Onko lasten kannalta parempi erota vai ei?

Mieti itseäsi älä lapsia. Mitä itse haluat? Lapset sopeutuu kyllä.

Jos arki ja teidän parisuhde kuitenkin toimii eikä ole suurempia riitoja tms. niin lasten kannalta katsottuna parempi pysyä yhdessä.

Jos taas pettämistä, alkoholismia, väkivaltaa tms. niin sitten lastenkin kannalta parempi erota.

Pelkkä vanhempien suhteen arkipäiväistyminen ei lapsia haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Mieti itseäsi älä lapsia. Mitä itse haluat? Lapset sopeutuu kyllä.

Jos lapsia ei olisi niin eroaisin heti. Mutta koska on, niin haluan tehdä mikä on lapsille parhaaksi. Ihan pieniä vielä ovat. Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos arki ja teidän parisuhde kuitenkin toimii eikä ole suurempia riitoja tms. niin lasten kannalta katsottuna parempi pysyä yhdessä.

Jos taas pettämistä, alkoholismia, väkivaltaa tms. niin sitten lastenkin kannalta parempi erota.

Pelkkä vanhempien suhteen arkipäiväistyminen ei lapsia haittaa.

Riitoja välillä on mutta ei mitään pettämisiä eikä muuta sellaista. Parisuhde aika kuollut. Ap

Parempi erota. Se on sun elämä, lapset kyllä sopeutuu. Jos minä kuulisin, että äitini on kärsinyt huonossa ja tunteettomassa parisuhteessa minun takiani, olisin tosi surullinen. Jokaisen pitää ajatella omaa onnellisuuttaan. 

Vierailija kirjoitti:

Parempi erota. Se on sun elämä, lapset kyllä sopeutuu. Jos minä kuulisin, että äitini on kärsinyt huonossa ja tunteettomassa parisuhteessa minun takiani, olisin tosi surullinen. Jokaisen pitää ajatella omaa onnellisuuttaan. 

Mies ei juurikaan vietä aikaa lastensa kanssa. Pelkään että jos otan eron niin hän etääntyy lapsista vielä enemmän. Ap

Vierailija kirjoitti:

Parempi erota. Se on sun elämä, lapset kyllä sopeutuu. Jos minä kuulisin, että äitini on kärsinyt huonossa ja tunteettomassa parisuhteessa minun takiani, olisin tosi surullinen. Jokaisen pitää ajatella omaa onnellisuuttaan. 

Lapsikin varmasti mielellään ajattelisi omaa onnellisuuttaan eikä vain sopeutuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi erota. Se on sun elämä, lapset kyllä sopeutuu. Jos minä kuulisin, että äitini on kärsinyt huonossa ja tunteettomassa parisuhteessa minun takiani, olisin tosi surullinen. Jokaisen pitää ajatella omaa onnellisuuttaan. 

Mies ei juurikaan vietä aikaa lastensa kanssa. Pelkään että jos otan eron niin hän etääntyy lapsista vielä enemmän. Ap

Niin voi käydä, mutta se ei ole sinun vastuullasi. Et pysty pakottamaan miestäsi välittäväksi isäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi erota. Se on sun elämä, lapset kyllä sopeutuu. Jos minä kuulisin, että äitini on kärsinyt huonossa ja tunteettomassa parisuhteessa minun takiani, olisin tosi surullinen. Jokaisen pitää ajatella omaa onnellisuuttaan. 

Lapsikin varmasti mielellään ajattelisi omaa onnellisuuttaan eikä vain sopeutuisi.

Lapsi pitää huolen omasta onnellisuudestaan kun seuraa äitinsä esimerkkiä. Marttyyrius ei lisää onnellisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi erota. Se on sun elämä, lapset kyllä sopeutuu. Jos minä kuulisin, että äitini on kärsinyt huonossa ja tunteettomassa parisuhteessa minun takiani, olisin tosi surullinen. Jokaisen pitää ajatella omaa onnellisuuttaan. 

Lapsikin varmasti mielellään ajattelisi omaa onnellisuuttaan eikä vain sopeutuisi.

Lapsi pitää huolen omasta onnellisuudestaan kun seuraa äitinsä esimerkkiä. Marttyyrius ei lisää onnellisuutta.

Jos lapsi seuraisi äitinsä esimerkkiä ja pitäisi huolta omasta onnellisuudestaan, hän ehkä karkaisi kotoa. Todennäköisesti poliisi toisi hänet takaisin. Eli ei lapsella ole muuta mahdollisuutta kuin marttyyrinä sopeutua olosuhteisiin, ottaa se vaihtoehto joka ei äidille kelvannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi erota. Se on sun elämä, lapset kyllä sopeutuu. Jos minä kuulisin, että äitini on kärsinyt huonossa ja tunteettomassa parisuhteessa minun takiani, olisin tosi surullinen. Jokaisen pitää ajatella omaa onnellisuuttaan. 

Mies ei juurikaan vietä aikaa lastensa kanssa. Pelkään että jos otan eron niin hän etääntyy lapsista vielä enemmän. Ap

Niin voi käydä, mutta se ei ole sinun vastuullasi. Et pysty pakottamaan miestäsi välittäväksi isäksi.

En välitä siitä kenen vastuulla se on sillä teen kaikkeni että lapsilla olisi edes jonkunlainen isäsuhde. Se onnistuu nyt jotenkin kun asumme samassa kodissa. Eron jälkeen en voisi asiaan enää vaikuttaa. Kestän itse mieluummin tunnetyhjää elämää kuin että lapsilta katoaisi isä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi erota. Se on sun elämä, lapset kyllä sopeutuu. Jos minä kuulisin, että äitini on kärsinyt huonossa ja tunteettomassa parisuhteessa minun takiani, olisin tosi surullinen. Jokaisen pitää ajatella omaa onnellisuuttaan. 

Mies ei juurikaan vietä aikaa lastensa kanssa. Pelkään että jos otan eron niin hän etääntyy lapsista vielä enemmän. Ap

Niin voi käydä, mutta se ei ole sinun vastuullasi. Et pysty pakottamaan miestäsi välittäväksi isäksi.

Se on kyllä jännä miten aikuisia ei pysty pakottamaan yhtään mihinkään. Vastuut elämässä tuntuvat vain vähenevän, mitä enemmän ikää tulee.

Voisiko sen parisuhteen vielä pelastaa? Terapia? Millainen teidän keskusteluyhteys on? Arki on usein hyvin raskasta, kun on pieniä lapsia ja monesti aikuiset unohtavan oman itsensä ja parisuhteensa kiireen keskellä.

Lapset on 2 ja 4 eli hyvin pieniä vielä. Ap

Mulla on kokemusta useista pitkistä ja vakavista parisuhteista.

Alussa voi olla superrakastunut, mutta aina, siis ihan aina ne tunteet haalenee. Toisessa alkaa nähdä vikoja ja ärsytyksiä.

Eli ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolen, eikä vaihtamalla parane. Lapsillasi on vain yksi lapsuus, anna heille ehjä perhe. Kaiva se kunnioitus ja arvostus lastesi isää kohtaan jostain, ja tehkää töitä kumppanuuden ja vanhemmuuden eteen.

Vierailija kirjoitti:

Mieti itseäsi älä lapsia. Mitä itse haluat? Lapset sopeutuu kyllä.

Terapiajonot ovat täynnä näitä "sopeutujia"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti itseäsi älä lapsia. Mitä itse haluat? Lapset sopeutuu kyllä.

Jos lapsia ei olisi niin eroaisin heti. Mutta koska on, niin haluan tehdä mikä on lapsille parhaaksi. Ihan pieniä vielä ovat. Ap

Jos lapset ovat vielä ihan pieniä, parisuhde on poikkeustilassa ja voi hyvinkin korjaantua.

Omien vanhempieni suhde oli jossain vaiheessa aika kylmä, mutta parani kun me lapset kasvoimme isoiksi.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko sen parisuhteen vielä pelastaa? Terapia? Millainen teidän keskusteluyhteys on? Arki on usein hyvin raskasta, kun on pieniä lapsia ja monesti aikuiset unohtavan oman itsensä ja parisuhteensa kiireen keskellä.

Mies vetäytynyt kuoreensa eikä ole pitkiin aikoihin vastannut yrityksiini keskustella muusta kuin arjesta. Arki kyllä sujuu ok eikä ole mielestäni mitenkään ihan mahdottoman raskasta. Mies ei suostu terapiaan, sanoo ettei usko terapioihin. Ap

Johonkin kuitenkin toisissanne ihastuitte alunperin. Olisiko sitä kipinää vielä jotenkin löydettävissä?

Voisiko parisuhdeleireistä tai kursseista olla apua tai parisuhdeterapiasta, yksityisellä tai julkisella puolella? Jotkut ovat olleet jo eron partaalla mutta saaneet näistä paljonkin apua.

Jos toinen ei lähde em. vaihtoehtoihin niin esim. Kirkon perheasiain neuvontaan voi mennä yksinkin, vaikkei olisi kirkon jäsen. Jonoja tosin taitaa olla tällä hetkellä. Tsemppiä, Ap!

Lapsethan ei eroa, joten älä heidän kannalta ajattele. Voi olla ettei isä ole enää tekemisissä, kuten omille lapsilleni kävi. Etäinen oli aina ja eron jälkeen sitten lopullisesti loittoni. Minun onni. Lapsille tietysti huono asia, mutta en ole lasten vastuussa exän tekemisistä.