Parhaat ”neuvot” joita erityislasten vanhemmat olette ulkopuolisilta saaneet?
Minulla on syvästi autistinen lapsi, joka ei toimi kuten muut samanikäiset, ja hänen ohjaaminen on usein haastavaa, sillä hän jumittuu helposti eikä ole normaalein keinoin motivoitavissa. Parhaat ”neuvot ovat tulleet niin ventovierailta, kuin alan ammattilaisiltakin. Tässä muutama:
- ”oletteko kokeilleet viljatonta ruokavaliota?”
Siis anterksi mitä?! Autismiinko?
-”ota siltä kaikki laitteet pois, tarvittaessa huoneen ovi, jos kerran jumittuu sinne”
Ok. Mites pitkään tätä pidän yllä? Nyt on puoli vuotta oltu ilman ovea ja laitteita, tuloksetta
-”Kalaoljy!” ”Sillä lähtee kaikki aadeehooheetkin ja muut muotidiagnoosit”
Niinkö, kas kun ei lääkäri ole vielä keksinyt tuota!
-”Laita se laitokseen, jos ei kotona osaa toimia normaalisti”
Huutonaurua! No minäpä ”laitan”, soitanko heti jonkun hakemaan pois?
Kertokaa lisää hyviä neuvoja, joita olette matkan varrella saaneet
Kommentit (85)
Onko vanhempi erityislasten vanhempi jos lasten erityisyyttä ei ole huomattu, eikä näin ymmärrä olevansa tai identifioidu erityislasten vanhemmaksi?
Pohdin ilmiönä, kun täällä vastaajilla on tietoa ja tutkimuksia ja erityisperden identiteettiä, mutta aikanaan näistä ei ollut tietoa eikä ymmärrystä. Kun itse saanut diagnoosin aikuisiällä, eivät vanhempani ajattele kuuluvansa tuohon slottiin, vaikka tietysti samat ongelmat olleet läsnä perheessä ja vaikuttaneet varmasti keskinäisiin suhteisiinkin. Ennen oli pikemminkin "normaaliperheitä", joissa lapsilla oli ongelmia tai muuten vain hankalaa.
Tässä valossa on hyvä että tieto lisääntyy ja tukea on (toivottavasti) mahdollista saada.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella autistilla tulisi olla oma lakimies, joka huolehtisi että tukitoimet toteutuvat.
Tällainen palveluhan on jo olemassa. Tämän hoitaa oma sosiaalityöntekijä, suunnittelee palvelut ja varmistaa etuudet. Erityisen tuen tarpeen perusteella on oikeutettu omaan työntekijään ja voi toteutua joko sosiaalitoimen (aikuissosiaalityö) tai vammaispalvelujen kautta.
Ja tästä oikeudesta voi valmistautua tappelemaan oikeudessa useita vuosia, kun pompotellaan sotealueen, avin ja hallinto-oikeuden sekä korkeimman hallinto-oikeuden välillä. Nimittäin kokemusta on.
Vierailija kirjoitti:
Ja kyllä sen lapsen laitokseen saa. Ensin lasu, kiirellinen sijoitus. Siitä se lähtee. Ei ole pakko itse hoitaa. Ihme vinkujia olette
Haastavasti käyttäytyvälle (mm. karkaileminen, tarvitsee 24/7 ohjaajan, ulkoiluun kaksi, aggressiivisuus mikäli ohjaus herpaantuu yhtään tai lapsi ajetaan haastavaan tilanteeseen) autistiselle lapselle ei tahdo löytyä laitospaikkaa, etenkään kohtuullisen matkan päästä kotoa. Aikuisellekin lähes koko ajan ohjausta tarvitsevalle autistiselle on erittäin vaikea löytää palveluasumispaikka.
"Laitokset" on ajettu alas, ja varsinkin alaikäisille haastavasti käyttäytyville keva/aut kirjon lapsille ei ole tarjolla perhehoitopaikkoja. Kukaan perhehoitaja ei voi päivystää yölläkin tällaisen karkailevan ym. yllätyksiä aiheuttavan lapsen vierellä.
Oma autistinen (nyt jo aikuinen) lapseni oli tällainen. Lastensuojelun kautta yritimme etsiä hänelle avohuollollisesti sijoituspaikkaa, edes omaishoitajan vapaiden ajaksi, mutta jo esim. ammatilliseen perhekotiin tutustumiskäynnillä, ilmoittivat lapsen nähtyään, etteivät voi häntä ottaa.
Lähimmät kunnan vammaispalvelun kautta löytyneet laitoshoitopaikat olivat noin 60km päässä. Kun hänen kanssaan ei siellä(kään) pärjätty, lapsi oli 2 paikassa, joista toinen 250km päässä, ja toinen 350km päässä. Lapsi taantui noissa paikoissa, esim. alkoi käyttää vaippoja, vaikka ei ollut niitä taaperoiän jälk koskaan muulloin tarvinnut.
Miltä luulet autottomasta köyhästä yh omaishoitaja äidistä tuntuvan, kun yhteiskunta ei voi/ halua auttaa, ja ainoa tuki on laittaa lapsi toiselle puolelle maata, taantumaan vaipoissa huutavaksi eläimeksi, joka itkee ja kirkuu pahaa oloaan?
Hain lapseni pois sieltä parin kk jälk, ja kasvatin hänestä 16 vuotta vain hänelle eläen ja 24/7 ohjaten, valtaosin myös yöt valvoen upean hyväkäytöksisen nuoren aikuisen, joka asuu ja pärjää nyt hienosti palveluasunnossa.
Kuten moni täällä kirjoittikin, autistiseen ei tehoa samat keinot kuin neurotyypilliseen lapseen, ja esim. rauhoittavat lääkkeet (kaikki kemikaalit on kokeiltu) lisäävät ahdistusta ja levottomuutta.
Mikään muu ei auta kuin 24/7 ohjaus, kaikkien yllättävien tekijöiden eliminointi (esim. ovikello ja puhelin pois päältä) ja vanhempien loputtomasti venyvä pinna.
Vähintään 1 ohjaajan tauotta - yötäpäivää - tarvitsevan haastavasti käyttäytyvän alaikäisen "laitos" paikka maksaa kunnalle 500-700e/ vrk. Siis PÄIVÄSSÄ! Turha luulla, että kunta haluaa tällaista rahoittaa, kun lapsen omaishoitaja saa ruon saman summan (netto) kuukaudessa, kun lapsi on koulussa ja iltapäiväkerhossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kuule vaan laitettava kova kovaa vastaan!
Mutta kukaan ei tietenkään kerro että ei suinkaan sille lapselle vaan yhteiskunnalle, jotta vammainen saisi mitään tukitoimia. Kaikki tukimuodot täytyy tapella. Ei sen lapsen kanssa, vaan sosiaaliviranomaisten, opettajien, lääkärien, terapeuttien, kaikkien niiden tahojen, joiden tukeen vammaisella on oikeus, mutta joka häneltä systemaattisesti evätään.
Läheskään kaikki erityislapset eivät muuten ole vammaisia. Jopa lukihäiriöinen on erityislapsi.
Koetetaanko jo päästä sanan vammainen stigmasta eroon? Vamma kuin vamma. Se voi olla näkövamma, neurologinen vamma, kehityksellinen vamma, kuulovamma jne.
Sana vammainen ei pidä oletusta älyllisestä jälkeenjäännistä.
Niin? Toistan, että läheskään kaikki erityislapset eivät ole vammaisia. Jopa lukihäiriöinen on erityislapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon yllättävän vähän saanut neuvoja, tai siis "neuvoja" tässä kuluneen 16 vuoden aikana. Tai sitten en vaan muista 😅
Minulla 4 lasta joista kolmella diagnoosi enkä yllättyisi jos nyt 3-vuotiaani tulisi jonkun autismikirjon diagnoosin saamaan.Yksi nainen kyllä ohjeisti usein ja oli tulossa tekemään lukujärjestystäkin miten päivä saadaan sujumaan. Lapseton oli tämä nainen.
Sai myöhemmin itse lapsia ja vitsi kun oli mukava tilanne kaupassa kerran kun pitkästä aikaa nähtiin.
Minun erityislapseni kävelivät vieressäni kaupassa ja käyttäytyivät hyvin ja hänen kaksi lastaan huusi ja kirkui siinä. Oli pakko käydä kysymässä että tarvitseeko apua. Ei kuulemma tarvinnut kun kauppareissut aina sellaisia ja hän jo tottunut. Okei. Teki mieli sanoa että voi ei, ei meillä vaan tuollaista ikinä ole. Pitäisikö nyt ihan istua alas ja miettiä että miten kauppareissut saataisiin teillekin sujumaan.Katkeruus paistaa tästä viestistä
Kiinnitin huomiota samaan. Äärimmäisen epämiellyttävä.
Laitoksia ei enää ole, etenkään lapsille kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kyllä sen lapsen laitokseen saa. Ensin lasu, kiirellinen sijoitus. Siitä se lähtee. Ei ole pakko itse hoitaa. Ihme vinkujia olette
Haastavasti käyttäytyvälle (mm. karkaileminen, tarvitsee 24/7 ohjaajan, ulkoiluun kaksi, aggressiivisuus mikäli ohjaus herpaantuu yhtään tai lapsi ajetaan haastavaan tilanteeseen) autistiselle lapselle ei tahdo löytyä laitospaikkaa, etenkään kohtuullisen matkan päästä kotoa. Aikuisellekin lähes koko ajan ohjausta tarvitsevalle autistiselle on erittäin vaikea löytää palveluasumispaikka.
"Laitokset" on ajettu alas, ja varsinkin alaikäisille haastavasti käyttäytyville keva/aut kirjon lapsille ei ole tarjolla perhehoitopaikkoja. Kukaan perhehoitaja ei voi päivystää yölläkin tällaisen karkailevan ym. yllätyksiä aiheuttavan lapsen vierellä.
Oma autistinen (nyt jo aikuinen) lapseni oli tällainen. Lastensuojelun kautta yritimme etsiä hänelle avohuollollisesti sijoituspaikkaa, edes omaishoitajan vapaiden ajaksi, mutta jo esim. ammatilliseen perhekotiin tutustumiskäynnillä, ilmoittivat lapsen nähtyään, etteivät voi häntä ottaa.
Lähimmät kunnan vammaispalvelun kautta löytyneet laitoshoitopaikat olivat noin 60km päässä. Kun hänen kanssaan ei siellä(kään) pärjätty, lapsi oli 2 paikassa, joista toinen 250km päässä, ja toinen 350km päässä. Lapsi taantui noissa paikoissa, esim. alkoi käyttää vaippoja, vaikka ei ollut niitä taaperoiän jälk koskaan muulloin tarvinnut.
Miltä luulet autottomasta köyhästä yh omaishoitaja äidistä tuntuvan, kun yhteiskunta ei voi/ halua auttaa, ja ainoa tuki on laittaa lapsi toiselle puolelle maata, taantumaan vaipoissa huutavaksi eläimeksi, joka itkee ja kirkuu pahaa oloaan?
Hain lapseni pois sieltä parin kk jälk, ja kasvatin hänestä 16 vuotta vain hänelle eläen ja 24/7 ohjaten, valtaosin myös yöt valvoen upean hyväkäytöksisen nuoren aikuisen, joka asuu ja pärjää nyt hienosti palveluasunnossa.
Kuten moni täällä kirjoittikin, autistiseen ei tehoa samat keinot kuin neurotyypilliseen lapseen, ja esim. rauhoittavat lääkkeet (kaikki kemikaalit on kokeiltu) lisäävät ahdistusta ja levottomuutta.
Mikään muu ei auta kuin 24/7 ohjaus, kaikkien yllättävien tekijöiden eliminointi (esim. ovikello ja puhelin pois päältä) ja vanhempien loputtomasti venyvä pinna.
Vähintään 1 ohjaajan tauotta - yötäpäivää - tarvitsevan haastavasti käyttäytyvän alaikäisen "laitos" paikka maksaa kunnalle 500-700e/ vrk. Siis PÄIVÄSSÄ! Turha luulla, että kunta haluaa tällaista rahoittaa, kun lapsen omaishoitaja saa ruon saman summan (netto) kuukaudessa, kun lapsi on koulussa ja iltapäiväkerhossa.
Vielä ei taida olla lakia, jossa vanhempi määrättäisiin omaishoitajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kuule vaan laitettava kova kovaa vastaan!
Mutta kukaan ei tietenkään kerro että ei suinkaan sille lapselle vaan yhteiskunnalle, jotta vammainen saisi mitään tukitoimia. Kaikki tukimuodot täytyy tapella. Ei sen lapsen kanssa, vaan sosiaaliviranomaisten, opettajien, lääkärien, terapeuttien, kaikkien niiden tahojen, joiden tukeen vammaisella on oikeus, mutta joka häneltä systemaattisesti evätään.
Läheskään kaikki erityislapset eivät muuten ole vammaisia. Jopa lukihäiriöinen on erityislapsi.
Koetetaanko jo päästä sanan vammainen stigmasta eroon? Vamma kuin vamma. Se voi olla näkövamma, neurologinen vamma, kehityksellinen vamma, kuulovamma jne.
Sana vammainen ei pidä oletusta älyllisestä jälkeenjäännistä.Niin? Toistan, että läheskään kaikki erityislapset eivät ole vammaisia. Jopa lukihäiriöinen on erityislapsi.
Miksi sinä jankutat tätä samaa asiaa? Onko sinulla joku trauma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kuule vaan laitettava kova kovaa vastaan!
Mutta kukaan ei tietenkään kerro että ei suinkaan sille lapselle vaan yhteiskunnalle, jotta vammainen saisi mitään tukitoimia. Kaikki tukimuodot täytyy tapella. Ei sen lapsen kanssa, vaan sosiaaliviranomaisten, opettajien, lääkärien, terapeuttien, kaikkien niiden tahojen, joiden tukeen vammaisella on oikeus, mutta joka häneltä systemaattisesti evätään.
Läheskään kaikki erityislapset eivät muuten ole vammaisia. Jopa lukihäiriöinen on erityislapsi.
Koetetaanko jo päästä sanan vammainen stigmasta eroon? Vamma kuin vamma. Se voi olla näkövamma, neurologinen vamma, kehityksellinen vamma, kuulovamma jne.
Sana vammainen ei pidä oletusta älyllisestä jälkeenjäännistä.Niin? Toistan, että läheskään kaikki erityislapset eivät ole vammaisia. Jopa lukihäiriöinen on erityislapsi.
Miksi sinä jankutat tätä samaa asiaa? Onko sinulla joku trauma?
Hän ei ymmärtänyt ja puhui asian ohi.
Lasta ei saa ikinä koskaan milloinkaan laittaa laitokseen. Ei vaikka tilanne on siinä pisteessä että yhden lapsen laitokseen menon sijaan kohta joudutaan sijoittamaan niin se erityinen kuin muutkin lapset kun vanhemmat ovat siinä pisteessä että lataamo kutsuu.
Olen nähnyt erään noin 10 v pojan, joka karkailee kaikilta, myös ohjaajaltaan. Kiipeilee sinne, minne voi kiivetä. Puhuu jotain käsittämätöntä. Olen miettinyt, onko hän laitoksessa. On varmasti liikaa vanhemmille.
Vierailija kirjoitti:
Lasta ei saa ikinä koskaan milloinkaan laittaa laitokseen. Ei vaikka tilanne on siinä pisteessä että yhden lapsen laitokseen menon sijaan kohta joudutaan sijoittamaan niin se erityinen kuin muutkin lapset kun vanhemmat ovat siinä pisteessä että lataamo kutsuu.
Sellainen passiivis-aggressiivinen ulostulo tällä kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Laitoksia ei enää ole, etenkään lapsille kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kyllä sen lapsen laitokseen saa. Ensin lasu, kiirellinen sijoitus. Siitä se lähtee. Ei ole pakko itse hoitaa. Ihme vinkujia olette
Haastavasti käyttäytyvälle (mm. karkaileminen, tarvitsee 24/7 ohjaajan, ulkoiluun kaksi, aggressiivisuus mikäli ohjaus herpaantuu yhtään tai lapsi ajetaan haastavaan tilanteeseen) autistiselle lapselle ei tahdo löytyä laitospaikkaa, etenkään kohtuullisen matkan päästä kotoa. Aikuisellekin lähes koko ajan ohjausta tarvitsevalle autistiselle on erittäin vaikea löytää palveluasumispaikka.
"Laitokset" on ajettu alas, ja varsinkin alaikäisille haastavasti käyttäytyville keva/aut kirjon lapsille ei ole tarjolla perhehoitopaikkoja. Kukaan perhehoitaja ei voi päivystää yölläkin tällaisen karkailevan ym. yllätyksiä aiheuttavan lapsen vierellä.
Oma autistinen (nyt jo aikuinen) lapseni oli tällainen. Lastensuojelun kautta yritimme etsiä hänelle avohuollollisesti sijoituspaikkaa, edes omaishoitajan vapaiden ajaksi, mutta jo esim. ammatilliseen perhekotiin tutustumiskäynnillä, ilmoittivat lapsen nähtyään, etteivät voi häntä ottaa.
Lähimmät kunnan vammaispalvelun kautta löytyneet laitoshoitopaikat olivat noin 60km päässä. Kun hänen kanssaan ei siellä(kään) pärjätty, lapsi oli 2 paikassa, joista toinen 250km päässä, ja toinen 350km päässä. Lapsi taantui noissa paikoissa, esim. alkoi käyttää vaippoja, vaikka ei ollut niitä taaperoiän jälk koskaan muulloin tarvinnut.
Miltä luulet autottomasta köyhästä yh omaishoitaja äidistä tuntuvan, kun yhteiskunta ei voi/ halua auttaa, ja ainoa tuki on laittaa lapsi toiselle puolelle maata, taantumaan vaipoissa huutavaksi eläimeksi, joka itkee ja kirkuu pahaa oloaan?
Hain lapseni pois sieltä parin kk jälk, ja kasvatin hänestä 16 vuotta vain hänelle eläen ja 24/7 ohjaten, valtaosin myös yöt valvoen upean hyväkäytöksisen nuoren aikuisen, joka asuu ja pärjää nyt hienosti palveluasunnossa.
Kuten moni täällä kirjoittikin, autistiseen ei tehoa samat keinot kuin neurotyypilliseen lapseen, ja esim. rauhoittavat lääkkeet (kaikki kemikaalit on kokeiltu) lisäävät ahdistusta ja levottomuutta.
Mikään muu ei auta kuin 24/7 ohjaus, kaikkien yllättävien tekijöiden eliminointi (esim. ovikello ja puhelin pois päältä) ja vanhempien loputtomasti venyvä pinna.
Vähintään 1 ohjaajan tauotta - yötäpäivää - tarvitsevan haastavasti käyttäytyvän alaikäisen "laitos" paikka maksaa kunnalle 500-700e/ vrk. Siis PÄIVÄSSÄ! Turha luulla, että kunta haluaa tällaista rahoittaa, kun lapsen omaishoitaja saa ruon saman summan (netto) kuukaudessa, kun lapsi on koulussa ja iltapäiväkerhossa.
Vielä ei taida olla lakia, jossa vanhempi määrättäisiin omaishoitajaksi.
Ei ole, mutta monet kunnat painostavat vanhemmat siihen, koska alaikäiselle ei näissä kunnissa myönnetä palveluasumista (eli hoitajaa) kotiin (tästä on taisteltu, ja taistellaan parhaillaankin HAO:ssa ja KO:ssa). Ainoa tapa saada edes yksi vkl/kk vapaata on allekirjoittaa omaishoitajasopimus. Kun sen olet mennyt tekemään, et siitä irti pääse, koska se on ainoa mahdollisuus saada edes hetki vapaata, omaa aikaa.
Kunnat kohtelevat eriarvoisesti omaishoitajia ja erityislasten vanhempia.
Omassa asuinkunnassani iltapäivähoito loppuu klo 16. Mikäli työpaikkasi ei ole sellainen, että olet kotona klo 16, työssäkäynti on yksinhuoltajalle mahdotonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasta ei saa ikinä koskaan milloinkaan laittaa laitokseen. Ei vaikka tilanne on siinä pisteessä että yhden lapsen laitokseen menon sijaan kohta joudutaan sijoittamaan niin se erityinen kuin muutkin lapset kun vanhemmat ovat siinä pisteessä että lataamo kutsuu.
Sellainen passiivis-aggressiivinen ulostulo tällä kertaa.
Eikö ookin?
Rahaakin säästyy aivan valtavasti tällä tyylillä kun ei anneta tukipalveluita hyvän sään aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitoksia ei enää ole, etenkään lapsille kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kyllä sen lapsen laitokseen saa. Ensin lasu, kiirellinen sijoitus. Siitä se lähtee. Ei ole pakko itse hoitaa. Ihme vinkujia olette
Haastavasti käyttäytyvälle (mm. karkaileminen, tarvitsee 24/7 ohjaajan, ulkoiluun kaksi, aggressiivisuus mikäli ohjaus herpaantuu yhtään tai lapsi ajetaan haastavaan tilanteeseen) autistiselle lapselle ei tahdo löytyä laitospaikkaa, etenkään kohtuullisen matkan päästä kotoa. Aikuisellekin lähes koko ajan ohjausta tarvitsevalle autistiselle on erittäin vaikea löytää palveluasumispaikka.
"Laitokset" on ajettu alas, ja varsinkin alaikäisille haastavasti käyttäytyville keva/aut kirjon lapsille ei ole tarjolla perhehoitopaikkoja. Kukaan perhehoitaja ei voi päivystää yölläkin tällaisen karkailevan ym. yllätyksiä aiheuttavan lapsen vierellä.
Oma autistinen (nyt jo aikuinen) lapseni oli tällainen. Lastensuojelun kautta yritimme etsiä hänelle avohuollollisesti sijoituspaikkaa, edes omaishoitajan vapaiden ajaksi, mutta jo esim. ammatilliseen perhekotiin tutustumiskäynnillä, ilmoittivat lapsen nähtyään, etteivät voi häntä ottaa.
Lähimmät kunnan vammaispalvelun kautta löytyneet laitoshoitopaikat olivat noin 60km päässä. Kun hänen kanssaan ei siellä(kään) pärjätty, lapsi oli 2 paikassa, joista toinen 250km päässä, ja toinen 350km päässä. Lapsi taantui noissa paikoissa, esim. alkoi käyttää vaippoja, vaikka ei ollut niitä taaperoiän jälk koskaan muulloin tarvinnut.
Miltä luulet autottomasta köyhästä yh omaishoitaja äidistä tuntuvan, kun yhteiskunta ei voi/ halua auttaa, ja ainoa tuki on laittaa lapsi toiselle puolelle maata, taantumaan vaipoissa huutavaksi eläimeksi, joka itkee ja kirkuu pahaa oloaan?
Hain lapseni pois sieltä parin kk jälk, ja kasvatin hänestä 16 vuotta vain hänelle eläen ja 24/7 ohjaten, valtaosin myös yöt valvoen upean hyväkäytöksisen nuoren aikuisen, joka asuu ja pärjää nyt hienosti palveluasunnossa.
Kuten moni täällä kirjoittikin, autistiseen ei tehoa samat keinot kuin neurotyypilliseen lapseen, ja esim. rauhoittavat lääkkeet (kaikki kemikaalit on kokeiltu) lisäävät ahdistusta ja levottomuutta.
Mikään muu ei auta kuin 24/7 ohjaus, kaikkien yllättävien tekijöiden eliminointi (esim. ovikello ja puhelin pois päältä) ja vanhempien loputtomasti venyvä pinna.
Vähintään 1 ohjaajan tauotta - yötäpäivää - tarvitsevan haastavasti käyttäytyvän alaikäisen "laitos" paikka maksaa kunnalle 500-700e/ vrk. Siis PÄIVÄSSÄ! Turha luulla, että kunta haluaa tällaista rahoittaa, kun lapsen omaishoitaja saa ruon saman summan (netto) kuukaudessa, kun lapsi on koulussa ja iltapäiväkerhossa.
Vielä ei taida olla lakia, jossa vanhempi määrättäisiin omaishoitajaksi.
Ei ole, mutta monet kunnat painostavat vanhemmat siihen, koska alaikäiselle ei näissä kunnissa myönnetä palveluasumista (eli hoitajaa) kotiin (tästä on taisteltu, ja taistellaan parhaillaankin HAO:ssa ja KO:ssa). Ainoa tapa saada edes yksi vkl/kk vapaata on allekirjoittaa omaishoitajasopimus. Kun sen olet mennyt tekemään, et siitä irti pääse, koska se on ainoa mahdollisuus saada edes hetki vapaata, omaa aikaa.
Kunnat kohtelevat eriarvoisesti omaishoitajia ja erityislasten vanhempia.
Omassa asuinkunnassani iltapäivähoito loppuu klo 16. Mikäli työpaikkasi ei ole sellainen, että olet kotona klo 16, työssäkäynti on yksinhuoltajalle mahdotonta.
Entä jos ei suostu, jos vaikka työ on semmoinen ettei pysty tai on jo valmiiksi taloudellisessa ahdingossa? Eihän kunta pakottaakaan voi ja kun lapsi on vaikka yli 12v, ei työnantajatkaan jousta. Jätetäänkö lapsi silloin heitteille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitoksia ei enää ole, etenkään lapsille kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kyllä sen lapsen laitokseen saa. Ensin lasu, kiirellinen sijoitus. Siitä se lähtee. Ei ole pakko itse hoitaa. Ihme vinkujia olette
Haastavasti käyttäytyvälle (mm. karkaileminen, tarvitsee 24/7 ohjaajan, ulkoiluun kaksi, aggressiivisuus mikäli ohjaus herpaantuu yhtään tai lapsi ajetaan haastavaan tilanteeseen) autistiselle lapselle ei tahdo löytyä laitospaikkaa, etenkään kohtuullisen matkan päästä kotoa. Aikuisellekin lähes koko ajan ohjausta tarvitsevalle autistiselle on erittäin vaikea löytää palveluasumispaikka.
"Laitokset" on ajettu alas, ja varsinkin alaikäisille haastavasti käyttäytyville keva/aut kirjon lapsille ei ole tarjolla perhehoitopaikkoja. Kukaan perhehoitaja ei voi päivystää yölläkin tällaisen karkailevan ym. yllätyksiä aiheuttavan lapsen vierellä.
Oma autistinen (nyt jo aikuinen) lapseni oli tällainen. Lastensuojelun kautta yritimme etsiä hänelle avohuollollisesti sijoituspaikkaa, edes omaishoitajan vapaiden ajaksi, mutta jo esim. ammatilliseen perhekotiin tutustumiskäynnillä, ilmoittivat lapsen nähtyään, etteivät voi häntä ottaa.
Lähimmät kunnan vammaispalvelun kautta löytyneet laitoshoitopaikat olivat noin 60km päässä. Kun hänen kanssaan ei siellä(kään) pärjätty, lapsi oli 2 paikassa, joista toinen 250km päässä, ja toinen 350km päässä. Lapsi taantui noissa paikoissa, esim. alkoi käyttää vaippoja, vaikka ei ollut niitä taaperoiän jälk koskaan muulloin tarvinnut.
Miltä luulet autottomasta köyhästä yh omaishoitaja äidistä tuntuvan, kun yhteiskunta ei voi/ halua auttaa, ja ainoa tuki on laittaa lapsi toiselle puolelle maata, taantumaan vaipoissa huutavaksi eläimeksi, joka itkee ja kirkuu pahaa oloaan?
Hain lapseni pois sieltä parin kk jälk, ja kasvatin hänestä 16 vuotta vain hänelle eläen ja 24/7 ohjaten, valtaosin myös yöt valvoen upean hyväkäytöksisen nuoren aikuisen, joka asuu ja pärjää nyt hienosti palveluasunnossa.
Kuten moni täällä kirjoittikin, autistiseen ei tehoa samat keinot kuin neurotyypilliseen lapseen, ja esim. rauhoittavat lääkkeet (kaikki kemikaalit on kokeiltu) lisäävät ahdistusta ja levottomuutta.
Mikään muu ei auta kuin 24/7 ohjaus, kaikkien yllättävien tekijöiden eliminointi (esim. ovikello ja puhelin pois päältä) ja vanhempien loputtomasti venyvä pinna.
Vähintään 1 ohjaajan tauotta - yötäpäivää - tarvitsevan haastavasti käyttäytyvän alaikäisen "laitos" paikka maksaa kunnalle 500-700e/ vrk. Siis PÄIVÄSSÄ! Turha luulla, että kunta haluaa tällaista rahoittaa, kun lapsen omaishoitaja saa ruon saman summan (netto) kuukaudessa, kun lapsi on koulussa ja iltapäiväkerhossa.
Vielä ei taida olla lakia, jossa vanhempi määrättäisiin omaishoitajaksi.
Ei ole, mutta monet kunnat painostavat vanhemmat siihen, koska alaikäiselle ei näissä kunnissa myönnetä palveluasumista (eli hoitajaa) kotiin (tästä on taisteltu, ja taistellaan parhaillaankin HAO:ssa ja KO:ssa). Ainoa tapa saada edes yksi vkl/kk vapaata on allekirjoittaa omaishoitajasopimus. Kun sen olet mennyt tekemään, et siitä irti pääse, koska se on ainoa mahdollisuus saada edes hetki vapaata, omaa aikaa.
Kunnat kohtelevat eriarvoisesti omaishoitajia ja erityislasten vanhempia.
Omassa asuinkunnassani iltapäivähoito loppuu klo 16. Mikäli työpaikkasi ei ole sellainen, että olet kotona klo 16, työssäkäynti on yksinhuoltajalle mahdotonta.
Entä jos ei suostu, jos vaikka työ on semmoinen ettei pysty tai on jo valmiiksi taloudellisessa ahdingossa? Eihän kunta pakottaakaan voi ja kun lapsi on vaikka yli 12v, ei työnantajatkaan jousta. Jätetäänkö lapsi silloin heitteille?
Jätetään. 12 vuotias pärjää jo yksin. Ja jos ei tutkimuksiin pääse niin ei tule diagnoosejakaan. Ai miten kätevää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitoksia ei enää ole, etenkään lapsille kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kyllä sen lapsen laitokseen saa. Ensin lasu, kiirellinen sijoitus. Siitä se lähtee. Ei ole pakko itse hoitaa. Ihme vinkujia olette
Haastavasti käyttäytyvälle (mm. karkaileminen, tarvitsee 24/7 ohjaajan, ulkoiluun kaksi, aggressiivisuus mikäli ohjaus herpaantuu yhtään tai lapsi ajetaan haastavaan tilanteeseen) autistiselle lapselle ei tahdo löytyä laitospaikkaa, etenkään kohtuullisen matkan päästä kotoa. Aikuisellekin lähes koko ajan ohjausta tarvitsevalle autistiselle on erittäin vaikea löytää palveluasumispaikka.
"Laitokset" on ajettu alas, ja varsinkin alaikäisille haastavasti käyttäytyville keva/aut kirjon lapsille ei ole tarjolla perhehoitopaikkoja. Kukaan perhehoitaja ei voi päivystää yölläkin tällaisen karkailevan ym. yllätyksiä aiheuttavan lapsen vierellä.
Oma autistinen (nyt jo aikuinen) lapseni oli tällainen. Lastensuojelun kautta yritimme etsiä hänelle avohuollollisesti sijoituspaikkaa, edes omaishoitajan vapaiden ajaksi, mutta jo esim. ammatilliseen perhekotiin tutustumiskäynnillä, ilmoittivat lapsen nähtyään, etteivät voi häntä ottaa.
Lähimmät kunnan vammaispalvelun kautta löytyneet laitoshoitopaikat olivat noin 60km päässä. Kun hänen kanssaan ei siellä(kään) pärjätty, lapsi oli 2 paikassa, joista toinen 250km päässä, ja toinen 350km päässä. Lapsi taantui noissa paikoissa, esim. alkoi käyttää vaippoja, vaikka ei ollut niitä taaperoiän jälk koskaan muulloin tarvinnut.
Miltä luulet autottomasta köyhästä yh omaishoitaja äidistä tuntuvan, kun yhteiskunta ei voi/ halua auttaa, ja ainoa tuki on laittaa lapsi toiselle puolelle maata, taantumaan vaipoissa huutavaksi eläimeksi, joka itkee ja kirkuu pahaa oloaan?
Hain lapseni pois sieltä parin kk jälk, ja kasvatin hänestä 16 vuotta vain hänelle eläen ja 24/7 ohjaten, valtaosin myös yöt valvoen upean hyväkäytöksisen nuoren aikuisen, joka asuu ja pärjää nyt hienosti palveluasunnossa.
Kuten moni täällä kirjoittikin, autistiseen ei tehoa samat keinot kuin neurotyypilliseen lapseen, ja esim. rauhoittavat lääkkeet (kaikki kemikaalit on kokeiltu) lisäävät ahdistusta ja levottomuutta.
Mikään muu ei auta kuin 24/7 ohjaus, kaikkien yllättävien tekijöiden eliminointi (esim. ovikello ja puhelin pois päältä) ja vanhempien loputtomasti venyvä pinna.
Vähintään 1 ohjaajan tauotta - yötäpäivää - tarvitsevan haastavasti käyttäytyvän alaikäisen "laitos" paikka maksaa kunnalle 500-700e/ vrk. Siis PÄIVÄSSÄ! Turha luulla, että kunta haluaa tällaista rahoittaa, kun lapsen omaishoitaja saa ruon saman summan (netto) kuukaudessa, kun lapsi on koulussa ja iltapäiväkerhossa.
Vielä ei taida olla lakia, jossa vanhempi määrättäisiin omaishoitajaksi.
Ei ole, mutta monet kunnat painostavat vanhemmat siihen, koska alaikäiselle ei näissä kunnissa myönnetä palveluasumista (eli hoitajaa) kotiin (tästä on taisteltu, ja taistellaan parhaillaankin HAO:ssa ja KO:ssa). Ainoa tapa saada edes yksi vkl/kk vapaata on allekirjoittaa omaishoitajasopimus. Kun sen olet mennyt tekemään, et siitä irti pääse, koska se on ainoa mahdollisuus saada edes hetki vapaata, omaa aikaa.
Kunnat kohtelevat eriarvoisesti omaishoitajia ja erityislasten vanhempia.
Omassa asuinkunnassani iltapäivähoito loppuu klo 16. Mikäli työpaikkasi ei ole sellainen, että olet kotona klo 16, työssäkäynti on yksinhuoltajalle mahdotonta.
Entä jos ei suostu, jos vaikka työ on semmoinen ettei pysty tai on jo valmiiksi taloudellisessa ahdingossa? Eihän kunta pakottaakaan voi ja kun lapsi on vaikka yli 12v, ei työnantajatkaan jousta. Jätetäänkö lapsi silloin heitteille?
Kyllä jätetään siinä mielessä, että kun lopulta saat tapeltua jonkun hoitajan kotiin, ne ei pärjää "laitoskuntoisen" lapsen kanssa, eikä äidin työsopparia jatketa, kun se lähtee monta krt viikossa kesken töistä, kun hoitaja soittaa, että lapsi on (taas) karannut.
Terveisin äiti, jonka autistista lasta on etsitty useita kertoja poliisivoimien kera pitkin pitäjiä, kun hän karkaili hoitjilta. Jopa kahdelta hoitajalta pääsi karkuun kunnan järjestämästä hoitopaikasta..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitoksia ei enää ole, etenkään lapsille kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kyllä sen lapsen laitokseen saa. Ensin lasu, kiirellinen sijoitus. Siitä se lähtee. Ei ole pakko itse hoitaa. Ihme vinkujia olette
Haastavasti käyttäytyvälle (mm. karkaileminen, tarvitsee 24/7 ohjaajan, ulkoiluun kaksi, aggressiivisuus mikäli ohjaus herpaantuu yhtään tai lapsi ajetaan haastavaan tilanteeseen) autistiselle lapselle ei tahdo löytyä laitospaikkaa, etenkään kohtuullisen matkan päästä kotoa. Aikuisellekin lähes koko ajan ohjausta tarvitsevalle autistiselle on erittäin vaikea löytää palveluasumispaikka.
"Laitokset" on ajettu alas, ja varsinkin alaikäisille haastavasti käyttäytyville keva/aut kirjon lapsille ei ole tarjolla perhehoitopaikkoja. Kukaan perhehoitaja ei voi päivystää yölläkin tällaisen karkailevan ym. yllätyksiä aiheuttavan lapsen vierellä.
Oma autistinen (nyt jo aikuinen) lapseni oli tällainen. Lastensuojelun kautta yritimme etsiä hänelle avohuollollisesti sijoituspaikkaa, edes omaishoitajan vapaiden ajaksi, mutta jo esim. ammatilliseen perhekotiin tutustumiskäynnillä, ilmoittivat lapsen nähtyään, etteivät voi häntä ottaa.
Lähimmät kunnan vammaispalvelun kautta löytyneet laitoshoitopaikat olivat noin 60km päässä. Kun hänen kanssaan ei siellä(kään) pärjätty, lapsi oli 2 paikassa, joista toinen 250km päässä, ja toinen 350km päässä. Lapsi taantui noissa paikoissa, esim. alkoi käyttää vaippoja, vaikka ei ollut niitä taaperoiän jälk koskaan muulloin tarvinnut.
Miltä luulet autottomasta köyhästä yh omaishoitaja äidistä tuntuvan, kun yhteiskunta ei voi/ halua auttaa, ja ainoa tuki on laittaa lapsi toiselle puolelle maata, taantumaan vaipoissa huutavaksi eläimeksi, joka itkee ja kirkuu pahaa oloaan?
Hain lapseni pois sieltä parin kk jälk, ja kasvatin hänestä 16 vuotta vain hänelle eläen ja 24/7 ohjaten, valtaosin myös yöt valvoen upean hyväkäytöksisen nuoren aikuisen, joka asuu ja pärjää nyt hienosti palveluasunnossa.
Kuten moni täällä kirjoittikin, autistiseen ei tehoa samat keinot kuin neurotyypilliseen lapseen, ja esim. rauhoittavat lääkkeet (kaikki kemikaalit on kokeiltu) lisäävät ahdistusta ja levottomuutta.
Mikään muu ei auta kuin 24/7 ohjaus, kaikkien yllättävien tekijöiden eliminointi (esim. ovikello ja puhelin pois päältä) ja vanhempien loputtomasti venyvä pinna.
Vähintään 1 ohjaajan tauotta - yötäpäivää - tarvitsevan haastavasti käyttäytyvän alaikäisen "laitos" paikka maksaa kunnalle 500-700e/ vrk. Siis PÄIVÄSSÄ! Turha luulla, että kunta haluaa tällaista rahoittaa, kun lapsen omaishoitaja saa ruon saman summan (netto) kuukaudessa, kun lapsi on koulussa ja iltapäiväkerhossa.
Vielä ei taida olla lakia, jossa vanhempi määrättäisiin omaishoitajaksi.
Ei ole, mutta monet kunnat painostavat vanhemmat siihen, koska alaikäiselle ei näissä kunnissa myönnetä palveluasumista (eli hoitajaa) kotiin (tästä on taisteltu, ja taistellaan parhaillaankin HAO:ssa ja KO:ssa). Ainoa tapa saada edes yksi vkl/kk vapaata on allekirjoittaa omaishoitajasopimus. Kun sen olet mennyt tekemään, et siitä irti pääse, koska se on ainoa mahdollisuus saada edes hetki vapaata, omaa aikaa.
Kunnat kohtelevat eriarvoisesti omaishoitajia ja erityislasten vanhempia.
Omassa asuinkunnassani iltapäivähoito loppuu klo 16. Mikäli työpaikkasi ei ole sellainen, että olet kotona klo 16, työssäkäynti on yksinhuoltajalle mahdotonta.
Entä jos ei suostu, jos vaikka työ on semmoinen ettei pysty tai on jo valmiiksi taloudellisessa ahdingossa? Eihän kunta pakottaakaan voi ja kun lapsi on vaikka yli 12v, ei työnantajatkaan jousta. Jätetäänkö lapsi silloin heitteille?
Kyllä jätetään siinä mielessä, että kun lopulta saat tapeltua jonkun hoitajan kotiin, ne ei pärjää "laitoskuntoisen" lapsen kanssa, eikä äidin työsopparia jatketa, kun se lähtee monta krt viikossa kesken töistä, kun hoitaja soittaa, että lapsi on (taas) karannut.
Terveisin äiti, jonka autistista lasta on etsitty useita kertoja poliisivoimien kera pitkin pitäjiä, kun hän karkaili hoitjilta. Jopa kahdelta hoitajalta pääsi karkuun kunnan järjestämästä hoitopaikasta..
Mitä sitten, jos oli yli 12? Oli varmaan lähtenyt kaverilleen tai kauppaan. Who knows, who cares. Minä en pysty vastaamaan työpäivän aikana puhelimeeni, saa soitella. Esimieskään ei ehdi välttämättä päivystää puheluita.
Mitenhän ennen on pärjätty? Tuliko näistä erityislapsista sitten isona niitä ns kylähulluja?
Mua ainakin alkaa v i t u t t a a heti kun joku aloittaa: ”kyllä on vanhemmuus hukassa..”
-" Älä näytä mitään lastenohjelmaa läppäriltä vaan lue iltasatu". Todella loukkaavaa, kun jokaiselle lapselle olen lukenut iltasasdun niin kauan kuin ovat halunneet kuulla.
- "Älä syötä niille karkkia." Meillä on kylläkin karkkipäivä, emme popsi joka päivä herkkuja
- "Kokeile gluteenitonta ruokavaliota". Jaa-a, kumma kun tuo keliakiaa potevan esikoisen adhd ei sillä ei lähtenyt.
Meillä siis 11 v adhd, 8v kehitysviiveinen autisti ja 4v jolla adhd tutkimukset kesken.