Jatkuva muihin ihastuminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

*huoks*Naiset on niin hormonaalisten toimintojensa vietävinä. Miten heitä voi päästää mihinkään tärkeään hommaan kuten armeijaan, poliisiin tms kun pelkkä pillereiden lopettaminen saa ne noin sekaisin,

Mitä jos miesten luonnollista hormonitoimintaa välillä sekoitettaisi pillereillä, niin päästäisiin vertailemaan mitä kaikkea se aiheuttaa? Ainiin, mutta eihän sellaista saa tehdä.

-Ei saa tehdä ei koska ylimääräiset hormonit on myrkkyä

Miehelle remppavaatteet päälle. Saa pyöriä siellä muiden miesten seassa, mutta ei saa osoittaa sinulle kummempaa huomiota. Sitten yllättäen vetää sinut jonnekin nurkkaan piiloon ja suutelee kiihkeästi. Sitten jatkatte päivää normaaliin tapaan. Jääkö sinulle kumma kutkutus miestäsi kohtaan?

Miehen lompakolla kiva olla.

Tuttua täälläkin, menin ihastumaan toiseen ja ihastus oli todella voimakasta n 1,5 vuotta, oma kumppani tuntui niin tylsältä ja oli jo lakannut huolehtimasta itsestään. Joo, minua ärsyttää ettei mies jaksa huolehtia hygieniastaan ja kunnostaan vaan on muuttunut sohvalla makaavaksi isomahaiseksi plösöksi.

Ihastukseni meni sitten silmänräpäyksessä ohi kun tajusin että olin enemmän ihastunut ihastumisen tunteeseen kuin itse ihmiseen, sama plösö puoliso on edelleen mutta yhteinen omaisuus ja kaunis talo on ihmeen voimakas motivoija minussa, en tahdo tästä luopua, joten päätin että siedän tuota ukkoa ja elän itselleni, nyt en ehkä ihastu niin helposti enää. Näillä mennään toistaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On niin tuttu juttu. Haaveilin usein jostain toisesta, kotona kun ei ole oikeastaan yhtään sitä romantiikkaa. Mies ei huolehdi itsestään, ei pukeutumisestaan, välillä riekkuu koko päivän ilman vaatteita röllö esillä, kertoo kaikki ruumiintoimintonsa, vessassakäyntinsä, puhuu törkeitä ihan kuin olisin joku kaveri joka haluaa kuunnella sikamaisia juttuja. Ei kauheesti sytytä. Onneksi muista haaveilu päättyi aika pitkälle kun vaihdevuodet alkoi, ja nyt keskityn itseeni ja omaan hyvinvointiin tässä ja nyt enkä haaveile muusta. Jos vielä tulisi sinkkuaika, niin en ikinä muuttaisi kenenkään miehen kanssa yhteen, se on pahin romantiikantappaja, kun ei siis minkäänlaista efforttia enää. Älä lähde niiden ihastusten matkaan, pariutuessa kuitenkin niistäkin ukkoutuu samanlaisia kotimiehiä tai vielä pahempaa, vieraissa juoksevia pettäjiä. Sellaisenkin kanssa olen ollut, ja se oli tuhat kertaa pahempi kuin tämä tilanne.

No sekin vielä! Vaikka osaisikin lopettaa suhteen, ei ikinä voi tietää mitä on edessä kun toisen kelkkaan hyppää. Nykyisessä suhteessa on niin paljon hyvääkin ja olemme vuosien aikana oppineet elämään keskenämme. Voi hirvitys jos pitäisi uudelleen oppia elämään jonkun toisen kanssa, kaikki siitä lähtien miten siivotaan ja milloin, miten ruokahuolto toimii, hoitaako mies vain omansa vai myös mun auton huollot, kuinka tiukasti pidetään omista rahoista kiinni.. KAIKKI pitäisi uudelleen sopia! Ja nykyisessä suhteessa kaikki osa-alueet on yhdessä sovittu ja kumpikin tietää paljonko toisen säännöistä uskaltaa joustaa. Ap

Amen to that! Samaa ajattelen, on se ihastuminen joskus ihan kivaakin mutta jotain tolkkua sentään. Joskus se tuttu ja turvallinen on vaan paras vaikka alkuhuumaa kaipaakin.

Entä jos se oma mies alkais sun kanssa harrastaa ja tehdä asioita?

Puhu. Kerro sun kehon ja mielen muutoksista hänelle.

Vierailija kirjoitti:

*huoks*Naiset on niin hormonaalisten toimintojensa vietävinä. Miten heitä voi päästää mihinkään tärkeään hommaan kuten armeijaan, poliisiin tms kun pelkkä pillereiden lopettaminen saa ne noin sekaisin, eihän venäläisten tarvitse laittaa kuin joku myskisonni siperialainen rajalle heiluttamaan pyssyään niin naiset antautuu heti kahdesti

Laittakaa kumiukko seipäännokkaan niin voidaan lopettaa naisten kehon pilaamista hormooneilla. Muussa tapauksessa saatte tyytyä hanskaan vetoon.