Lue keskustelun säännöt.
Eivätkö nelikymppiset enää saisi saada lapsia?
21.03.2021 |
Olen itse 39, enkä tiedä saanko ikinä elämässäni lapsia. Ei tietenkään hyvältä näytä, sillä miestäkään ei ole näköpiirissä. No, jos niin käy niin sitten käy, ei kai kaikkea ole kaikille ihmisille tarkoitettu koettavaksi.
Mutta minua vähän ihmetyttää tällä palstalla se yleisesti näkemäni asenne, että yli kolmekymppiset äidit ovat jo vanhuksia, ja nelikymppiset eivät edes raskaudu enää muuten kuin rankoilla hedelmöityshoidoilla.
Kuitenkin tiedän ihan tuttavapiiristä jo useamman naisen, jotka ovat saaneet esikoisensa nelikymppisenä tai päälle. Jokainen näistä lapsista on onneksi ihan tervekin.
Onko tuttavapiirini jotenkin omituinen, ja onko tuollainen tosiaan ihan tavatonta? Iso osa noista tuttavista on ulkomaalaisia (jotka asuvatkin ulkomailla). Suhtaudutaanko Suomessa paheksuvammin vanhempiin äiteihin?
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät vain tosielämässä kehtaa sanoa ääneen, mitä ajattelevat. Minusta on aika itsekästä esim maksattaa yhteiskunnalla lapsettomuushoitoja. Varsinkin jos syy hoitojen tarpeeseen on se, että on vain jätetty lastenhankinta liian myöhäiseksi.
Minä tiedän useamman nelikymppisenä lapsen hankkineen, enkä ole kuullut, että yksikään heistä olisi tarvinnut mitään lapsettomuushoitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain lapsen, esikoiseni 38-vuotiaana. Eikä minua kukaan ihmetellyt ikäni puolesta. Samassa neuvolan mammaryhmässä oli 47-vuotias äiti, raskaus oli alkanut vahingossa, lapsi tosin ei ollut esikoinen vaan hänen toinen. Politikko Antti Lindmanin vaimo oli 54-vuotias synnyttäessään toisen lapsensa. Kauniita, nuorekkaita äitejä. Tosin se on epäolennaista, nämä vaan sattuvat olemaan. Äitiydellä on toiset mittarit kuin kauneus ja nuorekkuus. Suurissa kaupungeissa Suomessa ja maailmalla 40-50 vuotiaat tuore äiti tai isä ovat normi, isistä jopa paljon vanhemmatkin. Kouluja on käyty ja uraa tehty. Vain syrjäkylän kouluttamaton porukka kriiseilee muiden vanhempien iästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät vain tosielämässä kehtaa sanoa ääneen, mitä ajattelevat. Minusta on aika itsekästä esim maksattaa yhteiskunnalla lapsettomuushoitoja. Varsinkin jos syy hoitojen tarpeeseen on se, että on vain jätetty lastenhankinta liian myöhäiseksi.
Minä tiedän useamman nelikymppisenä lapsen hankkineen, enkä ole kuullut, että yksikään heistä olisi tarvinnut mitään lapsettomuushoitoja.
No voi tietysti olla joo. Musta taas tuntuu, että tämmöisistä asioista ei välttämättä ole tapana aina kertoilla ja kysellä niin avoimesti. Asia kun on kuitenkin aika henkilökohtainen. Mutta kyllä silti lapsettomuushoitoon "joutumisen"todennäköisyys varttuneemmalla iällä on tyypillisempää. Eikä kyllä noitten julkkistenkaan, ketkä ovat saaneet todella iäkkäinä lapsen esim. +50 v., mainita sen kummemmin mistään hedelmöityshoidoista. Halutaan antaa se kuva, että "tietenkin" tämmöinen on mahdollista ihan kenelle tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Hedelmällisyys alkaa laskea 35 ikävuoden jälkeen ja 39-40-vuotiaana se laskee rajusti. Kyllä 40-vuotiaat saavat lapsia, usein hoidoilla, mutta toki myös luomusti. Erilaisten kehityshäiriöiden riski kasvaa vanhemmilla äideillä. Jos haluaa 40-vuotiaana saada lapsen niin mikäs siinä. Pitää kuitenkin varautua siihen, että ei välttämättä tule raskaaksi ja tosiaankin riski vammaiseen lapseen kasvaa. Nykyään työelämän takia lykätään lasten saantia. Vanhempi äiti ei minusta ole mitenkään ihmeellinen asia.
Eipä ole juuri tullut vastaan noin 40-vuotiasta, jolla olisi vammainen lapsi. Kyllä vammaisen lapsen saaminen on aika moinen lottovoitto yleensäkin. Kuinka yksipuolinen näkemys: raskaaksi ei välttämättä tule, vaikka olisi nuorikin, mutta yleenäs ne jotka nuorena tulevat helposti raskaaksi, tulevat sitä myös nelikymppisinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät vain tosielämässä kehtaa sanoa ääneen, mitä ajattelevat. Minusta on aika itsekästä esim maksattaa yhteiskunnalla lapsettomuushoitoja. Varsinkin jos syy hoitojen tarpeeseen on se, että on vain jätetty lastenhankinta liian myöhäiseksi.
Minä tiedän useamman nelikymppisenä lapsen hankkineen, enkä ole kuullut, että yksikään heistä olisi tarvinnut mitään lapsettomuushoitoja.
No voi tietysti olla joo. Musta taas tuntuu, että tämmöisistä asioista ei välttämättä ole tapana aina kertoilla ja kysellä niin avoimesti. Asia kun on kuitenkin aika henkilökohtainen. Mutta kyllä silti lapsettomuushoitoon "joutumisen"todennäköisyys varttuneemmalla iällä on tyypillisempää. Eikä kyllä noitten julkkistenkaan, ketkä ovat saaneet todella iäkkäinä lapsen esim. +50 v., mainita sen kummemmin mistään hedelmöityshoidoista. Halutaan antaa se kuva, että "tietenkin" tämmöinen on mahdollista ihan kenelle tahansa.
Tosiaan me ei tiedetä, kuka on käyttänyt lapsettomuushoitoja ja kuka ei ole. Sukututkimuksessa on kyllä tullut vastaan, että lähemmäs 50-vuotiaatkin ovat saaneet lapsia silloin, kun ei ollut ehkäisyä käytössä. Useimmilla kyllä viimeiset lapset ovat syntyneet siinä 40-vuotiaana silloinkin, kun ekat on syntyneet yli 20-vuotiaina, siis ennen kuin oli ehkäisy keksitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät vain tosielämässä kehtaa sanoa ääneen, mitä ajattelevat. Minusta on aika itsekästä esim maksattaa yhteiskunnalla lapsettomuushoitoja. Varsinkin jos syy hoitojen tarpeeseen on se, että on vain jätetty lastenhankinta liian myöhäiseksi.
Minä tiedän useamman nelikymppisenä lapsen hankkineen, enkä ole kuullut, että yksikään heistä olisi tarvinnut mitään lapsettomuushoitoja.
No voi tietysti olla joo. Musta taas tuntuu, että tämmöisistä asioista ei välttämättä ole tapana aina kertoilla ja kysellä niin avoimesti. Asia kun on kuitenkin aika henkilökohtainen. Mutta kyllä silti lapsettomuushoitoon "joutumisen"todennäköisyys varttuneemmalla iällä on tyypillisempää. Eikä kyllä noitten julkkistenkaan, ketkä ovat saaneet todella iäkkäinä lapsen esim. +50 v., mainita sen kummemmin mistään hedelmöityshoidoista. Halutaan antaa se kuva, että "tietenkin" tämmöinen on mahdollista ihan kenelle tahansa.
Niin, ei tietenkään kaikesta kertoilla ystäville. Mutta esimerkiksi yksi ystäväni tapasi miehensä yli neljäkymppisenä, ja puolen vuoden päästä oli raskaana. Toinen tuttava tuli n. 40-vuotiaana raskaaksi yhden illan tuttavuudesta. Näissä tapauksissa nyt ei ainakaan ollut mitään hedelmöityshoitoja takana.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät vain tosielämässä kehtaa sanoa ääneen, mitä ajattelevat. Minusta on aika itsekästä esim maksattaa yhteiskunnalla lapsettomuushoitoja. Varsinkin jos syy hoitojen tarpeeseen on se, että on vain jätetty lastenhankinta liian myöhäiseksi.
MIstä sitä tietää, vaikka nämä tapaukset olisivat nuorenakin tarvinneet lapsettomuushoitoja. Jospa eivät ole tulleet aikaisemmin raskaaksi, vaikka ovat olleet ilman ehkäisyä. Ehkä sitten haluavat vielä noin 40-vuotiaana käyttää viimeisen kortin eli yrittää vielä hoidoilla. Mehän ei tosiaan tiedetä ihmisten taustoista mitään. Ei kannata tuomita ihan suoralta kädeltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän palstan otanta ei onneksi edusta tosielämää, tai sitten elän aivan jäätävässä kuplassa. Oikeasti väitän että tosielämässä toisten lisääntymisikä ei kiinnosta ulkopuolisia. Eikä sen ainakaan pitäisi haitata. Tai sanotaanko, että jos sinua haittaa että naapurin Marja 40v ja Jarmo 52v saavat ensimmäisen lapsensa, niin ongelmaa kannattaa etsiä peilistä. Mitä hemmetin väliä minkä ikäisenä joku MUU tekee lapsensa?
Mielenkiintoa herättävät tietysti aina massasta poikkeavat valinnat, mutta mielenkiinto on eri kuin se että toisten valintoja pitäisi paheksua tai moralisoida. Minulle on aivan samantekevää milloin ihmiset saavat lapsia, toivon vain kaikkien olevan onnellisia omien valintojensa tai sattumiensa seurauksena.
Tämä!
Mulle on myös ihan sama, onko synnyttänyt esikoisensa 20-vuotiaana vai 40-vuotiaana tai mitä tahansa siltä väliltä, kunhan on onnellinen valintojensa kanssa. Joku voi olla täysin valmis vanhemmaksi 20-vuotiaana. Itse koin olevani valmis äitiyteen 30-vuotiaana ja 31-vuotiaana sitten lapseni sain.
Yleensä ajatus vanhemmuudesta varmistuu viimeistään kolmeviitosena. Nelikymppisenä esikoisensa saaneet on mitä luultavimmin niitä, jotka on vasta kumppaninsa löytäneet, mutta mukaan mahtunee myös "myöhäisherännäisiä" eli heitä, jotka eivät ole ikäänsä ja biologista kelloaan ajallaan hoksanneet.
Äitiys ja isyys voi olla helppoa tai rankkaa, mutta henk.koht. en jaa helposti sympatiaa sellaiselle, joka on kypsässä iässä tieten tahtoen, väen vängällä ja hedelmöityshoitojen kautta raskaaksi itsensä halunnut ja sitten valittaa suureen ääneen, kuinka rankkaa on olla iäkäs vanhempi. Kyllä neli-viisikymppisenä pitäisi jo tajuta, että fysiikka tulee vastaan ja esim. yövalvomiset enää ole välttämättä niin luontaisia ja superhelppoja kuin parikymmentä vuotta nuorempana. Nukkumisen suhteen vauvat kun ovat kovin arvaamattomia: toiset heräilevät jatkuvasti öisin, toiset nukkuvat kuin tukit illasta aamuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän palstan otanta ei onneksi edusta tosielämää, tai sitten elän aivan jäätävässä kuplassa. Oikeasti väitän että tosielämässä toisten lisääntymisikä ei kiinnosta ulkopuolisia. Eikä sen ainakaan pitäisi haitata. Tai sanotaanko, että jos sinua haittaa että naapurin Marja 40v ja Jarmo 52v saavat ensimmäisen lapsensa, niin ongelmaa kannattaa etsiä peilistä. Mitä hemmetin väliä minkä ikäisenä joku MUU tekee lapsensa?
Mielenkiintoa herättävät tietysti aina massasta poikkeavat valinnat, mutta mielenkiinto on eri kuin se että toisten valintoja pitäisi paheksua tai moralisoida. Minulle on aivan samantekevää milloin ihmiset saavat lapsia, toivon vain kaikkien olevan onnellisia omien valintojensa tai sattumiensa seurauksena.
Tämä!
Mulle on myös ihan sama, onko synnyttänyt esikoisensa 20-vuotiaana vai 40-vuotiaana tai mitä tahansa siltä väliltä, kunhan on onnellinen valintojensa kanssa. Joku voi olla täysin valmis vanhemmaksi 20-vuotiaana. Itse koin olevani valmis äitiyteen 30-vuotiaana ja 31-vuotiaana sitten lapseni sain.
Yleensä ajatus vanhemmuudesta varmistuu viimeistään kolmeviitosena. Nelikymppisenä esikoisensa saaneet on mitä luultavimmin niitä, jotka on vasta kumppaninsa löytäneet, mutta mukaan mahtunee myös "myöhäisherännäisiä" eli heitä, jotka eivät ole ikäänsä ja biologista kelloaan ajallaan hoksanneet.
Äitiys ja isyys voi olla helppoa tai rankkaa, mutta henk.koht. en jaa helposti sympatiaa sellaiselle, joka on kypsässä iässä tieten tahtoen, väen vängällä ja hedelmöityshoitojen kautta raskaaksi itsensä halunnut ja sitten valittaa suureen ääneen, kuinka rankkaa on olla iäkäs vanhempi. Kyllä neli-viisikymppisenä pitäisi jo tajuta, että fysiikka tulee vastaan ja esim. yövalvomiset enää ole välttämättä niin luontaisia ja superhelppoja kuin parikymmentä vuotta nuorempana. Nukkumisen suhteen vauvat kun ovat kovin arvaamattomia: toiset heräilevät jatkuvasti öisin, toiset nukkuvat kuin tukit illasta aamuun.
Voi voi, miten ne entisaikojen mammat ovat selvinneet, kun ei ole ollut mitään mukavuuksia yms. Lapsia on tullut vielä joillakin lähes 50 vuotiaina. Niin ne vain on otettu vastaan ja kaikista on tiettävästi kasvanut aikuisia. Myös nuoret äidit väsyvät ja masentuvat, jos lapsi on kovin vaativa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten työelämässä pitää nykyään olla ainakin 65-vuotiaaksi asti, mieluiten lähes 70-vuotiaaksi. Miten nämä ihmiset jaksavat siellä, kun kerran 40-vuotiana ovat niin huonokuntoisia etteivät juuri jaksa mitään muuta kuin valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
41-vuotias on vielä oikeutettu hedelmällisyyshoitoihin, joten tuossa taitaa kulkea jonkinlainen julkisen sektorin määrittämä raja.
Niin onkohan se niin, että raja julkisella on 42 vuotta ja yksityisellä noin 45 vuotta. Toki lahjoitetuilla soluilla voi hankkia lapsen myöhemminkin, jos on oma kohtu tallella. Silloi on vähän niin kuin "sijaissynyttäjä".
Jonossa täytyy olla ennen kuin äiti on 39,5v ja siinä vaiheessa täytyy pariskunnilla olla yritystä takana jo vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
41-vuotias on vielä oikeutettu hedelmällisyyshoitoihin, joten tuossa taitaa kulkea jonkinlainen julkisen sektorin määrittämä raja.
Niin onkohan se niin, että raja julkisella on 42 vuotta ja yksityisellä noin 45 vuotta. Toki lahjoitetuilla soluilla voi hankkia lapsen myöhemminkin, jos on oma kohtu tallella. Silloi on vähän niin kuin "sijaissynyttäjä".
Jonossa täytyy olla ennen kuin äiti on 39,5v ja siinä vaiheessa täytyy pariskunnilla olla yritystä takana jo vuosi.
Tietenkin omin varoin (ilman Kelan korvausta) voi yrittää raskautta hoidoilla pidempään. Kyllä kait ainakin Suomessa on jokin raha siinä, kuinka iäkkäille tehdään hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
ei
riski epämuodostumiin kasvaa jyrkästi jo kolmkymppisillä
Omassa laajassa tuttavapiirissä ainoat vammaiset lapset ovat syntyneet äidielle, joiden iät alkoivat 2:lla.
Nelikymppisiä äitejä, jopa 45v, tunnen useita, siis kymmeniä, kaikilla terveet, rakastetut, ihanat lapset ja niistä äideistö ei yksiköön ole mummomainen saati tätimäinen.
Päinvastoin, tätiytyminen liittyy monesti nuoreen äitiyteen siten, että nelikymppisenä ihminen on tantta, kun on lapset teinejö tai aikuisia eli nuori aikuisuus itsensä toteuttamisineen ja vastuuvapaine vuosineen on jäänyt väliin ja on vähän pystyynkuollut ja sen näköinenkin. Identiteettinä teinin äiti "oonksmä vähän nolo".
Tää menee usein koulutustason kanssa samaa tahtia. Koulutetut hankkivat lapset vanhempina. Musta alle kolmekymppisenä tehty lapsi on omituinen valinta, mutta samalla en halua arvostella ja tunnen myös fiksuja nuoria äitejä. Lapselle on kuitenkin etu, että äidillä on koulutus, osaamista, elämönkokemusta, on saanut toteuttaa itseään, tehdä uraa, nähdä maailmaa eikä ole pullauttanut lapsia koska muutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
41-vuotias on vielä oikeutettu hedelmällisyyshoitoihin, joten tuossa taitaa kulkea jonkinlainen julkisen sektorin määrittämä raja.
Niin onkohan se niin, että raja julkisella on 42 vuotta ja yksityisellä noin 45 vuotta. Toki lahjoitetuilla soluilla voi hankkia lapsen myöhemminkin, jos on oma kohtu tallella. Silloi on vähän niin kuin "sijaissynyttäjä".
Jonossa täytyy olla ennen kuin äiti on 39,5v ja siinä vaiheessa täytyy pariskunnilla olla yritystä takana jo vuosi.
Väärin, yli 35v riittää jo 6kk yritys, nuotemmilla 12kk. Mutta ei niitä kukaan ala tarkistelemaan jos asiakkaat sanoo että näin kauan on yritetty niin pääsee jonoon.
Miksi ketään kiinnostaa toisten lisääntymiset?
Jos joku yrittää raskautta 20v, 30v tai 40v ei ole minulta mitenkään pois. Jos ei tärppää niin se on henkilökohtainen helvetti, ei minun eikä sekään minulle kuulu millään tavalla.
Minä sain esikoiseni (totaalisen luomusti) 44-vuotiaana. Mieheni (Minua nuorempi) tapasin 40-vuotiaana ja vaikka halusin kovasti lapsia, en ollut heti varma suhteesta enkä ollut valmis yksinhuoltajaksi. Kun sitten tosissamme yritimme, tärppäsi heti, siihen saakka käytimme ehkäisyä tai olimme muuten tarkkoja. Ajattelin, että hoitoja en ala käydä läpi, ovat rankkoja ja kalliita. Että tulee jos tulee ja jos tulee, otetaan suurella rakkaudella ja kiitollisuudella vastaan. Niin sitten kävi.
Ystäväpiirissä myös muita selkeästi yli nelikymppisinä esikoisensa saaneita. Emme erotu muista äideistä, emme ole mummoja emmekä tätejä. On se vähän niin, että ne jotka nelikymppisinä lapsia saavat, ovat hyvökuntoisia ja hyvin säilyneitä,sitä olemme ystäväni ja minä edelleen lasten ollessa nyt päiväkodissa. Että ei tosiaankaan luulla mummeiksi.
Nämä ovat yksilöllisiä yksityisasioita, mutta se on puppua, ettei nelikymppinen voisi saada lasta ilman hoitoja. Tuossa legoja rakentelee elävä todiste asiasta. Toki se ei kaikilla onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ketään kiinnostaa toisten lisääntymiset?
Jos joku yrittää raskautta 20v, 30v tai 40v ei ole minulta mitenkään pois. Jos ei tärppää niin se on henkilökohtainen helvetti, ei minun eikä sekään minulle kuulu millään tavalla.
Niin se ei tosiaan ole keneltäkään pois, jos hankkii lapsen vielä 40-vuotiaana. Julkisella puolella ei edes hoideta yli 42-vuotiaita eli ei ole pois edes muiden verotuloista. Kelakaan ei korvaa enää kuin vähän yli 40-vuotiaiden lapsettomuushoidot eli itse kustantavat hoidot eli se on heidän omasta kukkarosta pois.
Tosiaan lapsettomuus voi olla monelle henkilökohtainen helvetti ja sitten joutuvat terapiaan. Vaikka tämä ei kuulu minulle mitenkään, en silti halua tuomita ketään ihan suoralta kädeltä, kun en tiedä kenenkään taustoja. Ihmiset kohtaavat elämässään kaikenlaista ja myös sairauksia, joiden takia voi lastenhankkiminen viivästyä yms.
Mustavalkoinen näkemys: nuorena tulee helposti raskaaksi, keski-iässä ei tule. Tämä ei aina mene näin.
Olen tehnyt sukututimusta ja huomannut, ettei joillekin synny yhtään tai ehkä 1-2 lasta, vaikka olisivat meennet naimisiin 20-vuotiaana aikana, jolloin ei ollut ehkäisyä. Sitten taas on tapauksia, joille on syntynyt 20-vuotiaasta lähes 50-vuotiaaksi asti lapsi vuoden tai kahden välein.
Tietenkin saavat saada. Ei siihen ole mitään lakia.
Ihmiset eivät vain tosielämässä kehtaa sanoa ääneen, mitä ajattelevat. Minusta on aika itsekästä esim maksattaa yhteiskunnalla lapsettomuushoitoja. Varsinkin jos syy hoitojen tarpeeseen on se, että on vain jätetty lastenhankinta liian myöhäiseksi.