Kerro saavuttamattomasta ihastuksesta, jota vuosienkin jälkeen ajattelet

Omassa tapauksessani se oli molemminpuolista. Ilmiselvää, käsin kosketeltavaa, veitsellä leikattavaa, kutkuttavaa, kiehtovaa. Ei vaan koskaan johtanut mihinkään muuhun kuin kaipaaviin katseisiin kahden ujon ihmisen välillä. Tapahtui lukiossa, hän oli kolmosella kun minä aloitin. Ihana mies (poika?), pitkätukka. Oli jonkinasteinen tuttu sellaisen pojan kanssa, jonka kanssa ystävystyin itse. Paha vaan, että sitten lukiossa kuviteltiin meidän olevan yhdessä. Ehkä sekin esti lähentymisen? Viimeisen kerran näin tuon ihanan pitkätukan yo-juhlapäivänään, ja siitä on kai 15 vuotta. Kaipaus jäi, ja usein hän tulvahtelee mieleen. Ei voi olla miettimättä "mitä jos", koska se veto oli niin huimaavaa...