Yksin asuminen vs. kumppanin/kämppiksen kanssa asuminen
En ole koskaan asunut vakituisesti kenenkään kanssa. Kavereita, kämppiksiä ja kumppaneita on tilapäisesti joskus välillä asunut luonani, mutta silloinkin huomaan, että hermoja alkaa yleensä kiristää muutaman päivän jälkeen. Tarvitsen omaa tilaa ja aikaa. Silti moni säälii ja tälläkin palstalla on ketjuja yksin asumisen surkeudesta. Itse en voisi olla tyytyväisempi yksin asumiseen. Onko täällä muita, jotka tykkäävät asua yksin? Kumpi on parempi asumismuoto, yksin vai jonkun kanssa?
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Kummassakin on puolensa. Etenkin jos on perhehaaveita niin kannattaa totutella asumaan muiden kanssa, vaikka ottaisikin päähän.
Ap:lla ei ole perhehaaveita. Osittain sen takia, että viihdyn todella hyvin yksin, tarvitsen mainittua omaa tilaa ja aikaa. Olisin jatkuvasti hermot kireällä, jos kotona ei saisi olla rauhassa eikä se olisi reilua lasta/lapsia kohtaan. /ap
Yksin. Kumppani ja hänen lapsensa toisessa osoitteessa. Lämpöä ja vapautta!
Kumppanin kanssa asuminen on parempi kuin yksin. Mutta tämä vain siinä tapauksessa jos asunto on tarpeeksi iso, jotta saa omaa tilaa ja rauhaa. Jos ei onnistu, niin mieluummin sitä yksin asuu. Muiden kuin kumppanin kanssa en voisi kuvitella asuvani.
Itse asuin perheessä kunnes erottuani ymmärsin että yksin asuminen nyt vaan on helpompaa ja hauskempaa. Lapset on puolet ajasta isällään, puolet minulla eli mielestäni juuri sopivasti. Yhdessäolosta nauttii enemmän kun saa olla välillä rauhassa.
Riippuu vähän siitä että millainen kumppani on? Toisen puolesta on aika vaikea sanoa. Molemmissa hyvät ja huonot puolensa. Kokeilemalla sen tietää.
Kummassakin on puolensa. Etenkin jos on perhehaaveita niin kannattaa totutella asumaan muiden kanssa, vaikka ottaisikin päähän.