Lue keskustelun säännöt.
Miten olla hermostumatta kun lapsi jankkaa?
Jankkaa, jankkaa ja jankkaa loputtomiin samaa asiaa. Esim. että jokin esine on musta, vaikka se on punainen (ja siis tietää kyllä, että se on punainen, mutta kunhan jankkaa). Sitä jankkaamista ei lopeta mikään rauhallinen kuuntelu, se että sanoo, että ei vaan se on punainen, se että sanoo ok se on musta, ei mikään käsky lopettaa jankkaamista, ei mikään huomion muualle siirtäminen. Syy miksi meinaan hermostua on se, että jankkaaminen päättyy aina lapsen itkuun ja huutoon, joka ei meinaa loppua millään. Eli tilanne pitäisi saada keskeytettyä ennen kuin jankkaaminen on muuttunut huutokohtaukseksi. Mutta mikään mitä teen tai sanon ei vaikuta eikä lopeta jankkaamista ja minun hermot meinaa pettää siitä että ihan yhtäkkiä kiva tilanne ja kiva tekeminen muuttuu jankkaamisen kautta tunnin tai kahden huutoraivariksi (ilman että keksin siihen mitään syytä että miksi kävi näin).
Help?
Kommentit (239)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai yritätkö ihan oikeasti opettaa värejä? Väkisin??
Väkisin värejä? Mitä tarkoitat?
No, en opeta värejä, koska lapsi oppi kaikki värit jo yksivuotiaana (ilman erityistä opettamista) eli on osannut ne jo pitkään.
Ap
Ap oikeasti kuulostat vähän riidanhakuiselta tai kireältä. Tässäkin keskustelussa sen sijaan, että yrittäisit löytää mahdollisesti hyödylliset kommentit ja kiittää niistä, takerrut sellaisiin, mistä saat alkaa vänkäämäään.
Tämä sama saattaa näkyä lapsen kanssa. Sinun täytyisi kyetä olemaan se turvallinen aikuinen niissä tilanteissa, joka määrätietoisesti ja ystävällisesti päättää tilanteen.
Olen uupunut ja kiireinen. Tein aloituksen aiheesta miten säilyttää omat hermoni. Ja saan kommentteja lapseen liittyen (aika ikäviäkin, jos olet lukenut ketjut, niin huomaat sen). Tarvisin kommentteja aiheesta miten aikuinen säilyttää hermonsa tiukassa tilanteessa uupuneena. Uskon että lapseni on ihan ok lapsi.
Ap
On tullut hyviä neuvoja. Oletko lukenut ne? Esim 21 kommentti.
On vaikea säilyttää hermot, jos on ylikireä ja uupunut. Sinun pitää tehdä sille jotain eikä purkaa tiaaseen. Hän on uhmaiässä. Voi vielä pahentua tuosta. Sinun pitää pystyä olemaan aikuinen.
Vauvasi alkaa kasvaa, kyseenalaistaa, kokeilemaan, testaamaan rajoja. Se on luonnollista. Hän ei pysy ikuisesti vaavina, jonka saat pukea nukeksi ja esitellä muille. Hänestä kasvaa oma itsenäinen persoonaansa eri vaiheiden kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EI, EI, älkää tehkö asiasta noin vaikeaa... ÄLKÄÄ TAKERTUKO SIIHEN, MITEN AHDISTAA! Se ahdistaa lasta vain entisestään!! Miksi ette voi sallia lapsen negatiivisia tunteita sellaisenaan, miksi niin voimakas pakkokontrolli? Kun jokin ei toimi, keino on väärä.
2-vuotiaat osaa olla raivostuttavia! Ei kai siinä muu auta, kun yrittää pitää mielessä, että tämäkin kehitysvaihe menee ohitse. Ei se enää kouluikäisenä jankkaa väreistä. Se on vaan oppinut, että hän on eri ihminen kuin äiti ja hänellä saa olla eri mielipide kuin äidillä. Ei tuon ikäinen käsitä että mielipide on eri asia kuin tosiasia. No eihän monet aikuisetkaan sitä käsitä.
Koita, ap, pitää itsestäsi hyvä huoli. Jos otsasuoni tykyttää, niin nouse vaikka ylös ja yritä ottaa varpaistasi kiinni suorin jaloin. Tai nosta kädet pään yläpuolelle, kohti kattoa. Tai tee 10 jalkakyykkyä. Saat kyllä päivän aikana hyvän reenin tehtyä :D
Kyllä se siitä, lupaan sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai yritätkö ihan oikeasti opettaa värejä? Väkisin??
Väkisin värejä? Mitä tarkoitat?
No, en opeta värejä, koska lapsi oppi kaikki värit jo yksivuotiaana (ilman erityistä opettamista) eli on osannut ne jo pitkään.
Ap
Ap oikeasti kuulostat vähän riidanhakuiselta tai kireältä. Tässäkin keskustelussa sen sijaan, että yrittäisit löytää mahdollisesti hyödylliset kommentit ja kiittää niistä, takerrut sellaisiin, mistä saat alkaa vänkäämäään.
Tämä sama saattaa näkyä lapsen kanssa. Sinun täytyisi kyetä olemaan se turvallinen aikuinen niissä tilanteissa, joka määrätietoisesti ja ystävällisesti päättää tilanteen.
Höpsis. Ap vaikuttaa tavalliselta vanhemmalta, joka on vain uudessa tilanteessa lapsensa kanssa. Lisäksi hän on nykyaikainen suorittajavanhempi, joka reflektoi koko ajan vanhemmuuttaan ja on huolissaan, jos hän hermostuu itse, että lapselle ei tule ikävää lapsuutta jos vanhempi joskus hermostuu jostain.
Kiitos sinulle. Juuri näin tilanne on. Tulipa hyvä mieli kun kerrankin joku ymmärsi tilanteeni.
Kaikkea hyvää sinulle.
Ap
Vielä kun joku ymmärtäisi lapsen tilanteen.
Nyt äiti laittaa kuulokkeet korville ja kuuntelee tosi ihanaa musiikkia tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On todella suuri virhe lähteä jankkaamaan 2-vuotiaan kanssa. Minusta se on pahinta mahdollista psyykkistä väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Nyt äiti laittaa kuulokkeet korville ja kuuntelee tosi ihanaa musiikkia tms.
Paljon parempi, kuin jankkaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai kukaan itsekseen jankkaa, vaan jankkaajalle hermostuessaan.
lapsi sanoo jotain ahdistuneena, ja ap lähtee jankkaamaan, eli torjuu lapsen ahdistuksen. Jankkaaja on siis ap, ja lapsi yrittää vain puolustautua. Aikuisen ei kuuluisi asettaa lasta tällaiseen tilanteeseen!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai yritätkö ihan oikeasti opettaa värejä? Väkisin??
Väkisin värejä? Mitä tarkoitat?
No, en opeta värejä, koska lapsi oppi kaikki värit jo yksivuotiaana (ilman erityistä opettamista) eli on osannut ne jo pitkään.
Ap
Ap oikeasti kuulostat vähän riidanhakuiselta tai kireältä. Tässäkin keskustelussa sen sijaan, että yrittäisit löytää mahdollisesti hyödylliset kommentit ja kiittää niistä, takerrut sellaisiin, mistä saat alkaa vänkäämäään.
Tämä sama saattaa näkyä lapsen kanssa. Sinun täytyisi kyetä olemaan se turvallinen aikuinen niissä tilanteissa, joka määrätietoisesti ja ystävällisesti päättää tilanteen.
No miten ap:n pitäisi reagoida noihin "sinä ahdistat lastasi", "kuulostat pelottavalta", "vaikutat riidanhaluiselta ja kireältä", "sinun pitäisi olla turvallinen aikuinen" väitteisiin ja olettamuksiin?
Jos siis oletetaan että ap on normaaliälyinen ja tietää ettei kyse ole noista?
Muakin ärsyttää tuollainen paapominen ja se että ap:n täytyisi nyt havahtua ja olla ikihyvillään kun häntä nyt näin autetaan kun ei muuten tajunnut.
Ei ap kovin rakentavia kommentteja ole saanut etkä sinäkään kovin asiallisesti kommentoi.
Alat varmaan nyt minun kanssani vääntää. Taidat vääntää aika usein näillä palstoilla jonkun kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai yritätkö ihan oikeasti opettaa värejä? Väkisin??
Väkisin värejä? Mitä tarkoitat?
No, en opeta värejä, koska lapsi oppi kaikki värit jo yksivuotiaana (ilman erityistä opettamista) eli on osannut ne jo pitkään.
Ap
Ap oikeasti kuulostat vähän riidanhakuiselta tai kireältä. Tässäkin keskustelussa sen sijaan, että yrittäisit löytää mahdollisesti hyödylliset kommentit ja kiittää niistä, takerrut sellaisiin, mistä saat alkaa vänkäämäään.
Tämä sama saattaa näkyä lapsen kanssa. Sinun täytyisi kyetä olemaan se turvallinen aikuinen niissä tilanteissa, joka määrätietoisesti ja ystävällisesti päättää tilanteen.
No miten ap:n pitäisi reagoida noihin "sinä ahdistat lastasi", "kuulostat pelottavalta", "vaikutat riidanhaluiselta ja kireältä", "sinun pitäisi olla turvallinen aikuinen" väitteisiin ja olettamuksiin?
Jos siis oletetaan että ap on normaaliälyinen ja tietää ettei kyse ole noista?
Muakin ärsyttää tuollainen paapominen ja se että ap:n täytyisi nyt havahtua ja olla ikihyvillään kun häntä nyt näin autetaan kun ei muuten tajunnut.
Ei ap kovin rakentavia kommentteja ole saanut etkä sinäkään kovin asiallisesti kommentoi.
Alat varmaan nyt minun kanssani vääntää. Taidat vääntää aika usein näillä palstoilla jonkun kanssa?
Klassinen 4-vuotiaan ”Ite oot” -tasoinen kommentti.
Fiksu ihminen osaa ottaa vastaan palautetta ja hyödyntää sen, mikä on mahdollisesti hyödyllistä, ja suodattaa muut.
Ymmärrän, että toisia ei tarvitse neuvoa, jollei neuvoja ole kysytty, mutta nyt ap kysyi neuvoja, mutta ei hakua ottaa niitä vastaan.
Ehkä hän oikeasti halusi vain valittaa pahaa oloa ja saada päänsilitystä. Sekin on ok, silloin ehkä kannattaa aloitus muotoilla toisin.
Mitäs vikaa siinä on, että jankkaa ja sit saa itkupotkuraivarin?
Täysin hyväksyttävää käytöstä kaksivuotiaalta. Se menee ohi. Jos oma pää ei tuossa tilanteessa kestä, niin sano isälle, että menet nyt kävelylle yksinäsi. (Jos oot yh, niin suunnitelmallisesti järjestä itsellesi yksinolon hetkiä ystävän, sukulaisen, lapsen kaverin vanhemman tai maksetun lastenhoitajan avulla)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäs vikaa siinä on, että jankkaa ja sit saa itkupotkuraivarin?
Täysin hyväksyttävää käytöstä kaksivuotiaalta. Se menee ohi. Jos oma pää ei tuossa tilanteessa kestä, niin sano isälle, että menet nyt kävelylle yksinäsi. (Jos oot yh, niin suunnitelmallisesti järjestä itsellesi yksinolon hetkiä ystävän, sukulaisen, lapsen kaverin vanhemman tai maksetun lastenhoitajan avulla)
Tässä oli ongelma se, että kaksivuotias saa äitinsä käyttäytymään kuin kaksivuotias eli itkupotkuraivarin saaja on äiti.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs vikaa siinä on, että jankkaa ja sit saa itkupotkuraivarin?
Täysin hyväksyttävää käytöstä kaksivuotiaalta. Se menee ohi. Jos oma pää ei tuossa tilanteessa kestä, niin sano isälle, että menet nyt kävelylle yksinäsi. (Jos oot yh, niin suunnitelmallisesti järjestä itsellesi yksinolon hetkiä ystävän, sukulaisen, lapsen kaverin vanhemman tai maksetun lastenhoitajan avulla)
Lapsen isä ei ole osallistumassa eli yksin hoidan ja korona-aikana kukaan ei suostu tulemaan hoitamaan lasta (läheisemme ovat riskiryhmää). Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai yritätkö ihan oikeasti opettaa värejä? Väkisin??
Väkisin värejä? Mitä tarkoitat?
No, en opeta värejä, koska lapsi oppi kaikki värit jo yksivuotiaana (ilman erityistä opettamista) eli on osannut ne jo pitkään.
Ap
Ap, ymmärrän että aihe on herkkä, enkä halua olla liian jyrkkä. Mutta kirjoittaessani tuon halusin tuoda selvästi esille, miltä kertomasi näyttää. Se näyttää siltä, että mielestäsi ongelma on sinun hermojesi hallinta - ikään kuin et lainkaan huomaisi, että lapsella on hätä! Puhut väreistä, koska et ymmärrä ongelman luonnetta, etkä edes sitä että lapsella olisi ongelma.
Minä taas käsitin että ap antoi YHDEN esimerkin siitä millaista asioista lapsi saattaa jankata ja se oli tuo väriesimerkki.
Ja niinhän ap kysyikin eli neuvoa omien hermojen hallintaan.
Varmaan siinä sivussa kelpaa toimivat vinkit tuohon lapsen käytökseen.
Täällä huomaa että asioita ei osata ajatella yhtään laajemmin. Aaiat on niin kun ne kirjoitetaan. Jos ap laittaa että lapsi jankkaa esim siitä että musta onkin valkoinen niin palstamamman mielestä asia on niin että lapsi hädissään hokee jatkuvasti että asia on valkoinen ja ap kirkuu vieressä että ei kun musta.
Voi luoja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen lapsi?
Itselle tulee heti mieleen autismikirjo. Onko muita juttuja joihin olet kiinnittänyt huomiota?
Eihän tuo normaalilta kuulosta ettei pääse tuollaisten asioiden yli.
Itsellä hyvätasoinen autistinen lapsi. Ehkä voin osata neuvoa jos tiedän enemmän taustaa.Kaksivuotias.
En oikein tiedä olisiko autismia, tein sellaisen autismikyselytestin (terveyskylä tms oli nettisivu josta sen löysin) ja siinä tuli tulos, että ei syytä epäillä autismia.
Lapsi vierastaa yhä paljon, se on ehkä ainoa toinen "poikkeava" asia johon olen kiinnittänyt huomiota.
Ap
No en sitten miettisi tuota ekana, taapero kun kyseessä.
Ajattelin että isompi lapsi.
Ihan varmasti huomion kiinnittäminen toisaalle auttaa. Sinun täytyy vaan keksiä tarpeeksi mielenkiintoinen harhautus. Onko se joku tekeminen, ääni tms. Esim hippaleikki, lempikirja, kylpy tai joku muu vesileikki, munakello 😅
Taaperot osaa kyllä olla raskaita 🤪
Harhautuskin on joissakin tilanteissa tapa olla sallimatta... "En suostu näkemään negatiivisia tunteitasi - ne ovat minulle kuin ilmaa!" Riippuu tilanteesta.
Sanot lapselle, että sinusta tulee isona talk shown vetäjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai yritätkö ihan oikeasti opettaa värejä? Väkisin??
Väkisin värejä? Mitä tarkoitat?
No, en opeta värejä, koska lapsi oppi kaikki värit jo yksivuotiaana (ilman erityistä opettamista) eli on osannut ne jo pitkään.
Ap
Miksi sitten keskustelette väreistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen lapsi?
Itselle tulee heti mieleen autismikirjo. Onko muita juttuja joihin olet kiinnittänyt huomiota?
Eihän tuo normaalilta kuulosta ettei pääse tuollaisten asioiden yli.
Itsellä hyvätasoinen autistinen lapsi. Ehkä voin osata neuvoa jos tiedän enemmän taustaa.Kaksivuotias.
En oikein tiedä olisiko autismia, tein sellaisen autismikyselytestin (terveyskylä tms oli nettisivu josta sen löysin) ja siinä tuli tulos, että ei syytä epäillä autismia.
Lapsi vierastaa yhä paljon, se on ehkä ainoa toinen "poikkeava" asia johon olen kiinnittänyt huomiota.
Ap
No en sitten miettisi tuota ekana, taapero kun kyseessä.
Ajattelin että isompi lapsi.
Ihan varmasti huomion kiinnittäminen toisaalle auttaa. Sinun täytyy vaan keksiä tarpeeksi mielenkiintoinen harhautus. Onko se joku tekeminen, ääni tms. Esim hippaleikki, lempikirja, kylpy tai joku muu vesileikki, munakello 😅
Taaperot osaa kyllä olla raskaita 🤪Harhautuskin on joissakin tilanteissa tapa olla sallimatta... "En suostu näkemään negatiivisia tunteitasi - ne ovat minulle kuin ilmaa!" Riippuu tilanteesta.
Tällaisesta lapsen negatiivisten tunteiden kieltämisestä ja hyväksymättömyydestä kumpuaa muuten moni aikuisuuden ongelma.
Täälläkin jankkaaja, tyttö 13 vuotta. Välillä tosi rankkaa, mutta olen kääntänyt sen niin, että hän on kriittinen eikä ota muiden sanomisia sellaisenaan. Siitä voi olla hyötyä opinnoissa.
Kiitos sinulle. Juuri näin tilanne on. Tulipa hyvä mieli kun kerrankin joku ymmärsi tilanteeni.
Kaikkea hyvää sinulle.
Ap