Lue keskustelun säännöt.
Osaako kukaan ehdottaa syytä siihen miksi miehet eivät halua kanssani mitään vakavaa?
18.03.2021 |
Olen 23-vuotias nainen, ja olen lukioikäisenä seurustellut 2 kertaa melko lyhyesti. Sen jälkeen on aina tapahtunut niin, että joku kiinnostuu minusta ja pian menettää kiinnostuksensa. Olen usein saanut kuulla olevani kaunis ja hyvännäköinen (omasta mielestäni olen ihan perus, en tosiaan mikään erikoinen), mutta luonteessani on pakko olla jotain pahasti vialla, koska siihen kaikki tuntuu aina kaatuvan ennemmin tai myöhemmin.
Olen aluksi melko hiljainen ja varautunut enkä osaa keksiä uusien ihmisten kanssa puhuttavaa. Sitten kun rentoudun ja rupean puhumaan enemmän, mies katoaa elämästäni. Olen todelliselta luonteeltani melko puhelias höpöttäjä ja vähän semmoinen säheltäjä, ja olen ajatellut ettei miehet ehkä sitten vaan pidä sellaisesta, kun ovat aluksi kuvitelleet minut paljon hiljaisemmaksi. Olen yrittänyt muuttaa itseäni kaikin keinoin, mutta en voi oikealle persoonalleni mitään enkä osaa luontevasti esittää mitään muuta. En käytä mitään deittisovelluksia koska ne eivät ole mun juttu enkä osaa sellaisten kautta kiinnostua kenestäkään, vaan ainoastaan livenä. Kolmen vuoden sisällä mulla on ollut kaksi sellaista ”tapailusuhdetta” ja ensimmäinen niistä päättyi siihen kun mies sanoi, että ”olet kyllä tosi kaunis mutta meidän luonteet ei vaan kohtaa”. Hän oli kyllä erilainen kuin minä ja pääsin siitä äkkiä yli, mutta nyt tuo on alkanut häiritä kun tapahtui toinen samantyylinen asia.
Eli nyt on ollut 10 kuukauden ajan sellaista on/off-tapailua yhden miehen kanssa, joka aluksi vaikutti tosi innostuneelta ja ajattelin että tässä on nyt vihdoin oikeasti mulle sopiva tyyppi. Sitten kun tavattiin ekaa kertaa ajan kanssa, hän alkoi heti ottaa etäisyyttä sen jälkeen. Oikeastaan hän ottaa etäisyyttä joka kerran jälkeen kun tapaamme, mutta lopulta sitten itse päätyy ehdottamaan tapaamista uudestaan enkä vaan osaa kieltäytyä vaikka tiedän että pitäisi. Olen aivan rikki tämän ”suhteen” takia, enkä ymmärrä miksi hän haluaa nähdä mua vaikkei selvästikään ole kiinnostunut. Hänkin sanoi kerran, että oli aluksi kiinnostunut koska olen niin kaunis. Jotenkin rivien välistä oli kuitenkin luettavissa että persoonani on ihan perseestä. Olen lopettanut tämän jutun jo useamman kerran ja elämänlaatuni paranee silloin selkeästi, mutta sitten hän aina alkaa uudestaan juttelemaan ja ehdottelemaan tapaamisia ja kaikki alkaa taas alusta. Miten voin olla näin heikko etten pysty kieltäytymään ja annan hänen kohdella mua näin? Täytyy nyt korostaa sitä, että hän ei selvästikään ole seksin perässä, koska sitä ollaan harrastettu vaan kerran ja silloin oli tätä ihmeellistä säätöä takana jo 7 kuukautta. Edellisen tyypin kanssa en harrastanut seksiä kertaakaan. Mulla on korkea rima sille kenen kanssa rupean sellaiseen enkä ole harrastanut seksiä tuon yhden kerran lisäksi muuta kuin suhteessa ollessani, koska ainoastaan silloin kun olen voinut luottaa toiseen. Tuskin kyse on siitäkään että miehet kyllästyy kun olen liian ”vaikea”, koska ei kukaan ole ikinä edes yrittänyt mitään sellaista.
Olen totaalisen kyllästynyt tähän. En edes uskalla enää tutustua kehenkään kun pelkään että sama tapahtuu taas. En ole keksinyt mikä minussa on niin vastenmielistä ettei kukaan voi kiinnostua aidosti ja vakavasti. Kelpaan vain sellaiseen, että nähdään kerran kahdessa kuukaudessa ja that’s it. Haluaisin tietää mikä minussa on vialla kun kukaan ei sitä kuitenkaan ole ikinä suoraan sanonut. Sori kauhea vuodatus, ajattelin että ehkä täällä olisi mua vanhempia ja viisaampia ihmisiä jotka osaisi neuvoa jotenkin!
Kommentit (42)
Jaiks. Muutut epätoivoiseksi? Taisit juuri vastata omaan kysymykseesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sinussa voi olla mitään vikaa :) Oma mieheni oli tavatessamme 34 ja oli kokemusta vain lyhyistä suhteista. Ja hänkin on todellinen kultakimpale.
Eli kyllä se oikea vielä kohdallesi sattuu :)
Voi tosiaan olla, että annat ensivaikutelmalla erilaista kuvaa, kuin mitä persoonasi varsinaisesti on. Toivon, että saisit hiukan lisää itsetuntoa olla ihan oma itsesi jo alusta lähtien.
Missä oikein tapaat miehesi? Minä saan paljon iskuyrityksiä työpaikalla ja luotan niihin oikeastaan paljon enemmän kuin Tinder-mätcheihin, sillä työpaikalla kahvihuoneessa ehtivät kuuntelemaan minun juttujani ja huonoa huumoria jo jokusen verran, niin eivät ainakaan kuvittele että tarjolla on joku sisäsiisti klassinen kaunotar, vaikka tämän mielikuvan voisi valokuvien perusteella saadakin.
Koita saada tuo ensivaikutelmasi samaan linjaan todellisen itsesi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinussa ei ole vikaa. Miehet eivät vaan nuorena sitoudu, ovat seksin perässä. Ulkomailla voi olla sinkkumiehiä joita kiinnostaa muu kuin pelkkä se*si tai olut. Luonteiden sopivuus vaikuttaa, mutta miesten mielestä naisen pitäisi olla joku urheiluhullu uraohjus jolla on hyvä suku, moniko sitten on sellainen. Sinulla lienee omat toiveesi.
Nuorenahan ne juuri sitoutuu. Sitten kun on parikymppisenä leikitty kotileikkiä tarpeeksi kauan ( hankittu lapsiakin ehkä ja arki tullut suhteeseen) ja ollaan taas 30/40 vee sinkkuina, niin sitten ei enää helpolla lähdetä mukaan mihinkään kotileikkiin. Mieluummin haetaan jotain kevyttä.
En usko että on höpöttelystä kiinni, itse olen mahdoton papupata ja minun ongelmani on lähinnä ollut päästä eroon miehistä sitten kun en enää halua seurustella. Toisaalta olen myös aika helppo kumppani, nautin se*sistä, en nipota siisteydestä, tykkään monista asioista,en juokse baareissa jne jne. Ulkonäöllisesti en ole mikään kaunotar, mutta miehet joiden kanssa olen ollut ovat olleet keskivertoa paremman näköisiä, ainakin omaan silmään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinussa ei ole vikaa. Miehet eivät vaan nuorena sitoudu, ovat seksin perässä. Ulkomailla voi olla sinkkumiehiä joita kiinnostaa muu kuin pelkkä se*si tai olut. Luonteiden sopivuus vaikuttaa, mutta miesten mielestä naisen pitäisi olla joku urheiluhullu uraohjus jolla on hyvä suku, moniko sitten on sellainen. Sinulla lienee omat toiveesi.
Tinderissä ainakin nuoremmat 18-29-vuotiaat hakee musta tyttöystävää. Vanhemmat miehet etsii pelkkää seksiseuraa.
Kolmas juttu, olet aika nuori. 23-25v naiset on parhaimmillaan
:''DD *reps*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi tosiaan olla, että annat ensivaikutelmalla erilaista kuvaa, kuin mitä persoonasi varsinaisesti on. Toivon, että saisit hiukan lisää itsetuntoa olla ihan oma itsesi jo alusta lähtien.
Missä oikein tapaat miehesi? Minä saan paljon iskuyrityksiä työpaikalla ja luotan niihin oikeastaan paljon enemmän kuin Tinder-mätcheihin, sillä työpaikalla kahvihuoneessa ehtivät kuuntelemaan minun juttujani ja huonoa huumoria jo jokusen verran, niin eivät ainakaan kuvittele että tarjolla on joku sisäsiisti klassinen kaunotar, vaikka tämän mielikuvan voisi valokuvien perusteella saadakin.
Koita saada tuo ensivaikutelmasi samaan linjaan todellisen itsesi kanssa.
Ne harvat joiden kanssa on jotain ollut olen tavannut koulussa, töissä tai kavereiden kautta. Ehkä ”oikea” luonteeni ei ole heti näkynyt niin paljon, enkä ole täysin oma itseni muuta kuin kahden kesken tai tosi tutussa porukassa.
Uskon nyt että syynä saattaa olla se, että ensin vaikutan vaikeasti tavoiteltavalta ja ns. itsenäiseltä ja ”viileältä”, mutta kun välit lähenee niin ylianalysointi alkaa ja epätoivo paistaakin yhtäkkiä läpi. On vaan niin rasittavaa kun pitäisi jotenkin esittää hankalaa enkä tiedä milloin saisi näyttää todelliset tunteet. Luulen että olen luonnostaan epätoivoinen enkä voi sitä mitenkään peittää.
- Ap
Itse olen aina ollut aktiivinen suhteen etsinnässä, tehnyt aloitteita miehille ja omaa ”tasoani” korkeammalla oleville. Eivät ole pois heittäneet, mutta tietysti jonkinlaista itsekunnioitusta pitää olla. Jos en ole jonkun ykkösvalinta tai hän vaikuttaa vastahakoiselta, kiinnostukseni lopahtaa aivan kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei puhettakaan että jaksaisin lukea noin pitkiä sepustuksia, mutta onneksi alussa jo oli se olennainen tieto. 23-vuotiaana olet vielä nuori, ja sinulla on vielä hyvin aikaa löytää etsimäsi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi muutut epätoivoiseksi kun mies tulee elämään? Epätoivo paistaa läpi pahasti. Ole oma itsesi ja ajattele että mies kyllä pitää sinusta jos on pitääkseen, kun pidät itsestäsi. Jos alat miettiä mitä vikaa sussa on, mieskin alkaa nähdä sinussa vikoja, ihan epävarmuutesi vuoksi.
Mulla on aivan sama ongelma. Kun olen yksin tuntuu hyvältä ja saan olla ns. piilossa kun kukaan ei nää vikojani. Sitten kun on joku niin tulee hirveä paine olla täydellinen ja tehdä vaikutus. Alan myös vähätellä itseäni ettei mies vaan odota liikoja ja pety.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai niin. Miehet etsivät yleensä itseään paljon nuorempaa. Joten omanikäinen käy vain seksiin. Niin olen suomalaisista miehistä käsittänyt, voi olla osittain maailmalla sama.
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin tunnen vetoa rauhallisiin, vähäpuheisiin miehiin. Jos mies yhtäkkiä muuttuu joksikin höpöttäväksi duracell-pupuksi tuntisin oloni epämukavaksi ja suhde kuivuisi kokoon.
Toinen mikä pisti silmään, että jauhat ja jauhat itsestäsi ja ulkonäöstäsi rivitolkulla. Ylianalysoit. Sellainen on mulle ainakin turn off. Epävarmuus paistaa läpi.
Ihan samaa mietiskelin. Sitä paitsi teksti oli tasapaksua jaarittelua, jossa minäminäminä oli pääasia ja minäminäminää pitäisi jaksaa kuunnella, muiden asioista viis.
Rauhoitu ap, rauhoitu ja kuuntele välillä. Kuuntele, kysele, ole kiinnostunut, muista mitä toinen puhuu ja älä ala kehittelemään mitään omia epätoivonpurkauksia ennen kuin mitään on edes näkyvissä.
Olet ihan teini vielä ja kiirettä suhteeseen ei pitäisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen sun kaltasen naisen ja se kyllä saa huomiota hyvännäkösiltä ja kivoilta normaaleilta jätkiltä mut valitsee silti vaan jotain mörrimöykyn näkösiä vaikeesti tavoteltavia jännämiehiä, joiden kanssa mikään ei koskaan etene. Oisko sama sulla?
Vierailija kirjoitti:
Tuo tapailusuhdemies todennäköisesti pitää sinua vain varalla. Lopettaisin tuollaisen suhteen. Mies tietää kyllä heti, kun kolahtaa, eikä ole syytä jatkaa tapaamista, jos ei kolahda.
Vaikka kolahtaisikin, niin ei se vielä tarkoita, että olisi halukas tai kyvykäs sitoutumaan. Siksi roikottaa.
Jotenkaan en nyt usko, että sinulla olisi kaksi eri persoonaa, vai onko? Minusta se on ihan luonnollista, että alkuunsa vieraiden kanssa ollaan vähän etäisiä ja varovaisia ja pikkuhiljaa sitten se oikea luonne puhkeaa kukkaan. Itse olen myös alkuunsa varautunut enkä niin kovin puhelias (oli kyse sitten mistä ihmissuhteista tahansa) ja sitten, kun alkaa tulla tutuksi, niin tykkään keskustella hyvinkin monipuolisesti ja osaan näyttää myös sen hassuttelijapuoleni. Koskaan ei ole tullut mitään negatiivista sanomista keneltäkään eikä ole ollut sen takia mitään epäonnistumisia esimerkiksi seurustelun saralla.
Jos olet kovin epävarma ja haluat miellyttää liikaa ja annat pompotella itseäsi, niin se kyllä on turn off ja paistaa läpi.
Ihan tv-ohjelmistakin näkee että aika monenlaisella ihmisellä on kumppani. Päällepäsmärit ja säheltäjät ja jopa epätoivoisetkin löytää kyllä kumppaneita. Veikkaanpa että ap haksahtaa alitajuisesti hänelle vääränlaisiin miehiin, ei siinä sen kummempaa. Joskus myös hyvä tuuri osuu vielä kohdalle kun oot tosi nuorikin vielä.
Vierailija kirjoitti:
He ovat olleet ikäisiäni, ja se tämänhetkinen on vuoden nuorempi. En ole päällekäyvä tai ylisosiaalinen kuten joku arveli, toki ne miehet/pojat ovat itse olleet vähän hiljaisempia joten varmaan tunteneet ensin vetoa kun olen vaikuttanut itsekin hiljaisemmalta. En ole kuitenkaan jatkuvasti äänessä ja annan kyllä toisellekin puheenvuoron. Tuosta tekstistäni saattoi saada vähän väärän kuvan, eli en ole mikään överipuhelias mutta puheliaampi kuin miltä saatan ensin vaikuttaa.
Harmittaa kun ihastun niin harvoin ja silloin kyseessä on aina joku jonka kanssa ei tule mistään mitään. Toki pitäisi opetella olemaan yksin ja luulen aina että olen tyytyväinen sinkkuna, mutta sitten joku mies tulee mun elämään ja kaikki menee taas sekaisin ja muutun epätoivoiseksi
- Ap
Ihan hyvältä sinä vaikutat ja olisi varmasti kivaa tutustua sinuun. Nuo miehet ovat vaan olleet ihan vääriä sinulle. Se oikea pitää sinusta sinun itsesi takia eikä sinun tarvitse muuttua miksikään. Se oikea myös haluaa sinut eikä ketään muuta eikä halua jättää sinua. Toimit ihan hyvin sinulle itsellesi sopivalla tavalla, jossain tinderissä rikot vaan sydämesi. Siellä ei ainakaan ole mitään aitoa sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tosiaan olla, että annat ensivaikutelmalla erilaista kuvaa, kuin mitä persoonasi varsinaisesti on. Toivon, että saisit hiukan lisää itsetuntoa olla ihan oma itsesi jo alusta lähtien.
Missä oikein tapaat miehesi? Minä saan paljon iskuyrityksiä työpaikalla ja luotan niihin oikeastaan paljon enemmän kuin Tinder-mätcheihin, sillä työpaikalla kahvihuoneessa ehtivät kuuntelemaan minun juttujani ja huonoa huumoria jo jokusen verran, niin eivät ainakaan kuvittele että tarjolla on joku sisäsiisti klassinen kaunotar, vaikka tämän mielikuvan voisi valokuvien perusteella saadakin.
Koita saada tuo ensivaikutelmasi samaan linjaan todellisen itsesi kanssa.
Ne harvat joiden kanssa on jotain ollut olen tavannut koulussa, töissä tai kavereiden kautta. Ehkä ”oikea” luonteeni ei ole heti näkynyt niin paljon, enkä ole täysin oma itseni muuta kuin kahden kesken tai tosi tutussa porukassa.
Uskon nyt että syynä saattaa olla se, että ensin vaikutan vaikeasti tavoiteltavalta ja ns. itsenäiseltä ja ”viileältä”, mutta kun välit lähenee niin ylianalysointi alkaa ja epätoivo paistaakin yhtäkkiä läpi. On vaan niin rasittavaa kun pitäisi jotenkin esittää hankalaa enkä tiedä milloin saisi näyttää todelliset tunteet. Luulen että olen luonnostaan epätoivoinen enkä voi sitä mitenkään peittää.
- Ap
Syy on tässä. Mistä olet keksinyt, että "pitäisi jotenkin esittää hankalaa"? Ei pidä! Jos itse pidät ihmisestä, näytä se. Ole auki, näytä ne todelliset tunteet HETI. Ei ole mitään luotaantyöntävämpää, kuin ihminen joka esittää jotenkin coolia, vaikkei sitä ole. Mä itse aloin saamaa haluamiani miehiä heti, kun lopetin esittämisen. Olen myös selittäjä ja ylianalysoija, joten miksi yrittäisin olla jotain muuta?
Mulla on ollut kolme parisuhdetta, ja kaikkiin olen päätynyt siten, että olen avoimesti näyttänyt kiinnostukseni. Olen jopa tehnyt aloitteen kaikkien kanssa. Kyllä miehetkin tykkää saada huomiota eikä vaan tavoitella jotain viileitä naisia.
Ehkä sinussa ei ole vikaa. Miehet eivät vaan nuorena sitoudu, ovat seksin perässä. Ulkomailla voi olla sinkkumiehiä joita kiinnostaa muu kuin pelkkä se*si tai olut. Luonteiden sopivuus vaikuttaa, mutta miesten mielestä naisen pitäisi olla joku urheiluhullu uraohjus jolla on hyvä suku, moniko sitten on sellainen. Sinulla lienee omat toiveesi.