Hesarin metatyölista

Vierailija kirjoitti:

Jaa että miesten kutsuminen laiskoiksi edistää tasa-arvoa? Kyllä sitä minusta edistää paljon enemmän se, että ei ota laiskaa ukkoa ja passaa sitä milloin minkäkin "metatyön" nimissä. Naiset jatkavat itse itsensä alistamista pariutumalla surkeiden ukkojen kanssa ja sitten keksimällä sille ilmiölle uusia nimiä.

Se nyt on ikävä tosiasia, että ihmiset muuttuvat iän myötä eikä aina niin hyvään suuntaan. Dinkkuvaiheessa asioita voi lykätä tai jättää tekemättä, lasten myötä yleensä ei, sillä silloin kärsijöinä ovat lapset eikä se laiska aikuinen. Siinä vuosikymmenten myötä asiat ovat sitten ihan eri mallilla mitä ennen lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljolti tässä kysymys on myös siitä, mikä on arjen kotitöiden vähimmäistaso.

Naisia aina ivataan niistä kesä- ja talviverhojen vaihtamisesta. On helppoa sanoa, että hyvää arkea voi elää samoilla verhoilla. Mutta mitenkäs vaikka lapsen synttärit? Ovatko ne turhat? Joulukoristeet ja jouluruoat? Hiihdon ja luistelun opettaminen lapsille?

Kukaan ei ole vastannut tähän. Onko ok, jos isä tai äiti ei kumpikaan jaksa järjestää synttäreitä? Tai joulua?

Kerran yksi mies palstalla sanoi, että eihän mitään synttäreitä tarvitse järjestää. Sen kun ostaa kaupasta Mehukatti-purkin ja keksipaketin sekä ilmoittaa jollekin, että lapsella on synttärit. Toivon sydämeni pohjasta, että tyyppi ei saa ikinä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Konkreettinen esimerkki metatyöstä sitä kaipaaville:

Perhe päättää lähteä lomamatkalle. Avaako joku saman tien koneen ja varaa reissun? Ei. Ensin varmistetaan, että kaikki pystyvät lähtemään suunniteltuna ajankohtana, eli ei ole sovittuja menoja. Tarkistetaan, että kaikilla on passit voimassa, koska joissakin maissa passin pitää olla voimassa tietty aika matkan päättymisen jälkeen, toki selvitetään myös onko kohdemaassa jotain tällaista vaatimusta. Selvitetään myös tarvitaanko viisumeita ja missä vaiheessa ne pitää hakea. Ehkä jopa keskustellaan siitä matkakohteesta,sopiiko se kaikille. Ja VASTA SITTEN varataan matka.

Ennen matkalle lähtöä tarkistetaan, tarvitseeko hankkia vaikka jotain uusia vaatteita, lapset nimittäin saattavat vaikkapa maaliskuuhun mennessä kasvaa ulos kesävaatteistaan. Tämä tehdään ajoissa, ettei tarvitse edellisenä päivänä matkalaukkua pakatessa rynnätä kauppoihin. Tarkistetaan, mihin aikaan pitää olla lentokentällä, mietitään kuinka kauan matka kentälle vie aikaa, että siellä ollaan ajoissa. Muistetaan tilata taksi tai järjestää muu kyyti, ettei sitten lähtöhetkellä ihmetellä pihalla laukkujen kanssa, että kuinkas tästä eteenpäin ja ai etkö sä hoitanutkaan tätä. Tarkistetaan vielä kotoa lähtiessä, että kaikkien passit ovat mukana.

Näin.

Tähän voisi lisätä vielä sen turstioppaan työn, eli joku sen matkankin suunnittelee sitten kun lentoliput on varattu. Me ei mitään pakettimatkoja harrasteta ja itse varataan hotellit, pääsyliput ja muut usein valmiiksi kohteessa, mietitään mikä päivä ollaan missä ja mitä halutaan nähdä. Ei kaikki toki tarvitse olla aikataulutettua ja aina jätetään välipäiviä vapaalle oleskelulle mutta maailman suurimpiin turistikohteisiin pitää usein varailla lippuja jo etukäteen eikä voi olettaa, että niihin pääsee kun vaan kävelee portille spontaanisti. Täyttä voi olla, tämäkin koettu. Moni metatyö voi olla ihan mielekästäkin, mä ainakin tykkään näistä turistioppaan töistä mutta jonkun nekin on tehtävä, jotta se koko perheen loma onnistuu eikä mene haahuiluksi tai muuten vain hukkaan.

Se, että annetaan esimerkkejä, joissa nainen ei joudu tekemään enemmän ellei itse niin halua, ei avaa yhtään sitä milloin ja miksi naiset sitten muka tekevät enemmän metatyötä arjessa. Haluaisin kuulla mikä tekee vaikka siitä pyykinpesusta tai siivoamisesta henkisesti kuormittavampaa naiselle kuin miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljolti tässä kysymys on myös siitä, mikä on arjen kotitöiden vähimmäistaso.

Naisia aina ivataan niistä kesä- ja talviverhojen vaihtamisesta. On helppoa sanoa, että hyvää arkea voi elää samoilla verhoilla. Mutta mitenkäs vaikka lapsen synttärit? Ovatko ne turhat? Joulukoristeet ja jouluruoat? Hiihdon ja luistelun opettaminen lapsille?

Kukaan ei ole vastannut tähän. Onko ok, jos isä tai äiti ei kumpikaan jaksa järjestää synttäreitä? Tai joulua?

Ei ole. Jos lapsi haluaa synttärit, ne järjestetään. Se joka järjestää, voi määritellä itse suoritustason esim. tarjoilujen suhteen. Todennäköisemmin se, joka haluaa tehdä itse kaikki tarjoilut, kehitellä teeman ja monimutkaista ohjelmaa on äiti, kun taas todennäköisemmin se, joka laittaa pöytään pakastepizzaa ja jäätelöä ja antaa lasten leikkiä keskenään tai katsoa piirrettyä on isä. Ja todennäköisemmin se, joka kokee homman raskaampana ja loukkaantuu siitä, ettei hänen vaivannäköään ja ajankäyttöään arvosteta, on äiti. Siis kärjistetysti, tiedän aivan hyvin ettei asia todellisuudessa ole näin yksinkertainen ja mustavalkoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljolti tässä kysymys on myös siitä, mikä on arjen kotitöiden vähimmäistaso.

Naisia aina ivataan niistä kesä- ja talviverhojen vaihtamisesta. On helppoa sanoa, että hyvää arkea voi elää samoilla verhoilla. Mutta mitenkäs vaikka lapsen synttärit? Ovatko ne turhat? Joulukoristeet ja jouluruoat? Hiihdon ja luistelun opettaminen lapsille?

Kukaan ei ole vastannut tähän. Onko ok, jos isä tai äiti ei kumpikaan jaksa järjestää synttäreitä? Tai joulua?

Ei ole. Jos lapsi haluaa synttärit, ne järjestetään. Se joka järjestää, voi määritellä itse suoritustason esim. tarjoilujen suhteen. Todennäköisemmin se, joka haluaa tehdä itse kaikki tarjoilut, kehitellä teeman ja monimutkaista ohjelmaa on äiti, kun taas todennäköisemmin se, joka laittaa pöytään pakastepizzaa ja jäätelöä ja antaa lasten leikkiä keskenään tai katsoa piirrettyä on isä. Ja todennäköisemmin se, joka kokee homman raskaampana ja loukkaantuu siitä, ettei hänen vaivannäköään ja ajankäyttöään arvosteta, on äiti. Siis kärjistetysti, tiedän aivan hyvin ettei asia todellisuudessa ole näin yksinkertainen ja mustavalkoinen.

Miehelle itselleen on varmaan sitten ok, että hänen täyttäessään pyöreitä vuosia ja odottaessaan synttärijuhlia mitään ei siivota etukäteen sekä pöytään laitetaan pakastepitsaa ja jäätelöä.

Vierailija kirjoitti:

Se, että annetaan esimerkkejä, joissa nainen ei joudu tekemään enemmän ellei itse niin halua, ei avaa yhtään sitä milloin ja miksi naiset sitten muka tekevät enemmän metatyötä arjessa. Haluaisin kuulla mikä tekee vaikka siitä pyykinpesusta tai siivoamisesta henkisesti kuormittavampaa naiselle kuin miehelle.

Ei kai kyse ole siitä, että se pyykinpesu on kuormittavampaa naiselle kuin miehelle jos molemmat tekevät sitä tasaisesti. Kyse on siitä, että se kuormittaa naista, jos hän aina pyykkää viisihenkisen perheen pyykit, laittaa kaappiin, silittää, poistaa lasten pienet vaatteet pyörimästä kaapeista ja mies ei koskaan tee tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

voisko tuo liittyä jotenkin aivojen prosessointi kykyyn?  Hitailla vaikeaa metaduunien kans, normaalit ei edes huomaa kun on jo tehty .

Meidän perheessä kaikki perheenjäsenet ovat palikanpyörittelyllä mitattuna älykkäitä, en viitsi edes retostella kuinka älykkäitä, mutta vähän ADHD-piirteisiä.

Ei ole puhettakaan, että asiat hoituisivat itsestään, ja vaatii todella paljon toistoja että esimerkiksi kaikki eivät karkaisi ruokapöydästä omille teilleen. Minun mielestäni metatyötä on nimenomaan se, että katsoo perään että jokainen perheenjäsen tekee oman osuutensa, ja usein siihen menee enemmän aikaa kuin jos tekisi itse.

Tätä tarkoittaa vaikkapa se ”ruokapöydän siivouksen organisointi” aterian jälkeen, sitä että vaikkapa jokainen lapsi ikänsä ja kehitystasonsa puolesta tekee sen, mitä on sovittu.

ADHD:nä joudun itsekin käyttämään aikaa asioiden organisointiin ja suunnitteluun, muuten arki hajoaisi aivan täysin käsiin. Kauppaan lähtiessä pitää suunnitella mitä sieltä ostaa, muuten tajuan kesken kaiken ettei minulla ole mitään käsitystä siitä mitä meidän kaapeista löytyy. En muista tarkistamatta mitä vaatteita minulla on puhtaana tai likaisena, oikeastaan edes sitä mitä kaikkia vaatteita omistan. Arjen askareet menisi päällekkäin tai jotain olennaista unohtuisi tai puuttuisi jos en tajuaisi miettiä asioita etukäteen vaan antaisin kaiken mennä omalla painollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljolti tässä kysymys on myös siitä, mikä on arjen kotitöiden vähimmäistaso.

Naisia aina ivataan niistä kesä- ja talviverhojen vaihtamisesta. On helppoa sanoa, että hyvää arkea voi elää samoilla verhoilla. Mutta mitenkäs vaikka lapsen synttärit? Ovatko ne turhat? Joulukoristeet ja jouluruoat? Hiihdon ja luistelun opettaminen lapsille?

Kukaan ei ole vastannut tähän. Onko ok, jos isä tai äiti ei kumpikaan jaksa järjestää synttäreitä? Tai joulua?

Ei ole. Jos lapsi haluaa synttärit, ne järjestetään. Se joka järjestää, voi määritellä itse suoritustason esim. tarjoilujen suhteen. Todennäköisemmin se, joka haluaa tehdä itse kaikki tarjoilut, kehitellä teeman ja monimutkaista ohjelmaa on äiti, kun taas todennäköisemmin se, joka laittaa pöytään pakastepizzaa ja jäätelöä ja antaa lasten leikkiä keskenään tai katsoa piirrettyä on isä. Ja todennäköisemmin se, joka kokee homman raskaampana ja loukkaantuu siitä, ettei hänen vaivannäköään ja ajankäyttöään arvosteta, on äiti. Siis kärjistetysti, tiedän aivan hyvin ettei asia todellisuudessa ole näin yksinkertainen ja mustavalkoinen.

Miehelle itselleen on varmaan sitten ok, että hänen täyttäessään pyöreitä vuosia ja odottaessaan synttärijuhlia mitään ei siivota etukäteen sekä pöytään laitetaan pakastepitsaa ja jäätelöä.

Noissa on se ero, että pyöreitä täyttävä mies on aikuinen ja on itse päävastuussa juhliensa järjestämisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljolti tässä kysymys on myös siitä, mikä on arjen kotitöiden vähimmäistaso.

Naisia aina ivataan niistä kesä- ja talviverhojen vaihtamisesta. On helppoa sanoa, että hyvää arkea voi elää samoilla verhoilla. Mutta mitenkäs vaikka lapsen synttärit? Ovatko ne turhat? Joulukoristeet ja jouluruoat? Hiihdon ja luistelun opettaminen lapsille?

Kukaan ei ole vastannut tähän. Onko ok, jos isä tai äiti ei kumpikaan jaksa järjestää synttäreitä? Tai joulua?

Ei ole. Jos lapsi haluaa synttärit, ne järjestetään. Se joka järjestää, voi määritellä itse suoritustason esim. tarjoilujen suhteen. Todennäköisemmin se, joka haluaa tehdä itse kaikki tarjoilut, kehitellä teeman ja monimutkaista ohjelmaa on äiti, kun taas todennäköisemmin se, joka laittaa pöytään pakastepizzaa ja jäätelöä ja antaa lasten leikkiä keskenään tai katsoa piirrettyä on isä. Ja todennäköisemmin se, joka kokee homman raskaampana ja loukkaantuu siitä, ettei hänen vaivannäköään ja ajankäyttöään arvosteta, on äiti. Siis kärjistetysti, tiedän aivan hyvin ettei asia todellisuudessa ole näin yksinkertainen ja mustavalkoinen.

Niin ja miksi mies voisi määritellä minimin yritystason oman lapsensa synttäreille? Tuohan on suorastaan loukkaavaa, että tarjoillaan jotain pakastepizzaa eikä vaivauduta sen kummemmin. Miksi mies pääsee aina kaikesta kuin koira veräjästä? Sitten ihmetellään miksi naiset stressaa, kun on pakko hoitaa itse jotta tulee hoidettua kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että annetaan esimerkkejä, joissa nainen ei joudu tekemään enemmän ellei itse niin halua, ei avaa yhtään sitä milloin ja miksi naiset sitten muka tekevät enemmän metatyötä arjessa. Haluaisin kuulla mikä tekee vaikka siitä pyykinpesusta tai siivoamisesta henkisesti kuormittavampaa naiselle kuin miehelle.

Ei kai kyse ole siitä, että se pyykinpesu on kuormittavampaa naiselle kuin miehelle jos molemmat tekevät sitä tasaisesti. Kyse on siitä, että se kuormittaa naista, jos hän aina pyykkää viisihenkisen perheen pyykit, laittaa kaappiin, silittää, poistaa lasten pienet vaatteet pyörimästä kaapeista ja mies ei koskaan tee tätä.

Vaatehuollossa kuormittavinta ovat rikkinäiset vaatteet. Tunnen kyllä miehiä, jotka osaavat lajitella pyykin ja valita oikean ohjelman, mutta tunnen äärettömän vähän miehiä, jotka osaavat pyykkihuollon yhteydessä bongata vaikkapa lastenvaatteista pienet reiät ja korjata ne ennen kuin ne kasvavat isommiksi.

Reikäisissä vaatteissa kulkeminen taas ei nykyään ole sopivaa lapsille, sanotte mitä sanotte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että annetaan esimerkkejä, joissa nainen ei joudu tekemään enemmän ellei itse niin halua, ei avaa yhtään sitä milloin ja miksi naiset sitten muka tekevät enemmän metatyötä arjessa. Haluaisin kuulla mikä tekee vaikka siitä pyykinpesusta tai siivoamisesta henkisesti kuormittavampaa naiselle kuin miehelle.

Ei kai kyse ole siitä, että se pyykinpesu on kuormittavampaa naiselle kuin miehelle jos molemmat tekevät sitä tasaisesti. Kyse on siitä, että se kuormittaa naista, jos hän aina pyykkää viisihenkisen perheen pyykit, laittaa kaappiin, silittää, poistaa lasten pienet vaatteet pyörimästä kaapeista ja mies ei koskaan tee tätä.

Eli epätasa-arvoiselle kotityöjaolle on keksitty uusi nimi? Minusta kyse ei ollut siitä, vaan jostain mystisestä ajatustyöstä, jota naiset joutuvat tekemään miehiä enemmän. Mitä se siis on? Jos itse haluaa pyöritellä mielessään tulevia juhlia ja hammaslääkäreitä, saahan niin tehdä, mutta ei se tarkoita että kaikkien muidenkin pitäisi.

Kuka heittää ne pyyhkeet sinne koriin? Ainakin meillä aina minä. Vaikkei se minua haittaa, niin ymmärrän kyllä pointin, jos olisi iso perhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljolti tässä kysymys on myös siitä, mikä on arjen kotitöiden vähimmäistaso.

Naisia aina ivataan niistä kesä- ja talviverhojen vaihtamisesta. On helppoa sanoa, että hyvää arkea voi elää samoilla verhoilla. Mutta mitenkäs vaikka lapsen synttärit? Ovatko ne turhat? Joulukoristeet ja jouluruoat? Hiihdon ja luistelun opettaminen lapsille?

Kukaan ei ole vastannut tähän. Onko ok, jos isä tai äiti ei kumpikaan jaksa järjestää synttäreitä? Tai joulua?

Ei ole. Jos lapsi haluaa synttärit, ne järjestetään. Se joka järjestää, voi määritellä itse suoritustason esim. tarjoilujen suhteen. Todennäköisemmin se, joka haluaa tehdä itse kaikki tarjoilut, kehitellä teeman ja monimutkaista ohjelmaa on äiti, kun taas todennäköisemmin se, joka laittaa pöytään pakastepizzaa ja jäätelöä ja antaa lasten leikkiä keskenään tai katsoa piirrettyä on isä. Ja todennäköisemmin se, joka kokee homman raskaampana ja loukkaantuu siitä, ettei hänen vaivannäköään ja ajankäyttöään arvosteta, on äiti. Siis kärjistetysti, tiedän aivan hyvin ettei asia todellisuudessa ole näin yksinkertainen ja mustavalkoinen.

Viime kädessä tässä on kysymys siitä, haluaako että siellä synttäreillä on vielä kivaakin.

Pakastepizza on ihan ok syötävää, mutta jos lapsilta kysytään, haluavatko he synttäreillä aarteenetsinnän vai katsoa piirrettyjä, lienee vastaus aika selvä. Varsinkin kun sen aarteenetsinnän tekee kymmenessä minuutissa, kun on älynnyt hankkia palkinnot aiemmin kauppareissun yhteydessä (kyllä, pieni ripaus metatyötä, mutta pitää se pakastepizzakin osata ostaa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljolti tässä kysymys on myös siitä, mikä on arjen kotitöiden vähimmäistaso.

Naisia aina ivataan niistä kesä- ja talviverhojen vaihtamisesta. On helppoa sanoa, että hyvää arkea voi elää samoilla verhoilla. Mutta mitenkäs vaikka lapsen synttärit? Ovatko ne turhat? Joulukoristeet ja jouluruoat? Hiihdon ja luistelun opettaminen lapsille?

Kukaan ei ole vastannut tähän. Onko ok, jos isä tai äiti ei kumpikaan jaksa järjestää synttäreitä? Tai joulua?

Ei ole. Jos lapsi haluaa synttärit, ne järjestetään. Se joka järjestää, voi määritellä itse suoritustason esim. tarjoilujen suhteen. Todennäköisemmin se, joka haluaa tehdä itse kaikki tarjoilut, kehitellä teeman ja monimutkaista ohjelmaa on äiti, kun taas todennäköisemmin se, joka laittaa pöytään pakastepizzaa ja jäätelöä ja antaa lasten leikkiä keskenään tai katsoa piirrettyä on isä. Ja todennäköisemmin se, joka kokee homman raskaampana ja loukkaantuu siitä, ettei hänen vaivannäköään ja ajankäyttöään arvosteta, on äiti. Siis kärjistetysti, tiedän aivan hyvin ettei asia todellisuudessa ole näin yksinkertainen ja mustavalkoinen.

Niin ja miksi mies voisi määritellä minimin yritystason oman lapsensa synttäreille? Tuohan on suorastaan loukkaavaa, että tarjoillaan jotain pakastepizzaa eikä vaivauduta sen kummemmin. Miksi mies pääsee aina kaikesta kuin koira veräjästä? Sitten ihmetellään miksi naiset stressaa, kun on pakko hoitaa itse jotta tulee hoidettua kunnolla.

Kun osasit lukea muun tekstin, ymmärsit varmaan että kyseessä on kärjistetty esimerkki. Tarkoitan sitä, että arjen metatyöstä uhriutuva nainen valitsee itse korkeamman suoritustason, vaikka lapsille saisi ihan yhtä kivan kokemuksen vähemmälläkin stressillä. Sanotaan nyt vaikka, että 5-v tyttö haluaa prinsessasynttärit. Ne _voi_ järjestää niin, että huseeraa keittiössä tuntitolkulla, ompelee tytölle uuden röyhelömekon, ostaa vaaleanpunaisen pöytäliinan ja suunnittelee juhlien jälkeen sen pesun ja silittämisen, rakentaa pahvilinnan olohuoneen nurkkaan ja ohjelmoi siihen liittyvän leikin. Tai sitten ostaa tarjoilut valmiina, pukee lapselle kaapista jo löytyvän mekon ja muovikruunun, laittaa lapset popcornin ja karkkien kanssa katsomaan Frozenia ja lähettää elokuvan jälkeen kotiin. Edelleen sen korkeamman suoritustason ja sen myötä stressin ja suuremman metatyömäärän valitsee äiti, helpomman version isä. Juhlien jälkeen äiti valittaa kuinka työlästä oli eikä kukaan arvosta, isä on sitä mieltä että eihän se yhtään hankalaa ollut. Ja edelleen kyse on kärjistetystä esimerkistä. 

Vierailija kirjoitti:

Kuka heittää ne pyyhkeet sinne koriin? Ainakin meillä aina minä. Vaikkei se minua haittaa, niin ymmärrän kyllä pointin, jos olisi iso perhe.

Siis todellako on olemassa ihmisiä, jotka eivät osaa laittaa omaa likaista pyyhettään pyykkiin? Kannattaa harkita heille edunvalvontaa. Mulla ei ole ainakaan hajuakaan milloin mies tai lapset ovat viimeksi vaihtaneet pyyhkeensä. Kun ei ole minun asia, vaan heidän omansa. Kai tuo on sitten sitä metatyötä kun jotkut pitää kirjanpitoa mielessään koko perheen pyyhkeenvaihdoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljolti tässä kysymys on myös siitä, mikä on arjen kotitöiden vähimmäistaso.

Naisia aina ivataan niistä kesä- ja talviverhojen vaihtamisesta. On helppoa sanoa, että hyvää arkea voi elää samoilla verhoilla. Mutta mitenkäs vaikka lapsen synttärit? Ovatko ne turhat? Joulukoristeet ja jouluruoat? Hiihdon ja luistelun opettaminen lapsille?

Kukaan ei ole vastannut tähän. Onko ok, jos isä tai äiti ei kumpikaan jaksa järjestää synttäreitä? Tai joulua?

Ei ole. Jos lapsi haluaa synttärit, ne järjestetään. Se joka järjestää, voi määritellä itse suoritustason esim. tarjoilujen suhteen. Todennäköisemmin se, joka haluaa tehdä itse kaikki tarjoilut, kehitellä teeman ja monimutkaista ohjelmaa on äiti, kun taas todennäköisemmin se, joka laittaa pöytään pakastepizzaa ja jäätelöä ja antaa lasten leikkiä keskenään tai katsoa piirrettyä on isä. Ja todennäköisemmin se, joka kokee homman raskaampana ja loukkaantuu siitä, ettei hänen vaivannäköään ja ajankäyttöään arvosteta, on äiti. Siis kärjistetysti, tiedän aivan hyvin ettei asia todellisuudessa ole näin yksinkertainen ja mustavalkoinen.

Niin ja miksi mies voisi määritellä minimin yritystason oman lapsensa synttäreille? Tuohan on suorastaan loukkaavaa, että tarjoillaan jotain pakastepizzaa eikä vaivauduta sen kummemmin. Miksi mies pääsee aina kaikesta kuin koira veräjästä? Sitten ihmetellään miksi naiset stressaa, kun on pakko hoitaa itse jotta tulee hoidettua kunnolla.

Kun osasit lukea muun tekstin, ymmärsit varmaan että kyseessä on kärjistetty esimerkki. Tarkoitan sitä, että arjen metatyöstä uhriutuva nainen valitsee itse korkeamman suoritustason, vaikka lapsille saisi ihan yhtä kivan kokemuksen vähemmälläkin stressillä. Sanotaan nyt vaikka, että 5-v tyttö haluaa prinsessasynttärit. Ne _voi_ järjestää niin, että huseeraa keittiössä tuntitolkulla, ompelee tytölle uuden röyhelömekon, ostaa vaaleanpunaisen pöytäliinan ja suunnittelee juhlien jälkeen sen pesun ja silittämisen, rakentaa pahvilinnan olohuoneen nurkkaan ja ohjelmoi siihen liittyvän leikin. Tai sitten ostaa tarjoilut valmiina, pukee lapselle kaapista jo löytyvän mekon ja muovikruunun, laittaa lapset popcornin ja karkkien kanssa katsomaan Frozenia ja lähettää elokuvan jälkeen kotiin. Edelleen sen korkeamman suoritustason ja sen myötä stressin ja suuremman metatyömäärän valitsee äiti, helpomman version isä. Juhlien jälkeen äiti valittaa kuinka työlästä oli eikä kukaan arvosta, isä on sitä mieltä että eihän se yhtään hankalaa ollut. Ja edelleen kyse on kärjistetystä esimerkistä. 

Minä varmastikin olen ainoa, jonka mielestä on hivenen kummallista, jos 5-vuotissynttäreillä ei tehdä mitään muuta kuin katsotaan K7-elokuvaa.

-Pahamaineinen metatyömamma.

Kyllä voin kokemuksesta sanoa, että metatyöt eivät ole itsestäänselvyys monille yksinelävillekään aikuisille, itseni mukaanlukien. Tällaiset kun hankkivat vielä lapsia ja ok-talon, niin päin vttuahan se menee. Esimerkkejä olis vaikka muille jakaa. Nää on myös loogisesti niitä ihmisiä, jotka väittää, ettei metatöitä ole olemassakaan.

Turha vähätellä yhtään, tärkeitä asioita.

Kun lukee kuinka vaikeaa on näillä metatyö naisilla niin en kyllä halua uutta naista jos on tuollainen. Edes pienten lasten aikaan eksän kanssa ei ollut sentään noin älytöntä listojen laatimista ja "metatyötä". No onpahan uusi kiva sana jonka kanssa uhriutua kun on niin vaikeaa. Kyllä se ero kannattaa jos ei pysty elämään yhdessä. Jää paremmin aikaa sille metatyöllekkin kun ei ole miestä häiritsemässä.

Muistan joskus lukeneeni tältä palsalta, miten mies laski kotityöksi tietokoneiden päivittämisen. 😂 Nehän päivittyvät ihan OIKEASTI nappia painamalla. Pyykinpesukin vaatii paljon enemmän työtä kuin napin painalluksen. Olen itse kuullut miehen valitusta liian tiheästä pyykinpesusta. Hyvä kai se on valittaa, kun ei itse huolla vaatteita. Kaikkia pyykkejä ei vaan voi pestä samalla kertaa.