Hesarin metatyölista

Kaikki tekevät "metatöitä" yksin asuvia myöten. Ja mitä yksin asuva tekee, jos metatyöt kaatuu päälle? No vähentää metatöitä.

Miksi ihmeessä vastaus olisi eri useamman ihmisen taloudessa?

Minä vastaan: koska perheissä kotitöiden tekemisen annetaan syystä tai toisesta mennä oman hyvinvoinnin ja oman elämän tarkoituksen edelle.

Kotitöistä pitää tehdä ankarasti vain välttämättömät ja nekin nopeasti. Käytä kaikki ylimääräinen aika oman itsesi kehittämiseen. Huom, perhe ja kotityöt eivät ei ole itsesi kehittämistä.

Jos puoliso ei osallistu em. välttämättömiin yhteisiin kotitöihin, ei yhteistä kotia ole. Jätä puoliso ja etsi uusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljolti tässä kysymys on myös siitä, mikä on arjen kotitöiden vähimmäistaso.

Naisia aina ivataan niistä kesä- ja talviverhojen vaihtamisesta. On helppoa sanoa, että hyvää arkea voi elää samoilla verhoilla. Mutta mitenkäs vaikka lapsen synttärit? Ovatko ne turhat? Joulukoristeet ja jouluruoat? Hiihdon ja luistelun opettaminen lapsille?

Kukaan ei ole vastannut tähän. Onko ok, jos isä tai äiti ei kumpikaan jaksa järjestää synttäreitä? Tai joulua?

Ei ole. Jos lapsi haluaa synttärit, ne järjestetään. Se joka järjestää, voi määritellä itse suoritustason esim. tarjoilujen suhteen. Todennäköisemmin se, joka haluaa tehdä itse kaikki tarjoilut, kehitellä teeman ja monimutkaista ohjelmaa on äiti, kun taas todennäköisemmin se, joka laittaa pöytään pakastepizzaa ja jäätelöä ja antaa lasten leikkiä keskenään tai katsoa piirrettyä on isä. Ja todennäköisemmin se, joka kokee homman raskaampana ja loukkaantuu siitä, ettei hänen vaivannäköään ja ajankäyttöään arvosteta, on äiti. Siis kärjistetysti, tiedän aivan hyvin ettei asia todellisuudessa ole näin yksinkertainen ja mustavalkoinen.

Viime kädessä tässä on kysymys siitä, haluaako että siellä synttäreillä on vielä kivaakin.

Pakastepizza on ihan ok syötävää, mutta jos lapsilta kysytään, haluavatko he synttäreillä aarteenetsinnän vai katsoa piirrettyjä, lienee vastaus aika selvä. Varsinkin kun sen aarteenetsinnän tekee kymmenessä minuutissa, kun on älynnyt hankkia palkinnot aiemmin kauppareissun yhteydessä (kyllä, pieni ripaus metatyötä, mutta pitää se pakastepizzakin osata ostaa).

Ei, vaan viime kädessä kysymys on siitä, pyrkiikö samaan lopputulokseen helpolla vai vaikealla tavalla, olipa kyse sitten lasten synttäreistä tai pyykkihuollosta. Jos valitsee vaikean, on ihan turha valittaa ja uhriutua. Monessa arjen metatyössä on kyse vain siitä, että pitää suorittaa sellaista mikä sujuisi muutenkin.

Jotkin ihmiset, kokemukseni perusteella useimmiten naiset, tekevät oikein tekemällä elämästä paljon vaikeampaa kuin se onkaan. Tsemppistä vaan kaikille metatyönaisille ja varsinkin heidän miehilleen. Jos olet tästä viestistäni loukkaantuva metatyönainen ja kärsit siitä, että miehesi ei osallistu tarpeeksi metailuun, niin annan rehellisen suoran neuvon: jätä se sika!

Laiska töitään luettelee

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljolti tässä kysymys on myös siitä, mikä on arjen kotitöiden vähimmäistaso.

Naisia aina ivataan niistä kesä- ja talviverhojen vaihtamisesta. On helppoa sanoa, että hyvää arkea voi elää samoilla verhoilla. Mutta mitenkäs vaikka lapsen synttärit? Ovatko ne turhat? Joulukoristeet ja jouluruoat? Hiihdon ja luistelun opettaminen lapsille?

Kukaan ei ole vastannut tähän. Onko ok, jos isä tai äiti ei kumpikaan jaksa järjestää synttäreitä? Tai joulua?

Ei ole. Jos lapsi haluaa synttärit, ne järjestetään. Se joka järjestää, voi määritellä itse suoritustason esim. tarjoilujen suhteen. Todennäköisemmin se, joka haluaa tehdä itse kaikki tarjoilut, kehitellä teeman ja monimutkaista ohjelmaa on äiti, kun taas todennäköisemmin se, joka laittaa pöytään pakastepizzaa ja jäätelöä ja antaa lasten leikkiä keskenään tai katsoa piirrettyä on isä. Ja todennäköisemmin se, joka kokee homman raskaampana ja loukkaantuu siitä, ettei hänen vaivannäköään ja ajankäyttöään arvosteta, on äiti. Siis kärjistetysti, tiedän aivan hyvin ettei asia todellisuudessa ole näin yksinkertainen ja mustavalkoinen.

Viime kädessä tässä on kysymys siitä, haluaako että siellä synttäreillä on vielä kivaakin.

Pakastepizza on ihan ok syötävää, mutta jos lapsilta kysytään, haluavatko he synttäreillä aarteenetsinnän vai katsoa piirrettyjä, lienee vastaus aika selvä. Varsinkin kun sen aarteenetsinnän tekee kymmenessä minuutissa, kun on älynnyt hankkia palkinnot aiemmin kauppareissun yhteydessä (kyllä, pieni ripaus metatyötä, mutta pitää se pakastepizzakin osata ostaa).

Ei, vaan viime kädessä kysymys on siitä, pyrkiikö samaan lopputulokseen helpolla vai vaikealla tavalla, olipa kyse sitten lasten synttäreistä tai pyykkihuollosta. Jos valitsee vaikean, on ihan turha valittaa ja uhriutua. Monessa arjen metatyössä on kyse vain siitä, että pitää suorittaa sellaista mikä sujuisi muutenkin.

Edelleen: synttärit, joilla katsotaan leffaa, eivät ole sama lopputulos kuin synttärit, joilla on aarteenetsintää.

Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että tärkeintä on rento yhdessäolo, josta tulee mukavat muistot. Mutta kyllä synttäreillä tarvitsee myös jotain, joka erottaa arjen juhlasta. Juuri niiden muistojen syntymiseen. Sen ei tarvitse olla kallista tai vaikeaa. Mutta jotain.

Vierailija kirjoitti:

Muistan joskus lukeneeni tältä palsalta, miten mies laski kotityöksi tietokoneiden päivittämisen. 😂 Nehän päivittyvät ihan OIKEASTI nappia painamalla. Pyykinpesukin vaatii paljon enemmän työtä kuin napin painalluksen. Olen itse kuullut miehen valitusta liian tiheästä pyykinpesusta. Hyvä kai se on valittaa, kun ei itse huolla vaatteita. Kaikkia pyykkejä ei vaan voi pestä samalla kertaa.

 

Edes jotain tietokoneista ymmärtävä ehkä selvittää ennen napin painamista mitä se tuleva päivitys sisältää. Vai ovatko ne näitä napinpainajia, jotka sitten päivityksen jälkeen ihmettelivät miten koneelle on ilmestynyt Windows 10?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljolti tässä kysymys on myös siitä, mikä on arjen kotitöiden vähimmäistaso.

Naisia aina ivataan niistä kesä- ja talviverhojen vaihtamisesta. On helppoa sanoa, että hyvää arkea voi elää samoilla verhoilla. Mutta mitenkäs vaikka lapsen synttärit? Ovatko ne turhat? Joulukoristeet ja jouluruoat? Hiihdon ja luistelun opettaminen lapsille?

Kukaan ei ole vastannut tähän. Onko ok, jos isä tai äiti ei kumpikaan jaksa järjestää synttäreitä? Tai joulua?

Ei ole. Jos lapsi haluaa synttärit, ne järjestetään. Se joka järjestää, voi määritellä itse suoritustason esim. tarjoilujen suhteen. Todennäköisemmin se, joka haluaa tehdä itse kaikki tarjoilut, kehitellä teeman ja monimutkaista ohjelmaa on äiti, kun taas todennäköisemmin se, joka laittaa pöytään pakastepizzaa ja jäätelöä ja antaa lasten leikkiä keskenään tai katsoa piirrettyä on isä. Ja todennäköisemmin se, joka kokee homman raskaampana ja loukkaantuu siitä, ettei hänen vaivannäköään ja ajankäyttöään arvosteta, on äiti. Siis kärjistetysti, tiedän aivan hyvin ettei asia todellisuudessa ole näin yksinkertainen ja mustavalkoinen.

Viime kädessä tässä on kysymys siitä, haluaako että siellä synttäreillä on vielä kivaakin.

Pakastepizza on ihan ok syötävää, mutta jos lapsilta kysytään, haluavatko he synttäreillä aarteenetsinnän vai katsoa piirrettyjä, lienee vastaus aika selvä. Varsinkin kun sen aarteenetsinnän tekee kymmenessä minuutissa, kun on älynnyt hankkia palkinnot aiemmin kauppareissun yhteydessä (kyllä, pieni ripaus metatyötä, mutta pitää se pakastepizzakin osata ostaa).

Ei, vaan viime kädessä kysymys on siitä, pyrkiikö samaan lopputulokseen helpolla vai vaikealla tavalla, olipa kyse sitten lasten synttäreistä tai pyykkihuollosta. Jos valitsee vaikean, on ihan turha valittaa ja uhriutua. Monessa arjen metatyössä on kyse vain siitä, että pitää suorittaa sellaista mikä sujuisi muutenkin.

Edelleen: synttärit, joilla katsotaan leffaa, eivät ole sama lopputulos kuin synttärit, joilla on aarteenetsintää.

Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että tärkeintä on rento yhdessäolo, josta tulee mukavat muistot. Mutta kyllä synttäreillä tarvitsee myös jotain, joka erottaa arjen juhlasta. Juuri niiden muistojen syntymiseen. Sen ei tarvitse olla kallista tai vaikeaa. Mutta jotain.

Synttäriesimerkki on edelleen kärjistetty, tarkoituksella kaksi eri ääripäätä. Tai no, se korkeampi ääripää voisi olla paljon pahempikin. Mutta joka tapauksessa lapsille saa mukavan kokemuksen, vaikkei siihen kuluttaisikaan niin tolkuttomasti aikaa. Jokainen saa näperrellä juuri niin paljon kuin lystää, mutta edelleen niitä synttäreitä esimerkkinä käyttäänkseni, kutsuttaville lapsille sillä ei ole yhtään mitään merkitystä, lähetetäänkö kutsu vanhemmalle whatsapp-viestinä, onko se tulostettu valkoiselle paperille, onko se kirjoitettu käsin kaupan kortille vai onko sitä skräpätty kolme tuntia sen jälkeen, kun skräppäystä on ensin suunniteltu kaksi viikkoa. Lopputulos on joka tapauksessa sama: lapsen kaverit tietävät milloin ja mihin aikaan synttäreitä juhlitaan, kutsun kanssa näpertänyt ei voi syyllistää ketään muuta kuin itseään valitsemastaan työmäärästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan joskus lukeneeni tältä palsalta, miten mies laski kotityöksi tietokoneiden päivittämisen. 😂 Nehän päivittyvät ihan OIKEASTI nappia painamalla. Pyykinpesukin vaatii paljon enemmän työtä kuin napin painalluksen. Olen itse kuullut miehen valitusta liian tiheästä pyykinpesusta. Hyvä kai se on valittaa, kun ei itse huolla vaatteita. Kaikkia pyykkejä ei vaan voi pestä samalla kertaa.

 

Edes jotain tietokoneista ymmärtävä ehkä selvittää ennen napin painamista mitä se tuleva päivitys sisältää. Vai ovatko ne näitä napinpainajia, jotka sitten päivityksen jälkeen ihmettelivät miten koneelle on ilmestynyt Windows 10?

Tietokone on vielä suhteellisen halpa hankinta verrattuna ihmisen elämän isoimpaan ostokseen: omaan taloon.

Me ihailemme näitä ”tekeviä” ihmisiä, jotka remontoivat taitavasti ja nopeasti väärillä materiaaleilla ja tekniikoilla. Metatöitä tekeviä jahkailijoita ivataan ja ihmetellään. Seuraava asukas sitten raapii päätään ja ihmettelee, että mitenkäs täältä puuttuu salaojat, vaikka koko piha kaivettiin auki, ja miten betonin alla on mätää puuta.

Metatyö tarkoittaa sitä, että ylipäätään tiedetään mitä ollaan tekemässä, ja jos ei tiedetä, niin otetaan selvää tai palkataan joku muu viisaampi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljolti tässä kysymys on myös siitä, mikä on arjen kotitöiden vähimmäistaso.

Naisia aina ivataan niistä kesä- ja talviverhojen vaihtamisesta. On helppoa sanoa, että hyvää arkea voi elää samoilla verhoilla. Mutta mitenkäs vaikka lapsen synttärit? Ovatko ne turhat? Joulukoristeet ja jouluruoat? Hiihdon ja luistelun opettaminen lapsille?

Kukaan ei ole vastannut tähän. Onko ok, jos isä tai äiti ei kumpikaan jaksa järjestää synttäreitä? Tai joulua?

Ei ole. Jos lapsi haluaa synttärit, ne järjestetään. Se joka järjestää, voi määritellä itse suoritustason esim. tarjoilujen suhteen. Todennäköisemmin se, joka haluaa tehdä itse kaikki tarjoilut, kehitellä teeman ja monimutkaista ohjelmaa on äiti, kun taas todennäköisemmin se, joka laittaa pöytään pakastepizzaa ja jäätelöä ja antaa lasten leikkiä keskenään tai katsoa piirrettyä on isä. Ja todennäköisemmin se, joka kokee homman raskaampana ja loukkaantuu siitä, ettei hänen vaivannäköään ja ajankäyttöään arvosteta, on äiti. Siis kärjistetysti, tiedän aivan hyvin ettei asia todellisuudessa ole näin yksinkertainen ja mustavalkoinen.

Viime kädessä tässä on kysymys siitä, haluaako että siellä synttäreillä on vielä kivaakin.

Pakastepizza on ihan ok syötävää, mutta jos lapsilta kysytään, haluavatko he synttäreillä aarteenetsinnän vai katsoa piirrettyjä, lienee vastaus aika selvä. Varsinkin kun sen aarteenetsinnän tekee kymmenessä minuutissa, kun on älynnyt hankkia palkinnot aiemmin kauppareissun yhteydessä (kyllä, pieni ripaus metatyötä, mutta pitää se pakastepizzakin osata ostaa).

Ei, vaan viime kädessä kysymys on siitä, pyrkiikö samaan lopputulokseen helpolla vai vaikealla tavalla, olipa kyse sitten lasten synttäreistä tai pyykkihuollosta. Jos valitsee vaikean, on ihan turha valittaa ja uhriutua. Monessa arjen metatyössä on kyse vain siitä, että pitää suorittaa sellaista mikä sujuisi muutenkin.

Edelleen: synttärit, joilla katsotaan leffaa, eivät ole sama lopputulos kuin synttärit, joilla on aarteenetsintää.

Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että tärkeintä on rento yhdessäolo, josta tulee mukavat muistot. Mutta kyllä synttäreillä tarvitsee myös jotain, joka erottaa arjen juhlasta. Juuri niiden muistojen syntymiseen. Sen ei tarvitse olla kallista tai vaikeaa. Mutta jotain.

Synttäriesimerkki on edelleen kärjistetty, tarkoituksella kaksi eri ääripäätä. Tai no, se korkeampi ääripää voisi olla paljon pahempikin. Mutta joka tapauksessa lapsille saa mukavan kokemuksen, vaikkei siihen kuluttaisikaan niin tolkuttomasti aikaa. Jokainen saa näperrellä juuri niin paljon kuin lystää, mutta edelleen niitä synttäreitä esimerkkinä käyttäänkseni, kutsuttaville lapsille sillä ei ole yhtään mitään merkitystä, lähetetäänkö kutsu vanhemmalle whatsapp-viestinä, onko se tulostettu valkoiselle paperille, onko se kirjoitettu käsin kaupan kortille vai onko sitä skräpätty kolme tuntia sen jälkeen, kun skräppäystä on ensin suunniteltu kaksi viikkoa. Lopputulos on joka tapauksessa sama: lapsen kaverit tietävät milloin ja mihin aikaan synttäreitä juhlitaan, kutsun kanssa näpertänyt ei voi syyllistää ketään muuta kuin itseään valitsemastaan työmäärästä.

Äsken tässä puhuttiin siitä, että tarvitseeko synttäreille ohjelmaa, vai riittääkö neljä-viisivuotiaille elokuvan katselu ja pizza.

Nyt äkkiä maalitolpat siirtyivätkin viikkokausien skräppäykseen. Taisit itsekin tajuta että pelkkä elokuva ei riitä synttäreiksi, varsinkaan jos edes vieraiden ikä ei riitä sen katsomiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljolti tässä kysymys on myös siitä, mikä on arjen kotitöiden vähimmäistaso.

Naisia aina ivataan niistä kesä- ja talviverhojen vaihtamisesta. On helppoa sanoa, että hyvää arkea voi elää samoilla verhoilla. Mutta mitenkäs vaikka lapsen synttärit? Ovatko ne turhat? Joulukoristeet ja jouluruoat? Hiihdon ja luistelun opettaminen lapsille?

Kukaan ei ole vastannut tähän. Onko ok, jos isä tai äiti ei kumpikaan jaksa järjestää synttäreitä? Tai joulua?

Ei ole. Jos lapsi haluaa synttärit, ne järjestetään. Se joka järjestää, voi määritellä itse suoritustason esim. tarjoilujen suhteen. Todennäköisemmin se, joka haluaa tehdä itse kaikki tarjoilut, kehitellä teeman ja monimutkaista ohjelmaa on äiti, kun taas todennäköisemmin se, joka laittaa pöytään pakastepizzaa ja jäätelöä ja antaa lasten leikkiä keskenään tai katsoa piirrettyä on isä. Ja todennäköisemmin se, joka kokee homman raskaampana ja loukkaantuu siitä, ettei hänen vaivannäköään ja ajankäyttöään arvosteta, on äiti. Siis kärjistetysti, tiedän aivan hyvin ettei asia todellisuudessa ole näin yksinkertainen ja mustavalkoinen.

Viime kädessä tässä on kysymys siitä, haluaako että siellä synttäreillä on vielä kivaakin.

Pakastepizza on ihan ok syötävää, mutta jos lapsilta kysytään, haluavatko he synttäreillä aarteenetsinnän vai katsoa piirrettyjä, lienee vastaus aika selvä. Varsinkin kun sen aarteenetsinnän tekee kymmenessä minuutissa, kun on älynnyt hankkia palkinnot aiemmin kauppareissun yhteydessä (kyllä, pieni ripaus metatyötä, mutta pitää se pakastepizzakin osata ostaa).

Ei, vaan viime kädessä kysymys on siitä, pyrkiikö samaan lopputulokseen helpolla vai vaikealla tavalla, olipa kyse sitten lasten synttäreistä tai pyykkihuollosta. Jos valitsee vaikean, on ihan turha valittaa ja uhriutua. Monessa arjen metatyössä on kyse vain siitä, että pitää suorittaa sellaista mikä sujuisi muutenkin.

Edelleen: synttärit, joilla katsotaan leffaa, eivät ole sama lopputulos kuin synttärit, joilla on aarteenetsintää.

Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että tärkeintä on rento yhdessäolo, josta tulee mukavat muistot. Mutta kyllä synttäreillä tarvitsee myös jotain, joka erottaa arjen juhlasta. Juuri niiden muistojen syntymiseen. Sen ei tarvitse olla kallista tai vaikeaa. Mutta jotain.

Synttäriesimerkki on edelleen kärjistetty, tarkoituksella kaksi eri ääripäätä. Tai no, se korkeampi ääripää voisi olla paljon pahempikin. Mutta joka tapauksessa lapsille saa mukavan kokemuksen, vaikkei siihen kuluttaisikaan niin tolkuttomasti aikaa. Jokainen saa näperrellä juuri niin paljon kuin lystää, mutta edelleen niitä synttäreitä esimerkkinä käyttäänkseni, kutsuttaville lapsille sillä ei ole yhtään mitään merkitystä, lähetetäänkö kutsu vanhemmalle whatsapp-viestinä, onko se tulostettu valkoiselle paperille, onko se kirjoitettu käsin kaupan kortille vai onko sitä skräpätty kolme tuntia sen jälkeen, kun skräppäystä on ensin suunniteltu kaksi viikkoa. Lopputulos on joka tapauksessa sama: lapsen kaverit tietävät milloin ja mihin aikaan synttäreitä juhlitaan, kutsun kanssa näpertänyt ei voi syyllistää ketään muuta kuin itseään valitsemastaan työmäärästä.

Äsken tässä puhuttiin siitä, että tarvitseeko synttäreille ohjelmaa, vai riittääkö neljä-viisivuotiaille elokuvan katselu ja pizza.

Nyt äkkiä maalitolpat siirtyivätkin viikkokausien skräppäykseen. Taisit itsekin tajuta että pelkkä elokuva ei riitä synttäreiksi, varsinkaan jos edes vieraiden ikä ei riitä sen katsomiseen.

Kär-jis-tet-ty e-si-merk-ki. Mikä siinä on niin vaikea tajuta? Se lukee ihan siellä ensimmäisessä viestissä. Kärjistetty. Kärjistetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän on erikoinen lista kyllä. En ihan ymmärrä miksi metatyöksi lasketaan mm. itse valitut harrastukset, kuten kasvien hoito. Kasvit ei ole pakollisia, luulisi että aihetta harrastava miellellään selvittää ja on selvillä millon kasvinsa kastelee ja mullat vaihtaa.

Luulin että metatyö on esim sitä kun pitää pysyä kärryillä lapsen lääkärikäynneistä ja muista. Siis sitä että huolehtii toisen ihmisen juoksevista asioista, keskenkasvuisen elämän eteenpäin viennistä. 

Tai jotenkin vaan en itse näe niinkään kuluttavana jotain omien pyykkien hoitoa, oman kodin hoitoa tmv. Sen sijaan voin hyvin ymmärtää että varsinkin jos on useampi lapsi, voi olla haastavaa pysyä kärryillä kaikkien tarpeista jotka voi tulla selville välikäsien kautta mutta joissa vastuu on vielä vanhemmalla paljolti - kuten ne lääkäriajat ja kouluun mukana muistettavat liikuntavälineet ja mitkä millonkin. 

Ehkä joku saa ajatuksestani kiinni?

Ymmärrän näkemyksesi. Olen tosin eri mieltä. Se lapsi saa valtavasti eväitä elämään myös niistä kotitöistä ja siitä mitä hän siellä kotona tekee. Siivoaako mukana ja hoitaako lemmikkejä. Siksi minusta nekin on monet metatöitä koska vaativat vähintään sen verran organisointia, että sitä lasta otetaan mukaan ja ohjataan. Ja ihan ilmankin, että lasta otetaan mukaan niin joku ruokalistan suunnittelu perheelle niin, että on tarpeeksi kasviksia ja erilaisia ruokia tai edes kahden lapsen vaateasioiden ylläpito on kyllä ihan metatyötä vaativaa. Ei ole mikään minuutin juttu järjestää kausivaatteet aina pois eteisestä ja miettiä onko seuraavan kauden ulkovaatteet ja kengät valmiina. Minä ostan lähes aina alennuksesta kun en mikään miljonääri ole, niin kyllähän se työtä vaatii. Työtä, mitä mies ei käytännössä ikinä tee. Tätä palstaa lukiessa on huomannut, että muissakin perheissä se lasten vaatehuolto kaatuu lähes aina naisten harteille. Minusta on vähättelyä jos näitä ei ota huomioon sillä nainenhan se aikaansa ja aivojansa näihin kuluttaa. Jäisi aika monta vapaatuntia lisää jos se olisikin mies joka kaikki nämä hoitaisi. Ruokasuunnittelu sentään jakautuu tasan.

Kysymyshän on nimenomaan siitä, että lapsen kasvatus ja heistä huolehtiminen luo valtavasti metatyötä. Sitähän lainaamasi kirjoittajakin tarkoitti. Sen sijaan lapsettomassa parisuhteessa ei metatyötä ole juuri ollenkaan poislukien aterioiden ja kauppalistojen suunnittelu. Aikuisella pariskunnalla noissa ei ole mitään organisoimista, sen kun tekee vain. Ja omista vaatteistaan, ostoksistaan, ajankäytöstään tms. huolehtivat molemmat aikuiset itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua tätä metatyö asiaa. Pakolliset asiat on vain tehtävä. Toiset stressaavat elämästä enemmän kuin toiset ja HALUAVAT suunnitella kaiken, toiset eivät. Ei pöydän raivaamiseen tarvita suunnittelua, se tekee joka aloittaa sen tekemisen. Jos näistä asioista saa riitaa parisuhteessa, saattaa kyse olla enemmän eri temperamenteista, kuin varsinaisesta vastuusta.

Tällöin tulee keskustella sopiva, molempia tyydyttävä kompromissi, eikä listata asioita joita toinen ajattelee enemmän kuin toinen.

Myös sille vähemmän stressaavalle pitää löytyä tilaa hoitaa asiat omalla tavallaan.

Tämänkin ketjun kommenteista paistaa selvästi, miten moni ei vieläkään ymmärrä (tai ole ymmärtävinään), mitä metatyöllä todella tarkoitetaan. Lainasin nyt vain tätä yhtä kommenttia.

Ei kysymys ole siitä, että pöydän siivoamista aterian jälkeen pitäisi tai kukaan haluaisi erikseen suunnitella.

Pahimmillaan kyse on siitä, ettei esim. parisuhteen toinen osapuoli ymmärrä, etteivät jääneet ruuat mene itsestään jääkaappiin tai pakastimeen ja astiat koneeseen. Toisen pitää hoitaa asia itse tai ohjeistaa toinen hoitamaan.

Kehittyneemmässä tapauksessa itse siivoaminen onnistuu, mutta sen ajankohtaa ja vaikutusta muihin asioihin ei osata suunnitella.

Kyse ei aina ole edes erilaisista siisteyskäsityksestä. Kyllä meilläkin minä tarvittaessa siedän tiskit ruoka- tai tiskipöydällä, vaikka päiväkausia. Mutta puolison metatyökyky ei riitä siihen ennakointiin, että kun tiskit jätetään hoitamatta ti, ke, to, ja lapsensa tulevat viikonlopuksi pe, niin tiskipöydällä on vuori astioita, kaapissa ei puhtaita, ja sitten onkin naama mykkyrällä kun pitää äkkiä käsin tiskata. Tiskivuori ei mahdu enää kerralla koneeseen, keittiön tasot on täynnä eikä missään mahdu valmistamaan ruokia, ruuanvalmistusvälineitä ei ole puhtaana, hermot menee, ja siinä välissä pitää vielä juosta kaupassa parhaimmillaan 4 kertaa päivässä kun ai niin ei ole maitoa. Viikonlopun jälkeen puoliso on aivan finaalissa mutta sama toistuu ihan joka kerta.

Alkuun tein metatyön puolison puolesta: huolehdin että pe aamuna keittiö oli siivottu, tiskikone tyhjä ja kaikki astiat sekä ruuanvalmistusvälineet puhtaana, koko viikonlopun ruuat jääkaapissa jne. Sattuneesta syystä lopetin sen, ja nyt mennään edellä mainitun kaltaisesti vaikeimman kautta.

Voisiko joku metatyökriitikko kertoa, millä tavoin metatyö on esimerkiksi tässä tapauksessa tarpeetonta? Itsestäni tuon sivusta seuraaminen on parhaimmillaan huvittavaa, mutta ihan objektiivisesti ajatellen puoliso pääsisi paljon helpommalla tekemällä vähän metatyötä.

Tuossa ei ole kyse metatöistä, vaan ihan kotitöistä. Siivous ja keittiön puhtaanapito ei vaadi metatyötä, vaan ihan sitä siivoamista.

 Ainoa mainitsemasi metatyö on kauppalistan suunnittelu, eli se, että ennakoinnilla varmistaa, että jääkaapissa on tarvittavat ainekset.

Ei kyse ole siitä, että metatyö olisi kuormittavaa ja kaiken ajan vievää, vaan siitä, että se v*tuttaa jos se kerääntyy vain yhdelle ja toinen vähättelee ettei sellaisia töitä edes olemassa. Tulee fiilis, että se toinen on siipeilijä.

Metatyö on sitä, että tajuaa tehdä asioita silloin kun ne pitää tehdä, eli pysyy kartalla elämän ja kotitöiden aikatauluista. On paljon koitöitä, joita voi tehdä silloin kun huvittaa eivätkä ne vaadi metatyötä eli aikataulun suunnittelua. Esim. tiskihuolto. Jos itselle on ok elää likaisten astioiden keskellä niin se on ihan ok. Tiskataan kun tiskataan, ei vaadi metatyötä. Sitten on niitä kotitöitä, joiden tekoa pitää miettiä etukäteen jotta ne tulee tehtyä oikeaan aikaan, joita ei voi tehdä silloin kun sattuu hyvittamaan. Nämä korostuvat lapsiperheessä. Kahden aikuisen perheessä ei ole juuri lainkaan metatyötä vaativia kotitöitä.

Esimerkkejä meidän perheestä tältä viikolta. Meillä on kaksi alle kouluikäistä lasta. Näitä asioita on tehneet molemmat vanhemmat, tämä ei ole siis valituslista minun kotitöistäni. Metatyöt vähenevät kun lapset kasvavt ja allavat huolehtia omista asioistaan.

- no se pyykkihuolto. Siitä huolehtiminen, että harrastuksissa tarvittavat vaatteet on oikeana päivänä puhtaana.

-pesuaineista huolehtiminen: se, että tiski- ja pyykinpesuainetta on riittävästi koko ajan ja sitä ostetaan lisää ennen kuin edellinen loppuu.

-ruokalistan suunnittelu. Riippumatta siitä, tehdäänkö se kotona vai kaupassa. Siitä huolehtiminen, että niille illoille, kun on jotain menoa, on jotain nopeaa ruokaa jääkaapissa

-lasten ulkovaatteista huolehtiminen. Se, että ne ripustetaan ajoissa kuivumaan jotta ne ovat käyttökuntoisia seuraavana päivänä. Säänmukaisten ulkovaatteiden valitseminen päiväkotiin.

-työpäivien suunnittelu niin että jompikumpi ehtii hakea lapset päiväkodista

-asiat, jotka tehdään säännöllisin väliajoin. Jonkun pitää olla perillä koska se on viimeksi hoidettu, jotta asia tulee tehtyä. Jos kukaan ei tiedä, ei tule tehtyä ikinä. Tällaisia on mm. lakanoiden vaihto, ilmanvaihdon suodattimen vaihto, hajulukkojen putsaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljolti tässä kysymys on myös siitä, mikä on arjen kotitöiden vähimmäistaso.

Naisia aina ivataan niistä kesä- ja talviverhojen vaihtamisesta. On helppoa sanoa, että hyvää arkea voi elää samoilla verhoilla. Mutta mitenkäs vaikka lapsen synttärit? Ovatko ne turhat? Joulukoristeet ja jouluruoat? Hiihdon ja luistelun opettaminen lapsille?

Kukaan ei ole vastannut tähän. Onko ok, jos isä tai äiti ei kumpikaan jaksa järjestää synttäreitä? Tai joulua?

Ei ole. Jos lapsi haluaa synttärit, ne järjestetään. Se joka järjestää, voi määritellä itse suoritustason esim. tarjoilujen suhteen. Todennäköisemmin se, joka haluaa tehdä itse kaikki tarjoilut, kehitellä teeman ja monimutkaista ohjelmaa on äiti, kun taas todennäköisemmin se, joka laittaa pöytään pakastepizzaa ja jäätelöä ja antaa lasten leikkiä keskenään tai katsoa piirrettyä on isä. Ja todennäköisemmin se, joka kokee homman raskaampana ja loukkaantuu siitä, ettei hänen vaivannäköään ja ajankäyttöään arvosteta, on äiti. Siis kärjistetysti, tiedän aivan hyvin ettei asia todellisuudessa ole näin yksinkertainen ja mustavalkoinen.

Miehelle itselleen on varmaan sitten ok, että hänen täyttäessään pyöreitä vuosia ja odottaessaan synttärijuhlia mitään ei siivota etukäteen sekä pöytään laitetaan pakastepitsaa ja jäätelöä.

Noissa on se ero, että pyöreitä täyttävä mies on aikuinen ja on itse päävastuussa juhliensa järjestämisestä.

Sitten, kun niitä vieraita tulee eikä kotona olekaan tarjottavaa, saa nainen kuulla miten ei ole yhtään varautunut miehen synttäreihin. Siitä siivottomasta kodistakin syytetään naista, ei miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljolti tässä kysymys on myös siitä, mikä on arjen kotitöiden vähimmäistaso.

Naisia aina ivataan niistä kesä- ja talviverhojen vaihtamisesta. On helppoa sanoa, että hyvää arkea voi elää samoilla verhoilla. Mutta mitenkäs vaikka lapsen synttärit? Ovatko ne turhat? Joulukoristeet ja jouluruoat? Hiihdon ja luistelun opettaminen lapsille?

Kukaan ei ole vastannut tähän. Onko ok, jos isä tai äiti ei kumpikaan jaksa järjestää synttäreitä? Tai joulua?

Ei ole. Jos lapsi haluaa synttärit, ne järjestetään. Se joka järjestää, voi määritellä itse suoritustason esim. tarjoilujen suhteen. Todennäköisemmin se, joka haluaa tehdä itse kaikki tarjoilut, kehitellä teeman ja monimutkaista ohjelmaa on äiti, kun taas todennäköisemmin se, joka laittaa pöytään pakastepizzaa ja jäätelöä ja antaa lasten leikkiä keskenään tai katsoa piirrettyä on isä. Ja todennäköisemmin se, joka kokee homman raskaampana ja loukkaantuu siitä, ettei hänen vaivannäköään ja ajankäyttöään arvosteta, on äiti. Siis kärjistetysti, tiedän aivan hyvin ettei asia todellisuudessa ole näin yksinkertainen ja mustavalkoinen.

Miehelle itselleen on varmaan sitten ok, että hänen täyttäessään pyöreitä vuosia ja odottaessaan synttärijuhlia mitään ei siivota etukäteen sekä pöytään laitetaan pakastepitsaa ja jäätelöä.

Noissa on se ero, että pyöreitä täyttävä mies on aikuinen ja on itse päävastuussa juhliensa järjestämisestä.

Sitten, kun niitä vieraita tulee eikä kotona olekaan tarjottavaa, saa nainen kuulla miten ei ole yhtään varautunut miehen synttäreihin. Siitä siivottomasta kodistakin syytetään naista, ei miestä.

Nainen ei saa sen vertaa suutaan auki, että sanoisi miehen itse järjestäneen?

Vierailija kirjoitti:

Ei kyse ole siitä, että metatyö olisi kuormittavaa ja kaiken ajan vievää, vaan siitä, että se v*tuttaa jos se kerääntyy vain yhdelle ja toinen vähättelee ettei sellaisia töitä edes olemassa. Tulee fiilis, että se toinen on siipeilijä.

Metatyö on sitä, että tajuaa tehdä asioita silloin kun ne pitää tehdä, eli pysyy kartalla elämän ja kotitöiden aikatauluista. On paljon koitöitä, joita voi tehdä silloin kun huvittaa eivätkä ne vaadi metatyötä eli aikataulun suunnittelua. Esim. tiskihuolto. Jos itselle on ok elää likaisten astioiden keskellä niin se on ihan ok. Tiskataan kun tiskataan, ei vaadi metatyötä. Sitten on niitä kotitöitä, joiden tekoa pitää miettiä etukäteen jotta ne tulee tehtyä oikeaan aikaan, joita ei voi tehdä silloin kun sattuu hyvittamaan. Nämä korostuvat lapsiperheessä. Kahden aikuisen perheessä ei ole juuri lainkaan metatyötä vaativia kotitöitä.

Esimerkkejä meidän perheestä tältä viikolta. Meillä on kaksi alle kouluikäistä lasta. Näitä asioita on tehneet molemmat vanhemmat, tämä ei ole siis valituslista minun kotitöistäni. Metatyöt vähenevät kun lapset kasvavt ja allavat huolehtia omista asioistaan.

- no se pyykkihuolto. Siitä huolehtiminen, että harrastuksissa tarvittavat vaatteet on oikeana päivänä puhtaana.

-pesuaineista huolehtiminen: se, että tiski- ja pyykinpesuainetta on riittävästi koko ajan ja sitä ostetaan lisää ennen kuin edellinen loppuu.

-ruokalistan suunnittelu. Riippumatta siitä, tehdäänkö se kotona vai kaupassa. Siitä huolehtiminen, että niille illoille, kun on jotain menoa, on jotain nopeaa ruokaa jääkaapissa

-lasten ulkovaatteista huolehtiminen. Se, että ne ripustetaan ajoissa kuivumaan jotta ne ovat käyttökuntoisia seuraavana päivänä. Säänmukaisten ulkovaatteiden valitseminen päiväkotiin.

-työpäivien suunnittelu niin että jompikumpi ehtii hakea lapset päiväkodista

-asiat, jotka tehdään säännöllisin väliajoin. Jonkun pitää olla perillä koska se on viimeksi hoidettu, jotta asia tulee tehtyä. Jos kukaan ei tiedä, ei tule tehtyä ikinä. Tällaisia on mm. lakanoiden vaihto, ilmanvaihdon suodattimen vaihto, hajulukkojen putsaus.

Anteeksi mutta vaikutat raskaalta ihmiseltä. Työpäivien suunnittelu että ehtii hakea lapsen? Oikeasti tahallaan ilmoitatte liian aikaisen ajan, että joudutte sumplimaan miten ehditte hakea? Mikä järki, ilmoittakaa semmoinen aika, että varmasti ehditte, tai vaihtakaa vuoropäiväkotiin, jos omanne ei jousta. Ja joku hajulukkojen putsausko pitää myös aikatauluttaa? En ole koskaan tavannut ihmistä, joka tekisi niin, tai edes uhraisi ajatusta niille. Putsataan kun tarvetta ilmenee, ei huvikseen. Turhaa työtä ja metatyötä voi näköjään kehittää mistä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljolti tässä kysymys on myös siitä, mikä on arjen kotitöiden vähimmäistaso.

Naisia aina ivataan niistä kesä- ja talviverhojen vaihtamisesta. On helppoa sanoa, että hyvää arkea voi elää samoilla verhoilla. Mutta mitenkäs vaikka lapsen synttärit? Ovatko ne turhat? Joulukoristeet ja jouluruoat? Hiihdon ja luistelun opettaminen lapsille?

Kukaan ei ole vastannut tähän. Onko ok, jos isä tai äiti ei kumpikaan jaksa järjestää synttäreitä? Tai joulua?

Ei ole. Jos lapsi haluaa synttärit, ne järjestetään. Se joka järjestää, voi määritellä itse suoritustason esim. tarjoilujen suhteen. Todennäköisemmin se, joka haluaa tehdä itse kaikki tarjoilut, kehitellä teeman ja monimutkaista ohjelmaa on äiti, kun taas todennäköisemmin se, joka laittaa pöytään pakastepizzaa ja jäätelöä ja antaa lasten leikkiä keskenään tai katsoa piirrettyä on isä. Ja todennäköisemmin se, joka kokee homman raskaampana ja loukkaantuu siitä, ettei hänen vaivannäköään ja ajankäyttöään arvosteta, on äiti. Siis kärjistetysti, tiedän aivan hyvin ettei asia todellisuudessa ole näin yksinkertainen ja mustavalkoinen.

Viime kädessä tässä on kysymys siitä, haluaako että siellä synttäreillä on vielä kivaakin.

Pakastepizza on ihan ok syötävää, mutta jos lapsilta kysytään, haluavatko he synttäreillä aarteenetsinnän vai katsoa piirrettyjä, lienee vastaus aika selvä. Varsinkin kun sen aarteenetsinnän tekee kymmenessä minuutissa, kun on älynnyt hankkia palkinnot aiemmin kauppareissun yhteydessä (kyllä, pieni ripaus metatyötä, mutta pitää se pakastepizzakin osata ostaa).

Ei, vaan viime kädessä kysymys on siitä, pyrkiikö samaan lopputulokseen helpolla vai vaikealla tavalla, olipa kyse sitten lasten synttäreistä tai pyykkihuollosta. Jos valitsee vaikean, on ihan turha valittaa ja uhriutua. Monessa arjen metatyössä on kyse vain siitä, että pitää suorittaa sellaista mikä sujuisi muutenkin.

Edelleen: synttärit, joilla katsotaan leffaa, eivät ole sama lopputulos kuin synttärit, joilla on aarteenetsintää.

Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että tärkeintä on rento yhdessäolo, josta tulee mukavat muistot. Mutta kyllä synttäreillä tarvitsee myös jotain, joka erottaa arjen juhlasta. Juuri niiden muistojen syntymiseen. Sen ei tarvitse olla kallista tai vaikeaa. Mutta jotain.

Synttäriesimerkki on edelleen kärjistetty, tarkoituksella kaksi eri ääripäätä. Tai no, se korkeampi ääripää voisi olla paljon pahempikin. Mutta joka tapauksessa lapsille saa mukavan kokemuksen, vaikkei siihen kuluttaisikaan niin tolkuttomasti aikaa. Jokainen saa näperrellä juuri niin paljon kuin lystää, mutta edelleen niitä synttäreitä esimerkkinä käyttäänkseni, kutsuttaville lapsille sillä ei ole yhtään mitään merkitystä, lähetetäänkö kutsu vanhemmalle whatsapp-viestinä, onko se tulostettu valkoiselle paperille, onko se kirjoitettu käsin kaupan kortille vai onko sitä skräpätty kolme tuntia sen jälkeen, kun skräppäystä on ensin suunniteltu kaksi viikkoa. Lopputulos on joka tapauksessa sama: lapsen kaverit tietävät milloin ja mihin aikaan synttäreitä juhlitaan, kutsun kanssa näpertänyt ei voi syyllistää ketään muuta kuin itseään valitsemastaan työmäärästä.

Jaa. Lapsen näkökulmasta sillä on kyllä väliä, kuinka tärkeä asia ne syntymäpäivät perheessä on. Omassa lapsuudenperheessä oli tosi iso juttu, kun minulla tai veljelläni oli synttärit. Kutsuja piirrettiin hartaudella ja leikkejä sunniteltiin, rekvisiittaa askarreltiin ja leivottiin. Rahaa kalliisiin lahjoihin ei ollut, mutta äiti oli läsnä eikä säästänyt vaivojaan. Mielestäni ei ole sama asia, jos vanhempi hoitaa asian joten kuten sinnepäin, prioriteettinä se, että syntyypähän mahdollisimman vähällä vaivalla. Näin tietysti täytyy joskus kiireisessä elämäntilanteessa tehdä, mutta itselleni on aivan valtavan ihana muisto se, miten äidin kanssa valmisteltiin minun juhliani. Se sai minut tuntemaan itseni tärkeäksi ja rakastetuksi.

Ehkä keskimäärin tässä naiset ovat empaattisempia, eli he näkevät vaivaa ilahduttaakseen lapsiaan.

Toivottavasti ketju ei mene poistoon tämän takia, mutta alan ymmärtää erittäin hyvin, miksi naisjohtoinen hallituksemme toimii koronan(kin) suhteen niin, että suunnitellaan valmistelun aloittamista.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti ketju ei mene poistoon tämän takia, mutta alan ymmärtää erittäin hyvin, miksi naisjohtoinen hallituksemme toimii koronan(kin) suhteen niin, että suunnitellaan valmistelun aloittamista.

Se ei olekaan saamattomuutta, tehdään vain perinaisellista metatyötä. Ilmankos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kyse ole siitä, että metatyö olisi kuormittavaa ja kaiken ajan vievää, vaan siitä, että se v*tuttaa jos se kerääntyy vain yhdelle ja toinen vähättelee ettei sellaisia töitä edes olemassa. Tulee fiilis, että se toinen on siipeilijä.

Metatyö on sitä, että tajuaa tehdä asioita silloin kun ne pitää tehdä, eli pysyy kartalla elämän ja kotitöiden aikatauluista. On paljon koitöitä, joita voi tehdä silloin kun huvittaa eivätkä ne vaadi metatyötä eli aikataulun suunnittelua. Esim. tiskihuolto. Jos itselle on ok elää likaisten astioiden keskellä niin se on ihan ok. Tiskataan kun tiskataan, ei vaadi metatyötä. Sitten on niitä kotitöitä, joiden tekoa pitää miettiä etukäteen jotta ne tulee tehtyä oikeaan aikaan, joita ei voi tehdä silloin kun sattuu hyvittamaan. Nämä korostuvat lapsiperheessä. Kahden aikuisen perheessä ei ole juuri lainkaan metatyötä vaativia kotitöitä.

Esimerkkejä meidän perheestä tältä viikolta. Meillä on kaksi alle kouluikäistä lasta. Näitä asioita on tehneet molemmat vanhemmat, tämä ei ole siis valituslista minun kotitöistäni. Metatyöt vähenevät kun lapset kasvavt ja allavat huolehtia omista asioistaan.

- no se pyykkihuolto. Siitä huolehtiminen, että harrastuksissa tarvittavat vaatteet on oikeana päivänä puhtaana.

-pesuaineista huolehtiminen: se, että tiski- ja pyykinpesuainetta on riittävästi koko ajan ja sitä ostetaan lisää ennen kuin edellinen loppuu.

-ruokalistan suunnittelu. Riippumatta siitä, tehdäänkö se kotona vai kaupassa. Siitä huolehtiminen, että niille illoille, kun on jotain menoa, on jotain nopeaa ruokaa jääkaapissa

-lasten ulkovaatteista huolehtiminen. Se, että ne ripustetaan ajoissa kuivumaan jotta ne ovat käyttökuntoisia seuraavana päivänä. Säänmukaisten ulkovaatteiden valitseminen päiväkotiin.

-työpäivien suunnittelu niin että jompikumpi ehtii hakea lapset päiväkodista

-asiat, jotka tehdään säännöllisin väliajoin. Jonkun pitää olla perillä koska se on viimeksi hoidettu, jotta asia tulee tehtyä. Jos kukaan ei tiedä, ei tule tehtyä ikinä. Tällaisia on mm. lakanoiden vaihto, ilmanvaihdon suodattimen vaihto, hajulukkojen putsaus.

Anteeksi mutta vaikutat raskaalta ihmiseltä. Työpäivien suunnittelu että ehtii hakea lapsen? Oikeasti tahallaan ilmoitatte liian aikaisen ajan, että joudutte sumplimaan miten ehditte hakea? Mikä järki, ilmoittakaa semmoinen aika, että varmasti ehditte, tai vaihtakaa vuoropäiväkotiin, jos omanne ei jousta. Ja joku hajulukkojen putsausko pitää myös aikatauluttaa? En ole koskaan tavannut ihmistä, joka tekisi niin, tai edes uhraisi ajatusta niille. Putsataan kun tarvetta ilmenee, ei huvikseen. Turhaa työtä ja metatyötä voi näköjään kehittää mistä vaan.

Meillä päin ei saa vuorohoitopaikkaa, jos molemmat vanhemmat eivät ole kolmevuorotyössä. Jos toisella on kaksivuorotyö ja toisella kolmivuorotyö, niin ei saa. Vaatii aika paljonkin säätämistä, että työvuorot menevät yks-yhteen. Ei niitä päiväkoteja niin vain vaihdeta, jos nykyinen ei miellytä.