Osaako kukaan ehdottaa syytä siihen miksi miehet eivät halua kanssani mitään vakavaa?
Olen 23-vuotias nainen, ja olen lukioikäisenä seurustellut 2 kertaa melko lyhyesti. Sen jälkeen on aina tapahtunut niin, että joku kiinnostuu minusta ja pian menettää kiinnostuksensa. Olen usein saanut kuulla olevani kaunis ja hyvännäköinen (omasta mielestäni olen ihan perus, en tosiaan mikään erikoinen), mutta luonteessani on pakko olla jotain pahasti vialla, koska siihen kaikki tuntuu aina kaatuvan ennemmin tai myöhemmin.
Olen aluksi melko hiljainen ja varautunut enkä osaa keksiä uusien ihmisten kanssa puhuttavaa. Sitten kun rentoudun ja rupean puhumaan enemmän, mies katoaa elämästäni. Olen todelliselta luonteeltani melko puhelias höpöttäjä ja vähän semmoinen säheltäjä, ja olen ajatellut ettei miehet ehkä sitten vaan pidä sellaisesta, kun ovat aluksi kuvitelleet minut paljon hiljaisemmaksi. Olen yrittänyt muuttaa itseäni kaikin keinoin, mutta en voi oikealle persoonalleni mitään enkä osaa luontevasti esittää mitään muuta. En käytä mitään deittisovelluksia koska ne eivät ole mun juttu enkä osaa sellaisten kautta kiinnostua kenestäkään, vaan ainoastaan livenä. Kolmen vuoden sisällä mulla on ollut kaksi sellaista ”tapailusuhdetta” ja ensimmäinen niistä päättyi siihen kun mies sanoi, että ”olet kyllä tosi kaunis mutta meidän luonteet ei vaan kohtaa”. Hän oli kyllä erilainen kuin minä ja pääsin siitä äkkiä yli, mutta nyt tuo on alkanut häiritä kun tapahtui toinen samantyylinen asia.
Eli nyt on ollut 10 kuukauden ajan sellaista on/off-tapailua yhden miehen kanssa, joka aluksi vaikutti tosi innostuneelta ja ajattelin että tässä on nyt vihdoin oikeasti mulle sopiva tyyppi. Sitten kun tavattiin ekaa kertaa ajan kanssa, hän alkoi heti ottaa etäisyyttä sen jälkeen. Oikeastaan hän ottaa etäisyyttä joka kerran jälkeen kun tapaamme, mutta lopulta sitten itse päätyy ehdottamaan tapaamista uudestaan enkä vaan osaa kieltäytyä vaikka tiedän että pitäisi. Olen aivan rikki tämän ”suhteen” takia, enkä ymmärrä miksi hän haluaa nähdä mua vaikkei selvästikään ole kiinnostunut. Hänkin sanoi kerran, että oli aluksi kiinnostunut koska olen niin kaunis. Jotenkin rivien välistä oli kuitenkin luettavissa että persoonani on ihan perseestä. Olen lopettanut tämän jutun jo useamman kerran ja elämänlaatuni paranee silloin selkeästi, mutta sitten hän aina alkaa uudestaan juttelemaan ja ehdottelemaan tapaamisia ja kaikki alkaa taas alusta. Miten voin olla näin heikko etten pysty kieltäytymään ja annan hänen kohdella mua näin? Täytyy nyt korostaa sitä, että hän ei selvästikään ole seksin perässä, koska sitä ollaan harrastettu vaan kerran ja silloin oli tätä ihmeellistä säätöä takana jo 7 kuukautta. Edellisen tyypin kanssa en harrastanut seksiä kertaakaan. Mulla on korkea rima sille kenen kanssa rupean sellaiseen enkä ole harrastanut seksiä tuon yhden kerran lisäksi muuta kuin suhteessa ollessani, koska ainoastaan silloin kun olen voinut luottaa toiseen. Tuskin kyse on siitäkään että miehet kyllästyy kun olen liian ”vaikea”, koska ei kukaan ole ikinä edes yrittänyt mitään sellaista.
Olen totaalisen kyllästynyt tähän. En edes uskalla enää tutustua kehenkään kun pelkään että sama tapahtuu taas. En ole keksinyt mikä minussa on niin vastenmielistä ettei kukaan voi kiinnostua aidosti ja vakavasti. Kelpaan vain sellaiseen, että nähdään kerran kahdessa kuukaudessa ja that’s it. Haluaisin tietää mikä minussa on vialla kun kukaan ei sitä kuitenkaan ole ikinä suoraan sanonut. Sori kauhea vuodatus, ajattelin että ehkä täällä olisi mua vanhempia ja viisaampia ihmisiä jotka osaisi neuvoa jotenkin!
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tosiaan olla, että annat ensivaikutelmalla erilaista kuvaa, kuin mitä persoonasi varsinaisesti on. Toivon, että saisit hiukan lisää itsetuntoa olla ihan oma itsesi jo alusta lähtien.
Missä oikein tapaat miehesi? Minä saan paljon iskuyrityksiä työpaikalla ja luotan niihin oikeastaan paljon enemmän kuin Tinder-mätcheihin, sillä työpaikalla kahvihuoneessa ehtivät kuuntelemaan minun juttujani ja huonoa huumoria jo jokusen verran, niin eivät ainakaan kuvittele että tarjolla on joku sisäsiisti klassinen kaunotar, vaikka tämän mielikuvan voisi valokuvien perusteella saadakin.
Koita saada tuo ensivaikutelmasi samaan linjaan todellisen itsesi kanssa.
Ne harvat joiden kanssa on jotain ollut olen tavannut koulussa, töissä tai kavereiden kautta. Ehkä ”oikea” luonteeni ei ole heti näkynyt niin paljon, enkä ole täysin oma itseni muuta kuin kahden kesken tai tosi tutussa porukassa.
Uskon nyt että syynä saattaa olla se, että ensin vaikutan vaikeasti tavoiteltavalta ja ns. itsenäiseltä ja ”viileältä”, mutta kun välit lähenee niin ylianalysointi alkaa ja epätoivo paistaakin yhtäkkiä läpi. On vaan niin rasittavaa kun pitäisi jotenkin esittää hankalaa enkä tiedä milloin saisi näyttää todelliset tunteet. Luulen että olen luonnostaan epätoivoinen enkä voi sitä mitenkään peittää.
- Ap
Syy on tässä. Mistä olet keksinyt, että "pitäisi jotenkin esittää hankalaa"? Ei pidä! Jos itse pidät ihmisestä, näytä se. Ole auki, näytä ne todelliset tunteet HETI. Ei ole mitään luotaantyöntävämpää, kuin ihminen joka esittää jotenkin coolia, vaikkei sitä ole. Mä itse aloin saamaa haluamiani miehiä heti, kun lopetin esittämisen. Olen myös selittäjä ja ylianalysoija, joten miksi yrittäisin olla jotain muuta?
Mulla on ollut kolme parisuhdetta, ja kaikkiin olen päätynyt siten, että olen avoimesti näyttänyt kiinnostukseni. Olen jopa tehnyt aloitteen kaikkien kanssa. Kyllä miehetkin tykkää saada huomiota eikä vaan tavoitella jotain viileitä naisia.
Kannattais kahtella vanhempia miehiä