Voisitko ryhtyä parisuhteeseen sellaisen henkilön kanssa, joka ei puhu suomea?

Joo, 15 vuotta sitten, oikeassa olet kyllä, että ei pysty samalla tavalla keskustelemaan kuin suomeksi, kun englannin kielessä on hirveästi erikoissanoja

No siinä tapauksessa, että tuo henkilö asuisi Suomessa (pysyväisemmin), odottaisin, että hän opettelee suomea. Muuten olisi lopputuloksena se, että hän olisi aina riippuvainen minusta. Ja tosiaan tuo, että kommunikoisimme keskenään kielellä, joka ei mahdollisesti olisi kummankaan äidinkieli eli olisi aina tuo tunne, että ei ihan pääse ilmaisemaan kaikkea.

Ja jos taas asuisimme maassa, jossa puhuttaisiin miehen äidinkieltä, näkisin, että minun pitäisi opetella se.

Vaikea sanoa. Puhun erittäin hyvää englantia, mutta puhun mielelläni suomea suomenkielisen henkilön kanssa. 

Olen. Eikä puhuttu edes englantia vaan ranskaa.

Ryhdyin suhteeseen suomenruotsalaisen kanssa, joka oli niin ruotsinkieliseltä alueelta, ettei hän ollut ikinä tarvinnut eikä oppinut suomen kieltä. Kotona heillä katsottiin Ruotsin televisiota ja kaikki sukulaiset ja ystävät olivat ruotsinkielisiä. 

Hän oli onneksi lukenut suomea jonkin verran yliopistossa, joten alkuun päästiin ja sillä tiellä ollaan edelleen 30 vuotta myöhemmin. Kotikielemme on suomi.

Olen jo, tapasimme miehen kanssa kun meillä ei ollut ainuttakaan yhteistä kieltä, nykyään on. Mies löi laudalta jokaisen suomalaisen miehen joiden kanssa olen ollut. Ei siihen kieltä alussa tarvita, sen tuntee joka solullaan, että on tavannut elämänsä rakkauden ja sielunkumppanin.

Voisin, ja olen ollutkin, mutta olen naimisissa suomalaisen miehen kanssa, emmekä ole suunnitelleet eroamista.

Voisin esim. kauniin venäläisen Tatjanan. Oletus olisi kuitenkin että Tatjana opettelee suomen kielen (osaan itse jo hieman venäjää).

Olen ryhtynyt 12 vuotta sitten. Edelleen ollaan naimisissa. Nyt hän osaa jo suomea, kun Suomessa asutaan ja käy töissä jne, mutta parisuhteen kieli on edelleen englanti. Itselläni oli kyllä hyvä englanti jo silloin, kun aloitettiin,  joten mitään kynnystä ei ollut. Tähän on tottunut niin, että suomeksi hänelle puhuminen tuntuu todella väärältä. Yritetty on.

Vierailija kirjoitti:

No siinä tapauksessa, että tuo henkilö asuisi Suomessa (pysyväisemmin), odottaisin, että hän opettelee suomea. Muuten olisi lopputuloksena se, että hän olisi aina riippuvainen minusta. Ja tosiaan tuo, että kommunikoisimme keskenään kielellä, joka ei mahdollisesti olisi kummankaan äidinkieli eli olisi aina tuo tunne, että ei ihan pääse ilmaisemaan kaikkea.

Ja jos taas asuisimme maassa, jossa puhuttaisiin miehen äidinkieltä, näkisin, että minun pitäisi opetella se.

Sehän olisi parempi, että yhteinen kieli ei olisi kummankaan äidinkieli. Muuten toinen on koko ajan eriarvoisessa asemassa, eikä pysty mitenkään olemaan keskustelussa samalla viivalla.

Voisin (jos olisin sinkku) ja olen ollutkin. Mies oli ruotsalainen, mutta yhteinen kielemme oli englanti. Hänen lastensa ja vanhempiensa kanssa puhuin ruotsia, mutta keskinäisessä kommunikaatiossamme koin oman ruotsin taitoni riittämättömäksi.

Voisin. Ei siihen itsensä ilmaisemiseen aina tarvitse sanoja. Ja en kyllä suomalaiselle miehellenikään ilmaise itseäni mitenkään sellaisilla ihme sanoilla, joita en osaisi englanniksi.

Joo, ja niin teinkin. Meillä on edelleen kotikieli englanti mikä ei nyt suuresti haittaa koska työkieleni on myös enkku.

En. Kommunikointi suomenkielisen kanssakin on jo tarpeeksi haastavaa. 😂

Olen ollut jo 15 vuotta naimisissa ulkomaalaisen kanssa. Asumme miehen kotimaassa ja olen kaksikielinen. Ei ole ollut mikään ongelma.

Pystyisin, oikein hyvin.

Tapasin japanilaisen vaimoni aikoinaan Lontoossa. Puhuimme pari ensimmäistä vuotta englantia keskenämme ja nyt olemme puhuneet suomea parikymmentä vuotta.

Moni kirjoittaa, ettei voi ilmaista syvimpiä tunteitaan vieraalla kielellä. Minä olen huomannut, että englanniksi tuli paljon vähemmän väärinkäsityksiä, kun kumpikaan ei olettanut toisen ymmärtävän rivien välistä. Suomalaisten naisystävien kanssa oletettiin ymmärtävämme toisiamme sanattomastikin ja se meni usein metsään.

Olen ollut parisuhteessa englantia äidinkielenään puhuvan kanssa, en ole enää. Suhde ei kaatunut millään tavalla kieleen, mutta nyt jos alkaisin suhteeseen, suosisin ehdottomasti suomalaista. Vaikka osaan englantia hyvin, haluaisin pystyä puhumaan hempeitä sillä kielellä, jolla olen tunneilmaisuni ensin oppinut. Lisäksi on tietysti kulttuurierot. Ei ole tarpeen edes puhua mistään sukupuolirooleista eri kulttuureissa, vaan esimerkiksi on vaikea löytää muualta ihmistä, jonka kanssa voisin jakaa suomalaiselle tavallisen suhteen luontoon ja metsään.

Kokeiltu eikä onnistu eikä eri uskontoisen kanssa . Suomen kieli on monimuotoinen.On pareja joissa molemmat elää fantasiaa ja omaa kulttuuriaan luullen että toinen on mukana siinä.Eikä ulkonäkö ole mikään syy mennä naimisiin tai oleskelulupa. Eikä pelkkä seksi. Avioliittoon pitää olla muuta.Asiallisesti ja lujasti.Myös kyse on omasta suvusta mitä siihen tuo ja rahasta.Et voi heittää sukusi omaisuutta Thaimaahan.

Joo, ja olenkin alkanut. Emme osanneet toistemme äidinkieliä, minulle englanti oli helppo, hänelle vaativampi. No, hän petrasi englannissa ja minä opettelin myös hänen kielensä eli asuinmaamme kielen. Kommunikoimme molemmilla, riippuen tilanteesta ja seurasta. Mutta olin nuorempi silloin, niin kieli kehittyi sitä mukaa kuin minäkin. Nyt en ehkä alkaisi suhteeseen jos ei voisi keskustella itselleni tärkeistä aiheista (filosofia, tiede). Paitsi mistä sitä tietää, rakastuessa ei tee kovin järkeviä päätöksiä. Osaan kuitenkin neljää kieltä niin kynnys oppia uusia ei edes ole kovin korkea, vaikka varmasti joku kiinan kirjoittaminen olisi aika haastavaa.

Vastaus siis että voisin, ja olenkin voinut.