Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Akateemisten analyyttiset keskustelut
Keskustelija
19.03.2021 |
Usein korkeastikoulutetut perustelevat toivetta korkeastikoulutetusta kumppanista fiksuilla ja analyyttisillä keskusteluilla. Kysynkin teiltä, millaisia ne keskustelut ovat? Mistä te keskustelette? Miten vaikkapa diplomi-insinöörin ja kasvatustieteilijän tietämys kohtaa?
Oman kokemukseni mukaan parisuhteessa keskustellaan etupäässä käytännönasioista ja maailmanmenosta. Saatetaan puhua myös kulttuurista, urheilusta, taloudesta, politiikasta jne. Minulle on kuitenkin epäselvää, miten koulutus antaa eväät noiden syvälliseen ymmärtämiseen, jos eivät satu olemaan juuri omaa osaamisaluetta.
Haluaisiko joku kyseisen toiveen esittänyt avata ajatusmaailmaansa?
Kommentit (18)
En ole tuollaista toivetta muistaakseni esittänyt missään. Kumppanin suhteen olen ollut tyytyväinen matalasti koulutettuun mutta paljon lukevaan ihmiseen, siis keskustelujen suhteen. Nykyinen on esteetikko (oikeasti) ja minä di, mutta puhumme paljon politiikkaa, mm. feminismistä ja persuista, puhumme filosofisista aiheista jne.
Sivistys ei ole kiinni koulutuksesta, mutta korrelaatio varmaan löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ehkä enemmän niin päin, että yliopistokoulutus korreloi muuten sellaisten luonteenpiirteiden kanssa, joita toivoin puolisolta: kiinnostus oppia uutta, tietynlainen "terve" kunnianhimo, älykkyys jne. Ja ainakin omissa opinnoissa on korostunut myös vahvasti tieteenfilosofinen ymmärrys, historiakin, teorioiden ymmärrys ja looginen ajattelu. Eli sellaiset analyyttiset taidot ja tieteellinen yleissivistys, joita en usko muualla opetettavan kuin yliopistossa. En toki tiedä, miten paljon tuollaista tieteenfilosofista ja ns. akateemisesti yleissivistävää on muilla aloilla... Mutta meille ainakin korostettiin, että yliopistossa opetetaan nimenomaan ajattelua - substanssi ei ole enää pääosassa.
Olen tapaillut monenlaisia ja erilaiset koulutustaustat omaavia ihmisiä. Moni heistä on ollut hyvin fiksu, mutta pakko sanoa... kyllä itse koin huomaavani eron yliopisto- ja amk-koulutuksen välillä (kehtaan väittää näin, koska kykenin arvaamaan aina onko ihminen amk- vai yo-koulutettu ennen kuin se tuli puheeksi). Se on tietysti toinen juttu, miten oleellista juuri yliopiston käyminen parisuhteen kannalta oikeasti on. Varmasti todella hyviä keskusteluita voi olla myös vähemmän koulutetun kanssa. Mutta lopulta, kun niitä ihmisiä on vain niiiiiin valtava määrä ja on pakko vain "karsia" joillain kriteereillä, tapailin lähinnä korkeakoulutettuja. Mieheni on käynyt yliopiston ja hän on mua älykkäämpi ja analyyttisempi, ja musta on ihanaa joka päivä kyetä laajentamaan ajatteluani hänen avullaan. Itselleni se vain oli tärkeää, sillä nautin niin paljon ajatteluni haastamisesta ja uuden oppimisesta. Arjessa puoliso on kuitenkin se, jonka kanssa ollaan eniten, ei mulla ainakaan ole enää samanlaista syvää keskusteluyhteyttä ystäviin kuin nuorena. Jolloin sen puolison on tarjottava ne itselle tärkeimmät asiat myös tuossa suhteessa.
Jep, juuri näin. Itse asiassa ero ei synny koulutuksesta, vaan eri tavalla ajattelevat ihmiset hakevat eri koulutuksiin (AMK/yliopisto) ja koulutus vahvistaa näitä eroja.
Myös työelämässä huomaa hyvin selkeästi kuka on koulutettu mitenkin. Se ei useinkaan liity työssä suoriutumiseen, vaan yleiseen ajatusmaailmaan, tapaan tuoda asioita esiin ja kykyyn nähdä asioiden välisiä yhteyksiä ja suhteita.
Meillä myös syvä keskusteluyhteys puolisoiden välillä on yksi pitkän ja toimivan parisuhteen kulmakiviä. Ajattelemme asioista varsin samalla tavalla ja vastakkaisen mielipiteen voi aina perustella loogisesti jollain muulla kuin öyhöttämisellä.
En todellakaan keskustele puolisoni kanssa vain arjen perusasioista. Puhumme politiikasta, psykologiasta, taloudesta (laajemmin), kasvatustieteestä, johtamisesta jne. Avain tähän ovat kummankin keskustelutaidot, eli kyky kuunnella, olla vastavuoroinen, hyvät argumentaatiotaidot, halu ymmärtää toista ja oppia toiselta sekä kummankin laaja mielenkiinto sekä ymmärryskin ympäröivästä maailmasta.
Olen itse sekä FM että KM, miehelläni on opistotason tutkinto. Enpä siis sanoisi, että älykkääseen keskusteluun tarvitaan mitään yliopistokoulutusta, siihen tarvitaan älyä.
Vierailija kirjoitti:
No ehkä enemmän niin päin, että yliopistokoulutus korreloi muuten sellaisten luonteenpiirteiden kanssa, joita toivoin puolisolta: kiinnostus oppia uutta, tietynlainen "terve" kunnianhimo, älykkyys jne. Ja ainakin omissa opinnoissa on korostunut myös vahvasti tieteenfilosofinen ymmärrys, historiakin, teorioiden ymmärrys ja looginen ajattelu. Eli sellaiset analyyttiset taidot ja tieteellinen yleissivistys, joita en usko muualla opetettavan kuin yliopistossa. En toki tiedä, miten paljon tuollaista tieteenfilosofista ja ns. akateemisesti yleissivistävää on muilla aloilla... Mutta meille ainakin korostettiin, että yliopistossa opetetaan nimenomaan ajattelua - substanssi ei ole enää pääosassa.
Olen tapaillut monenlaisia ja erilaiset koulutustaustat omaavia ihmisiä. Moni heistä on ollut hyvin fiksu, mutta pakko sanoa... kyllä itse koin huomaavani eron yliopisto- ja amk-koulutuksen välillä (kehtaan väittää näin, koska kykenin arvaamaan aina onko ihminen amk- vai yo-koulutettu ennen kuin se tuli puheeksi). Se on tietysti toinen juttu, miten oleellista juuri yliopiston käyminen parisuhteen kannalta oikeasti on. Varmasti todella hyviä keskusteluita voi olla myös vähemmän koulutetun kanssa. Mutta lopulta, kun niitä ihmisiä on vain niiiiiin valtava määrä ja on pakko vain "karsia" joillain kriteereillä, tapailin lähinnä korkeakoulutettuja. Mieheni on käynyt yliopiston ja hän on mua älykkäämpi ja analyyttisempi, ja musta on ihanaa joka päivä kyetä laajentamaan ajatteluani hänen avullaan. Itselleni se vain oli tärkeää, sillä nautin niin paljon ajatteluni haastamisesta ja uuden oppimisesta. Arjessa puoliso on kuitenkin se, jonka kanssa ollaan eniten, ei mulla ainakaan ole enää samanlaista syvää keskusteluyhteyttä ystäviin kuin nuorena. Jolloin sen puolison on tarjottava ne itselle tärkeimmät asiat myös tuossa suhteessa.
Taisivat hipit harrastaa 60-luvulla enemmänkin tuota ajattelun laajentamista, vai oliko se sittenkin tajunnan laajentamista. Onkohan niillä nyt niin suurta eroa?
Minun oma maisterini naureskeli tänään huvittuneena nimelle Canth ja sanalle cunt. Todella syvällistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole huomannut oman analyyttisyyteni juuri kehittyneen opiskeltuani AMK-insinööristä diplariksi. Naisten kiinnostus kyllä lisääntyi. Olisiko statuksella ja palkalla jotain osuutta tähän?
Vierailija kirjoitti:
No ehkä enemmän niin päin, että yliopistokoulutus korreloi muuten sellaisten luonteenpiirteiden kanssa, joita toivoin puolisolta: kiinnostus oppia uutta, tietynlainen "terve" kunnianhimo, älykkyys jne. Ja ainakin omissa opinnoissa on korostunut myös vahvasti tieteenfilosofinen ymmärrys, historiakin, teorioiden ymmärrys ja looginen ajattelu. Eli sellaiset analyyttiset taidot ja tieteellinen yleissivistys, joita en usko muualla opetettavan kuin yliopistossa. En toki tiedä, miten paljon tuollaista tieteenfilosofista ja ns. akateemisesti yleissivistävää on muilla aloilla... Mutta meille ainakin korostettiin, että yliopistossa opetetaan nimenomaan ajattelua - substanssi ei ole enää pääosassa.
Olen tapaillut monenlaisia ja erilaiset koulutustaustat omaavia ihmisiä. Moni heistä on ollut hyvin fiksu, mutta pakko sanoa... kyllä itse koin huomaavani eron yliopisto- ja amk-koulutuksen välillä (kehtaan väittää näin, koska kykenin arvaamaan aina onko ihminen amk- vai yo-koulutettu ennen kuin se tuli puheeksi). Se on tietysti toinen juttu, miten oleellista juuri yliopiston käyminen parisuhteen kannalta oikeasti on. Varmasti todella hyviä keskusteluita voi olla myös vähemmän koulutetun kanssa. Mutta lopulta, kun niitä ihmisiä on vain niiiiiin valtava määrä ja on pakko vain "karsia" joillain kriteereillä, tapailin lähinnä korkeakoulutettuja. Mieheni on käynyt yliopiston ja hän on mua älykkäämpi ja analyyttisempi, ja musta on ihanaa joka päivä kyetä laajentamaan ajatteluani hänen avullaan. Itselleni se vain oli tärkeää, sillä nautin niin paljon ajatteluni haastamisesta ja uuden oppimisesta. Arjessa puoliso on kuitenkin se, jonka kanssa ollaan eniten, ei mulla ainakaan ole enää samanlaista syvää keskusteluyhteyttä ystäviin kuin nuorena. Jolloin sen puolison on tarjottava ne itselle tärkeimmät asiat myös tuossa suhteessa.
Olen itse käynyt yliopiston. Ymmärrän osittain tekstiäsi, mutta mielestäni yliopistossa on hyvin paljon järkyttävää huttua, tieteellistä jargonia. Automaattisesti en pidä yliopiston käynyttä älykkäänä. Pidän myös yliopistoa yliarvostettuna opinahjona. Normaalilla järjellä saa arvosanoiksi 4 ja 5 koko opintojen ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Diplari kirjoitti:
En ole huomannut oman analyyttisyyteni juuri kehittyneen opiskeltuani AMK-insinööristä diplariksi. Naisten kiinnostus kyllä lisääntyi. Olisiko statuksella ja palkalla jotain osuutta tähän?
Onko tää joku teekkarijäynä, että yritetään palstalla uskotella, että tippainssi on kaikkien naisten märkä päiväuni?
Vierailija kirjoitti:
Diplari kirjoitti:
En ole huomannut oman analyyttisyyteni juuri kehittyneen opiskeltuani AMK-insinööristä diplariksi. Naisten kiinnostus kyllä lisääntyi. Olisiko statuksella ja palkalla jotain osuutta tähän?
Onko tää joku teekkarijäynä, että yritetään palstalla uskotella, että tippainssi on kaikkien naisten märkä päiväuni?
Ei ole. Olen hyvin tietoinen, että samalla tulotasolla olevilla lääkäreillä, juristeilla ja jopa kauppatieteilijöllä on enemmän vientiä naisten keskuudessa. Mutta paremmin mekin pärjäämme kuin pelkän AMK:n käyneet, muista puhumattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä enemmän niin päin, että yliopistokoulutus korreloi muuten sellaisten luonteenpiirteiden kanssa, joita toivoin puolisolta: kiinnostus oppia uutta, tietynlainen "terve" kunnianhimo, älykkyys jne. Ja ainakin omissa opinnoissa on korostunut myös vahvasti tieteenfilosofinen ymmärrys, historiakin, teorioiden ymmärrys ja looginen ajattelu. Eli sellaiset analyyttiset taidot ja tieteellinen yleissivistys, joita en usko muualla opetettavan kuin yliopistossa. En toki tiedä, miten paljon tuollaista tieteenfilosofista ja ns. akateemisesti yleissivistävää on muilla aloilla... Mutta meille ainakin korostettiin, että yliopistossa opetetaan nimenomaan ajattelua - substanssi ei ole enää pääosassa.
Olen tapaillut monenlaisia ja erilaiset koulutustaustat omaavia ihmisiä. Moni heistä on ollut hyvin fiksu, mutta pakko sanoa... kyllä itse koin huomaavani eron yliopisto- ja amk-koulutuksen välillä (kehtaan väittää näin, koska kykenin arvaamaan aina onko ihminen amk- vai yo-koulutettu ennen kuin se tuli puheeksi). Se on tietysti toinen juttu, miten oleellista juuri yliopiston käyminen parisuhteen kannalta oikeasti on. Varmasti todella hyviä keskusteluita voi olla myös vähemmän koulutetun kanssa. Mutta lopulta, kun niitä ihmisiä on vain niiiiiin valtava määrä ja on pakko vain "karsia" joillain kriteereillä, tapailin lähinnä korkeakoulutettuja. Mieheni on käynyt yliopiston ja hän on mua älykkäämpi ja analyyttisempi, ja musta on ihanaa joka päivä kyetä laajentamaan ajatteluani hänen avullaan. Itselleni se vain oli tärkeää, sillä nautin niin paljon ajatteluni haastamisesta ja uuden oppimisesta. Arjessa puoliso on kuitenkin se, jonka kanssa ollaan eniten, ei mulla ainakaan ole enää samanlaista syvää keskusteluyhteyttä ystäviin kuin nuorena. Jolloin sen puolison on tarjottava ne itselle tärkeimmät asiat myös tuossa suhteessa.
Olen itse käynyt yliopiston. Ymmärrän osittain tekstiäsi, mutta mielestäni yliopistossa on hyvin paljon järkyttävää huttua, tieteellistä jargonia. Automaattisesti en pidä yliopiston käynyttä älykkäänä. Pidän myös yliopistoa yliarvostettuna opinahjona. Normaalilla järjellä saa arvosanoiksi 4 ja 5 koko opintojen ajan.
Miltä alalta olet suorittanut tutkinnon? Väittäisin, että diibadaabajargonin määrä on täysin sidoksissa alaan, samoin opintojen vaativuus. Omiin opintoihin ei kyllä turhaa jargonia sisältynyt, samoin kurssit vaativat kyllä ihan fuksivuodesta asti todella raakaa työtä. Huvikseni kävin jotain höpönlöpösosiologioita, ja niistä kyllä sai nelosia ja vitosia vaivautumalla vain tulemaan paikan päälle ja suoltamalla sitä päätöntä jargonia mitä koko tieteenalat taitavat olla... Sinänsä olen samaa mieltä, että yliopisto on yliarvostettu jos maisterin papereita mistä tahansa huuhaa sukupuolentutkimuksesta arvostaa, ja kyllä noilta aloilta keskinkertaisetkin selviää. Mutta sitten on myös esim. STEM-aloja joiden kursseista eivät sivuaineopiskelijat vain pääse läpi kun ovat niin vaikeita. - se kenelle vastasit
Mieheni on tekniikan tohtori. Itse olen humanisti. Ei me keskustella luentokurssien sisällöistä vaan yliopistotutkinnon olennaisin juttu on kyky yhdistää laajoja asiakokonaisuuksia ja kausaalisuuksia. Pidän siitä, että voidaan viinipullon ääressä puhua vaikka politiikkaa, lääketiedettä tai vaikkapa sosiologiaa. Ei akateeminen kiinnostus rajoitu omaan fakkiosaamiseen. Tai ainakaan sellaiset akateemiset eivät ole ymmärtäneet mitä yliopistokoulutetulta voi odottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole tuollaista toivetta muistaakseni esittänyt missään. Kumppanin suhteen olen ollut tyytyväinen matalasti koulutettuun mutta paljon lukevaan ihmiseen, siis keskustelujen suhteen. Nykyinen on esteetikko (oikeasti) ja minä di, mutta puhumme paljon politiikkaa, mm. feminismistä ja persuista, puhumme filosofisista aiheista jne.
Sivistys ei ole kiinni koulutuksesta, mutta korrelaatio varmaan löytyy.
Esteetikko vai estenomi?
Diplari kirjoitti:
En ole huomannut oman analyyttisyyteni juuri kehittyneen opiskeltuani AMK-insinööristä diplariksi. Naisten kiinnostus kyllä lisääntyi. Olisiko statuksella ja palkalla jotain osuutta tähän?
Miehillä kyse on itseään toteuttavasta kierteestä. Sinä koit saavasi statusta ja olit tietoinen palkkasi lisääntymisestä. Miehet mittailee keskinäisesti pippeleitään näillä asioilla. Kun itsetuntosi lisääntyi näiden asioiden myötä myös naiset kiinnostuivat.
Siksi naiset myös ”rakastuvat renttuihin”. Renttuhan on hampuusi joka luulee olevansa maailman napa ja ripustaneensa kuun. Tämä
vetoaa naisiin kun mies luottaa itseensä.
Sinä et ennen luottanut koska mittaat asioita miehisestä perspektiivistä ja luulet että naiset ovat samanlaisia kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä olennaisinta on se, että osaa keskustella, ei vain paasata omaa mielipidettään ilman perusteluja. Samoin osaa kuunnella ja ymmärtää erilaisen suhtautumistaan asiaan. Jos aihe on uusi, osaa soittaa kiinnostusta aihetta ja keskustelulumppania kohtaan.
Anteeksi paha yleistys, kaikki eivät ole tällaisia, mutta esimerkkinä: Automekaanikko kääntää keskustelut hyvin usein autoihin. Muut aiheet eivät kiinnosta. Samoin hän saattaa naureskella miten jotkut ihmiset eivät ymmärrä mitään autoista. Monenko lääkärin tai tähtitieteilijän olet kuullut ihmettelevän, etteivät tavalliset ihmiset tiedä mitään heidän osaamisalastaan?
Olen itse deittipalvelussa ilmoittanut, että arvostan keskustelukykyä. Se on juuri sitä, mitä ensimmäinen vastaaja vastasi. Olen KTM nainen, mies lääketieteen tohtori. Arvostan hänen kykyään analysoida ja kyseenalaistaa ilmoitettuja ja uutisoituja asioita. Keskustelemme paljon ilmastosta, tulojen jakautumisesta, politiikasta ja terveydenhoidosta, viime aikoina siis paljon koronasta. Toki minua joskus ärsyttää hänen kommenttinsa kansantalouteen liittyvistä asioista, joita hän ei tunne. Ehkä häntä minun huono lääketieteen, jopa anatomian tuntemus. Suurta riitaa emme ole kuitenkaan saaneet aikaan. Opimme toisiltamme keskusteluissa paljon.
Seurustelusuhteista näiden tohtoreiksi väitelleiden kanssa on myös siinä mielessä huonoa kokemusta, että he saattavat jäädä myös itse suhdetta liian syvällisesti analysoimaan, ja tuntuu, että he eivät uskalla sitoutua tai ehkä ”mikään ei riitä”. Eräs tohtoriksi väitellyt naisystäväni sanoi suhteensa alussa kouluttamattomista miehestään, että eipähän turhia mieti. Yhdessä ovat olleet n. 25 vuotta nyt.
Ei hyvään keskusteluun välttämättä yliopistotason koulutusta tarvitaan. Esim. Opistoinssien kanssa on ollut henkeviä keskusteluja. Ympäristö myös kehittää ajattelua. Jos olet paljon älykkäässä, keskustelevassa ympäristössä, kehityt itsekin. Sitä arvostan myös työympäristössä. Jos työkavereiden jutut ovat sitä, että olisipa perjantai ja pääsisi ryyppäämään, ei paljon minua innosta. Sellaisestakin työympäristöstä kokemusta. Ja siellä tosiaan näki sen koulutuksen merkityksen. Kun esimies tuskin peruskoulua läpi päässyt ja jotenkin keplotellut itsensä teknikoksi ja esimieheksi, näkyi se puheissa ja huonossa arvostuksessa koulutusta ja kaikenlaisia työelämän kirjallisia tehtäviä kohtaan.
Eksäni, johon olin tutustunut nuorena, itse vielä lukiolaisena, oli ammattikoulun käynyt metallimies. Ajan myötä ajattelun erilaisuus vaan alkoi näkyä suhteessa. Hän jäi junnaamaan siihen samaan tyhjän puhumiseen, jota hän harrasti jo 18-vuotiaana. Tokihan sitä voi sitten etsiä keskustelukumppanit muualta, mutta on parisuhteesta silloin jotain pois, jos keskustelu rajoittuu vain ihan arkipäivän elämään.
Tämä on mielipiteeni akateemisena.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olennaisinta on se, että osaa keskustella, ei vain paasata omaa mielipidettään ilman perusteluja. Samoin osaa kuunnella ja ymmärtää erilaisen suhtautumistaan asiaan. Jos aihe on uusi, osaa soittaa kiinnostusta aihetta ja keskustelulumppania kohtaan.
Anteeksi paha yleistys, kaikki eivät ole tällaisia, mutta esimerkkinä: Automekaanikko kääntää keskustelut hyvin usein autoihin. Muut aiheet eivät kiinnosta. Samoin hän saattaa naureskella miten jotkut ihmiset eivät ymmärrä mitään autoista. Monenko lääkärin tai tähtitieteilijän olet kuullut ihmettelevän, etteivät tavalliset ihmiset tiedä mitään heidän osaamisalastaan?
Menee pikemminkin niin, että ihmiset kääntävät puheen autoihin tietäessään, että toinen on automekaanikko. Raukkaparat varmaan keskustelisivat välillä ihan mistä muusta tahansa mieluummin kuin toisen ihmisen auton kummallisesta nakuttavasta äänestä, joka kuuluu aina silloin, kun jarruttaa.
Ensimmäinen vastaaja tiivisti hyvin mitä valmiuksia yliopisto antaa. Tosin omat kumppanini ovat kaikki olleet matalasti koulutettuja mutta silti sivistyneitä, lukeneita ihmisiä, joiden kanssa voi puhua monista asioista syvällisesti. Nykyinen kumppani on lukenut varmaan suurimman osan filosofian klassikkoteoksista, rutkasti poliittista teoriaa jne, että jään kyllä hänelle kakkoseksi lukeneisuudessa, vaikka itsekin luen paljon. Olen yliopistossa ja hänen korkein valmistumiseen asti luettu koulutuksensa on lukio.
Alue: Aihe vapaa
No ehkä enemmän niin päin, että yliopistokoulutus korreloi muuten sellaisten luonteenpiirteiden kanssa, joita toivoin puolisolta: kiinnostus oppia uutta, tietynlainen "terve" kunnianhimo, älykkyys jne. Ja ainakin omissa opinnoissa on korostunut myös vahvasti tieteenfilosofinen ymmärrys, historiakin, teorioiden ymmärrys ja looginen ajattelu. Eli sellaiset analyyttiset taidot ja tieteellinen yleissivistys, joita en usko muualla opetettavan kuin yliopistossa. En toki tiedä, miten paljon tuollaista tieteenfilosofista ja ns. akateemisesti yleissivistävää on muilla aloilla... Mutta meille ainakin korostettiin, että yliopistossa opetetaan nimenomaan ajattelua - substanssi ei ole enää pääosassa.
Olen tapaillut monenlaisia ja erilaiset koulutustaustat omaavia ihmisiä. Moni heistä on ollut hyvin fiksu, mutta pakko sanoa... kyllä itse koin huomaavani eron yliopisto- ja amk-koulutuksen välillä (kehtaan väittää näin, koska kykenin arvaamaan aina onko ihminen amk- vai yo-koulutettu ennen kuin se tuli puheeksi). Se on tietysti toinen juttu, miten oleellista juuri yliopiston käyminen parisuhteen kannalta oikeasti on. Varmasti todella hyviä keskusteluita voi olla myös vähemmän koulutetun kanssa. Mutta lopulta, kun niitä ihmisiä on vain niiiiiin valtava määrä ja on pakko vain "karsia" joillain kriteereillä, tapailin lähinnä korkeakoulutettuja. Mieheni on käynyt yliopiston ja hän on mua älykkäämpi ja analyyttisempi, ja musta on ihanaa joka päivä kyetä laajentamaan ajatteluani hänen avullaan. Itselleni se vain oli tärkeää, sillä nautin niin paljon ajatteluni haastamisesta ja uuden oppimisesta. Arjessa puoliso on kuitenkin se, jonka kanssa ollaan eniten, ei mulla ainakaan ole enää samanlaista syvää keskusteluyhteyttä ystäviin kuin nuorena. Jolloin sen puolison on tarjottava ne itselle tärkeimmät asiat myös tuossa suhteessa.