Lue keskustelun säännöt.
Parhaat ”neuvot” joita erityislasten vanhemmat olette ulkopuolisilta saaneet?
17.03.2021 |
Minulla on syvästi autistinen lapsi, joka ei toimi kuten muut samanikäiset, ja hänen ohjaaminen on usein haastavaa, sillä hän jumittuu helposti eikä ole normaalein keinoin motivoitavissa. Parhaat ”neuvot ovat tulleet niin ventovierailta, kuin alan ammattilaisiltakin. Tässä muutama:
- ”oletteko kokeilleet viljatonta ruokavaliota?”
Siis anterksi mitä?! Autismiinko?
-”ota siltä kaikki laitteet pois, tarvittaessa huoneen ovi, jos kerran jumittuu sinne”
Ok. Mites pitkään tätä pidän yllä? Nyt on puoli vuotta oltu ilman ovea ja laitteita, tuloksetta
-”Kalaoljy!” ”Sillä lähtee kaikki aadeehooheetkin ja muut muotidiagnoosit”
Niinkö, kas kun ei lääkäri ole vielä keksinyt tuota!
-”Laita se laitokseen, jos ei kotona osaa toimia normaalisti”
Huutonaurua! No minäpä ”laitan”, soitanko heti jonkun hakemaan pois?
Kertokaa lisää hyviä neuvoja, joita olette matkan varrella saaneet
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella autistilla tulisi olla oma lakimies, joka huolehtisi että tukitoimet toteutuvat.
Minusta tämä ei ole ollenkaan huono neuvo, päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kyllä sen lapsen laitokseen saa. Ensin lasu, kiirellinen sijoitus. Siitä se lähtee. Ei ole pakko itse hoitaa. Ihme vinkujia olette
Noinhan hommat teidän kommareiden mielestä hoidetaan. Kaikki vaan valtion vastuulle mitään vastuuta ei itse tarvitse ottaa.
Entä kun lapsi täyttää 18? Äiti on hyysännyt helmoissaan ja ” kantanut vastuuta”. Mites sitten? Potku autistin perseelle ja tervemenoa elämään ilman tukitoimia, niinkö?
Niinkö sun äiti on tehnyt?
Potkaisi pihalle heti kun täytit 18 v, ihan niinkuin laitoksissa asuville nuorille tehdään.Oikeasti semmoinen kuulostaa tosi absurdilta. Vanhemmat vaan potkaisisivat pihalle vaikka teinillä olisi ylioppilaskirjoitukset kesken. "Nyt pitää mennä, olet jo 18 v etkä voi enää asua kotona".
En tiedä tuliko sinulle yllätyksenä, että kun ihminen täyttää 18, ei hänen asioitaan oikein voi äiti enää hoitaa. Siinä se peräkammarin poika sitten pelaa, ottaa pikavippejä ja odottaa huonepalvelua nopeasti käväisemään viemään astiat huoneesta ja vaihtamassa lakanat kun autistikin joutuu käväisemään vessassa. Siinä on puoli minuuttia aikaa, autiski kun ei käsiään pese, ellei taito ole automatisoitunut. Ja tätä jatketaan kuinka pitkään? Kirjoituksista tai armeijasta ei ole vaaraa matalan toimintakyvyn autistin kohdalla, mutta jos sanotaan vaikka tuonne kolmekymppiseksi? Olisiko se hyvä aika vanhemmalle irtisanoutua velvoitteistaan lapsen hoitajana?
Mites toimeentulo? Autisti saa varmaan jotain työttömyyspäivärahaa, mutta voi olla että siitäkin leikataan kun ei työkokeiluaamut onnistu. Pitäisikö vanhemman jäädä pois työelämästä ja milloin taas voisi olla mahdollista palata töihin? Asuntolainan lyhennykset painavat ikävästi päälle.
Kyllä niitä voi hoitaa ja ennakoinnilla voi ottaa selvää tulo-, tuki- ja kuntoutusmahdollisuuksista, suunnitella yhdessä elämää. Eihän se niin voi mennä, että lapsi huolehditaan 18 v. ja sitten se on moro, ota selvää miten pärjäät, etenkin jos haasteet ovat tiedossa. Kun vanhemmuuteen ryhtyy, on se elämän mittainen sitoumus. Nuoret aikuisetkin tarvitsevat monesti tukea ja ohjeita, oli autismia tai ei. Käsittämätöntä, että lapsi huolletaan lain määräämään ajan, ja sitten onkin omien asioiden aika. Olette itse tehneet päätöksen hankkia lapsia. Sairaus voi kohdata ketä vain. Olkaa kiinnostuneita. Kaikissa on jotain hyvää mahdollisten ongelmienkin lisäksi. Miten oma lapsi on vain kuorma ja välttämätön paha? Autismi tai muut häiriöt eivät ole lapsenne vika. Ei teidän. Mutta se on yhteinen haaste.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella autistilla tulisi olla oma lakimies, joka huolehtisi että tukitoimet toteutuvat.
Tällainen palveluhan on jo olemassa. Tämän hoitaa oma sosiaalityöntekijä, suunnittelee palvelut ja varmistaa etuudet. Erityisen tuen tarpeen perusteella on oikeutettu omaan työntekijään ja voi toteutua joko sosiaalitoimen (aikuissosiaalityö) tai vammaispalvelujen kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kyllä sen lapsen laitokseen saa. Ensin lasu, kiirellinen sijoitus. Siitä se lähtee. Ei ole pakko itse hoitaa. Ihme vinkujia olette
Noinhan hommat teidän kommareiden mielestä hoidetaan. Kaikki vaan valtion vastuulle mitään vastuuta ei itse tarvitse ottaa.
Entä kun lapsi täyttää 18? Äiti on hyysännyt helmoissaan ja ” kantanut vastuuta”. Mites sitten? Potku autistin perseelle ja tervemenoa elämään ilman tukitoimia, niinkö?
Niinkö sun äiti on tehnyt?
Potkaisi pihalle heti kun täytit 18 v, ihan niinkuin laitoksissa asuville nuorille tehdään.Oikeasti semmoinen kuulostaa tosi absurdilta. Vanhemmat vaan potkaisisivat pihalle vaikka teinillä olisi ylioppilaskirjoitukset kesken. "Nyt pitää mennä, olet jo 18 v etkä voi enää asua kotona".
En tiedä tuliko sinulle yllätyksenä, että kun ihminen täyttää 18, ei hänen asioitaan oikein voi äiti enää hoitaa. Siinä se peräkammarin poika sitten pelaa, ottaa pikavippejä ja odottaa huonepalvelua nopeasti käväisemään viemään astiat huoneesta ja vaihtamassa lakanat kun autistikin joutuu käväisemään vessassa. Siinä on puoli minuuttia aikaa, autiski kun ei käsiään pese, ellei taito ole automatisoitunut. Ja tätä jatketaan kuinka pitkään? Kirjoituksista tai armeijasta ei ole vaaraa matalan toimintakyvyn autistin kohdalla, mutta jos sanotaan vaikka tuonne kolmekymppiseksi? Olisiko se hyvä aika vanhemmalle irtisanoutua velvoitteistaan lapsen hoitajana?
Mites toimeentulo? Autisti saa varmaan jotain työttömyyspäivärahaa, mutta voi olla että siitäkin leikataan kun ei työkokeiluaamut onnistu. Pitäisikö vanhemman jäädä pois työelämästä ja milloin taas voisi olla mahdollista palata töihin? Asuntolainan lyhennykset painavat ikävästi päälle.Kyllä niitä voi hoitaa ja ennakoinnilla voi ottaa selvää tulo-, tuki- ja kuntoutusmahdollisuuksista, suunnitella yhdessä elämää. Eihän se niin voi mennä, että lapsi huolehditaan 18 v. ja sitten se on moro, ota selvää miten pärjäät, etenkin jos haasteet ovat tiedossa. Kun vanhemmuuteen ryhtyy, on se elämän mittainen sitoumus. Nuoret aikuisetkin tarvitsevat monesti tukea ja ohjeita, oli autismia tai ei. Käsittämätöntä, että lapsi huolletaan lain määräämään ajan, ja sitten onkin omien asioiden aika. Olette itse tehneet päätöksen hankkia lapsia. Sairaus voi kohdata ketä vain. Olkaa kiinnostuneita. Kaikissa on jotain hyvää mahdollisten ongelmienkin lisäksi. Miten oma lapsi on vain kuorma ja välttämätön paha? Autismi tai muut häiriöt eivät ole lapsenne vika. Ei teidän. Mutta se on yhteinen haaste.
Tietysti. Ja erityislasten vanhemmat ne ovatkin varmasti sieltä itsekkäimmästä päästä. Se on katsos vaan juuri niin että yhteiskunta käyttää oikein mielellään hyväkseen tätä vanhemman syyllistämistä ja pitää omaishoitoa itsestäänselvänä, että ei tarvitsisi järjestää niitä tukimuotoja vaikeasti vammaisille, joille tuki ilmanmuuta kuuluu. Entä kun äitimuori itse sairastuu/kuolee/vanhenee? Mikä sinusta on sopiva hetki jättäytyä pois aikuisen ihmisen asioiden laillisesta vastaamisesta, jos ei silloin kun lapsi tulee täysi-ikäiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella autistilla tulisi olla oma lakimies, joka huolehtisi että tukitoimet toteutuvat.
Tällainen palveluhan on jo olemassa. Tämän hoitaa oma sosiaalityöntekijä, suunnittelee palvelut ja varmistaa etuudet. Erityisen tuen tarpeen perusteella on oikeutettu omaan työntekijään ja voi toteutua joko sosiaalitoimen (aikuissosiaalityö) tai vammaispalvelujen kautta.
Ja tämä ei kunnissa toteudu, ellei ole kehitysvammaa. Asiasta on tehty useita kanteluita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kyllä sen lapsen laitokseen saa. Ensin lasu, kiirellinen sijoitus. Siitä se lähtee. Ei ole pakko itse hoitaa. Ihme vinkujia olette
Noinhan hommat teidän kommareiden mielestä hoidetaan. Kaikki vaan valtion vastuulle mitään vastuuta ei itse tarvitse ottaa.
Entä kun lapsi täyttää 18? Äiti on hyysännyt helmoissaan ja ” kantanut vastuuta”. Mites sitten? Potku autistin perseelle ja tervemenoa elämään ilman tukitoimia, niinkö?
Niinkö sun äiti on tehnyt?
Potkaisi pihalle heti kun täytit 18 v, ihan niinkuin laitoksissa asuville nuorille tehdään.Oikeasti semmoinen kuulostaa tosi absurdilta. Vanhemmat vaan potkaisisivat pihalle vaikka teinillä olisi ylioppilaskirjoitukset kesken. "Nyt pitää mennä, olet jo 18 v etkä voi enää asua kotona".
En tiedä tuliko sinulle yllätyksenä, että kun ihminen täyttää 18, ei hänen asioitaan oikein voi äiti enää hoitaa. Siinä se peräkammarin poika sitten pelaa, ottaa pikavippejä ja odottaa huonepalvelua nopeasti käväisemään viemään astiat huoneesta ja vaihtamassa lakanat kun autistikin joutuu käväisemään vessassa. Siinä on puoli minuuttia aikaa, autiski kun ei käsiään pese, ellei taito ole automatisoitunut. Ja tätä jatketaan kuinka pitkään? Kirjoituksista tai armeijasta ei ole vaaraa matalan toimintakyvyn autistin kohdalla, mutta jos sanotaan vaikka tuonne kolmekymppiseksi? Olisiko se hyvä aika vanhemmalle irtisanoutua velvoitteistaan lapsen hoitajana?
Mites toimeentulo? Autisti saa varmaan jotain työttömyyspäivärahaa, mutta voi olla että siitäkin leikataan kun ei työkokeiluaamut onnistu. Pitäisikö vanhemman jäädä pois työelämästä ja milloin taas voisi olla mahdollista palata töihin? Asuntolainan lyhennykset painavat ikävästi päälle.Kyllä niitä voi hoitaa ja ennakoinnilla voi ottaa selvää tulo-, tuki- ja kuntoutusmahdollisuuksista, suunnitella yhdessä elämää. Eihän se niin voi mennä, että lapsi huolehditaan 18 v. ja sitten se on moro, ota selvää miten pärjäät, etenkin jos haasteet ovat tiedossa. Kun vanhemmuuteen ryhtyy, on se elämän mittainen sitoumus. Nuoret aikuisetkin tarvitsevat monesti tukea ja ohjeita, oli autismia tai ei. Käsittämätöntä, että lapsi huolletaan lain määräämään ajan, ja sitten onkin omien asioiden aika. Olette itse tehneet päätöksen hankkia lapsia. Sairaus voi kohdata ketä vain. Olkaa kiinnostuneita. Kaikissa on jotain hyvää mahdollisten ongelmienkin lisäksi. Miten oma lapsi on vain kuorma ja välttämätön paha? Autismi tai muut häiriöt eivät ole lapsenne vika. Ei teidän. Mutta se on yhteinen haaste.
Ja lässynlää
Mä en ole kauheasti saanut neuvoja, mutta sellainen vähättelykin ärsyttää. Itselläni on ADD-poika, ja joskus kun kuvailen arkitoimien hitautta ja toimimisen vaikeutta, saa kuulla näitä:
"No on meilläkin pukeminen vaikeaa".
"Kyllä meidänkin Otto haaveilee ruokapöydässä".
"Kuulostaa kyllä ihan samalta kun meilläkin, tuskin toi mitenkään poikkeavaa on".
Anteeksi vaan, mutta meidän toimintojen hitaus EI mene normaalin piikkiin. Ja kyllä, meidän aamut ja ruokailutilanteet ON vähän haastavampia kuin muilla. Ja tästä en ole ylpeä, enkä kaipaa sääliä, mutta vähättelykään ei auta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kyllä sen lapsen laitokseen saa. Ensin lasu, kiirellinen sijoitus. Siitä se lähtee. Ei ole pakko itse hoitaa. Ihme vinkujia olette
Noinhan hommat teidän kommareiden mielestä hoidetaan. Kaikki vaan valtion vastuulle mitään vastuuta ei itse tarvitse ottaa.
Entä kun lapsi täyttää 18? Äiti on hyysännyt helmoissaan ja ” kantanut vastuuta”. Mites sitten? Potku autistin perseelle ja tervemenoa elämään ilman tukitoimia, niinkö?
Niinkö sun äiti on tehnyt?
Potkaisi pihalle heti kun täytit 18 v, ihan niinkuin laitoksissa asuville nuorille tehdään.Oikeasti semmoinen kuulostaa tosi absurdilta. Vanhemmat vaan potkaisisivat pihalle vaikka teinillä olisi ylioppilaskirjoitukset kesken. "Nyt pitää mennä, olet jo 18 v etkä voi enää asua kotona".
En tiedä tuliko sinulle yllätyksenä, että kun ihminen täyttää 18, ei hänen asioitaan oikein voi äiti enää hoitaa. Siinä se peräkammarin poika sitten pelaa, ottaa pikavippejä ja odottaa huonepalvelua nopeasti käväisemään viemään astiat huoneesta ja vaihtamassa lakanat kun autistikin joutuu käväisemään vessassa. Siinä on puoli minuuttia aikaa, autiski kun ei käsiään pese, ellei taito ole automatisoitunut. Ja tätä jatketaan kuinka pitkään? Kirjoituksista tai armeijasta ei ole vaaraa matalan toimintakyvyn autistin kohdalla, mutta jos sanotaan vaikka tuonne kolmekymppiseksi? Olisiko se hyvä aika vanhemmalle irtisanoutua velvoitteistaan lapsen hoitajana?
Mites toimeentulo? Autisti saa varmaan jotain työttömyyspäivärahaa, mutta voi olla että siitäkin leikataan kun ei työkokeiluaamut onnistu. Pitäisikö vanhemman jäädä pois työelämästä ja milloin taas voisi olla mahdollista palata töihin? Asuntolainan lyhennykset painavat ikävästi päälle.Kyllä niitä voi hoitaa ja ennakoinnilla voi ottaa selvää tulo-, tuki- ja kuntoutusmahdollisuuksista, suunnitella yhdessä elämää. Eihän se niin voi mennä, että lapsi huolehditaan 18 v. ja sitten se on moro, ota selvää miten pärjäät, etenkin jos haasteet ovat tiedossa. Kun vanhemmuuteen ryhtyy, on se elämän mittainen sitoumus. Nuoret aikuisetkin tarvitsevat monesti tukea ja ohjeita, oli autismia tai ei. Käsittämätöntä, että lapsi huolletaan lain määräämään ajan, ja sitten onkin omien asioiden aika. Olette itse tehneet päätöksen hankkia lapsia. Sairaus voi kohdata ketä vain. Olkaa kiinnostuneita. Kaikissa on jotain hyvää mahdollisten ongelmienkin lisäksi. Miten oma lapsi on vain kuorma ja välttämätön paha? Autismi tai muut häiriöt eivät ole lapsenne vika. Ei teidän. Mutta se on yhteinen haaste.
Juridinen velvollisuus päättyy kun nuori täyttää 18, kylmä fakta. Sen jälkeen on yhteiskunnan vuoro huolehtia ihmisestä mikäli hän ei siihen itse kykene.
Ei mikään lässytys maailmassa muuta tätä tosiseikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon yllättävän vähän saanut neuvoja, tai siis "neuvoja" tässä kuluneen 16 vuoden aikana. Tai sitten en vaan muista 😅
Minulla 4 lasta joista kolmella diagnoosi enkä yllättyisi jos nyt 3-vuotiaani tulisi jonkun autismikirjon diagnoosin saamaan.Yksi nainen kyllä ohjeisti usein ja oli tulossa tekemään lukujärjestystäkin miten päivä saadaan sujumaan. Lapseton oli tämä nainen.
Sai myöhemmin itse lapsia ja vitsi kun oli mukava tilanne kaupassa kerran kun pitkästä aikaa nähtiin.
Minun erityislapseni kävelivät vieressäni kaupassa ja käyttäytyivät hyvin ja hänen kaksi lastaan huusi ja kirkui siinä. Oli pakko käydä kysymässä että tarvitseeko apua. Ei kuulemma tarvinnut kun kauppareissut aina sellaisia ja hän jo tottunut. Okei. Teki mieli sanoa että voi ei, ei meillä vaan tuollaista ikinä ole. Pitäisikö nyt ihan istua alas ja miettiä että miten kauppareissut saataisiin teillekin sujumaan.
Kostaminen helpottaa aina omaa oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kyllä sen lapsen laitokseen saa. Ensin lasu, kiirellinen sijoitus. Siitä se lähtee. Ei ole pakko itse hoitaa. Ihme vinkujia olette
Noinhan hommat teidän kommareiden mielestä hoidetaan. Kaikki vaan valtion vastuulle mitään vastuuta ei itse tarvitse ottaa.
Entä kun lapsi täyttää 18? Äiti on hyysännyt helmoissaan ja ” kantanut vastuuta”. Mites sitten? Potku autistin perseelle ja tervemenoa elämään ilman tukitoimia, niinkö?
Niinkö sun äiti on tehnyt?
Potkaisi pihalle heti kun täytit 18 v, ihan niinkuin laitoksissa asuville nuorille tehdään.Oikeasti semmoinen kuulostaa tosi absurdilta. Vanhemmat vaan potkaisisivat pihalle vaikka teinillä olisi ylioppilaskirjoitukset kesken. "Nyt pitää mennä, olet jo 18 v etkä voi enää asua kotona".
En tiedä tuliko sinulle yllätyksenä, että kun ihminen täyttää 18, ei hänen asioitaan oikein voi äiti enää hoitaa. Siinä se peräkammarin poika sitten pelaa, ottaa pikavippejä ja odottaa huonepalvelua nopeasti käväisemään viemään astiat huoneesta ja vaihtamassa lakanat kun autistikin joutuu käväisemään vessassa. Siinä on puoli minuuttia aikaa, autiski kun ei käsiään pese, ellei taito ole automatisoitunut. Ja tätä jatketaan kuinka pitkään? Kirjoituksista tai armeijasta ei ole vaaraa matalan toimintakyvyn autistin kohdalla, mutta jos sanotaan vaikka tuonne kolmekymppiseksi? Olisiko se hyvä aika vanhemmalle irtisanoutua velvoitteistaan lapsen hoitajana?
Mites toimeentulo? Autisti saa varmaan jotain työttömyyspäivärahaa, mutta voi olla että siitäkin leikataan kun ei työkokeiluaamut onnistu. Pitäisikö vanhemman jäädä pois työelämästä ja milloin taas voisi olla mahdollista palata töihin? Asuntolainan lyhennykset painavat ikävästi päälle.Kyllä niitä voi hoitaa ja ennakoinnilla voi ottaa selvää tulo-, tuki- ja kuntoutusmahdollisuuksista, suunnitella yhdessä elämää. Eihän se niin voi mennä, että lapsi huolehditaan 18 v. ja sitten se on moro, ota selvää miten pärjäät, etenkin jos haasteet ovat tiedossa. Kun vanhemmuuteen ryhtyy, on se elämän mittainen sitoumus. Nuoret aikuisetkin tarvitsevat monesti tukea ja ohjeita, oli autismia tai ei. Käsittämätöntä, että lapsi huolletaan lain määräämään ajan, ja sitten onkin omien asioiden aika. Olette itse tehneet päätöksen hankkia lapsia. Sairaus voi kohdata ketä vain. Olkaa kiinnostuneita. Kaikissa on jotain hyvää mahdollisten ongelmienkin lisäksi. Miten oma lapsi on vain kuorma ja välttämätön paha? Autismi tai muut häiriöt eivät ole lapsenne vika. Ei teidän. Mutta se on yhteinen haaste.
Kenen mielestäsi kuuluu siis järjestää tukitoimet aikuistuvalle lapselle? Yhteiskunnan vai äiteen? Entä yhdenvertaisuus. Kaikilla ei ole tervettä, rikasta perijätärtä äiteenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kyllä sen lapsen laitokseen saa. Ensin lasu, kiirellinen sijoitus. Siitä se lähtee. Ei ole pakko itse hoitaa. Ihme vinkujia olette
Noinhan hommat teidän kommareiden mielestä hoidetaan. Kaikki vaan valtion vastuulle mitään vastuuta ei itse tarvitse ottaa.
Entä kun lapsi täyttää 18? Äiti on hyysännyt helmoissaan ja ” kantanut vastuuta”. Mites sitten? Potku autistin perseelle ja tervemenoa elämään ilman tukitoimia, niinkö?
Niinkö sun äiti on tehnyt?
Potkaisi pihalle heti kun täytit 18 v, ihan niinkuin laitoksissa asuville nuorille tehdään.Oikeasti semmoinen kuulostaa tosi absurdilta. Vanhemmat vaan potkaisisivat pihalle vaikka teinillä olisi ylioppilaskirjoitukset kesken. "Nyt pitää mennä, olet jo 18 v etkä voi enää asua kotona".
En tiedä tuliko sinulle yllätyksenä, että kun ihminen täyttää 18, ei hänen asioitaan oikein voi äiti enää hoitaa. Siinä se peräkammarin poika sitten pelaa, ottaa pikavippejä ja odottaa huonepalvelua nopeasti käväisemään viemään astiat huoneesta ja vaihtamassa lakanat kun autistikin joutuu käväisemään vessassa. Siinä on puoli minuuttia aikaa, autiski kun ei käsiään pese, ellei taito ole automatisoitunut. Ja tätä jatketaan kuinka pitkään? Kirjoituksista tai armeijasta ei ole vaaraa matalan toimintakyvyn autistin kohdalla, mutta jos sanotaan vaikka tuonne kolmekymppiseksi? Olisiko se hyvä aika vanhemmalle irtisanoutua velvoitteistaan lapsen hoitajana?
Mites toimeentulo? Autisti saa varmaan jotain työttömyyspäivärahaa, mutta voi olla että siitäkin leikataan kun ei työkokeiluaamut onnistu. Pitäisikö vanhemman jäädä pois työelämästä ja milloin taas voisi olla mahdollista palata töihin? Asuntolainan lyhennykset painavat ikävästi päälle.Kyllä niitä voi hoitaa ja ennakoinnilla voi ottaa selvää tulo-, tuki- ja kuntoutusmahdollisuuksista, suunnitella yhdessä elämää. Eihän se niin voi mennä, että lapsi huolehditaan 18 v. ja sitten se on moro, ota selvää miten pärjäät, etenkin jos haasteet ovat tiedossa. Kun vanhemmuuteen ryhtyy, on se elämän mittainen sitoumus. Nuoret aikuisetkin tarvitsevat monesti tukea ja ohjeita, oli autismia tai ei. Käsittämätöntä, että lapsi huolletaan lain määräämään ajan, ja sitten onkin omien asioiden aika. Olette itse tehneet päätöksen hankkia lapsia. Sairaus voi kohdata ketä vain. Olkaa kiinnostuneita. Kaikissa on jotain hyvää mahdollisten ongelmienkin lisäksi. Miten oma lapsi on vain kuorma ja välttämätön paha? Autismi tai muut häiriöt eivät ole lapsenne vika. Ei teidän. Mutta se on yhteinen haaste.
Tietysti. Ja erityislasten vanhemmat ne ovatkin varmasti sieltä itsekkäimmästä päästä. Se on katsos vaan juuri niin että yhteiskunta käyttää oikein mielellään hyväkseen tätä vanhemman syyllistämistä ja pitää omaishoitoa itsestäänselvänä, että ei tarvitsisi järjestää niitä tukimuotoja vaikeasti vammaisille, joille tuki ilmanmuuta kuuluu. Entä kun äitimuori itse sairastuu/kuolee/vanhenee? Mikä sinusta on sopiva hetki jättäytyä pois aikuisen ihmisen asioiden laillisesta vastaamisesta, jos ei silloin kun lapsi tulee täysi-ikäiseksi?
Varmasti voi olla itsekäs ilman erityislapsia tai erityislasten vanhempana. Ei se mitään automaattista marttyyrinkruunuakaan tuo.
Tottakai asiaankuuluvat palvelut ja tukimuodot aikuiselle, mutta vanhemmat voivat näitä selvitellä ennen täysi-ikäisyyttä, eikä niin että sitten pohditaan mites se nyt syrjäytyi työttömyystuella (joka ei tietenkään ole edes asianmukainen etuus). Viestistäsi paistaa uhriutuminen ja välinpitämättömyys. Kuin se autisti olisi vain taakka, johon äitimuori on tehnyt tarvittavansa ja loppu herran haltuun. Sairauden kohdatessa ei vaan päde samat pelisäännöt -> nyt lapsi on aikuinen ja hänen täytyy pystyä itse vastaamaan elämästään. Tukitoimet ja mukana elämässä oleminen, systeemi ei koskaan vastaa läheisten perhesuhteiden tukea, eikä ole mitään syytä jättää omaa perhettään oman onnensa nojaan. No, ehkä kärjistit ja halusit vain tuoda toista puolta esille, mitä kun lapsuus ei ole vain vaihe ja lapsi ei itsenäistykään ikätoveriensa tavoin. Sehän on raskas asia jo sinänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole lapsia, mutta olen huomannut, että moni kuvittelee autisteille tyypillisten erittäin rajoittuneiden ruokatottumusten korjaantuvan sillä, että lapselle yksinkertaisesti tarjotaan sitä mitä tarjotaan, kyllä se lapsi sitten syö kun on oikeasti nälkä. Ei toimi autisteilla koska siinä ei ole kyse nirsoilusta vaan todella syvästä inhosta monia ruoka-aineita kohtaan. Jotkut autistit ovat verranneet sitä siihen, että yritettäisiin pakottaa syömään esimerkiksi ulostetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella autistilla tulisi olla oma lakimies, joka huolehtisi että tukitoimet toteutuvat.
Tällainen palveluhan on jo olemassa. Tämän hoitaa oma sosiaalityöntekijä, suunnittelee palvelut ja varmistaa etuudet. Erityisen tuen tarpeen perusteella on oikeutettu omaan työntekijään ja voi toteutua joko sosiaalitoimen (aikuissosiaalityö) tai vammaispalvelujen kautta.
Ja tämä ei kunnissa toteudu, ellei ole kehitysvammaa. Asiasta on tehty useita kanteluita.
"erityistä tukea tarvitsevalla henkilölläja asiakkaalla henkilöä, jolla on erityisiä vaikeuksia hakea ja saada tarvitsemiaan sosiaali- ja terveyspalveluja kognitiivisen tai psyykkisen vamman tai sairauden, päihteiden ongelmakäytön, usean yhtäaikaisen tuen tarpeen tai muun vastaavan syyn vuoksi ja jonka tuen tarve ei liity korkeaan ikään siten kuin ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain (980/2012), jäljempänä vanhuspalvelulaki, 3 §:ssä säädetään;" (sosiaalihuoltolaki 1 §3).
Tällä perustein täytyy aikuissosiaalityössä tehdä palvelutarpeenarvio. Ilmoituksen sosiaalipalvelujen tarpeesta voi tehdä myös muu kuin hlö itse, jolloin tilanne on selvitettävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella autistilla tulisi olla oma lakimies, joka huolehtisi että tukitoimet toteutuvat.
Tällainen palveluhan on jo olemassa. Tämän hoitaa oma sosiaalityöntekijä, suunnittelee palvelut ja varmistaa etuudet. Erityisen tuen tarpeen perusteella on oikeutettu omaan työntekijään ja voi toteutua joko sosiaalitoimen (aikuissosiaalityö) tai vammaispalvelujen kautta.
Ja tämä ei kunnissa toteudu, ellei ole kehitysvammaa. Asiasta on tehty useita kanteluita.
"erityistä tukea tarvitsevalla henkilölläja asiakkaalla henkilöä, jolla on erityisiä vaikeuksia hakea ja saada tarvitsemiaan sosiaali- ja terveyspalveluja kognitiivisen tai psyykkisen vamman tai sairauden, päihteiden ongelmakäytön, usean yhtäaikaisen tuen tarpeen tai muun vastaavan syyn vuoksi ja jonka tuen tarve ei liity korkeaan ikään siten kuin ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain (980/2012), jäljempänä vanhuspalvelulaki, 3 §:ssä säädetään;" (sosiaalihuoltolaki 1 §3).
Tällä perustein täytyy aikuissosiaalityössä tehdä palvelutarpeenarvio. Ilmoituksen sosiaalipalvelujen tarpeesta voi tehdä myös muu kuin hlö itse, jolloin tilanne on selvitettävä.
Palvelutarpeen perustuu tilanteen selvittämiseen ja päätökseen asiakassuunnitelman laatimisesta tai tuen ilmeisestä tarpeettomuudesta. Tällöin arviosta laaditaan viranomaisraportti, jossa kys. viranomaisella on oltava perusteet päätökselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella autistilla tulisi olla oma lakimies, joka huolehtisi että tukitoimet toteutuvat.
Tällainen palveluhan on jo olemassa. Tämän hoitaa oma sosiaalityöntekijä, suunnittelee palvelut ja varmistaa etuudet. Erityisen tuen tarpeen perusteella on oikeutettu omaan työntekijään ja voi toteutua joko sosiaalitoimen (aikuissosiaalityö) tai vammaispalvelujen kautta.
Ja tämä ei kunnissa toteudu, ellei ole kehitysvammaa. Asiasta on tehty useita kanteluita.
"erityistä tukea tarvitsevalla henkilölläja asiakkaalla henkilöä, jolla on erityisiä vaikeuksia hakea ja saada tarvitsemiaan sosiaali- ja terveyspalveluja kognitiivisen tai psyykkisen vamman tai sairauden, päihteiden ongelmakäytön, usean yhtäaikaisen tuen tarpeen tai muun vastaavan syyn vuoksi ja jonka tuen tarve ei liity korkeaan ikään siten kuin ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain (980/2012), jäljempänä vanhuspalvelulaki, 3 §:ssä säädetään;" (sosiaalihuoltolaki 1 §3).
Tällä perustein täytyy aikuissosiaalityössä tehdä palvelutarpeenarvio. Ilmoituksen sosiaalipalvelujen tarpeesta voi tehdä myös muu kuin hlö itse, jolloin tilanne on selvitettävä.
Kauniita korulauseita. Jokainrn joka asian kanssa kamppailee oikeasti, tietää kuinka vaikea autisteille on saada palveluja. Varsinkin jos ei ole kehitysvammaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole lapsia, mutta olen huomannut, että moni kuvittelee autisteille tyypillisten erittäin rajoittuneiden ruokatottumusten korjaantuvan sillä, että lapselle yksinkertaisesti tarjotaan sitä mitä tarjotaan, kyllä se lapsi sitten syö kun on oikeasti nälkä. Ei toimi autisteilla koska siinä ei ole kyse nirsoilusta vaan todella syvästä inhosta monia ruoka-aineita kohtaan. Jotkut autistit ovat verranneet sitä siihen, että yritettäisiin pakottaa syömään esimerkiksi ulostetta.
Tätä olin myös tulossa sanomaan. Pikkuveljelläni on ADHD ja asperger-piirteitä ja varsinkin pienempänä oli todella vaikeaa saada maistamaan uusia ruokia ja usein söi, esim. pelkkää riisiä tai perunamuusia, koska ruuat eivät saaneet koskea toisiinsa eikä mitään epäilyttäviä möykkyjä tai vaikkapa mausteita saanut olla seassa. Varmasti hyvää tarkoittava kunnan perhetyöntekijä tuli käymään ja sanoi, että kyllä lapsi syö, kun sillä on tarpeeksi nälkä. Äitiä tämä kommentti kuulemma ärsytti. Vieressä oli katras normaalisti syöviä lapsia, mutta tämän yhden kanssa sitten saatettiin istua vaikka tunti pöydässä ilman, että mitään meni alas. Myös jo täällä mainittua vähättelyä on kuultu: "Joo kyllä meilläkin on pojat ollu villejä, semmostahan se on".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella autistilla tulisi olla oma lakimies, joka huolehtisi että tukitoimet toteutuvat.
Tällainen palveluhan on jo olemassa. Tämän hoitaa oma sosiaalityöntekijä, suunnittelee palvelut ja varmistaa etuudet. Erityisen tuen tarpeen perusteella on oikeutettu omaan työntekijään ja voi toteutua joko sosiaalitoimen (aikuissosiaalityö) tai vammaispalvelujen kautta.
Ja tämä ei kunnissa toteudu, ellei ole kehitysvammaa. Asiasta on tehty useita kanteluita.
"erityistä tukea tarvitsevalla henkilölläja asiakkaalla henkilöä, jolla on erityisiä vaikeuksia hakea ja saada tarvitsemiaan sosiaali- ja terveyspalveluja kognitiivisen tai psyykkisen vamman tai sairauden, päihteiden ongelmakäytön, usean yhtäaikaisen tuen tarpeen tai muun vastaavan syyn vuoksi ja jonka tuen tarve ei liity korkeaan ikään siten kuin ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain (980/2012), jäljempänä vanhuspalvelulaki, 3 §:ssä säädetään;" (sosiaalihuoltolaki 1 §3).
Tällä perustein täytyy aikuissosiaalityössä tehdä palvelutarpeenarvio. Ilmoituksen sosiaalipalvelujen tarpeesta voi tehdä myös muu kuin hlö itse, jolloin tilanne on selvitettävä.
Kauniita korulauseita. Jokainrn joka asian kanssa kamppailee oikeasti, tietää kuinka vaikea autisteille on saada palveluja. Varsinkin jos ei ole kehitysvammaa.
Näin on. Kunnat kiertävät lakia tai toimivat vastoin lakia mm siten että eivät anna päätöksiään kirjallisena. Ei voi valittaa kun ei ole päätöstä, vaikka yhteyttä olisi otettu jo vuosia sitten ja palavereja pidetty 100.
"Sano omega rasvahappo kalaöljy vielä kerrankin niin.."
T. kahden adhd lapsen äiti
Minulla on ADDD tyttö jonka kanssa on helpompaa ja ADHD poika joka on erittäin haastava. Erään ystäväni mielestä marttyroin "kärsi kärsi, saat kirkkaimman kruunun", en ota apua vastaan.. että mitä hel""ttiä?!
Olemme jonossa tukiperheeseen ja meillä käy perhetyöntekijä. Tämän ystävän irvikuvan mielestä en ilmeisesti ota apua vastaan, kun en kuuntele hänen neuvojaan siitä miten lapseni kanssa pitäisi toimia. Esim. jos poika ei pue aamulla niin uhkaan taluttaa hänet pyjamassaan ilman kenkiä koulutaksiin, no poikahan sitten menisi kouluun paljasjaloin ja yöpuvussa! Painopeitto ja melatononiini ovat myös kuulemma ihan humpuukia, lapsi kyllä nukkuu kun on väsynyt.. no kun ei nuku! Tervetuloa tänne vaankatsomaan kun pikkujätkä sinkoilee kahdelta yöllä pitkin kämppää ilman painopeittoaan!
Jokaisella autistilla tulisi olla oma lakimies, joka huolehtisi että tukitoimet toteutuvat.