokainen parisuhde voi päättyä) ja vieläpä itsekin sitoutua (kahvitteluun tai loppuelämäksi). Ja siis tunnistan tästä itseni myös: olisi kiva, että löytäisin loppuelämän kumppanin, mutta potentiaalisten ihmisten kohdalla alankin perääntymään ja hokemaan itselleni samaa vanhaa "ei kestävä parisuhde ole mua varten" -mantraa. Terapia auttaa tässäkin, onneksi.
Olen 25-vuotias nainen, mutta yläkoulussa sain edes yhdeltä ensimmäisen pusun. Näköjään peruskoulussa poikaystävän sai, jos dokasi ja röökasi. Seksisuhteita on ollut aikuisiässä, mutta niissäkin olen katsonut laatua kuin määrää. Minulla on ollut niin epävarma luonne johtuen kiusaamisesta ja äidin katujyristä asenteista, joiden takia aloin vihaamaan itseäni ja kärsimään ulkonäköpaineista, joista äiti ei ymmärtänyt mitään, kun tuntui itsekin paheksuvan kaikkea laittautumista. Varmaan äidin mielestä tällaisen "vammaisen" tytön ei pitänyt tälläytyä ja hui kauhistus, herättää vaikkapa vetovoimaa miehissä. Sitä olenkin saanut kuitenkin aikaan, vaikkei ne parisuhteisiin ole johtaneet.